En oikein tiedä miten lähtisin purkamaan viikonlopun kokkailuja. Takaraivolla vaanii pieni harmistus siitä, että kuvittelin tekeväni jotain täydellistä, mutta lopputulos ei sitten vastannutkaan odotuksia täysin. Ensinnäkin kokkailuja haittasi fatiikki, tuo kurja seuralaiseni, joka yrittää tällä hetkellä saada mut täysin lamaannuksiin. Ruokalistalla piti olla omatekoisia tortilloja pulled porkin, persikkasalsan, guacamolen ja cheddarpalleroiden kera. Ensin ajatus persikkasalsasta vaihtui nektariinisalsaan, sillä enhän muistanut, ettei persikoita tähän aikaan niin vain saa. Kun tuli aika kokkailla, jäi virran vähyyden vuoksi listalta ensin salsa ja pienen tuumailun jälkeen myös cheddarpallerot. Tortillat ja guacamolen jaksoin sen sijaan vääntää ja liha nyt valmistui melkein kuin itsestään.
Pitkään oon haaveillut tekeväni edes kerran tortillat itse, mutta aina se homma on jäänyt. Nyt kaivoin mapeistani vanhan ohjeen, jota testasin. Jos ohjetta on uskominen, tortillojen olisi pitänyt pehmetä paiston jälkeen liinan alla. No, pehmeni niistä muutama, mutta suurin osa muistutti enemmän näkkileipää kuin tortillaa. Maultaan tortillat voittivat kaupan omat 6-0, mutta koostumuksessa oli todellakin toivomisen varaa. En viitsi teitä kiusata tuolla epäonnisella ohjeella, joten jätän sen jakamatta. Sen sijaan, jos jollakin on takuuvarma, pehmeiden tortillojen ohje, niin kiitollisena ottaisin sen vastaan.
Pulled pork-ohjeessakin oli hieman toivomisen varaa. Halusin taas kerran kokeilla jotain uutta ja reseptin nappasin Amerikan keittokirjasta. Vähän mä ohjetta soveltelin, sillä pakastimesta löytyi just sopiva pala kassleria, enkä sitten viitsinyt lähteä lapakaupoille turhan takia. Vaikka lihaa oli puolet vähemmän kuin ohjeessa, tein marinadin slti täysmääräisenä. Lihan loppugrillaus jäi tekemättä ulkona vallinneen hyvin kostean ilman myötä, joten ehkä tämänkin takia lihan maku jäi vaisuksi. Koska maailmaltä löytyy monin verroin parempiakin ohjeita, en tätäkään viritelmää teille sen paremmin paljasta.
Jäljelle jää siis enää tuo guacamole. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kermaviili-guacamole, jonka reseptin oon kopsannut joskus jostain lehdestä tai reseptilappusesta. Kastike oli miedomman makuinen kuin perinteisempi kaverinsa, mutta ihanan raikas ja jotenkin kermainen. Tästä tykkäsin kovasti! Tämä toimi muuten seuraavana päivänä loistavasti salaatinkastikkeena.
Kermaviili-guacamole
1 tlk (200g) kermaviiliä
2 kypsää avokadoa
1 pieni sipuli
1 pieni, kypsä tomaatti
1 rkl korianteria hienonnettuna
½ sitruunan mehu
ripaus suolaa
maun mukaan chiliä
Hienonna kuorittu sipuli hyvin hienoksi silpuksi. Hienonna samoin myös tomaatti. Halkaise avokadot ja poista siemenet lusikalla nostaen. Koverra hedelmäliha kulhoon, purerra päälle sitruunamehu ja survo haarukalla. Lisää joukkoon sipuli- ja tomaattisilppu sekä kermaviili. Mausta kastike maun mukaan. Suolan ja chilin voi korvata myös tabascolla.
Jotenkin tämä väsähtänyt olotila tarvitsee jotain piristävää, joten taidan mennä kokeilemaan onneani uuden brownie-ohjeen kanssa. Jospa tällä kertaa homma toimisi paremmin....