Kaksi kuukautta sitten siis näin edellisen kerran psykologia. Hän päätti silloin jatkaa samalla lääkityksellä (Efexor 225 mg - "normaali" annostus 75 mg tai 150 mg ymmärtääkseni).
Tuntuikin aika tasaiselta pitkähkön aikaa (sanoo hän jolle pitkä aika voi olla 2 tuntia), ja bloggasinkin että taitaa olla lääkitys kohdallaan. Jokin aika sitten aloin tuntea että kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin haluaisin. Onneksi pääsin juttelemaan asiasta Pariisiin ja suunnittelimme tarkkaan mitä oikein psykiatrille sanoin.
Kerrankin mitä sanoin meni suunnitelmamme mukaan. Eli kerroin psykiatrille, että tuntuu siltä että sisälläni on joku käsittelemätön möykky, joka on räjähtämäisillään ja lääkkeet vain pitävät sen aloillaan. Ja tuntuu, että sen olisi parempi purkautua, että voisiko jostain muusta / terapiasta olla apua. Mitä sanoi hän: "Loistavaa, sittenhän lääkkeet toimivat niinkuin niiden pitääkin" - jatketaan samalla linjalla.
Hallelujaa! Eläköön valtion säästötoimet: terapia on huomattavasti kalliimpaa kuin lääkkeet ja sen lisäksi kai mun 120 euron / kk lääkekuluista kilahtaa muutama euro alv:nä valtion kassaankin. Terapiahan olisi vain kustannus.
Ai miksi en mene yksityiselle terapiaan. Terapeutille tarvitaan lähete. Lähetteen voi aluksi kirjoittaa yleislääkäri, mutta kun masennuksen hoito on siirtynyt psykiatrille, lähete tarvitaan häneltä.
Olin psykiatrin luona korkeintaan 10 minuuttia. Vakikysymysten jälkeen (harkitsetko itsemurhaa, mietitkö toisen henkilön vahingoittamista, miten nukut, mikä on energiatasosi, mikä on keskittymiskykysi) hän totesi että olen ilmiselvästi parempi koska katsoin häntä silmiin ja kuulin kaikki kysymykset. Eli se kun viimeksi pyysin häntä toistamaan muutaman asian, kun en vahvan aksenttinsa vuoksi saanut selvää mitä hän kysyi oli merkitty papereihin, että en kuuntele. Niin ja olin kuulemma vältellyt katsekontaktia.
Muiden vaivojen vuoksi menin vielä psykiatrin jälkeen lääkärille. Verenpaineet katossa (omaksi muistiksi 158/104), huimasi, käsi puuduksissa, hengitys vinkui. Lääkäri tökkäsi käteen flunssapiikin ja käski mennä antamaan verinäytteen tulehdusarvojen tarkistamiseksi. 10 päivän kuluttua saan tietää oliko eilen ... vai oliko se toissapäivänä ... tulehdusarvot ylhäällä. Näin täällä.
Mutta on niistä lääkkeistä jotain hyötyä. Sisälläni heräsi pieni raivo. Päätin, että pakko tarttua itse toimeen. Kehitän itselleni oman terapiani. Taideterapiaan löytyy kaikki tarvikkeet tyhjistä kanvaksista maaleihin ja maalaustelineeseen, oman huoneeni saan lukkoon ja lattiatilaakin on. Lisäksi voin kehittää omia terapioita, miten olisi:
| Hyrräterapia |
| Piipunpuhdistaja terapia |
| letitän-hiukset-uudelleen terapia (neiti päätti katsoa mitä oli irtileikatun letin sisällä... huoh...) |
| Virkkausterapia - alan virkata ja päätän vasta langan loputtua mitä tuli |
| Pulloterapiaan en kuitenkaan ajatellut turvautua (ja sitäpaitsi tuosta pitäisi pyyhkiä pölyt ennen kuin avaisi) |
| Vaikka silityksestä pidänkin, en sitä taida terapiamuotoksi rakentaa |
| Leikkaa-liimaa-askartele terapia |
Aloitin kuitenkin tilaamalla Susupetalin Sairaalapäiväkirjan. Olen kuullut ja lukenut siitä hyvää.
ps. jos joku on meilaillut kanssani diginet osoitteeseen niin saan yhä sinne emailit, mutta lähetän vastaukset toisen serverin kautta ja ne ovat menneet monella spam-kansioon. Eli jos odottelet viestiä täältä päin niin tarkista sähköpostisi spam kansio.
21 kommenttia:
Mutta heiiii...sun verenpaineesi. Tartuttiinko siihen "ongelmaan"? Ei se noin korkea saa missään tapauksessa olla!
Kyselee nimimerkki "Sinusta nyt hieman huolestunut".
Maija
On se kyllä aika älytöntä että mitään kunnollista tietä parantumiseen ei anneta,vaan lykätään vaan lääkkeitä.Myös Suomessa on aika vaikeaa päästä terapeutille,huomasin sen poikani tapauksessa;ihan kuten sanoit,sen kulut ovat korkeammat,,,,Kieltäytyikö psykiatri terapialähetteen antamisesta`? Toivon sulle Heljä että löydät jonkun tien terapiaan ja parempaan oloon,ja ihanaa,kun näet huumoriakin tuossa. Se Susun kirja on takuulla hyvä,paljon sitä onkin kehuttu:-) Haleja ja tsemppejä!
Hyvän kirjan tilasit, olen lukenut.
Voimia jaksamiseen. Tiedän miltä se möykky tuntuu ja eihän se lääkeillä ulos tule, kyllä se täytyy työstää. Tekeminen, maalaaminen, askartelu....se on varmasti juuri ihan parasta, sen myötä nousee hiljaisia ajatuksia, kun tekemisen myötä unohtaa sen muun höhlän kohinan mitä mieli jauhaa. Lempeä pitää olla itselleen ja kuunnella. Kyllä oma itse sitten jossain vaiheessa omasta viisaudestaan ne vastaukset tuo. Niin uskon ja niin itse teen, odottelen....
Odottaakohan se laakri,etta se möykky "rajahtaa" siella hanen vastaanotollaan?????
Tekeminen,mika tahansa saattaa olla terapiaa,mutta sen tekemisen taytyy olla mieluista.
"Oma apu,paras apu",niinhan sita sanotaan.
Viikonloppuhalit.
Onneksi keksit noita omia ihania terapeuttisia ajankuluja... mutta siis aivan käsittämätöntä toimintaa psykiatrilta!! Mitä pitää tapahtua, että hän kuuntelisi ja toimisi kuulemansa mukaan, eikä sen mukaan mitä omassa päässään päättää olevan asioiden laita - hän tarvitsisi terapiaa! mur!
Ja tuo verenpaine on kyllä korkea, eikö sulla olekin jo lääkitys siihen joten ei pitäisi nousta ainakaan pidemmin noin korkeaksi ... :/
Voikun kaikki nyt vain järjestyisi, mutta ei kai tässä auta muu kuin maltti mäessä -
halieja, rakas ystävä <3
Sulla on kyllä aivan mahtava tapa lähestyä tätä asiaa, ihanan rakentavia terapiatapoja olet kehitellyt! Huumori- joskus ihan parhain voitehista, ainakin ensi hätään.. :) Ja terapiamuodoista on aivan varmasti vielä paljon hyötyä parantumistaipaleella ja pitemmälläkin tähtäimellä. <3
Ps. mulla on tuo silitysterapia käytössä ;)
Mutta tuo, miten onnettoman vajavaisesti lääkäri kuuntelee on tosi surullista ja sillä voi olla ihan mielettömän ratkaiseva merkitys joskus.. Musta sellaisia lääkäreitä ei pitäisi olla olemassakaan.. Ei tällä sektorilla.
Iso halaus ja hurjasti lämpöisiä vibroja!
Minä myös tarrasin noihin verenpainelukemiin. Eikö lääkäri tosiaan kiinnittänyt niihin huomiota?
Onnea hyvien omateripioiden käyttöönotossa ja toivottavasti se ammattiapukin järjestyy.
Halit ja paljon lämpimiä ajatuksia!
Tassa on varmaan taas jotain alueellisia eroja - harmi etta olet saanut noin tuubaa hoitoa (tai lahinna hoidon puutetta!) =/
Mulla on julkiselta puolelta lahinna hyvia kokemuksia, enimmakseen Bray'ssa, mutta sita ennen myos Galwayssa. Vain yksi taannoinen fysioterapialahete vaikuttaa kadonneen kuin tuhka tuuleen, mutta en ole kysellyt asiasta, kun en edes kaivannut fysioterapiaa satunnaiseen nilkkaongelmaani, eika siita varmaan olisi edes mitaan apua.
Nuo omat terapiaideasi vaikuttavat hyvilta, ja jos pystyt noin tarkasti kuvailemaan tamanhetkista tilannettasi, luulen etta pystyt ajan mittaan itse myos kasittelemaan ja purkamaan sita - vaikka se kasittely tietty voisi sujua paremmin ammattilaisen avulla, jos ammattilainen vain kuuntelisi..
Hmmm, taalla on samoja ongelmia naissa jutuissa. Laakkeita kirjoitetaan kasakaupalla. Tunnen taalla ihmisia, joista on tullut laakkeitten vaarinkayttajia laakareitten reseptinkirjoittamisinnon vuoksi. Ja huomaa, kirjoitin ihmisia, siis kyse ei ole yhdesta...
Verenpaine pitaisi hoitaa. Tai ainakin selvittaa, etta oliko se koholla vain tuolla laakarikaynnilla. Semmoistakin sattuu. Mulla oli lopulta vuorokausimittari, joka naytti ihan normaaleja lukuja.
Oikein hyvaa vointia sinulle Helja!
Mitakohan tapahtuisi jos kaikki moykylliset yhtyisivat ja kokoontuisivat eduskuntiensa portaille oksentamaan moykyn pois?
Laakkeet on kova bisness. Kaikki liittyy kaikkeen.
Irlannin 16% yritysvero verrattuna Suomen 26% tekee moykkyja suomalaisiin poliitikkoihin ja vaativat nyt kurkku putkella, etta Irlannin tulisi korottaa verotustaan.
Milloin saamme poliitikot huutamaan hoitoa tarvitseville lisaa moykyn purkamisterapioita laakityksen sijaan????
-2C terveiset Helsingista!
johan on sulla laakari! Itse pitaa olla kylla tyytyvainen tahan omaani, joka ei edes harkinnut laakkeiden antoa vaan pelkastaan keskustelut. Tosin tapaan hanet viikottain.
Pidan peukkuja, etta saisit jollain tapaa asiat parhain pain... halitus.
Huokaisu, pitkä sellainen. Onkohan tuo psykiatri ihan täysillä matkassa?. Nuo kommentit ovat mielestäni suorastaan outoja.
Toisaalta, jos menisit hänen yksityisvastaanotolle, voisi asenne olla ihan toinen. Lääkärin kiinnostuskin saattaa herätä, kun saa saturaisen kouraan.
Täällä masennuksen ja mielenterveysongelmien hoitaminen on ihan lapsenkengissä. Eikä se tee tilannettä yhtään helpommaksi, että Irlannissahan on kaikilla kaikki hyvin ja aina. Ilmeisesti psykiatrikin on oppinut maan tavoille, eikä halua kuulla mitään negatiivistä.
Hyvä, että sisuunnuit ja kiukustuit. Ehkä osa möykkyä tuli jo ulos ja nyt DIY terapialla saat loputkin työstettyä.
Iso halaus etelästä!
Kiitos teille kaikille ihanille taas. Olen elävien kirjoissa (ehkä enemmän kuin pitkään aikaan) - kirjaudun kommentoimaan paremmin kun ehdin.
Ja verenpaineeni itsesäkin huolestutti (viimeksi jouduin sisälle sairaalaan noilla arvoilla), mulla siihen lääkitys ja oma rannemittari näytti kotona jo ookoota niin en niin huolissani.
heljästi
Heljä
Luinpa juuri täällä Suomessa tämän päivän sanomalehdestä artikkelin, että masentuneista hoidetaan terapialla enää heitä, jotka katsotaan vielä työhön kykeneviksi. Muut saa pillereitä ja lisää pillereitä ja n. 10 min. käynnin aikana lääkärillä tms. "kysytään muutama kysymys, kuten kerroit. Kiitos ja näkemiin. Nähdään taas kuukauden kuluttua." Oma apu, paras apu, sanoo vanha kansa. Möykkyjen purkamiseen on parasta lääkettä luova työ; maalaaminen, askartelu, kutominen, virkkaaminen jne. sekä luonnossa vaeltaminen. Kaikki sellainen tekeminen, missä mieli saa tyhjentyä. Kaikkea hyvää sinulle, Heljä!
(en saa koko kommenttiani pituuden vuoksi julkaistuksi, yritän osissa)
♥♥♥
Ihan ensiksi ISO sydänlämmin rutistushalaus teille ihan kaikille. Olette tärkeitä!
♥♥♥
Maija
Kiitos huolenpidosta, kotona omalla mittarilla oli jo ihan normaali (syön verenpaine lääkkeitä) eli ei hätää. Tilanne vain sai kaiketi hieman kiehumaan...
Yaelian
Eikö olekin. Psykiatri ei suostunut antamaan terapialähetettä, koska lääkkeet toimivat! Olen lukenut otteita ja muiden kommentteja kirjasta ja sen perusteella eilen alkoi rakentua omaan huoneeseeni pieni suljettu osasto (ainakin 9:30 – 12:30 arkisin)
Johanna
Ilman blogistaniaa olisin tämän asian kanssa aika yksin. Mieheni on ihana ja rakastettava, mutta kun yritän puhua niin sanoo ettei ihan ymmärrä koska minulla on ”kaikki” ja hän rakastaa minua. Eilen jo unohduin leikkaa-liimaa-askareteluun niin että ”en nähnyt” kelloa ja Koo tuli sanomaan, että pidä jo tauko. Ei tässä auta muu kuin nyt jaksaa itse.
Sateenkaari
Odottaa varmaan... Ymmärrän nyt hyvin niitä äärettömän surullisia tapauksia tällä saarella, jossa ihminen on käynyt mielenterveysasioistaan puhumassa ja tuloksena on ollut täysi katastrofi ja monen ihmisen (usein koko perheen) hengen menetys. Miten voi muka 10 minuutissa edes arvata muutoksia mitä tapahtunut 2 kuukauden sisällä?
MaaMaa
Mun pitäisi vastata varmaan, että on itsetuhoisia ajatuksia ja ajattelin hakata hänet ensimmäisenä. Kyllä mä taas ja verenpainetabuja napsin... Ehkä psykiatri onkin niin ovela, että tiesi tällaisen kiehumisen saavan aikaan sen että otan lusikan omaan käteen.
Karkki
Asun Irlannin huonomaineisimmassa sairaanhoitopiirissä. Tänne oli mm. palkattu lääkäri, joka ei osannut englantia – meni kuitenkin kuukausia ennen kuin hän sai potkut... Virheellisistä ”all clear” mammografia lausunnoista puhumattakaan... Kiitos lämpöisistä vibroista!
Villiviini
Lääkäri ei ollut verenpaineesta huolissaan (vaikkei koskaan ollut noin korkealla hänen vastaanotollaan) eli en itsekään sitten ymmärtänyt huolestua ennen kuin kotona.
Stello
Ihana, että olet saanut hyvää hoitoa. On isoja eroja sairaaja tyhmintä on, että mulla on vakuutus joka jopa korvaisi osan yksityiskäynneistä, mutta kun lähete menee silti saman psykiatrisen sairaalan lääkäreille, joiden ”hoitoa” saan nyt ilmaiseksi. Uskon, että se apu noista lääkkeistä on, että pystyn tosiaan paremmin analysoimaan itseäni ja ehkä sitä energiaakin alkaa löytyä niiden asioiden tekemiseen joista todella tykkään. Löysin eilen muuten vanhoja deco materiaaleja (en lähettämättömiä decoja kuitenkaan) ja kirjelapun sulta vuodelta yks ja kaks missä kirjoitit ”ilmoittele kun tulet decoilemaan” – ehkä sekin päivä vielä tulee...
Tuula
Mulla myös sellainen läjä lääkkeitä, että jos en yhtään kontrolloisi itseäni ja ottaisin kaikki määrätyt niin varmasti olisi tosi ”kivaa”. Yleislääkäri printtasi mm. uusintareseptin ihan kaikille mitä koneelta löytyi 6 kuukaudeksi huomioimatta mm. sitä että psykiatri oli kirjoittanut jo kahdesta ”vahvimmasta ja vaarallisemmasta” 2 kuukauden reseptin. Ei olisi tarvinnut mennä kuin toiseen apteekkiin toisen reseptin kanssa niin olisin saanut mitä kirjoitettu.
BLOGitse
En nyt viitsi vielä lähteä, on vähän aikainen aamu. Täällähän mielenterveysongelmat lakaistaan aika lailla maton alle muutenkin, niistä ei puhuta eli niitä ei ole. Kun kaiken tämän alussa kerroin töissä, että vetelen ”ilopillereitä” niin sen jälkeen tuli yksi jos toinenkin mulle privenä kertomaan, että niin hänkin tai juttelemaan kun äiti / sisko / veli ovat samassa tilanteessa.
Pakkasta! Hrrrrrrrrr. Vedä pipo korville!
Kuwaitin kaunotar
Ihanaa, että pääset keskustelemaan viikon välein – uskon, että se ehdottomasti parempi kuin pillerit! Näen psykiatrin seuraavan kerran uuden vuoden jälkeen ja en edes tiedä onko sama!
Vihreätniityt
Ei voi olla täysin matkassa jos aikaa on 10 minuuttia ja siitä puolet menee siihen, että lukee edellisiä ”raportteja” ja kirjaa pakolliset kysymykset ja mun vastaukset käsin paperille... (en haluaisi mennä hänen yksityisvastaanotolleen). DIY rocks!
Sascaketchia
Haa, nyt löytyi syy! En nimittäin edes halua töihin tällä hetkellä (en ole ilmoittautunut työttömäksi sen vuoksi) eli mitä mua hoitamaan! Aloitan näillä sisäterapioilla, ulos luontoon lähteminen on paljon isompi askel, mutta ehkä sekin tässä vielä tulee.
Minäkin kävin lukemassa ja ajattelin jättää puumerkkini.
Joskus vuosia sitten kahden alle kouluikäisen adhd-lapsen uupuneena (hyvin uupuneena) yksinäisenä äitinä kävin omalla yleislääkärilläni.
-Kai te osaatte itse hakea apua, sanoi lääkäri ja lähetti minut takaisin kotiin.
Jäi kyllä olo, kuin minut olisi jätetty heitteille.
Sama lääkäri antoi kerran tabletteja masennukseen ja sanoi: -Ette kai te ole itsetuhoinen, näillä nimittäin voisitte vaikka tappaa itsenne!
Jessus mikä pässi lääkäriksi! Onneksi minulla on nyt toinen omalääkäri.
Anne
Todella pässi oli lääkärisi, miten USKOMATON lausahdus! Onneksi olet saanut uuden omalääkärin.
Ei täälläkään tosiaan hurraamista. Itse on itsestään huolta pidettävä, lääkkeet onneksi auttavat vihdoin edes siihen. Pärjäilehän siellä!
Tuo on hassua että masennukseen tunnutaan suhtautuvan täällä Suomessakin kevyemmin kuin vaikkapa paniikkihäiriöön... Näin ainakin olen itse huomannut koska pääsin heti terapiaan kun menin ääni säristen sanomaan omalääkärille että tästä ei nyt tule yhtään mitään jos en saa tähän jotain (olin saanut paniikkikohtauksia ja minusta se jo häiritsi elämää sen verran). Laittoi kyllä lääkityksenkin mutta ne ovat niin mietoja että pärjäisin varmaan ilmankin.
MUTTA samanikäinen kaverini oli tässä taannoin todella masentunut ja sai taistella vaikka missä laitoksissa että pääsisi kunnon terapeutille eikä koskaan loppujen lopuksi edes päässyt koska hänen olisi kai itsekin pitänyt maksaa jotain ja oli ihan veloissa jo silloin. Ja tietäähän sen nyt tyhmäkin mitä suuret rahavaikeudet ja masennus yhdistettynä voivat pahimmassa tapauksessa saada aikaan :/ Onneksi pääsi siitä omin avuin sitten jotenkin yli.
Minä kävin samalla lääkärillä monta kertaa ennen kuin itse hyväksyin että kaikki fyysiset oireet johtuvat ahdistuneisuudesta. Lääkäri oli kyllä vihjaillut että mulla voisi olla paniikkikohtauksia ja laittoi mut joka kerta täyttämään typerän lomakkeen jossa kyseltiin lähinnä masennukseen liittyvistä oireista. Mutta kun en minä rastittanut sinne että olen itsetuhoinen niin mitään ei tapahtunut vaan lääkäri sanoi että katsotaan sitten syksyllä uudestaan. Mutta sitten kun taas menin sinne lopen kyllästyneenä olooni ja sanoin että minähän en lähde täältä mihinkään jos en saa jotain apua niin se lääkärikin alkoi toimimaan. Että ilmeisesti täällä pitää olla aika aktiivinen itse tunnustamaan että tarvitsee apua mutta niinhän esimerkiksi moni masentunut ei juuri tee vaan on liian väsynyt tekemään yhtään mitään.
Mila
Onneksi ystäväsi selviytyi ja pääsi yli! Kaikki eivät valitettavasti pääse. Voimia hänelle!
Tuo on mielestäni niin uskomatonta täälläkin, että kun on niin paha olla ettei todella jaksa tehdä mitään (sarkastisesti; edes tappaa itseään) niin pitäisi olla aktiivinen! Kuinka moni itsetuhoinen jättää tunnustamatta sen lääkärille?
Tiesin ja olin lukenut paniikkikohtauksista, mutta en silti tunnistanut omiani ahdistuskohtauksiani sellaisiksi. Onneksi silloin työterveyshoitaja tajusi ja käski kertomaan omalle lääkärille.
Iloa ja valoa päivääsi Mila, kiitos kun jätit kommentin.
Lähetä kommentti