Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla

Odotan Lehanelta aina suuria. "Menneisyyden ote" ja "Suljettu saari" on huippuja, mutta tämä kaikki muu... Vähän parempia kuin Slaughterit mutta samalla tavalla väkivaltaisia ja toisaalta käsittämättömiä oikean ja väärän suhteen.

Saako raiskaajan hakata? Saako Osaman tappaa? Mielestäni kaikki ansaitsevat oikeudenkäynnin. Jos lainsäädäntö on sellaista kuin se Yhdysvalloissa on (viittaan siis tilanteeseen, jossa todisteita ei saa käyttää oikeudessa kun ne on "väärin" hankittu), saattaa jollekin tulla mieleen käyttää omankäden oikeutta, mutta sille ei ole olemassa mitään oikeutusta.

Minulla on erilainen käsitys monesta oikeudellisesta asiasta Lehanen hahmojen kanssa, mutta sen lisäksi en ymmärrä Kenzien ansaintalogiikkaa: Jos on kerran yksityisetsivä niin pitäisi keskittyä hommiin, joista maksetaan eikä siihen mikä kiinnostaa. Ainakaan jos pitää vielä itse maksaa muille postaamisesta...

Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla (Prayers for rain 1999), suom. Heikki Karjalainen
Arvio: ** Epäuskottava

Dennis Lehane: Täyttä sotaa

Tämä oli kuin huono väkivaltaelokuva auki kirjoitettuna. Ihmisiä ammuttiin melkein syyttä suotta jatkuvasti ja siihen syyllistyivät myös päähenkilöt Patrick Kenzie ja Angela Gennaro, joiden sentään pitäisi olla hyvisten puolella. Juoni oli onneton ja epäuskottava. Lehanen myöhemmät Kenzie-Gennarot ovat selvästi parempia kuin tämä ja erityisesti "Menneisyyden ote".

Dennis Lehane: Täyttä sotaa (A drink before the war 1994) Tammi, suom. Tuula Saarikoski
Arvio: ** Liikaa tarpeetonta väkivaltaa