Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä

Tämä kirja on jatkoa "Lakanasiiville". Taas käsitellään vain yhtä päivää, tällä kertaa kesäkuussa 1942 eli vuotta myöhemmin kuin "Lakanasiivet". Henkilöt ovat samoja, muutama lisää kuitenkin.

Kirja kulkee samaan aikaan monen ihmisen mukana ja nämä ihmiset törmäävät välillä toisiinsa ja erkanevat jälleen. Teemoina on esimerkiksi homoseksuaalisuus, tyttöjen suhde saksalaisiin ja venäläisten sotavankien kohtelu.

Tutuista henkilöistä Juho Tiihonen on juuri hyväksytty oppikouluun ja edelleen hän kantaa vastuuta Saaralotasta. Juho on myös varsinainen luonnontieteilijä. Hän haluaa löytää kadonneen kukan ja kanniskelee kasviporttööriään mukanaan kunnes saa sinne sisiliskon ja antaa sen Saaralotan haltuun.

Itse en tiennyt mikä on "kasviporttööri". Asiayhteyksistä sitten tajusin, että se on jonkinlainen kasvikotelo. Googlaamalla löysin "Seniorinetistä" kuvankin kauniista sellaisesta. Se on siis pitkulainen peltikotelo, jossa on kantohihna.

Kirjan tunnelmat kertovat puutteesta: rikkaruohoista tehdään muhennosta ja leipää ei normaalisti paisteta kun jauhoja ei ole. Kähkönen lataa taas yhteen päivään paljon tapahtumia, mutta kai tosielämässäkin niin joskus tapahtuu.

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä (2009) Otava
Arvio: **** Hyvä

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Sirpa Kähkönen on todella aliarvostettu ja alitunnettu kirjailija. Toisaalta jos nämä kirjat olisivat oikeasti niin hyviä kuin minusta tuntuu, niin kai Kähkönen olisi tunnetumpi. Mutta minä henkilökohtaisesti siis pidän näistä. Jopa niin paljon että en raaskisi lukea seuraavia kirjoja vaan haluaisin säästää kokemusta sopivaan hetkeen.

Kirjan päähenkilö Anna on hahmo, jonka taustasta tulee mieleen Joel Lehtosen "Putkinotko". Anna on kuitenkin taustaansa nähden "kansainvälinen tyyppi". Kirjan kieli on todella mehukasta, mutta minua vaivaa varsinaissuomalaisuuteni eli en voi ihan kaikkea ymmärtää.

Kirjan nimi "Mustat morsiamet" viittaa synkkyyteen, mutta kirja ei ollut synkkä vaan olosuheista huolimatta jotenkin valoisa.

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (1998) Otava
Arvio: **** Helmi

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet

Pitkästä aikaa löytyi kirja, jota oli ilo lukea. Tämä on oikea, perinteinen kirja.

Juoni ajoittui vain yhteen päivään, mutta sitäkin kuumempaan ja tapahtumarikkaaseempaan. Jatkosodan alkupäivien Kuopio ei välttämättä kuulosta jännittävältä, mutta välillä lukiessa pystyi aistimaan kovat mukulakivikadut ja tyhjyyden, jonka aiheuttivat pois lähetetyt lapset.

Henkilöitä oli joka lähtöön ja erityisesti Tiihosen Juho teki minuun vaikutuksen. Miten ennakkoluulottamasti hän olikaan lähdössä Mikkelin kautta Arabiaan, vaikkei ymmärtänyt etäisyyksistä mitään ja huolehtimassa ventovieraasta pikkutytöstä, jonka äiti jätti pikkupojan vahdittavaksi.

Kirjassa kuvattiin hienolla tavalla naisten turhautumista tilantessa, jossa lähes kaikki miehet (ja pojat) olivat sodassa, eikä naisilla ollut mitään merkittävää tekemistä.

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet (2007) Otava
Arvio: **** "Suuri" kirja