Banaaninen Royal -suklaakakku

Postilaatikkooni tupsahti muutama viikko sitten näytelähetys joka sisälsi Royal-suklaata sekä yhtä toista namia josta postaan myöhemmin mutta nyt sukelletaan kuninkaalisen suklaan samettisiin syövereihin.
Minua nauratti ja kutkutti kun avasin paketin. Royal on ollut lapsesta saakka yksi lempparisuklaistani, eli sattuipa nappiin!

Isän tuttava toimi aikoinaan Hellaksen (ilmeisesti nykyinen Leaf) tuote-edustajana ja me lapsoset saatiin aina näytetuotteita sekä ylijääneitä promotuotteita kotiin. Mikäs sen ihanampaa pikkuisena kuin penkoa isoa laatikkoa joka oli täynnä herkkuja. Nooh, kyllähän niihin herkkuihin kyllästyi nopeasti..vaikka en Royaliin enkä Tuplaan. Minulle niitä parhaita suklaita, oikeesti vaikka näytteenä nämä sainkin ja sehän tässä hauskaa onkin!

Saamassani paketissa oli isot levyt maito- ja pähkinäsuklaata sekä kolme pienempää tummaa suklaata. Kuten kuvasta näkyy, missä on se maitosuklaalevy? ja kuka avasi tuon tumman suklaan?

Perheen miehet tietenkin. Mies ei varmaan olisi kertonut mutta kun olin viikonloppuna shoppailemassa niin pikkumies soitti että "eihän haittaa kun me isän kanssa vähän maisteltiin?"....juu... Enhän minä kuvia olisi halunnutkaan ottaa kaikista tuotteista:).

Noh, minkäs minä voin. Ne kaksi löytää kotoa kaiken suklaan eli turhaa yrittää piilottaa.

Mietin hetken mitä lopuista suklaista tekisin koska johonkin halusin kokeilla. Minulla oli pari ylikypsää banaania pöydällä joten siitähän se lähti. Päätin tehdä hieman jouluisilla mauilla kahvikakun jossa maistuu banaani ja tummasuklaa.

Banaaninen Royal -suklaakakku:

• 150 g voita
• 1,5 dl fariinisokeria
• 2 kananmunaa
• 2 ylikypsää banaania
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl soodaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 3 tl piparkakkumaustetta
• 2 pientä sinistä Royal-suklaa levyä rouhittuna
• 1 prk banaanijogurttia (200 g)

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen.
Lisää murskatut banaanit.

Lisää taikinaan jauhot, mausteet, Royal-suklaa sekä banaanijogurtti. Sekoita nopsaan tasaiseksi.

Paistoin kahvikakun Nordic Waren Banaanivuoassa johon tämä taikinamäärä oli juuri passeli. Jouluisuushan tästä on kaukana mutta sopi niin hyvin banaani-teemaan.

Paista noin 185 asteessa kunnes kahvikakku alkaa irrota vuoan reunoilta ja tikulla kokeiltaessa tuntuu kypsältä. Anna kahvikakun levätä vuoassaan noin vartti ja kumoa.

Vinkki! Tällä kertaa vain voitelin kahvikakkuvuoan, en siis jauhottanut ja irtosi upeasti!

Nyt kodissa leijuu ihana tuoksu, pitäisi päästä äkkiä maistamaan kakkua maitolasin kera :).

Tämä kahvikakku muuten on loistava tarjottava esim. viidakkoaiheisissa teemajuhlissa, jätä silloin pois piparkakkumauste.

Täydellinen Makupari: Brownies ja kahvikermavaahto & Paulig Parisien

Sain taannoin kutsun Pauligin Makupari-kilpailuun jossa piti loihtia herkku oma valintaisen kahvin kaveriksi.
Saimme ison laatikon kahveja ja oma suosikkini löytyi heti. Paulig Parisien.

Kirjoitinkin taustaa reseptille:
" Kun sain Pauligin paketin täynnä toinen toistaan huumaavampia kahveja silmiini osui heti Parisien –kahvi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Mieleeni tulvahtivat muistot ja maut Pariisin lomalta. Uppouduin hetkeksi muistelemaan tuoreen croisantin tuoksua ja leivosten herkullista makua. Tiesin heti, että minä teen Makuparin Café au lait –kahville.

Halusin leipoa jotain syntisen hyvää pitkän maitokahvin Makupariksi ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin täyteläiseen brownies -leivonnaiseen. Syvän suklaan maku pehmentyy kahvilla maustettuun kermaan ja pieni leivos on ihana nauttia kiireettömästi maitokahvia lipitellen ja elämää haaveillen.

Voisin kuvitella itseni Pariisin kaduille nauttimaan browniesia kahvikerman ja maitokahvin kera! "

Jos haluat voittaa ylellisen viikonlopun Kämpissä sekä herkkuhetken Chez Dominiquessa niin kipi-kapi äänestämään reseptini 10 parhaan joukkoon Pauligin sivuille! Sivuilta löytyy myös reseptini.

Oli hauskaa myös huomata, että moni idea mikä kävi omassa mielessä oli kanssakilpailijoiden osalta toteutettu. Ihanan näköisiä herkkuja kisa täynnä, jännäksi menee :).

Kiitän ja niiaan tässä vaiheessa :). Ihanaa viikonloppua.

Höyrytetty parsakaali

MAX-mikrokokkailu ja -leivontahaaste on loppumetreillä ja päätin vielä kokeilla uunin höyrytoimintoa.
Olin jo pari päivää sitten napannut kaupasta ison parsakaalikimpun ja pussillisen mustaleima-juustoraastetta.

Kaadoin höyryastian pohjalle pari desiä vettä ja pilkoin parsakaalin kukinnot höyryastiaan. Kypsensin parsakaaleja noin kahdeksan minuuttia.

Siirsin parsakaalit Crisp-alustalle ja ripottelin vähän suolaa sekä paljon juustoraastetta pinnalle.
Grillasin grillitoiminnolla noin neljä minuuttia.

Juusto suli mukavasti mutta väriä en saanut toivotulla tavalla. Mutta hyvin maistui näin iltapalaksi! Ja olihan tämä nyt semmoinen trendikäs vähähiilihydraattinen iltapala :).

MAX-mikrokokkailu ja -leivonta on ollut ihan hauskaa vaikka en ihan kaikkea ehtinytkään kokeilla haasteajan puitteissa kuin oli tarkoitus.
Luulen rehellisyyden nimissä ettei minulla tule juurikaan mikrolla kokkailtua, sen kertoo jo kalusteisiin upotettu hieno mikromme joka on täynnä ominaisuuksia....mutta en ole niihin viiden vuoden aikana juurikaan tutustunut. Mikrossa kun tulee lämmitettyä lähinnä vesi/maito ja kohotettua hiivataikinoita.

Leivontaan en ole koskaan aikaisemmin mikroa kokeillut, joten siinä mielessä tämä oli hauska kokeilu! Poikanen oli taannoin tekemästäni Tuuloman tortusta innoissaan ja siitä kuinka nopsaan se syntyi, saakin opetella itse tekemään kunhan vähän vielä kasvaa :).

Pizzaa mikrossa

Kun sain MAX-mikroaaltouunin testattavaksi päätin jo alkumetreillä, että pizzaa on kokeiltava! Toki olin ajatuksen kanssa jo epäileväinen, koska oma mikroiluni on puhtaasti ruoan lämmitystä. Pizzaa en ole koskaan mikrossa valmistanut jos nyt ei lasketa opiskeluaikoina "roiskeläpän" lämmitystä mukaan :). Odotusarvo ei siis ollut kovin suuri mutta kokeilun haluni vei voiton.

Selailin mikron ohjelehdyköitä hakien vähän vinkkiä kypsennysmuotoon mutta en kuitenkaan löytänyt ohjeistusta millä toiminnolla pizza kannattaisi paistaa. Crisp-toimintoon päädyin koska sillä luvataan lopputulokseen rapeutta.

Pizzapohjan tein omalla ohjeellani, jota olen hieman muuttanut vuosien saatossa mutta vain parempaan suuntaan. Puolitin ohjeen tällä kertaa, koska ohje riittää pellilliseen pizzaan.
Lisäsin siis oliiviöljyä hieman enemmän eli pari kunnon lurausta mutta tuorehiivaa taas vähemmän, ehkä 1/5 pakettia ja sen myötä kohotin taikinaa pidempään. Minua tuo hiivaa tuppaa "kuplittavan", joten yritän käyttää mahdollisimman vähän :). Suolaa taas laitoin tähän puolikkaaseen varmaan tuon teelusikallisen, koska tykkään, että pohjassa on kunnon suola! Pitäisikin kyllä päivittää tuota ohjettani, koska hieman sitä olen tosiaan muokannut.

Tästä puolikkaasta annoksesta saa yhden vähän muhkeamman pizzan pannupizzan tyyliin tai kaksi ohutpohjaista.

Voitelin suuremman pannun juoksevalla margariinilla ja levittelin käsin taikinan pannulle. En siis käytä kaulinta pizzapohjaan, koska se vie minusta tietyn kuohkeuden myös ohuemmista pizzoista.

Voitelin pohjan tomaatti-chilisoossilla ja mozzarellaraaste päälle. Täytteiksi laitoin mitä jääkaapissa sattui olemaan ja tällä kertaa salamia, ananasta, Aura-murua ja sipulia.

Pizzan kypsennys meni siis arvuuttelun varaan. Kypsensin ensin pizzaa 5 minuuttia Crisp-toiminnolla mutta sinä aikana ei tapahtunut juurikaan mitään pizzalle. Lisäsin toiset 5 minuuttia ja pizzan päällys alkoi kuplia ihanasti eli juusto sulaa ja tuoksu oli hyvä....mutta, mutta. Reunat olivat aivan valkoiset ja pehmeät, samaten pohja. Mietin ja mietin, että miten saan pohjankin kypsymään ja jatkoin vielä nelisen minuuttia kypsennystä. Harmikseni tilanne ei kuitenkaan muuttunut, ainoastaan päällys alkoi näyttää jo kuivahtaneelta.

Lopputulos oli pizza joka oli hyvän näköinen keskeltä mutta reunat aivan valkoiset ja pehmeät, samaten pohja oli pehmeä. Ei tullut rapea ei.

Jälkeenpäin jäin analysoimaan tilannetta. Olisiko pitänyt grillitoiminnolla hakea väriä reunoihin mutta olisiko se auttanut pohjaan?

Olisiko minun pitänyt kuumentaa Crisp-vuokaa ensin ja sitten vasta täyttää pizza? Vai olisiko pitänyt esikypsentää pohjaa ensin & täyttää sitten?

Jos olisin tehnyt pizzan normaalin tapaan kiertoilmauunissa kuumassa lämmössä, pizza olisi ollut noin 5-7 minuutin paiston jälkeen valmis. Ja rapea.

Minä jatkan siis pizzan paistoa nopsaan kuumassa lämmössä uunin syleilyssä mutta hauskaa kokeilu oli!

Tuuloman torttu mikrossa

Sain ystävältäni kyselyn kauan kadonneesta reseptistä ja minun on pitkään ollut tarkoitus testata Tuuloman torttua.
Reseptiä ei löytynyt mutta kollegat töissäkin muistivat kouluaikoinaan leiponeen Tuuloman torttua mikrossa.

Ei muuta kuin reseptin hakuun! Selailin useita keittokirjoja, surffailin netissä ja mietin "sisartorttua" mokkapaloja ja sain aikaan reseptin jota päätin kokeilla.

Miettimään jäin minkä kokoisessa vuoassa tortun paistaisin ja päädyin toiseen saamaamme, noin 26-28 cm halkaisijan vuokaan sekä paistamaan tortun Crisp-toiminnolla.

Taikina:

• 2 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 100 g sulatettua voita
• 1 dl kevyt maitoa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 tl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat sekä sokeri.
Lisää vaahtoon vuorotellen keskenään sekoitetut jauhot, voi ja maito.
Voitele sulalla voilla vuoka. Minä en korppujauhottanut vuokaa ja hyvin torttu siitä irtosi mutta reunasta olisi varmaan tullut siistimpi, jos olisin korppujauhottanut.
Kypsennä MAX mikroaaltouunissa Crisp-toiminnolla yhdeksän (9) minuuttia.
Muista käyttää kahvaa, kun nostat vuoan mikroaaltouunista. Vuoka on todella kuuma. Anna jäähtyä kunnolla.
Kuorrutus:

• 40 g sulatettua voita
• 2 dl tomusokeria
• 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
• 3 rkl vahvaa, kylmää kahvia
• kookoshiutaleita

Sekoita vispilällä sulatettu voi, tomusokeri, kaakaojauhe sekä kahvi tasaiseksi, kiiltäväksi massaksi. Jos kuorrute tuntuu liian löysältä, lisää tomusokeria.
Levitä palettiveitsellä kuorrute tortun pinnalle ja sirottele päälle kookoshiutaleita.
----------------------------------
Olin hieman skeptinen leivonnaisten valmistukseen mikroaaltouunissa mutta lopputulos yllätti positiivisesti!
Myös pikkumies oli innoissaan ja mokkapalojen suurkuluttajana totesikin, että "huomenna teet näitä yhtä nopsaan mokkiksia" :).

MAX Blog Award -kilpailu

Sain kutsun osallistua mukaan Whirlpoolin järjestämään kilpailuun testaamaan heidän uutta innovaatiota eli perinteisen mikroaaltouunin sekä uunin yhdistelmää ja raportoida kokeiluista vähintään kolme kertaa ajalla 3.2. - 10.3.
Hmm...aika mielenkiintoista, mietin. En juurikaan käytä mikroaaltouunia mutta perinteistä kyllä joten tämä tuntui niin hauskalta, että oli pakko vastata kutsuun kyllä!

Uunin saan käyttöön varmaankin viikolla kuusi (6) ja siitä alkaakin sitten mielenkiintoinen kuukausi :). Kannattaa seurata raportointiani miten kokeiluni uunin parissa etenee.

Ensi viikolla on myös mielenkiintoinen tapaaminen muiden kisaajien kera sekä tunnetun keittiömestarin alustus. Raporttia luvassa siitäkin!

Nyt jännityksellä ensi viikkoon!

Arvonnan tulos

Palailin ansaitulta lomalta reipas viikko sitten ja tämä alku vuosi on ollut ihan mieletöntä menoa niin töissä kuin tämän oman ruokabloggailun parissa!

Nyt ihanan loman jälkeen onkin vihdoin aika arpoa AGA:n AQVIA Exclusive -hiilihapotuslaite upean sinisen sävyssä!


Käytän blogini arvontoihin aina random.org -arvontakoneistoa ja tällä kertaa voittaja on kommentti numero 29 Arja Mattila.


Onnitteluni! Lähetätkö minulle yhteystietosi niin saan paketin matkaan.

Vedestä kuplia

AGA toi markkinoille AQVIA hiilihapotuslaitteen loppuvuonna 2009.
Sain testattavaksi nyt syksyllä tämän vuoden kesällä lanseeratun uuden mallin AQVIA Exclusive:n sinisessä kuosissa.

Valmistaja kertoo, että AQVIA hiilihapotuslaitteella muutat muutamassa sekunnissa hanavetesi raikkaaksi ja hyväksi, kuplivaksi vedeksi. Yksinkertaisesti nappia painamalla.
AQVIA Exclusive -hiilihapotuslaitteissa yhdistyvät muotoilu, toiminta ja korkea laatu. Pöydällä tai hyllyllä pidettävässä AQVIA Exclusive -hiilihapotuslaitteessa muotoilu, toiminta ja korkea laatu yhdistyvät elegantilla tavalla. Laitteen käyttöominaisuuksia on hiottu, jotta veden hiilihapottaminen olisi entistä helpompaa. Laitetta käytetään edestä, joten se on helppo sijoittaa keittiön kaapistojen välitilaan.
Muotoilultaan teräksinen laite vastaa tämän päivän vaativan kuluttajan moderneja vaatimuksia ja sopii hyvin yhteen muiden teräksisten kodinkoneiden kanssa.
Laitteen mukana tulee AGAn hiilidioksidipullo. Yhdellä hiilidioksidipullolla voi valmistaa noin 60 litraa hiilihappovettä.

Meidän keittiössä kodinkoneet ovat harjattua alumiinia tai terästä, joten AQVIA sopii loistavasti joukkoon. Pakko myöntää, että sininen sävy ei ollut makuuni vaan mieluusti vaihtaisin sen esim. valkoiseen tai mustaan. Designissa jäin miettimään myös värillisen muovin osuutta, joissakin sävyissä muovinen osuus näyttää hieman halvalta kun taas luksusta halutaan saada teräspinnalla. Kehityksen paikka, ehkä?

Lupauksen mukaisesti hiilihappolaite sujahti meidän keittiössä tosiaan välitilaan ja laitteen johdottomuus on kyllä upea juttu! Johdoton laite on loistava mökillä, veneessä tai asuntoautossa/ -vaunussa. Jäinkin jo haaveilemaan ensi kesän mökkeilystä asuntovaunurouvassamme...ei monien eri vesien kantamista!

Minä olen kuplavesien suurkuluttaja, myönnän ja häpeilemättä. Aamulla on pakko saada iso lasi kuplavettä ja päivän mittaankin sitä kuluu riippuen siitä teenkö töitä kotikonttorilla vai olenko liikenteessä. Viime kesän helteillä myös mökillä kulutus oli suuri!

Alkuun jäin miettimään, että kuinka paljon kuplavettä yhdellä hiilihappopatruunalla saisin aikaan ja yritinkin tätä tietoa etsiä laitteen kotisivuilta mutta turhaan. Nyt myöhemmin tätä postausta tehdessä sieltä löytyikin tieto, että lähes 60 litraa saa kuplista suhauttaa yhdellä patruunalla. Vaikuttavaa!

Ostan lähes tulkoon aina jotain makeutettua kuplista, joten mielenkiinnolla kohtasin AQVIA:n joka testipakkauksella suhautti peruskuplista. Olisikin ollut upeaa kun testipaketissa olisi ollut joku makuainekin mukana, niitä kun näyttää kuitenkin olevan saatavilla. Peruskaupoista en ole näitä bongannut, joten testaamatta on jäänyt. Harmi sinällänsä.

Pakko myöntää, että alkuhuuman jälkeen kotona kuplaveden valmistus laantui ja huomasin kantavani kuplavettä kaupasta ja tietenkin karpalon makuisena. Toivoisinkin hiilihappopatruunoita sekä makuaineita ihan peruskauppoihin, jotta laite voisi kilpailla pullovesien kanssa helppoudessaan. Makuaineita voisi olla myös laajempi skaala tarjolla. Erikoiskaupasta sekä hiilihapon että makuaineen hakeminen nykyajan "kiireessä" ainakin minulta jää hakematta.

Helppokäyttöisyydessään AQVIA sai pisteet minulta mutta makua kaivatessani en ole kovin ahkeraan vettäni kuplittanut. Mieheni kyllä totesi, että hän tekee excelin hintasuhteesta, joten voihan olla, että AQVIA suhauttelee meillä jatkossa kaikki kuplavedet :).

Oli hauskaa testailla uutta tuotetta ja sain myös yhden laitteen arvottavaksi! Jos haluat tyylikkään AQVIA Exclusive -hiilihapotuslaitteen omaan keittiöösi niin jätäpä tähän bloggaukseen kommenttisi viim. 31.12.2010 klo 24.00 mennessä niin voit päästä kuplittamaan oman vetesi :). Palkinnon arvo noin 129 €.