Sydämelliset mokkapalat

 

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni💗

Minä olen edelleen kipeänä, en tiedä mitä tai mikä on mutta toivottavasti alkaisi kuume pysymään poissa! Empä ole siis jaksanut leipoa enkä tehdä mitään Ystävänpäivän eteen, harmittaa kyllä. Toki syötiin miehen kanssa aamupalaa yhdessä, hän toi tulppaanikimpun ja lähti töihin. Ihanaa😍

Mutta Ystävänpäivä lahjaksi teille tässä ihanien, muhkeiden mokkapalojen ohje ja vähän erilaisen kuorrutuksen pursotuksen muodossa.

Sydämelliset mokkapalat

• 8 keskikokoista kananmunaa

• 6 dl sokeria

• 5 dl vehnäjauhoja

• 2 dl tummaa kaakaojauhetta

• 5 tl leivinjauhetta

• 300g voita

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä sulatettu voi.
Sekoittele taikina varovasti tasaiseksi. 
Paista noin 190 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä, älä ylikypsennä niin pohja pysyy mehevänä.

Vinkki! Jos haluat mokkapaloista korkeammat niin paista pohja korkeareunaisessa, suorakaiteen muotoisessa vuoassa pellin sijaan.

Kuorrutus:

• noin 1 pkt tavallista tomusokeria 
• 0,5 dl kaakaojauhetta

• 4 rkl sulatettua voita

• 5 rkl kylmää kahvia 

• 1 rkl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainekset vispilällä sekaisin pehmeäksi kuorrutteeksi.

Jos haluat tehdä erimakuisia ja -värisiä pursotuksia, käytä makutomusokeria pakkauksen ohjeen mukaan. Värjää kuorrutteesta osa haluamallasi sävyllä pastaväreillä.  Käytin tässä pinkkiä ja osan kuorrutuksesta jätin luonnonvalkoiseksi.

Laita haluamasi pursotinterät pusseihin, täytä kuorrutteella ja pursota erilaisia pursotuksia; ruusukkeita, tähtiä jne. mokkapalalevyn päälle.

Koristele halutessasi vielä nomparelleilla, koristerakeilla tai strösseleillä.

Herkullisia hetkiä!

Maailman parhaat karjalanpiirakat

Siis mulla on tehnyt mieli karjalanpiirakoita jo monta kuukautta vaan ei ole tullut sopivaa hetkeä tehdä.

Eilen otin härkää sarvista ja keitin parin litran riisipuuron. Helpottaa muuten piirakkaurakkaa huomattavasti kun puuro on jo valmiina.

Ja kun tänään lähdin etsimään blogista kuoriin reseptiä niin hoksasin että eihän mulla ole blogissa edes reseptiä! Supernoloa!

Kuoritaikina: 

• 1 l kylmää vettä
• 1,5 litraa ruisjauhoja
• 1,25 litraa vehnäjauhoja
• noin 0,5 dl öljyä
• suolaa maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset kiinteäksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa jauhoja ja suolaa.

Taikinan tulee olla kiinteää ja pehmeää, ei liian kovaa.

Sekoita edellispäivänä keitetyn kahden litran riisipuuroon kaksi (2) kananmunaa. Näin täyte pysyy kasassa.
Vaikka puuro tuntuisi jäykältä niin älä sekoita joukkoon maitoa. Se kiehuu uunissa.
Anna puuron seistä hetken huoneenlämmössä ja sekoita lusikalla lusikoitavaksi.

Minä en tykkää tehdä piirakkakuoria valmiiksi vaan otan taikinasta aina 3-4 palloa ja teen piirakat samantien pellille. Taikinakulho kannattaa peittää kelmulla ettei taikinapallo kuivu.

Piirakat voi laittaa ihan vieriviereen koska ne eivät kohoa eivätkä tartu toisiinsa. Puikuloinnissa käytän aina ruisjauhoja.

Paista kiertoilmauunissa noin 275 asteessa kunnes saavat pintaan hyvin väriä.
Minä tykkään upottaa piirakat paiston jälkeen voi-vesiseokseen, yhtä paljon sulaa voita & vettä.

Nostele piirakat leivinpaperilla vuorattuun kulhoon päällekäin ja laita pala leivinpaperia & leivinliina päälle. Näin piirakat saavat tekeytyä ja maustua.

Aijai-jai kun olikin hyviä! Leivotaanko teillä karjalanpiirakoita?

Niin ja tästä annoksesta sain noin 45 valmista piirakkaa kun tein vähän isompia ja tykkään että on vähän paksumpi kuori. Jos teen ohuempia ja pienempiä, annoksesta tulee melkein tuplat.

Ei muuta kuin puikuloimaan!

Makaroonivelli - vellien retrokunkku

Mä jo niin päätin kuvaa ottaessa tänään illallispöydässä etten postaa enää tätä retroherkkua vaan kun Insta-tililleni terhinkeittiossa tupsahti innostuneita kommentteja niin pakkohan se on muistuttaa lukijoita edullisesta arkiruoasta.

Olisin siis ehdottomasti laittanut vellin nätimpään lautaseen :).

Meillä makaroonivelliä keitettiin lapsuudessa viikottain, milloin äiti ja milloin isä. Aina maistui.

Taisi olla äitini joka opetti mummolareissuilla pikkumiehen syömään ja tänään 12v. totesi että parasta ruokaa ikinä. Ja meillä tätä keitetään joka viikko.

Eihän tässä nyt proteiinia hirveästi ole, ainoa tulee maidosta ja juustosta leivän päällä :).

Niin ja meillä makaroonivelli syödään aina voisilmällä, kylkeen tuoreita ruispaloja Oltermanni-siivuilla sekä kylmää sinistä maitoa. Ruispaloja menee puoli pakettia ja maitoa vähintään litra, meidän kolmen kesken.

Makaroonivelli:

• normipussi täysjyvä makarooneja
• 1 litra punaista maitoa
• 2 rkl vehnäjauhoja + 0,5 dl maitoa
• suolaa

Keitä makaroonit suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Noin 10 minuuttia.

Siivilöi ja kaada makrut kattilaan.

Kaada perään litra maitoa sekä keskenään sekoitetut vehnäjauho + maito suurusteeksi. Anna poreilla kunnes velli sakenee. Sekoita koko ajan jottei maito pala pohjaan.

Mausta suolalla.

Meillä tätä keitetään siis aina tuo pussillinen litraan maitoa, lisää tarvittaessa maitoa jos velli menee liian sakeaksi. Nyt ihan lähivuosina vaihdettiin makrut täysjyvään, eikä sitä maussa huomaa ollenkaan.

En tiedä onko tämä Kainuulainen herkku vai syödäänkö muuallakin Suomea? Oisko kenelläkään tietoa alkuperästä?

Perunamuusirieskat valkosipulitwistillä

Oiskos taas pottumuusirieskan aika mutta erilaisella twistillä :)

Teen yleensä aina tosiaan tarkoituksella liikaa perunamuusia jotta seuraavana päivänä saa leipasta lämpimäiseksi rieskoja. Niin nytkin.

Vaikka sainkin kunnian päästä testaamaan Valion testiryhmään maustettuja voita en voi enempää kehua näitä tuotteita ihan sydämestä. Olisin kyllä taatusti jäänyt näihin koukkuun muutenkin, eipä siinä :D

Perunamuusirieskat valkosipulitwistillä:

• valmista perunamuusia noin kolme kauhallista
• 50 g Valion valkosipulivoita
• 2 kananmunaa
• noin 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Lämmitä hetki perunamuusia kattilassa jotta saat voin sekoittumaan ja sulamaan joukkoon.

Anna jäähtyä ja lisää joukkoon kananmunat sekä keskenään sekoitetut jauhot. Lisää jauhojen määrää jos muusisi on kovin löysää.
Tässä vaiheessa en nyt lisännyt taikinaan suolaa lainkaan koska käytän sitä muussissa ja voissakin sitä on mukavasti. Jos toki tykkäät suolaisemmasta niin lisää makusi mukaan.

Ja taikinaa pitää tietenkin maistella jotta se on ihanan perunaista ja sopivan suolaista!

Taputtele uunipellille ohuita rieskoja jauhoja apuna käyttäen.
Pistele haarukalla pinta ja paista kiertoilmauunissa noin 220 asteessa kauniin ruskeaksi.

Aijai! Valkosipuli oli kyllä juurikin niin ihana twist tässä klassikkoherkussa kuten ajattelinkin.

Perusjutut on kyllä niitä parhaita ja kylläpä taas maistui koko perheelle lämpimäiset. Kokeiles sinäkin!

Sponssi. Valkosipulivoi on saatu Valiolta tuotenäytteenä.

Vanhanajan lihapiirakka vie kielen mennessään!

Olin tosiaan mukana Valion salaisessa projektissa jossa testasimme mm. erilaisia valkosipulein maustettuja voita. Saimme arvioida tuotteen makua, valkosipulin määrää sekä voin koostumusta.

Lopputulos napottaa jo kaupan hyllyllä ja pakko on kyllä sanoa että minä olen koukussa näihin!

Enkä pelkästään maun vuoksi vaan näppärä pakkauskoko 100g on juuri sopiva ja käytänkin näitä maustettuja voita mm. mökillä kun tilaa jääkaapissa on aina liian vähän. Voisin kuvitella että varsinkin sinkkutaloudet ovat ottaneet tuotteen vastaan riemusta kiljuen :D

Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan ja tässä vanhanajan lihapiirakassa valkosipuli maistuu luvattoman hyvälle!

VANHANAJAN LIHAPIIRAKKA

Valkosipulivoitaikina:

• 250 g Valion valkosipulivoita
• 250 g Valion maitorahkaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• noin 400 g nauta-sikajauhelihaa
• 125 g kypsentämätöntä riisiä (yksi annospussi)
• 2 kananmunaa
• suolaa
• mustapippuria
• paprikajauhetta
• chilijauhetta

Nypi pehmeä valkosipulivoi sekä jauhot. Lisää joukkoon nopeasti maitorahka, älä sekoita liikaa.

Kääri taikina kelmuun ja laita jähmettymään jääkaappiin.

Keitä riisi al-denteksi, siivilöi ja mausta suolalla.

Paista nauta-sikajauheliha ja mausta suolalla, mustapippurilla, paprikajauheella sekä chilijauheella maun mukaan. Jauheliha saa olla mausteinen.

Sekoita riisi sekä jauheliha. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Lisää joukkoon kananmunat.

Laita kiertoilmauuni lämpiämään noin 200 asteeseen.

Kaulitse valkosipulivoitaikina jauhojen avulla levyksi ja levitä se leivinpaperille.

Levitä täytettä levyn keskelle ja käännä reunat keskelle.

Levitä leivinpellille leivinpaperi ja käännä lihapiirakka saumapuoli alaspäin leivinpaperin päälle.

Tasoittele reunat ja pistä haarukalla ilmareiät lihapiirakalle.

Voitele vielä kananmunalla ja paista noin 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hyvin väriä.

Nauti sellaisenaan tai raikkaan tuoresalaatin kera.

Yhteistyössä Blogirinki ja Valio

Perunamuusirieskat -retroilu jatkuu!

Sen se nelisen tuntinen mökillä ulkona puuhatessa teettää....kuumeen :(. Jäinkin tänään kotiin ja nukuin just siihen saakka kun uni maistui. Yö kun tuli pyöriessä.

Yrittäjyys onneksi joustaa tässä. Ei ole pakko mennä toimistolle ja kipeänäkin voi töitä tehdä kotona, kuten tänäänkin.

Päivä palaveerattiin ja ideoitiin Confettiin kaikenlaista ja kun miehet lähti säbätreeneihin, päätin minä paistaa heille perunamuusirieskoja.

Eli siis pottumuusirieskoja ja nämä jos mitkä ovat parasta "jämäruokaa". Viikonloppuna kun tein mökillä pottumuussia niin vähän tarkoituksella tein tuplamäärän jotta sain tehdä rieskoja.

Perunamuusirieskat:

• noin 3-4 dl perunamuusia
• 1 dl punaista maitoa
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisjauhoja (ja muutkin käy, esim. hiivaleipä, graham jne.)
• 2 tl leivinjauhetta
• tarvittaessa suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja maista taikinaa. Lisää tarvittaessa suolaa.

Taputtele reippaan kämmenen kokoisiksi rieskoiksi leivinpaperin päälle ja pistele haarukalla.

Paista kiertoilmauunissa 220 asteessa kunnes pinta on saanu väriä, noin 10-15 minuuttia.

Nauti heti voin ja kylmän maidon kera. Ihan parasta!

Jos teet perunamuussia illalla niin aamupalalla nämä maistuvat ehkä kaikista parhaimmilta :)

Lehtipihvi, retroherkkujen kunkkuko?

Ja jos uusimmat lukijani eivät vielä tienneet niin minä rakastan retroruokia!

Yksi perheemme suosikki on lehtipihvi....tai no pikkumiehellä ja minulla. Pikkumiehellä tuo ymmärrys sekä "himo" retroherkkuun tietämättä sanan merkitystä ennen kotitaloustuntien alkua saatikka niistä saatujen kokemuksien myötä on kiitos Shell Simpukan. Ja nimenomaan Shell Simpukka Siilinjärvi. Pikkumies vaan aina muistaa kertoa kuinka sai siellä isoimman lehtipihvin ikinä ja niin hyvän!

Minä muistan kun äiti ja iskä vei meidät lapset silloin 80-luvun taitteessa sunnuntaisin Shellille syömään. Se oli huippua!

Ei silloin ollut hienoja ravintoloita, ainakaan Kajaanissa. No ehkä hotellit mutta Sotkamontien Shell oli se juttu, meille.

Saatiin aina jäätelöannokset jälkkäriksi, semmoiset upeat! Niitäpä ei muuten enää oikein mistään saa eikä mikään kahvila taikka ravintola ole erikoistunut perusjätskiannoksiin kuten esim. Jenkeissä Friendly's. Ihan vaan vinkkinä.

Ohjeen pihvi yhdelle.

Lehtipihvi:

• 200 g hyvin marmoroitunutta naudan ulkofilettä
• paistoon voita sekä rypsiöljyä
• suolaa
• mustapippuria
• grillimaustetta

Hakkaa pihvit pihvinuijalla erittäin ohuiksi kelmujen välissä.

Mausta suolalla sekä mustapippurilla ja lisää paiston aikana makusi mukaan grillimaustetta.
Paista voi-öljyseoksessa kuumalla pannulla. Paistoaika on noin puoli minuuttia per puoli, jos sitäkään.

Itse haluan lehtipihvin päälle grillivoinapin joten en lisää grillmaustetta. Pikkumies haluaa taas pelkän grillimausteen. Joten miten haluat.

Minulle tähän annokseen ei kuulu rehut joten älkääpä ihmetelkö.
Mies taas vaatii aina jotain rehua ja kun ei ole niin innoissaan grillivoistakaan niin valmistin hänelle kanttarellisoossin kylkeen.

Kyllä nämä retroherkut vaan on hyviä ja niitä pitää muistaa valmistaa sekä vaalia!

Mitä retroruokia sinä valmistat?

Ihana retroherkku, levylihapiirakka!

Olin ihan varma että olen blogannut jo tämän meidän perheen suosikkiherkun vaan empäs ollutkaan!

Onhan siis aikakin palata taas retroherkkujen ääreen!

Muistan niin elävästi kun kotitaloustunnilla "silloin joskus" tehtiin tätä levymuotoista lihapiirakkaa ja siitä saakka sitä on aika ajoin tullut tehtyä. Nopeaa, helppoa ja hyvää. Okei, rasvaista mutta siitä ei puhuta nyt.

Olen myös odottanut milloin saan esitellä ja tutustuttaa pikkumiestä näihin meidän kouluaikojen herkkuihin ja nyt oli sopiva hetki.

Vanhanajan lihapiirakka:

• itse tehtyä voitaikinaa tai arjen keskellä Sunnuntain valmiita isoja lehtitaikinalevyjä paketti
• 3 dl puuroriisiä
• lihaliemikuutio
• 400 g jauhelihaa 
• 1/2 keltasipuli pieneksi hakattuna
• 1-2 valkosipulin kynttä puristettuna oman maun mukaan
• 2 kananmunaa
• suolaa
• mustapippuria
• valkopippuria
• cayannepippuria

Voiteluun:

• kananmuna

Kiehauta vesi ja lisää joukkoon lihaliemikuutio. Keitä puuroriisi al denteksi.

Minulla oli tässä edellisen päivän basmatiriisi joka toimii myös ihan jees jos puuroriisiä ei löydy tai on tähteitä. Tykkään jotenkin enemmän puuroriisistä kun se on jotenkin "stickimpää" eli tarttuu paremmin kiinni jauhelihaan.

Paista jauheliha ja mausta. Ja maistele taas...eipä sitä voi liikaa maistella, eihän :).

Sekoita jauheliha ja riisi. Maista taas ja lisää mausteita jos maku on turhan pliisu. Makua pitää olla reippaasti! Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin mauton lihapiirakka.

Kaulitse lehtitaikina isoksi levyksi, kaksi samankokoista levyä.
Levitä täyte toiselle levylle ja nosta toinen levy päälle.

Kasta haarukka veteen ja naputtele haarukalla reunat kiinni tiukasti. Pistele pintaan vielä ilmareikiä ja voitele kananmunalla.

Paista noin 200 asteessa kunnes pinta on saanut väriä ja lihapiirakka näyttää kypsältä.

Aijai, miten hyvää maitolasin kera!

Monesti teemme raikkaan vihersalaatin tähän kylkeen mutta tällä kertaa lihapiirakka upposi nassuun ihan semmoisenaan minulle ja miehille ketsupin kera.
Tämä ns. levylihapiirakka on myös tosi näppärä tarjottava juhlissa vuoden ympäri ja meillä pikkumiehelle maistui koulun jälkeen lämmitettynä välipalana.

Kyllä nämä retroherkut on vaan hyviä!

Pyttipannu Muurikalla

Aah, jälleen mökillä!

Okei. Töitä pitää tehdä etänä ja kiitos siitä nykyisen teknologian että myös mökkiolosuhteissa saat nettiyhteyden ja työnteko (pssst....tai näin bloggaus) onnistuu ja vielä hyvällä yhteydellä.

No, minun missio näin about viidennen rakennuskesän jälkeen on se että pääsen Juhannuksena saunaan. Ja siihen mökkisaunaan.

Siksikin päätimme miehen kanssa tulla möksälle ja yrittää saavuttaa se hekuma kun Juhannussauna lämpiää, istumme terassilla ja lähes tulkoon mökki on valmis. Jaa-a. Nyt riippuuu keleistä, taidoista, tuurista ja siitä että homma natsaa. Vähän jänskättää....niin tekisi sinuakin minun pöksyissä :)

Viime viikonloppuna appiukko ystävineen tekivät pikkuruista saunaa ja mietin että mikä ruoka olisi hyvää, riittävää muttei liian raskasta ja päädyin pyttikseen. Okei. 

Onhan se tuhtia mutta ei semmosta pumppua ettei annoksen jälkeen voi liikkua viikkoon :).

Ja tein pyttiksen Muurikalla nuotioissa.

Pyttipannu Muurikalla neljälle nälkäiselle remppaajalle:

• 10-12 isoa pestyä perunaa (älä kuori)
• 1 HK:n Sininen lenkki (siis se puolet koko paketista)
• 3 vartta kevätsipulia
• 6 kananmunia
• suolaa
• grillimaustetta

Pilko potut, makkara ja kevätsipuli.

Paista Muurikalla voissa ensin potut kypsiksi, lisää makkara, mausteet ja sipuli.

Tässä tein pyttiksen neljälle raavaalle miehelle, mulle, sekä tälle koiruusprinsessalle.

Viritin Muurikan notskille ja poltin voilla pois palaneet.  Harjaa, harjausta ja raappausta. Muurikka toimii aina kun vaan jaksaa huoltaa.

Kuvassa viime viikonlopun pyttäri Muurikassa. Ja ps., nuo jalat pitää leikata pois kun meillä on tuo säädettävä ritililähässällä :).

Tänään paistoin pienemmän annoksen asuntovaunurouvan kaasulla kun juuri siinä ruokavaiheessa vettä tuli kuin aisaa ja ukkonenkin hivotteli rantaa.

Aaah...tässä on kahdeksan päivää remppaa edessä. Minä niin haluan saunoa Juhannuksena meidän Kuusirannassa. Jää nähtäväksi :)
Huomasit varmaan että tontilla kuusia on enää siellä päärakennuksen ympärillä (valmistunee joskus tai sitten ei) mutta rantaan jätettiin se yksi :).

Raksafiiliksiä tulossa, tykkäätkö?

Makkarakastike

Säännöllisin ajoin minulta toivotaan perusmakkarakastikkeen ohjetta, retroreseptit ovat nyt kovassa huudossa. Mikäs siinä vaan kun ei sitä ohjetta oikein ole.

Makkarakastikkeen valmistuksen olen oppinut niin äidiltä kuin anopiltakin ja vuosien saatossa siitä on muotoutunut omanlainen versio eikä siihen ole mitään mittamääriä.

Minusta parasta kokkausta onkin se että mitat ovat sinnepäin ja makutuntumalla mennään. Leivonnassa homma onkin sitten, hih, ainakin osittain eri juttu....minulla kuitenkin on usein kova tarve soveltaa :).

Tähänkään soossiin ei tule tarkkoja mittasuhteita vaan pelataan mauilla. Sopiiko?

Se retro makkarakastike:

• HK:n sininen lenkkimakkara
• punasipuli
• noin 75g voita
• vehnäjauhoja
• vettä
• häränliha fondia
• soijakastiketta
• suolaa
• mustapippuria
• tomaattipyrettä
• Auran sinappia (vihreä)
• öljyä paistoon

Pilko punasipuli ja kuullota se öljyssä.

Lisää joukkoon kuutioitu "suomalainen vihannes" :) Anna makkarakuutioiden saada kunnolla väriä, näin soossiin tulee hyvä maku.

Siirrä makkarapalat syrjään.

Sulata kattilassa voi ja lisää joukkoon jauhoja sen verran että saat tasaisen, murumaisen seoksen.
Pyörittele voi-jauhoseosta miedolla lämmöllä kunnes seos alkaa saamaan väriä. Seos ei saa palaa koska sen jälkeen soossikin on yesterdays news!

Kun seos on mukavasti paahtunut lisää vettä vähän kerrallaan kunnes kastike on hieman liian löysää. Tässä nimittäin lisäillään vielä mausteita ja keitellään että heti ei tarvitse soossin olla sopivaa.

Ja sitten niitä makuja.
Minä laitan tässä vaiheessa häränliha fondia ainakin pari lorausta, lisään tomaattipyrettä töräyksen ja ehkä ruokalusikan sinappia. Perään vähän suolaa ja mustapippuria. Ihan pikkuliraus soijakastiketta antaa vielä oman fleivorin :).
Anna poreilla miedolla lämmöllä hetki jotta maut tekeytyvät.

Ajan kanssa minä ainakin olen oppinut sen oikean maun soossille ja välillä lisään mausteita jotta soossi on se oikea, retro makkarakastike. Eli maistele, maistele, lisää tarvittaessa makuja ja maistele. Ajan kanssa tämän vaan oppii.

Kun soossi tuntuu maultaan juuri siltä oikealta, lisää makkarat ja anna pulpahtaa kerran.

Tarjoile makkarakastike pottumuussin tai ihan keitettyjen perunoiden kera. Itse en perus keitettyjä pottuja pysty syömään joten meillä mennään muussilla...sopii myös loistavasti perusmakrujen kera, autoreissulla Toscanaan testattu!

Yleensä kun teen makkarasoossia, teen ainakin tuplamäärän koska tämä on loistavaa "pakkasruokaa". Helppo lämmittää töissä ja keittää kylkeen lisäke tai pikkumiehelle kovaan nälkään nopsa ruoka.

Tehdäänkö teillä makkarakastiketta ja mikä on sinun salaisuutesi hyvään soossiin?

Vinkki! Minullakin soossista tulee joskus liian paksua, lisään vettä. Välillä taas soossi ei paksuunnu millään, lisään ruskeaa Maizenaa ihan ripotellen soossin sekaan. Tämä peruskastike on vähän taitolaji vaikka simppeli onkin, kokemuksen mukaan löytää sen oikean koostumuksen ja maun.

Oiskohan minulla huomiseksi lounaaksi makkarakastiketta pakkasessa?....nami....

Valkosipuliset lihapasteijat

Meidän jouluun kuuluvat ehdottomasti valkosipuliset lihapasteijat. Ja tarinahan tämänkin taustalla on :).

Ensimmäiset vuodet anoppilan ruokapöydässä sekä joulupöydässä (siis aikasta kauan sitten) olivat aika haasteellisia koska nuorempana olin aika ruokarajoitteinen. 

Noh. Yksi päivä mieheni toi minulle pasteijoita ja kehui niitä maasta taivaaseen. Ja pakkohan minun oli maistaa ja voi että. Tai voi anoppini :)...parhaita mitä olin koskaan maistanut!

Anoppi tuli kysymään että maistuiko ja minä siinä kehumaan. Anoppi siihen että no tottakai maistui kun niissä oli niin paljon valkosipulia. TÄH?? Minä inhosin valkosipulia!!

No, en sen päivän jälkeen :). 

Tuosta päivästä lähtien meidän jouluun ovat valkosipuliset lihapasteijat kuuluneet ja aina teen ne omatekoisesta rahka-voitaikinasta. Niin tänäkin jouluna.

Rahka-voitaikina:

• 250 g voita
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 250 g maitorahkaa

Nypi pehmeä voi sekä vehnäjauhot & leivinjauhe keskenään. Lisää joukkoon maitorahka mahdollisimman vähän sekoittaen.
Laita taikina kylmään lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Jos haluat lehtevyyttä pasteijoihin niin ota taikina jääkaapista, kaulitse levyksi ja taittele kolmeen osaan. Toista tämä noin 2-3 kertaa ja anna taikinan levätä kylmässä vielä puolisen tuntia.

Itse tykkään kaulita ja taitella, pasteijat saavat mehevämmän maun.

Täyte:

• jauhelihaa
• puuroriisiä keitettynä
• kananmuna
• suolaa
• mustapippuria
• valkosipulia puserrettuna maun mukaan

Paista jauheliha, mausta ja lisää joukkoon sama määrä keitettyä puuroriisiä. Lisää joukkoon kananmuna sekä puristettu valkosipuli. 

Jos teet isomman satsin täytettä niin käytä enemmän kananmunaa. Kananmunan tehtävä tässä täytteessä on sitoa täyte kasaan, joten näppituntumalla huomaat pian minkä verran kananmunaa tarvitaan.

Tähän en anna mitään määriä koska se on ihan mahdotonta :). Jokainen laittaa täytettä mielensä mukaan.

Kaulitse taikina levyksi, leikkaa neliön kokoisia paloja (kuten joulutorttuja), lisää täyte toiselle reunalle ja käännä kansi päälle. Paina haarukalla reunat kiinni, voitele kananmunalla ja paista noin 200 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Nauti pasteijat heti tai pakasta kun ovat jäähtyneet.

Namskis!....niin ihania ja minä laitan paljon valkosipulia täytteeseen sillä näissä saa olla potkua!
Ihania jouluaattoiltana aikuisten kesken punaviinilasin kera ja maistuu kyllä Uuden vuoden juhlissakin :).

Teeleivät - seiskaluokan retroherkku

Tässä taannoin kysyin FB-sivuillani kuka muistaa nuoruudesta unelmatortun ja aika moni muisti. Nämä perusherkut on ehkä niitä parhaita ja mistäs muualta reseptejä löytyy kuin vanhoista köksäntunnin oppikirjoista.

Minä ainakin vaalin noita kirjoja kuin kallisarvoisia aarteita mutta sitäpä ne minulle ovatkin!

Yksi ehkä ensimmäisistä leipomisista minulla oli seiskaluokan köksän tunnilla teeleivät. Ja voi että niitä sitten leivottiinkin! Yksin, kaksin, kavereilla ja vieläkin monen kymmenen vuoden jälkeen. Samalla reseptillä teeleipää olen leiponut aina, välillä jauhoja vaihdellen.

Teeleivän ideahan on nopeus. Tarkoitus on että taikinaa sekoitetaan mahdollisimman vähän ja leipä syödään heti. Eli aivan loistava pikailtapalaherkku kun mieli tekee suolaista eikä keittiössä halua äheltää koko iltaa :).

Teeleipä:

• 4 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl grahamjauhoja ja 2 dl vehnäjauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 2 dl maitoa
• 2 rkl voisulaa tai öljyä

Sekoita kulhossa kuivat aineet.

Lisää joukkoon maito ja voisula, sekoita mahdollisimman vähän mutta tasaiseksi.

Jaa kahteen leipäseen ja taputtele ohueksi leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla leipästen pinta.

Paista noin 220 asteessa kiertoilmauunissa noin 15 minuuttia.

Vinkki! Jos sinulla on jääkaapissa juuston jämät niin raasta joukkoon! Teeleipiin sopii edam, emmental, gouda, kermajuusto ja mozzarella raasteena. Ja vaikka juustopala on hieman kuivunut ja kärsinyt niin teeleivässä se saa uuden elämän, kannattaa siis hyödyntää ne ei niin tuoreet palasetkin.

Nauti nämä retroherkut heti. Sipaise pinnalle voita ja kylkeen iso lasi maitoa.

Aijai...nyt taitaa joutua leipoa näitä heti tälle illalle. Onneksi on niin nopsaa & helppoa ja maistuu kaikille!

Unelmatorttu

Käsi pystyyn kuka muistaa unelmatortun lapsuudesta? Minä-minä!

Muistan että ainakin köksän tunnilla tätä tehtiin ja tuhtiudestaan huolimatta, aah...niin ihanaa.

Meillä miehet kun tykkää kaikesta suklaasta niin päätin tässä jokunen aika sitten yllättää unelmatortulla.

Unelmatorttu:

• 4 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1/2 dl perunajauhoja
• 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi varovasti taikinaan. Kaakaojauheesta jää helposti paakkuja joten siivilöinti kannattaa!

Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 200 asteessa viitisen minuuttia tai kunnes pohja on kypsä.

Kumoa pohja sokeroidulle (mieluusti erikoishienoa sokeria) leivinpaperille, poista paistossa ollut leivinpaperi ja anna jäähtyä.

Täyte:

• 150 g suolatonta voita
• 2 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 kananmunan keltuainen

Vaahdota huoneen lämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon keltuainen sekä vaniljasokeri voimakkaasti vatkaten.

Levitä täyte pohjan päällle. Nuolija toimii tässä muuten parhaiten!

Kääri rullalle ja anna tekeytyä kylmässä muutama tunti tai vaikkapa seuraavaan päivään.

Ihanat kierteet!

Nauti huoneenlämpöisenä kahvin tai maitolasin kera....namskis!

Liian harvoin tulee tehtyä kääretorttuja ja vieläkin harvemmin tätä. Jotenkin minusta unelmatorttu sopii jouluun ja miellän sen jouluisiin herkkuihin, mitä mieltä olet tai milloin itse leivot unelmatorttua?

Lakkaiset muurikkaletut

Luulen, että nyt se muurikkalettuhimo on hetkeksi tyydytetty.

Viime yönä en saanut oikein unta ja mietin miten tuunaisin muurikkaletut vieläkin enemmän makuni mukkaan :). Ja keksinhän sen!

Laitan aina lettutaikinaan puolet vichyä ja nyt tosiaan hoksasin että kokeilen lakkasiideriä! Otin kyllä upean kuvan siideritölkistäkin kun se olisi niin sopinut tähän postaukseen vaan jostain syystä Mac:ini ei nyt tykkää pystykuvista, pöh!

Lakkasiideri maistui kyllä aika kivasti letuissa, yllätyin ihan.

Muurikkalettutaikinan tein siis perinteisellä ohjeellani mutta vichyn korvasin lakkasiiderillä.

Ja tulihan niistä pitsisiä reunoilta!

Myös sitä lakkahilloa löytyi, tosin omenalla ryyditettynä.  Lakan maku oli kyllä loistava, joten sain himoni tyydytettyä. Jäin vain miettimään sitä viimoista lakkapussia pakkasessani kotona...siellä se oottaa :).
No, näiden pitsilettujen välissä vaahdotettua vispikermaa sekä lakka-omenahilloa....NAAMI!

Mieskin sai pienen muurikkalettusen, ihan ite paistoi ;).

Nooh, totuus oli se että mies söi viisi muurikkalettua ja vielä tuunaili tätä pienokaista...tunti syönnin jälkeen totesi että olisi ehkä voinut sen kolmannen kohdalla jo lopettaa. Mites se sanonta menikään?