Esmeraldan eetos

Loistavan elokuvan nimi sopii myös toisen lomaviikon blogitöräytyksen otsikkoon. Vai onko sana "töräytys" varattu jo Jorma Uotiselle? Yhtä kaikki, kun on lomaillut kunnolla viimeksi yli vuosi sitten syyslomalla, ja silloinkin vain yhden viikon, on tietty sekoamispiste ensimmäisellä löysällä viikolla odotettavaa. Tästä juuri juttelin ystäväni kanssa tuomiokirkon elokuvamusiikin urkukonsertissa (emme sen aikana, tätä pitää nykyään korostaa), että sykinnän vaihtuessa tyhjyyteen on oikeasti sekoamispisteessä. Haluaa tehdä asioita, muttei pysty kuin makaamaan ja syömään, ja senkin sietämättömässä shokissa. Toisaalta et jaksaisi enää maatakaan, kun ehdollistettu malli on, että yhtä aikaa on vähintään viisi asiaa hoidettavana. Joskus tämä olisi kuulostanut trendikkäältä, nyt vain surulliselta.  No miksikö en ole lomaillut enemmän? Tämän kysymyksen esittää yllättävän moni, joka pitää työsuhdetta itsestäänselvyytenä. Yrittäjillä ei ole mitään saumaa lomailuun. Itsekin olen tehnyt kol...

Tänäkin vuonna lokakuun alun suunnaksi valikoitui Turun kirjamessut, mutta nyt ei lähdetty Artukaisiin vaan Logomoon. Menemättä ratapihan käsittämättömiin muutoshankkeisiin, jossa funkkisasema on jäänyt virattomaksi ja kaupunkilaisten verorahoja käytetty 25 miljoonan kuiluun, on todettava, että kirjan ystäviä se veti.  Varmasti ulkopaikkakuntalaisille kirjamessujen siirto Logomoon oli kaikin tavoin järkevää. Junalla ja julkisilla pääsee suoraan viereen, ja Logomon akustiikka mahdollisti sen, etteivät korvat soi loppuiltaa hallien kakofoniasta. Muutenkin uutta sijaintia on kehuttu tunnelmallisemmaksi, joskin myös sokkeloisemmaksi. Itse ainakin huomasin tänä vuonna sen, etten nähnyt juuri ketään tuttua. En tiedä, olivatko kaikki sitten kuuntelemassa esityksiä siinä isossa salissa, joka minulta jäi väliin.  En varsinaisesti edes tajunnut, että myös ylhäällä on luentosaleja. Jumitin vain tässä yhdessä, jossa aiheiden kiinnostavuus veti puoleensa.   Näistä kuvista tulikin...

Syksyiset lukemani kirjat edustavat jälleen suosituinta jaostoa. Tämä ei ole vitsi, oikeasti Paavo Lipposen muistelmateostakin sai jonottaa. Jotkut ahmivat dekkareita ja kauhua, minä luen poliittisia setien teoksia maailman kaatuessa niskaan. Olen aina lukenut. Muistan pappani lukeneen Kekkosen päiväkirjoja ja hänen kanssa ruodittiin muutenkin aina politiikkaa. Minua kiinnosti jo varhain päätöksenteko kulissien takana. Paavoa olen vasta selaillut ja lukenut sieltä täältä, mutta näitä kahta muuta voin suositella.  Näistä kolmesta kirjasta olen loppuun asti lukenut vasta kaksi. Haluaisin ruotia syvällisemmin erittäin tärkeää kirjaa He selvisivät sodasta , joka piirtää esiin, millaisissa oloissa valtava määrä sotaveteraaneja "vapautui" työmarkkinoille. Monella oli ainoana työkokemuksenaan pikakiväärillä ammunta ja sotatraumat. Suosittelen ehdottomasti kirjaa luettavaksi parina Ville Kiviniemen Murtuneet mielet -teoksen kanssa. Jokaisen kannattaa nämä lukea, niin ymmärrätte syvem...

Sohvakooma ja migreenit ovat ajaneet minut korkeintaan ruumiskalmistoon. En ole jaksanut lukea mitään, paitsi muutaman aukeaman ennen nukahtamista. Työmatkoilla kuuntelen loputonta Ultraprosessoitua-kirjaa, jota en ole siis vieläkään saanut finaaliin. Ihmiskeho kyllä ajaa itsensä siihen, jos syö mitä sattuu. Silti vasta nykyisin, tai viimeisen 50 vuoden ajan, me olemme erityisesti tiedostaneet mitä syömme. Ja olemme sairaampia kuin koskaan, eläen silti jopa triplasti pidempään kuin tämän kummun alle haudatut. Rikalan ruumiskalmisto, Halikko.  Kivikaudella ihmisen keski-ikä oli noin 35 vuotta, eli reilusti yliajalla tässä mennään. En tiedä, onko homma laskettu luulöytöjen perusteella, en sitten opiskellutkaan arkeologiaa edes sivuaineena, vaikka se pääaineena oli joskus tarkoitus. Nyt alkaa ote taas lipsua, koska palauttavat viikonloput kuluvat sängyn pohjalla kolmiolääkkeitä napsien. Vaikka kovasti Yrittäjän päivänä pohdin, että se tie on nähty, on yrittäjyys etenkin sairaille usei...

Jo toisen kirpputorin sulkeutuminen levikkialueeltani ylittää blogin julkaisukynnyksen. Itse asiassa minun piti kirjoittaa viiniblogiani, mutta päivitys on niin hidas, että siirryin tähän helpompaan. Ei tässä kohta muita iloja olekaan kuin viini, sillä kirppistely on tehty entistä vaikeammaksi itäisen Turun seudulla. Nyt myös Laiskan kirppis on lopetettu.  Tämä ei ollut Laiskasta vaan Ruotsista, jossa ihana Kirppisrakkautta-blogin Eeva diilasi tämän minulle! Kiitos! Kävin eilen nykimässä munalukotettua ovea turhaan, sillä viimeisen kerran se oli avoinna perjantaina. Syy lakkautukselle luki T-talon ovessa: hallituksen tukitoimien leikkaukset. Koska kyseessä oli kuntouttava kirpputori, jossa työkokeilijat toimivat asiakaspalvelussa, ei rahaa toiminnan jatkamiselle enää ole. Niin harmi, sillä kyseisen kirpputorin palvelusta hyötyivät kaikki.  Kuva uusimmasta Antiikki & Design -lehdestä, jossa arvuuteltiin hieman vastaavan maljan alkuperää.  Olin menossa katsomaan, onko ...