Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Jungstedtia vaivaa sama tauti kuin dekkaristeja vaivaa kun kirjoja on tullut jo liian monta. Seuraava kirja ei tuo mitään lisäarvoa enää asioihin. Tässä kai pitäisi olla kiinnostunut Karinin ja Knutaksen suhteen etenemisestä, mutta sekin liikkuu eteenpäin niin hitaasti kirja kirjalta, ettei oikein jaksa.

Mari Jungstedt: Neljäs uhri (Det fjärde offret 2011) Otava, suom. Emmi Jäkkö
Arvio: ** Tylsä

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä, Hiljaisuuden hinta, Vaarallinen leikki

Elämässä on joskus kausia kun ehtii lukemaan paljon: lomat, jotkut sairaudet. Toisaalta on myös kausia ettei ehdi lukemaan mitään, saatikka kirjoittaa arvosteluja luetuista kirjoista. Nyt on menossa jälkimmäinen kausi. Yritän kuitenkin ylläpitää blogiani edes lukupäiväkirjamaisena yhteenvetona.

Jungstedt on yllättävänkin tasainen dekkaristi. Vaikka luin kolme kirjaa putkeen niin mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Johtunee ehkä Junstedtin monen päähenkilön strategiasta. Toisaalta juonetkin pysyvät yllätyksellisinä koko kirjan ajan.

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä (I denna ljuva sommartid 2007) Otava, suom. Sanna Manninen
Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta (Den dubbla tystnaden 2009) Otava, suom. Taina Rönkkö
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki (Den farliga leken 2010) Otava, suom. Jaana Nikula
Arvio: *** Ihan kelpo kamaa

Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa

Alkuinnostuksen jälkeen nämä Jungstedtit vaikuttavat suunnilleen yhtä tylsiltä kuin Liza Marklunditkin kolmen kirjan jälkeen. Juoni oli itseasiassa ihan hyvä, mutta se oli kirjoitettu niin sormella osoittavasti, että murhaaja oli selvillä jo puolenvälin jälkeen vaikka kirjailija ilmeisesti luuli säilyttävänsä salaisuuden loppuun saakka.

Gotlannista maalataan kuitenkin kiintoisa kuva. Yleensä tällainen jatkuva yhden kohteen maalailu alkaa kyllästyttämään, mutta jotenkin Jungstedt saa keskiaikaisen Visbyn kuulostamaan ihan must-kohteelta

Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa (I denna stilla natt 2004) Otava, suom. Leena Peltomaa
Arvio: *** Ei kovin jännä

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

Kirja on dekkari, mutta rikosten syy on aika yllättävä, nimittäin vuosikausia aiemmin tapahtunut koulukiusaaminen. Vielä erikoisemman kiusaamisesta tekee se, että neljä tyttöä kiusaa poikaa. Tai en tiedä onko se erikoista, mutta yleensä kirjallisuudessa pojat kiusaa poikia, tytöt tyttöjä ja pojat tyttöjä.

Juoni on hienosti ja jopa varovasti rakennettu. Se etenee hitaasti ja pikkuhiljaa kohti ratkaisua. Jungstedt on hyvä kirjailija.

Pakollinen rakkaustarina oli ujutettu mukaan ja se oli melkein tarpeellinen. SIlti uskon, että ilmankin olisi tultu toimeen.

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä (Den du inte ser 2003) Otava, suom. Leena Peltomaa
Arvio: **** Vaikuttava

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa

Tätä tulee väkisinkin verrattua Theoriniin tapahtumapaikan takia (Gotlanti, Öölanti), mutta tasoltaan Jungstedt ei pääse lähellekään Theorinin tunnelmia. Oikeastaan tässä kirjassa ei ollut edes mitään tunnelmaa.

Kirjan ainoa valopilkku oli kuvaus Veronikasta. Se oli juuri niin todellinen kuin tuollaiset ihmiset ovat. Voisi sanoa että jopa vähän liikaa niin kuin oppikirjasta. Herää heti epäilys että kirjailija on keskustellut liikaa kirjan lopussa kiitetyn psykiatrin kanssa eikä ole ymmärtänyt että todelliset ihmiset saattavat sopia hyvin diagnoosin määrittelyehtoihin, muttei koskaan kuitenkaan ihan näin täydellisesti.

Lisäksi kirjaa vaivasi "liian monta kertojaa" -syndrooma. Toiset kirjaiijat pystyvät hallitsemaan sellaisen kuvion, mutta Jungstedt ei selvästikään kuulu heihin.

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa (Den mörka ängeln 2008) Otava, suom. Sanna Manninen
Arvio: ** Ihan tavallinen