Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Vaikka rakastankin kirjoja, jotka kertovat kirjoista niin tämä ei oikein iskenyt. Ehkä tässä käsiteltiin kuitenkin liian vähän kirjoja. Pääteema taisi olla päähenkilön aviomiehen ehdotus laittaa avioliitto tauolle. Minusta se oli jotenkin ohut juonen kulku, jotenkin liian ilmeinen. Teini-ikäisten tyttöjen kiusaamisjuttu oli uskottavampi. Välillä senkin ratkaisu tuntui liian opettavaiselta, mutta loppu oli hyvä. Tytöt nimittäin laitettiin kirjoittamaan versio jutusta kaikkien muidenkin nahoissa.

Näin juuri osia dokumentista Hustvedtista ja luulen etten lue näitä enää. Kirjailija vaikutti niin jenkiltä, joka ylpeili norjalaisjuurillaan, joista ei kuitenkaan tajunnut mitään.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (The summer without men 2011) Otava, suom. Kristiina Rikman
Arvio: ** Pliisu

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Rakastan kirjoja, jotka kertovat kirjoista! Tämä kertoi monista klassikoista sekä yhdestä fiktiivisestä, jonka tapahtumia kirjassa seliteltiin.

Kirjan nimi saattaa kuulostaa oudolta, mutta sille annetaan täysin järkevä selitys ja on hienoa ettei suomentaja ole sitä muuttanut vaikka se varmasti onkin karkoittanut muutaman lukijan. Kukapa haluaisi kuulla perunankuorista!

Kirja koostui pelkästään kirjeistä ja sähkeistä. Alussa ajattelin jo lopettaa luettuani pari kirjettä. Nopeasti juoni muuttui kuitenkin jännittäväksi ja vei mukanaan. Varsinaista jännitystä ei tuonut kuin kirjailijan (aluksi onneton) rakkaustarina ja menneet sotakokemukset.

Kirjassa puhutaan paljon Brontën sisaruksista. Siitä tuli vähän kipinää tarttua taas kerran humisevaan harjuun ja kotiopettajattereen. Kirjassa mainittiin lukuisia muitakin kirjailijoita, mm. Oscar Wilde, joka varmasti ansaitsisi minulta enemmän huomiota.

Kirja valaisi minulle taas historiaakin, en ollut tiennyt että Saksa miehitti mitään osaa Englannista toisen maailmansodan aikana. Sekin asia tuli sitten selväksi.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey literature and potato peel pie society 2010) Otava, suom. Jaana Kapari-Jatta
Arvio: ***** Ihana!

Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus

Etuliepeessä kirjaa kuvataan trilleriksi. Joopa joo. Kantava ajatus "lähettäjistä" ja "vastaanottajista" on käsittämätön ja tekemällä tehty. Juoni taas yrittää olla jännittävä, mutta se on totaalisen epäuskottava ja epäjohdonmukainen. Siihen kun lisää päähenkilön "pakollisen" rakastumisen ystävän pettämiseen niin ollaan jo niin lähellä da Vinci koodia, että tähdet tippuu melkeen nollaan.

Suomennos oli huono. Sanoja puuttui välistä tai oli ylimääräisiä sanoja. Kirjan loppupuolella oli kohta, jossa luulen tavoitellun sanaa "kasvillisuus", mutta oli käytettykin sanaa "kasvullisuus". Mistä näitä kääntäjiä oikein tulee?

Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus (Libri di Luca 2007) WSOY, suom. Katriina Huttunen
Arvio: * Suorastaan huono

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias

Kirjan kertoja on norjalainen naistoimittaja, joka saapuu Kabuliin jenkkien mukana talibanien kukistuttua. Hän saa ainutlaatuisen tilaisuuden asua kirjakauppias-perheen luona ja kirjoittaa heidän elämästään eri näkökulmista.

Kirjan tapahtumat itsessään ovat järkyttäviä, mutta se teema, jonka islam luo kaiken ymärille, on vielä järkyttävämpi. Minun on vaan niin vaikeaa ymmärtää, että uskonto kieltää naisilta kaiken itsenäisen tominnan. Ainoastaan vanha nainen, jonka pojat ovat merkittäviä, voi vaikuttaa tyttäriensä naittamiseen. Muuta valtaa ei naisille anneta. Koko show on tosi hyvin suunniteltu miehisestä näkökulmasta: kun nainen osoittaa vastustavansa järjestettyä aviolittoaan, se osoittaa vain viattomuutta. Naisen kuuluukin suhtautua kielteisesti, muuten hän on siveetön.

Kirjakauppiaan perheessä suhtaudutaan kielteisesti tyttöjen koulunkäyntiin, mutta eivät pojatkaan kouluun juuri pääse. Pitää hoitaa vain bisnestä. Samalla toivotaan että Afganistan nousee taas valtioksi. Miten se voisi nousta, jos ei saa oppia edes perusasioita maailmasta.

Kirjassa puhutaan myös kunniamurhista, seksistä ja muista hyvin vaietuista aiheista. Ei siis mikään ihme jos kirjakauppias halusi estää kirjan julkaisen. Varsinkin hänestä kirja antaa todella huonon kuvan. Voi olla että hän on merkittävä toimija Afganistanin kirjamaailmassa, mutta keinot joilla hän asemaansa pääsee, ovat vähintäänkin arveluttavia.

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias (Bokhandleren i Kabul - et familiedrama 2002) WSOY, suom. Veijo Kiuru
Arvio: *** Mieletön

Vicky Myron & Bret Witter: Kirjastokissa

Kirja kertoo Dewey-kissan tarinan. Dewey asuu kirjastossa ja ilahduttaa siellä kävijöitä. Kirjassa on kolme erilaista tarinaa: Deweyn, emännän, Vickyn ja Spencerin kaupungin.

Dewey ja sen käytös on hyvin tavallista kissan elämää. Kissojen elämä on yleensä aika herttaista eli se puoli kirjasta on hellyttävää. Vickyn tarina on taas melko tyypillinen yksinhuoltaja-äidin selviytymistarina. Erityistä siitä tekee Vickyn monet sairaudet. Dewey kuitenkin tukee Vickyä vaikeina hetkinä.

Spencerin kaupungin tarina on varmaan hyvin tavallinen Keskilännen kaupungin tarina: maanviljelyksestä teollistumiseen ja koko ajan pelko siitä että kaupunki "menee pilalle" maahanmuuttajien myötä. Tulipahan Iowankin rakennemuutos selväksi.

Jollain tavalla naurettavaa ja samalla niin ymmärrettävää on, että Vicky on täysin varma että Dewey on ainutlaatuinen kirjastokissa. Mutta jokainen kissan omaistajahan uskoo, että oma kissa on aivan ainutlaatuinen. Silti Vickyn vakuuttuneisuus on hyvin naiivia amerikkalaiseen tyyliin. Voiko kissa pelastaa koko kaupungin?

Vicky Myron & Bret Witter: Kirjastokissa (Dewey: A small town, a library and the world's most beloved cat 2008) Otava, suom. Laura Beck
Arvio: *** Hellyttävä tarina

Markus Zusak: Kirjavaras

En tiennyt mitä odottaa ja olikin melkoinen yllätys tajuta, että kertojana oli kuolema. Kirjavaras taas oli pieni tyttö, joka ei osannut alussa edes lukea. Oli myös vähän asian suurentelua kutsua Lieseliä kirjavarkaaksi. Ei se nyt niin montaa kirjaa vienyt. Ja syyhän oli hyvä.

Varsinainen tarina kertoo Lieselin elämästä 1930-luvulla saksalaisessa pikkukaupungissa. Perhe kätkee juutalaisen Maxin kellariinsa ja Lieselin kasvatti-isä opettaa Lieselin lukemaan "Haudankaivajan käsikirjalla".

Kuolema kertojana on hauska yksityiskohta. Kuolema ei halua rakentaa mitään jännitystä vaan paljastaa suuret tapahtumat lähes poikkeuksetta etukäteen. Kukaan ei siis kuole yllättäen.

Tällainen saksalainen näkökulma on hyvin tervetullut. Vielä kun joku kirjoittaisi kirjan "rouva Dillerin" näkökulmasta. Diller oli natsimielinen kauppias tässä kirjassa. Eli miten tavallisesta saksalaisesta kasvaa natsi. Missä kohtaa ihminen kasvaa niin kieroon.

Markus Zusak: Kirjavaras (The book thief 2005) Otava, suom. Pirkko Biström
Arvio: **** Merkittävä