Jari Tervo: Layla

Sain vihdoin tämän käsiini pitkän odottelun jälkeen ja heti alusta asti odotukset oli korkealla. Tapahtumia seurataan kurdiperheessä Istanbulissa ja syrjäytyneen naisen ympärillä Helsingissä.

Tapahtumat kurdiperheessä tuntuvat käsittämättömiltä. Olen aina ajatellut, että nimenomaan kurdit ovat uhreja ilman omaa valtiota. Kurditytöt taitaa kuitenkin olla ihan eri suuruusluokan uhreja. Enkä oikeastaan tarkoita tässä edes "kurdeja" vaan "islamilaisia kurdeja". Palaan taas vanhaan aiheeseeni, etten voi suvaita kulttuuria joka ei suvaitse kaikkia.

Suhtaudun Turkin EU-jäsenyyteen neutraalisti, mutta esim. kurdit tuovat kyllä siihen ihan oman juonteensa. Toisaalta naivisti voisi uskoa, että kurdien asema voisi parantua Turkissa, jos Turkki olisi EU:ssa. Eihän romanien asemassakaan muutosta näy, vaikka Romania ja Bulgaria otettiin jäseniksi.

Tervo tuo esille myös suomalaisen ja turkkilaisen kulttuurin samanlaisuuksia. Me täällä Suomessa tuomitsemme "kunniamurhat" ja samalla Suomessa tehdään nk. "laajennettuja itsemurhia", jotka kohdistuvat ihan pieniinkin lapsiin. Yhteiskuntana ne tietenkin tuomitaan, mutta tehdäänkö yhteiskunnassa tarpeeksi sen eteen, että näihin tilanteisiin ei päädyttäisi...

Kirjassa siis käsitellään ihmiskauppaa, suomalaista prostituutiota, kiristystä ja muukalaisvihamielisyyttä, vain muutamia mainitakseni. Kirjan loppuhuipennus oli hyvä ja kekseliäs. Tervo olisi kuitenkin voinut lopettaa siihen. Sen jälkeiset tapahtumat ovat turhia ja jotenkin liian surullisia. Ehkä tarkoitus on osoittaa että "rikos ei kannata".

Jari Tervo: Layla (2011) WSOY Arvio: **** Kandee lukea

Alan Drew: Vesipuutarhat

Kirja oli ihan hyvä, juoni oli vaan liian itsestäänselvä ja ennalta-arvattava. Muslimi-kurdi-tyttö ja kristitty-jenkki-poika rakastuvat muslmimaassa. Tilanne voisi päättyä kunniamurhaan, mutta se päättyy tytön itsemurhaan.

Minua niin riepoo, että uskonnon nimissä riistetään ihmisiltä oma tahto, erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Omista ajatuksista ja haluista pitää vaieta jotta saa yhteisön hyväksynnän. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, tottevaisuutta, palvelemista ja pojilta taas reippautta, kyynärpäitä ja voittamista. Tilanne oli hyvin samankaltainen vielä 150 vuotta sitten länsimaissakin, mutta pikkuhiljaa tyttöjen koulunkäynnin ja naisten työssäkäynnin hyväksymisen jälkeen tilanne on ihan toinen. Niin kuin tässäkin kirjassa todettiin niin maailma on muuttunut ja hyvin tiukka koraanin tulkinta on yhä vaikeampi asia esittää lapsille, jotka näkevät jo internetissä kaiken.

Alan Drew: Vesipuutarhat (Gardens of water 2008) Otava, suom. Satu Leveelahti
Arvio: *** Keskinkertainen