Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. lokakuuta 2025

Lokakuun haaste

Kristiina K blogista löytää tälläisen ihana haaste lokakuulle kuin; Viimeksi lukemani kirja. 

Pääset Kristiina K:n sivulle TÄÄLTÄ.

Minun viimeisin kirjani on pimeän poika.

Tämän kirjan luin ensimmäisen kerran 2003 ja nyt luin sen uudelleen 9/2025. Sain tämän  kirjan vihdoinkin takaisin kotiin.

Sillä se on ollut lainassa?!?  Lainasin kirjan vuonna 2008. Eli kirja oli "lainassa" 17 vuotta. Ja tosiaan nyt se on vihdoinkin  palautunut. Moneen kertaan tulikin tätä kirjaani pyydettyä takaisin.   Olisinhan minä voinnut unohtaa tämän kirjan jne...

Mutta kun en vain voinnut. Kun ensimmäisen kerran luin kirjan pimeän poika, olin hyvin "sini silmäinen" ja uskoin siihen ettei maailmassa ole näin pahoja ihmisiä. Lukiessani koin epäuskoa, järkytystä, tuskaa...ja tosiaankin minun maailma muuttui, astui todellisuuteen.

Tämä kirja teki lähtemättömän vaikutuksen minuun. Ennen uusinta lukemista on kirja noussut mieleen useasti, vaikka aikaa sen lukemisesta onkin.

Luin kirjan uudelleen,  ihan siksi, että halusin katsoa miten se vaikuttaa minuun, nyt.

Ja kyllä se vaikutti jälleen aika murskaavalla tavalla. 

Onhan toki minun maailman katsomukseni  muuttunut sen verran edellisestä kerrasta,  että tiesin miten paljon mahtuu maailmaan pahuutta. 

Mutta tänäkin päivänä on edelleen  vaikea kuvitella, miten kukaan voi tehdä niitä asioita, joita kirjassta kuvataan kellekään toiselle, saatikka sitten omalle lapselleen. 

Nyt en tiedä saako tätä kirjaa oikeastaan enään ostaa muualta kuin ehkä antikvariaatista, mutta jos löydätte niin lukekaan. Kirja on tosin rankkaa luettavaa.

Tämä kirja siis perustuu kirjoittajan omaan elämään.  Dave Pelzer on moni  lapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Ensin hänen äitinsä oli lämmin ja rakastava kaikille lapsilleen. 

Sitten jotain tapahtui ja äiti muuttui. Hän alkaa juoda alkoholia, ja pahantuulistuu päivä päivältä. Äidistä tulee ilkeä. Ja tämän ilkeyden hän kohdisti lähinnä Daveen.  Äiti eristää hänet muista lapsistaan. Pahoinpitelee, pitää nälässä, ja haukkuu.  

Koko ajan tämä pieni poika joutuu  tekemään kaikkia kodinhoitoon liittyviä tehtäviä, ja jos hän ei vaikka tiskannut tarpeeksi nopeasti, hän saa tuntea sen niin sanotusti  nahoissaan. 

Perheen palomiesisä ei ensin huomaa mitään, sillä hän on paljon poissa kotoa. Mutta lopulta kun hän huomaa, ei hän tee mitään pelastaakseen poikansa äidin tyrannisoinnilta. Joka on ihan yhtä järkyttävää kuin äidin käytös. Isä ei puolusta lastaan, tavallaan hyväksyi äidin käytösen puuttumatta siihen!!!!

Mutta onneksi lopulta koulussa huomataan Daven pelon/kauhun.  

Sen verran faktaa, että pimeän poika kirja perustuu kolmeen englanninkieliseen alkuteokseen. 

~Ensimmäinen osa The Child Called It (suomennoksen luvut 1–7) käsittelee Pelzerin lapsuutta neljävuotiaasta kaksitoistavuotiaaksi. 

~Toinen osa The Lost Boy (suomennoksen luvut 8–16) kertoo pojan elämästä kaksitoistavuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi. 

~Viimeinen, aikuiselämästä kertova osa on A Man Named Dave (suomennoksen luvut 17–29). 

Nämä kirjat julkaistiin Yhdysvalloissa vuosina 1995, 1997 ja 1999. Englanninkielinen yhteisnide teoksista julkaistiin vuonna 2002 nimellä My Story. Kirja oli Yhdysvaltojen bestseller-listalla yli kaksi vuotta.

Tämä on siis kirja jota en varmasti koskaan tule unohtamaan!

tiistai 20. toukokuuta 2025

Äiti kirjoitin kirjan sinusta

Lapseni kertoivat äitienpäivänä, että vielä yksi lahja puutuu...saan sen hiukan myöhässä. Ja tänään se oli ilmestynyt pöydälleni työpäivän aikana.

Tulin työstä ja olisi ollut kiire näpsäköihin, MUTTA oli ihan pakko vilkaista kirjaa. No, eihän se nyt niin yksinkertaista ollut.....minun oli ihan pakko käydä kirja läpi! 

Ja se taas tiesi sitä että kyynelkanavat aukesivat!!!

Lapseni olivat ostaneet kirjan; Äiti kirjoitin kirjan SINUSTA

Kirjassa on lauseen alkuja, jotka pitää jatkaa. Esim. Ansaitsisit mitallin siitä, että...

Kylläpä lapseni olivat ihania asioita minusta sanoneet. 


Tässä muutama ote kirjasta;

*Pidän siitä, ettet koskaan....

                                              luovuta ja anna periksi.

*Tällä kehuskelen, kun puhun sinusta...

                                                               -olet luonnut meille turvallisen lapsuuden kun olet ollut kotona meidän kanssa

                                                                 -luovuus

*Jos sinulla olisi kaikkivalta maailmassa, luultavasti...

                                                                                       -pitäisit huolta että kaikilla olisi hyvä olla.

                                                                                       -rauhaa & rakkautta

*Et välitä vähääkään siitä, jos...

                                                  kaikki ei aina mene kuten strömsössä

*Olet onnellisimmillasi, kun...

                                                  -meillä on kaikki hyvin

                                                   -loma, vapaat koittaa

                                                    -saat tehdä mitä itse haluat esim. käsityöt

*Tässä asiaa haluan pyytää anteeksi...

                                                           -sitä ettei aina olla arvostettu annettuja vinkkejä elämässä

                                                            -nuorempana koeteltu hermoja

*Kiitos kärsivällisyydestäsi tässä asiassa...

                                                                meidän kasvattamisessa lapsista aikuisiksi

*Olet fiksu, koska...

                                sinulla on vastaus aina kun tarvitsee apua tai tukea


Ja niin edelleen....paksu kirja täynnä ihanaa luetavaa!!! Aivan ihana kirja ja aivan ihana yllätys!!💕💕💕



keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

Mielenkiintoinen kirja

 

Tykkään kuunnella kirjoja, kun teen jotain tai käy lenkillä Bertan kanssa!

Yleensä ne kirjat ovat true crime tai dekkareita. Pidän kyllä tosi paljon myös elämänkerta kirjoista, JOS henkilö on minua kiinostava. 

Pitkään aikaan ei ole tullut minua kiinostavaa elämänkertaa vastaan! Mutta nytpä tuli, tämä kirja on vuodelta 2024, äänikirja on tämän vuoden tuotosta "vasta".

Miksikö juuri tämä kirja sitten kiinostaa? 

Kirja kertoo sellaisesta henkilöstä kuin Laukku-Leena, joka täällä meidänkin kunnassa oli useana kesänä käymässä, näillä omilla retkillään. 

Hyvin paljon erilaista juttua liikkui hänestä. Ja kumminkaan kukaan ei oikeasti tuntenut tätä ihmistä. Kuulin myös että tästäkin kunnasta löytyi ihmisiä jotka veivät hänelle välillä ruokaa / tms hän tarvitsemaan asiaa.

Hän eli lähes 20 vuotta ihan luonnon armoilla. 

Itse en koskaan törmännyt niin, että olisin jutellut hänen kanssaa. Näin hänen majapaikkansa kesäisin. Ja ihmettelin aina miten joku voi asua noin...ja sitten näin kun hän liikkui, kantaen matkalaukkujaa vähän kerrallaan eteenpäin. Erittäin mielenkiintoinen oli hänen elämäntyylinsä. Ja nyt avautui mahdollisuus tutustua hänen tarinaansa.

Ikävä kyllä hän kuoli vuonna 2021, tuossa meidän naapuri kunnassa.

Se miten tähän tarkasteluun avautui tilaisuus oli se, että hän oli pitänyt päiväkirjaa elämästään.

Tässä artikkeli Kulttuurimedian sivuilta lyhennettynä:

Laukku-Leena, Naiskulkurin tarina, kirjoittaja: Päivi Ketolainen

Julkaisija: Pro Bono kustannus, Kirjapaino Kari, Jyväskylä 2024

Kauppakeskus Tuulosessa perjantaina 18.10.2024, kun Päivi Ketolainen julkisti kirjoittamansa kirjan Leenasta. 

Vuonna 2017 Leena ilmestyi  Jämsän Halliin, jossa hän asui leiriytyneenä parisen vuotta, kunta hankki hänelle asunnon, jossa hän viihtyi 2 kuukautta, mutta palasi ulos asumaan. Jämsä, joka on Päivi Ketolaisen asuinkunta, oli pitkin maata kiertelevän kulkurin yksi kiintopiste. Ihmiset tarjosivat hänelle apua, antoivat ruokaa ja lämpimiä vaatteita.

Sitten hän katosi yhtäkkisesti,  mutta osa laukuista oli jäänyt “leiriin”.  Sitä ihmeteltiin, koska hän oli hyvin tarkka tavaroistaan, hänellä oli  yleensä mukanaan 40 – 80 laukkua ja pussia .

Paikallinen kauppias nosti jätetyt matkalaukut käyttämättömään pakettiautoonsa odottamaan omistajan paluuta. Monien kuukausien kuluttua, kun Leenaa ei kuulunut, päättivät kylän miehet ja naiset tyhjentää laukut ja silloin löytyi tavaroiden joukosta valtava määrä päiväkirjoja, joista Päivi Ketolainen kiinnostui ja halusi palauttaa ne omistajalleen. Ahkerien  etsintöjen ja kyselyjen jälkeen selvisi, että Leena asui Sysmässä, jossa hänellä oli asunto kerrostalossa.  Päivi Ketolainen päätti  lähteä tapaamaan  Leenaa, mutta asunnossa ei ollut pitkään aikaan asuttu ja myöhemmin selvisi, että Leena oli ollut kuolleena jo yli vuoden etsintäkäynnin ajankohdasta. 

Ketolainen ryhtyi selvittämään Leenan lähipiiriä ja taustoja ja hänelle selvisi, ettei Laukku-Leenalla ollut perhettä, eikä läheisiä eikä myöskään sukulaisia, joita olisi kiinnostanut kulkurin elämä. Päivi Ketolainen päätti tämän tiedon jälkeen lukea haltuunsa tulleet päiväkirjat. Hän ryhtyi kirjoittamaan tämän materiaalin  pohjalta kirjaa, josta syntyi yhtenäinen tarina Leenan elämästä tien päällä kulkurina. Ensimmäisten vaellusvuosien aikaiset päiväkirjat ovat kadonneet, joten varsinainen syy kulkurielämän valitsemiseen on jäänyt pimentoon.

Päivi Ketolainen on kirjoittanut elämäntarinan empaattisesti ja päähenkilöä kunnioittaen. Hän on rakentanut kirjan päiväkirjojen ja muun matkatavaroista löytyneen materiaalin pohjalta,  lainaten niitä siltä osin, kun ne vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on rankka kertomus suomalaisessa ilmastossa ympäri vuoden  ulkona asuvan ihmisen elämästä. Hänelle tarjottiin useita kertoja asuntoa, joita hän joskus ottikin vastaan, mutta ei viihtynyt enää sisätiloissa. Hän ei myöskään asunut teltassa,  vaan  taivasalla pressu päällä pahimmalla kelillä, välillä takapuoli jäätyneenä kiinni maahan. 

Kirja on perinpohjainen kuvaus niiltä vuosilta,  kuin päiväkirjamerkintöjä oli saatavissa. Ketolainen on tehnyt tutkivaa journalismia ja saanut lisätietoja päiväkirjamerkintöjen lisäksi Leenan elämän vaiheista, kirjassa on myös jonkin verran sukualbumista saatua valokuvamateriaalia. Kulkurielämään päätyminen jää edelleen arvoitukseksi. Päiväkirjamerkinnät antavat karun kuvan ulkoilmaelämästä ja katkerasta mielestä, joka on pettynyt ihmisiin, yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Tämä kirja oli tosi mielenkiintoinen elämänkerta. Ja siitä löytyi vastaukset minun ihmettelyyn. Miksi yhtenä keäsänä häntä ei enään näkynytkään, miksi hän oli valinnut tuollaisen eläntyylin, jne...

Lukekaan / kuunelkaa ihmeessä tämä kirja.  Hyvin mielenkiintoinen kirja.

perjantai 7. maaliskuuta 2025

Saikulla

Keskiviikkona oli jälleen tosi ikävä aamu, kun lumi oli satanut jään pinnalle. Itse lähdin nastojen ja sauvojen kanssa kävelemään kohti töitä. 

Mutta kuinkas ollakkaan lensin lahjakkaana vasemmalle kyljelle, totta kai! Se on juuri se puoli mistä meni 6 vuotta sitten jalka pohkeesta poikki ja nilkka murtui kahdesta kohtaan.

Nousin ja tajusin heti ettei onneksi mitään sattunut. Hyvä niin! Jatkoin töihin. No, töissä koko vasen puoli alkoi särkemään ikävästi.


Soitin työterveyteen ja lopulta menin tk:n näyttäytymään. Sain loppu viikon saikkua. No, eihän se nyt siihen jäänyt keskiviikko iltana alkoi paleltamaan...kuume nousi ja sitten sain juosta koko yön vessassa. Iski vatsatauti. Vihoviimeinen tauti!!!

Eilinen päivä meni kuumeessa, mutta onneksi vatsa sentään rauhottui. Ja lonkka/jalka/selkä toipuvat pikkuhiljaa siitä lennosta!


Meni varmaan 4 vuotta että toivuin edellisestä kaatumisesta........taas se pelko nosti päätään että jatkossakin kaatuilen...

Kumpa tulisi kevät / kesä ja pitkä ja kaunis syksy.....ettei jäisi talvikauteen niin paljon päiviä....

Tästä päästäänkin aasinsiltaa käyttäen puutarha hommeleiden pariin.......Ajattelin laittaa siemeniä vähän kasvamaan, kun niitä tuli kerta ostettua. Ja jos ei ne nouse, menen puutarhalle ostamaan tarvittavat kasvit.






Ostin tuollaisia kivivillakuutioita. Ihan uusi tuttavuus minulle. 

Se tuntuu hyvältä kasvatus pohjalta, sillä kivivilla on puhdas, steriili ja PH neutraali kasvumateriaali jossa tuholaiset eivät viihdy. Se sopiikin lähes kaikkien kasvien juurille ja erityisesti vesiviljelyyn, koska se sitoo vettä ja ilmaa samaan aikaan.

Ja taas aasinsiltana siemenistä ruokaan ja keittokirjoihin! Keskiviikkona työkaveri oli tuonnut oman varastonsa keittokirjoja minulle kun ei tarvitse. Jeee....taas uusia kirjoja....




Tämmöistä tänään....katsotaan mitä huomenna.....

perjantai 16. helmikuuta 2024

Helmikuun haaste suoritettu

Helmikuun haaste oli "löytää uutta kirjoista".  Ahmin yleensä dekkareita ja true crime kirjoja. 

Kirjoja kuuntelen, harvemmin tulee enää luettua ihan kirjaa. Kirjojen kuunteluun lähti into siitä, kun minulla alkoi tinnitus vasemmassa korvassa.

Se hirveä meteli piti saada pois, kun menin nukkumaan. Ja kun aivot keskittyvät ääniin, niin minä  keskityin kirjaan....enkä kuullut sitä meteliä. Ja uni tuli....

Nyt nautin, kun saan kuunnella kirjoja, niin työmatkalla kun, muita hommeleita tehdessä. Ja uppoutua kirjojen ihanaan maailmaan, joko ihan istuen ja nauttien kirjan juonista tai sitten puuhaillen jotain siinnä sivussa kun kuuntelee.

Välillä on taukoa kuuntelussa, välillä sitä ahmii hyviä kirjoja ihan urakalla. Tämän haaste, on ollut todella haaste! Tuntui ensimmäisen kirjan kohdalla ettei tästä mitään tule. Mutta sinnikkäästi tässä nyt ollaan kuunneltu erityylisiä kirjoja. Ja kyllä myönnän on ollut hyvä tutustua kaikenlaiseen kirjallisuuteen.

Se on välillä ihan pistänyt mietityttämään sen hetkistä kirjaa ja huomata että löytyy mielenkiitoisia kirjota muitakin kuin dekkarit.

Tämän helmikuun haasteen aloitin jo tammikuussa. sillä muuten en olisi kerennyt niin moneen kirjaa tutustua. 

Nyt niitä kerkesi tulemaan mukavasti....laidasta laitaan... tiede, draama, komedia, jne...Laitan kirjan oman esittelyn ja sitten laitan oman pienen kommenttini ja laitan myös numeron 0-10 ja tietty perustelut.

Ensimmäisenä kuuntelin; 
Maalaislääkärin muistelmat; Tapani Kiminkinen, julkaistu 2023

Ihmisläheisen lääkärin kiehtova elämäntarina.
Tapani Kiminkinen kertoo avoimesti elämästään, johon mahtuu uskomattomia potilaskohtaamisia, iloa, rakkautta, mutta myös vaikeita hetkiä. Edessä on matka syvään päähän.
Pitkän uransa aikana Tapani Kiminkinen on yritysten ja erehdysten kautta saanut kokea paljon. Lääkäri on tavallinen ihminen – paljon tavallisempi ja raadollisempi kuin mitä ammattikunnasta usein kuvitellaan. Kokemuksenvaraisesti elämässä voi oppia, ja sen Kiminkinen on ainakin oppinut, että valmiiksi ja erehtymättömäksi ei tule koskaan. Kiminkinen ei jää hiljaiseksi vaikeidenkaan aiheiden äärellä. Hän ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin kuten soteen ja vanhustenhoidon epäkohtiin. Tapani Kiminkisen elämään on mahtunut lääkärin työn lisäksi rakkautta ja ystäviä, esiintymistä maalla ja merellä, monipuolisesti kulttuuria, kirjoittamista ja viihdettä mutta myös vaikeuksia, joiden eläminen on auttanut ymmärtämään itseä ja kohtaamaan muita.
Tapani Kiminkinen on tehnyt monipuolista potilastyötä reilut 40 vuotta. Hänen suuri suosionsa perustuu maanläheiseen ja sympaattiseen lähestymistapaan, jolla hän tekee lääketieteellisistä asioista helpommin ymmärrettäviä.

~Niin tämä oli ensimmäinen kirja, joka on ihan eri tyylinen mitä ennen kuuntelin. Valitsin sen siksi että minua kiinnostaa ihmisten muistelut, ja siksi että tämä maalaislääkäri on erittäin mielenkiintoinen henkilö. No, mutta itse kirjaan.....alkuun en päässyt sen "sisälle", johtui varmaan niin erilaisuudesta kun olin tottunut kuuntelemaan dekkareita. Kokonaisuudessa en pitänyt tätä muistelmana. Välillä tuntui että kirja on lääkäreiden mainos kirja. Kenestä on tullut mitäkin hienoa professoria. Vaikka kirjasta sai sen käsityksen että kaikki ihmiset ovat tärkeitä, niin se kumotaan toisaalta kun "mainostetaan" julkkiksien tuntemisella. Ja kun asiat eivät olleet minusta semmoisia että olisi tarvinnut mainostaa ketä nyt siinnä oli. Loppu puolella tunsin syyllisyyttäni huonosta  kunnosta/ taudeistani. Vaikka toisessa kohtaa tuonkin käsitin toisen lailla.
Olin pettynyt. Antaisin kirjalle nron 5

Toisena kuuntelin;
Pinkki Lentolaukku, Marja Kuusela julkaistu 2023

Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun uskaltaa hypätä tuntemattomaan?
Sanni hakee elämälleen suuntaa ja asuu tätinsä vaateliikkeen yläkerrassa. Hän on saanut uuden työpaikan, ja orastava suhde Mikaan tarvitsee enää pientä avustavaa tönäisyä muuttuakseen oikeaksi parisuhteeksi. Käännekohdaksi suunniteltu romanttinen yllätys lentokentällä osoittautuu kuitenkin valtavaksi virhearvioksi.
Lentokenttäfiasko saa uuden suunnan, kun Sanni tunnekuohuissaan törmää tuntemattomaan pukumieheen –tai pikemminkin tämän räikeän pinkkiin lentolaukkuun. Kun mies tekee Sannille yllättävän tarjouksen, päättää Sanni vastoin kaikkia odotuksia suostua. Mitä hävittävääkään hänellä on? Loukatun naisen hetken mielijohteesta alkanut seikkailu vie Sannin Oslon kautta Vaaranpohjan pikkukylään, järjestyksenvalvojaksi suljettuihin seurapiirijuhliin ja saa pohtimaan, onko kukaan enää se, joka väittää olevansa.
Pinkki lentolaukku on valloittava tarina täynnä vauhtia, romantiikkaa ja odottamattomia juonenkäänteitä.

~Tämän kirjan valitsin ihan nimen perus ja jos jossain on pinkkiä, niin ketä "tyttö" ei innostuisi!? Tähän kirjaan oli helppo päästä heti sisälle ja kivaa tapahtumaan oli heti alusta asti.
Pidin, se oli semmoista rentoa tekstiä ja kirja pisti odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu...
Nroksi annan 8
Kolmas kirja oli;
Onnen resepti, Heidi Swan, julkaistu 2023
Lumoava kesäromaani Englannin maaseudulta! Fliss varttui Rossin hedelmätarhalla suuren, äänekkään italialaissuvun hoivissa. Kun Flissin englantilainen äiti kuolee syöpään, käy ilmi, että äidin sukulaisia on yhä elossa. Fliss matkustaa Englantiin juurilleen, missä hänen isoisällään on rappioitunut hedelmätarha Wynbridgen kylän ulkopuolella. Hän löytää uusia ystäviä ja jopa muutaman kilpakosijan. Mutta saako hän tilan hedelmäpuut jälleen kukoistamaan? Ja tuoko kotiinpaluu elämään myös onnen?

~Ihana tarina. Tämä oli niin hyvä että en meinannut maltaa lopettaa sen kuuntelemista. Aina kun pystyi kuuntelin. Töistä tullessa vähän hidastelin että sain rauhassa kuunnella.
Nroksi annan 9

Neljäs kirja oli;
Äidin julma syli, Gregg Olsen into, julkaistu 2023
Riipaiseva tositarina yhdysvaltalaisen perheenäiti Tanya Reidin julmasta petoksesta.
Morgan Reid oli sairaalahoidossa usein, kunnes menehtyi yhdeksän kuukauden ikäisenä. Kuolinsyyksi arveltiin kätkytkuolemaa. Sairaanhoitajaäiti Tanya oli murheen murtama ja perhe muutti toiselle paikkakunnalle toipuakseen tapahtuneesta. Mutta sitten heidän poikansa Michael, joka pelkäsi kuollakseen äitiään, alkoi oireilla samalla tavalla kuin siskonsa.
Epäilykset välillisestä Münchhausen-oireyhtymästä, jossa huoltaja aiheuttaa tahallaan lapselleen sairauksia, heräsivät. Tanya pidätettiin ja tuomittiin poikansa pahoinpitelystä. Myöhemmin hän sai tuomion myös Morganin murhasta. Oikeudenkäynnin aikana Tanya Reidin omat vaikean lapsuuden traumat paljastuivat.

~Tämä kirja nyt sivuutti näitä kirjoja mitä kuuntelen yleensä, mutta aikoinaan luin sellaisen kirjan kuin Pimeän poika ja tämä sivuutti taasen samaa aihetta, joten ajattelin että tähän kirjaan on pakko tutustua. Tämähän on tositarina, joten tarina oli kamalaa kuunneltavaa, sinänsä, kun kyseessä kumminkin on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.
Paljon ajateltavaa ja suru siitä että maailmassa on paljon lapsia jotka joutuvat kohtaamaan oman vanhemman väkivaltaa.
Annan tälle kirjalle nron 8

Viides kirja oli;
Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta, Irene Kajo julkaisu 2024
Esikoisromaani vallankäytöstä ja väkivallasta taidealalla.
Missä menee raja taiteentekemisen ja seksuaalisen väkivallan välillä? Mitä jos taide onkin valepuku jonka suojissa toteuttaa fantasioita? Sanotaan että taiteen tehtävä on rikkoa rajoja. Mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Onko taiteilijalla erikoisasema, jonka turvissa hän voi ohittaa muita ihmisiä koskevat säännöt?
Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta on omakohtainen ja mustassa huumorissa marinoitu kertomus siitä, mistä ei olisi saanut puhua. Se kuvaa taidemaailmassa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksen ja kertoo realistisen tarkasti, miten tapausta käsitellään taideinstituutiossa: hiljentämällä ja mitätöimällä. Uuvuttava taistelu saada oikeutta uhkaa tuhota päähenkilön terveyden, parisuhteen ja uran. ”Olen niin iloinen, että olen tavannut H:n, että olen saanut tutustua häneen. Se on suuri lahja. Olen kauan toivonut että tapaisin uuden ihmisen, joka näkisi minut, joka haluaisi nähdä minut. H:n kanssa näin on tapahtunut. Hänen näkemisensä tuottaa minulle aina iloa, olen kevyt ja onnellinen. Toinen ihminen on lahja, kaikkein suurin, vaarallisin ja ihmeellisin lahja. ”Irene Kajo kirjoittaa itseään säästelemättä taiteilijamyytistä ja hiljentämisen kulttuurista.

~Nyt täytyy sanon, että tämä kirja on huonoin mihin olen törmännyt. Minä en päässyt kirjaan kertaakaan kunnolla "sisälle". Minä en ymmärtänyt mihin siinnä pyrittiin tai mihin se päättyi... jotenkin tuntui sekalaiselta koko kirja. Kriitikot kehuivat, minä en.
Annan tälle kirjalle nroksi 1

Kuudentena kirjana kuuntelin;
Räjähdysvaara, Kaisa Pylkkänen julkaisu 2023

Stand up -koomikon räävittömän hauska esikoisromaani.
Kaikilla on huonoja työpäiviä, mutta harva joutuu kohtaamaan paskamyrskyn suorassa lähetyksessä. Hulvaton romaani siitä mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen TV-kasvo päättää palauttaa uskottavuutensa kohupotkujen jälkeen.
Miina Malviston terveys reistailee ja olo on räjähdysherkkä, mutta lääkärit eivät ota häntä tosissaan. Kun suoran talk show’n tärkeä teemajakso köyhyydestä muuttuu farssiksi, hän lataa kulisseissa perkelöityneen mielipiteensä haastateltavasta. Harmi vain, että mikrofoni on yhä päällä.
Menestyjän pudotus yhteiskunnan pohjamutiin on vauhdikas. Nolattu Miina yrittää pelastaa julkisuuskuvansa lunastamalla televisiossa möläytettyjä lupauksia. Onneksi vihamielisen somen voiman voi valjastaa myös imagon kiillottamiseen.
Ilkikurinen romaani pohtii, miten lapseton keski-ikäinen nainen löytää paikkansa maailmassa, jossa papukaijalle on helpompi puhua kuin ihmisille.

~ Lyhyesti ja ytimekkäästi hauskaa kuunneltavaa. Pidin kirjasta kaikin puolin. Se oli täynnä säheltämistä ja kuvittelua. Välillä olen vähän samantyylinen kuvittelija/sählääjä, tunnistin hiukan itseeni 😂
Annan kirjalle nron 7




Seitsemäs kirja jonka kuuntelin;

Varjo, Ville Kaarnakari, julkaistu 2020

”KRP:n rikosylitarkastaja M. oli poliisissa ainoa, joka tiesi Varjon olemassaolosta. Sen vuoksi poliisipäällikön avaus hätkähdytti.
– Tilanne on sellainen, että tarvittaisiin Varjoa.
Everstiä kylmäsi. Varjon ottaminen käyttöön oli iso asia. Silloin täytyi olla tiedossa jokin erittäin merkittävä valtakuntaa uhkaava syy. Eversti tuijotti kivettyneenä rikosylitarkastajaa.
– Mikä luokitus?
– Purppura.
Vastaus sai äskeisen kylmän tuntumaan helleaallolta. Purppura oli hälytyskoodi, joka ei edes esiintynyt normaalissa musta–punainen hälytystilakoodistossa. Se ylitti senkin.”
Tiedustelupäällikön salainen ase joutuu tuleen, kun Suomi ajautuu sattumalta Eurooppaa ravistelevan terroriaallon polttopisteeseen. Tilanne, joka aluksi näyttää poliisiasialta, muuttuukin vakavaksi sotilaalliseksi ongelmaksi. Hermoja raastavat tapahtumat Suomessa, Euroopassa ja Lähi-idässä kulminoituvat Turun edustalle Saariston Helmeen.

~Tämä kirja on juuri sellainen mitä normaalisti kuuntelen.  Tästä kirjasta tulee nykytilanne mieleen. Mietin kirjaa kuunnellessa että tämä voisi olla ihan totta. 
Mielenkiintoinen.
Annan kirjalle nron 8½


Kahdeksas kirja jonka kuuntelin oli;
Paluumatkalla, Aino Huilaja, julkaistu 2023

Kirpaisevan hauska seikkailu Euroopan teillä syvenee rehelliseksi kuvaukseksi omannäköisen elämän ja uran etsimisestä.
Pakettiautoon muuttanut entinen uraohjus on päätynyt lapsuutensa maisemiin keskelle Lapin jäätyneitä suomaita. Talvituntureiden syleilyssä on aikaa – ja myös pakko – etsiä elämälle uutta suuntaa.
Kun kevät koittaa, matkan on jatkuttava, mutta minne ja mitä se vaatii? Kiinnostaisiko työ somevaikuttajana vai paluu takaisin uutistoimitukseen? Vastaisiko myöntävästi tosi-tv-tarjoukseen? Ja kiperin kysymys kaikista: voiko nelikymppinen ihminen asua edelleen pakettiautossa?
Paluumatkalla on jatkoa Maikkarin uutisankkurin irtiotosta kertovalle Pakumatkalla-kirjalle.

~Tämän kirjan luki itse kirjaili. Oli loistava lukija. 
Todella hauskaa kuunneltavaa, hyvän mielen tuova kirja. Mietin oman elämäni suuntaa, haaveitani...
Pidin kokonaisuudesta. Elin mukana.....nautin maisemista....vähän kade siitä että jollain riittää uskallusta. Tämä oli hyvä!!!
Annan kirjalle nron 9½


Tässä siis helmikuun haasteeni. Itseasiassa mielenkiintoisia kirjoa paljon. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi jos en olisi haastanut itseäni!?! Täytyy jatkossa tosiaan kuunnella kaikenlaista kirjoja, niin saa elämäänsä myös enemmän hauskuutta, rakkautta, tietoa jne...



tiistai 27. huhtikuuta 2021

True crimes

 Nyt on tullut ihan mielettömän monta kirjaa kuunneltua. Tämä korona aika on saannut sen aikaan. Olen monta vuotta jo kuunnullet äänikirjoja, mutta en muista, että tätä tahtia olisin sitä tehnyt!

Miksikö äänikirja....ensimmäinen syy on se, että illalla kun menen nukkumaan niin tuo tinnitys ottaa "päässä"  sellaisen ölinän etten meinaa nukahtaa. Taasen, kun pääsee kuuntelemaan kirjaa, niin keskittyy siihen eikä siihen ölinään.

Toinen syy on se, että minusta on kiva leipoa, siivota, töihin kävellä/pyöräillä, ulkona touhuta jne kun sen pystyy hyödyntämään näinkin ihanaan toimeen kun kirjan kuuntelu.  Suosittelen...

Olen ihan älytön dekkarifani. Elämän tasaseen arkeen täytyy hakea vähän "äksöniä" kirjoista. Toinen mitä kuuntelen mielellään on tositapahtumiin perustuvat kirjat.

Viimeiset 10 kirjaa olen kuunnellut true crimes kirjoja. Näitä kun on kuunnellut on kyllä pistänyt miettimään koko suomen hyvin vointiin liittyvää systeemiä!!! Itse olen sellainen, että katson vieläkin maailmaa vaaleanpunaisen silmälasien läpi. En vaan jaksa uskoa ettei suomessa pelittäisi asiat!!!

No, on se vaan uskottava. Nyt nämä viimeiset kirjat on kyllä laittanut ajattelemaan, mietin miksi emme opi mistään mitään! 

Luulisi että rikoksia halutaan ehkäistä. mutta tuntuu että kaikki tärkeä jää kesken tai sitten niistä tulee selvitys, mutta se ei johda mihinkään. Tuntuu uskomattomalta!!!

Eilen kuuntelin reilun tunnin kirjan "kauhajoen koulusurmat". Miten pitkään onkaan puhuttu koulukiusaamisesta!!!!!

Silti vieläkin kiusaamista on ja paljon! Tämä kirja sai kyllä miettimään, siltä kannalta miten minä olen osannut hoitaa oman lapseni kiusaamis tilannetta. Hän joutui aikoinaan aikamoiseen kiusaamis kierteeseen. Koululta kuuluu vieläkin nykypäivän koululaisten vanhemmille tietoa ettei koulussa ole kiusaamista!! Niin aikoinaankin...ei voi olla kiusaamista!

Tämän päivän nuorien rikoksien uhreista/tekiöistä on uutisoitu että heitä on kiusattu! Silti lehdet pohtivat saamaa aihetta vuodesta toiseen! Mitään ei ole tapahdu...

Aikoinaan kun opiskelin niin minulle suurin järkytys oli sosiaalihuollon toiminta. Ymmärrän että nämä ihmiset tekevät lakipykälien mukaisesti, mutta jos joku menee vikaan eikö niitä pitäisi yrittää parantaa niin että voidaan suojella lapsia!!!

Aikamoista on tämän päivän maailma. 

Se miksi aloin blogiini kirjoitamaan ja kertomaan on, kirja nimeltä Eerika. Kaikki varmasti muistavat tämän tapauksen. Tämä kirja kertoo siltä pohjalta tämän lapsen elämää, missä kaikissä häntä tutkittiin/ havainnoitiin....ja silti kaikki pettivät!!

Aluksi olin hyvin ihmeissään siitä että sosiaalityöntekijät toimivat hyvin, koska itse epäilin sen olevan se mistä löytyy heikoin lenkki, mutta vasta sitten kun lapsen henkilökohtainen sosiaalityöntekijä vaihtui alettiin menemään vikaan.. Siihen asti sosiaalityötekijä oli kylläihan kartalla.

Niin monta ammatiltaan taitaa ihmistä eivät tehneet työtään niin kuin se olisi pitänyt tehdä. Sen kuulin jo aikoinaan opiskellessani, että pikahuostaanotosta lapsi siiretään kunnan/kaupungin rahojen loputtua takaisin paikkaan mistä on huostaanotettu, tarkastamatta onko mikään muuttunut. Ja yleensähän ongelmat kotona ovat niin isot ettei mitään muutoksia ole tapahtunut! Silti lapsi laitetaan takaisin kotiin!!!

Eerika

"Ei mulla ole ketään", Eerika sanoi, kun sosiaalityöntekijä kysyi, voiko tyttö luottaa johonkin aikuiseen.

Eerika oli lastensuojelun asiakas lähes syntymästään asti. Hänen vanhempansa käyttivät alkoholia, eivätkä osanneet huolehtia tytöstä.
Eräänä iltana Eerikan äiti järjesti jälleen juhlat kotonaan, ja naapuri soitti poliisit. Eerika sijoitettiin kiireellisesti hänen isänsä ja äitipuolensa luokse. Iloinen ja sosiaalinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi.
"Se on salaisuus", Eerika vastasi, kun häneltä kysyttiin kotioloista.
Naapurit, tytön biologinen äiti ja koulun henkilökunta huomasivat Eerikan hädän, mutta se ei riittänyt pelastamaan tyttöä. Pahan edessä tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa.

Eerika-kirja kertoo yksityiskohtaisesti ja tarinanomaisesti tarinan tytöstä, joka murhattiin Helsingissä vuonna 2012. Tapaus järkytti koko Suomea. Kirjan tapahtumat perustuvat lastensuojelun merkintöihin sekä viranomaisten ja Eerikan lähisukulaisten haastatteluihin. Lähiomaiset, esimerkiksi Eerikan isovanhemmat, ovat kertoneet tytön luonteesta sekä tapahtumista, joita ei voi lukea viranomaisten asiakirjoista.

Eerika joutui kokemaan elämänsä aikana paljon pahaa, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.

Kirjan kirjoittaja on rikos- ja oikeusuutisointiin erikoistunut toimittaja Vera Miettinen.

 

Tämä kirja kannatta lukea/kuunnella, se saa kyllä ajatukset pyörimään. Toivotaan että itse huomaisin lapsen hädän työssään, jos sellasta eteen tulee. 

Toivosin tosiaan että tästä oltaisiin opitti, mutta pelkään pahinta!!!

Joulua odotellessa 2025, 2 pvä

 Joulukuu 2 pvä Aamun tunnelmaa kun töihin lähdin klo 5.30.