Joulufiilistä ja ideoita Kotilaiturilta

Me Åblogit kokoustimme tällä viikolla Kotilaiturilla. Samalla meillä oli oiva tilaisuus sukeltaa Kotilaiturin tunnelmalliseen joulumaailmaan.

Minusta on ihana imeä vaikutteita ja inspiraatiota erilaisista paikoista. Kotilaiturin joulu on ollut aina yksi tällainen paikka, eikä se pettänyt tälläkään kerralla.

Kotilaiturin joulussa on tänä vuonna paljon vihreää ja ruskeaa sekä paljon luontoa ja luonnon materiaaleja. Ensi vuoden jouluväriksi Kati ounasteli punaista myös meidän koteihimme, joissa punaista ei ole näkynyt muutamiin vuosiin. Saa nähdä, never say never.

Somistuksiin ja esillepanoihin on panostettu ja niissä on paljon vinkkejä, joita voi napata mukaan omaankin kotiin. Katin apuna on ollut Villa Puomin Hanna, toinen tyylitaituri. Yhdessä näiden naisten käsissä on syntyi tämä kaunis luontojoulu.

Havunneulaset sammaleen joukossa hymyilyttävät. Ne liittyvät yhteiseen projektiimme, josta kerron lisää myöhemmin. Olin itse nyppimässä neulaisia ja muita metsän röhniä ja roskia pois sammaleiden joukosta tehdessämme stailausta - vieressä Kati laittoi sammaleet neulasineen astioihin ja vinkkasi samaa minullekin. Ja miten kivalta nuo näyttävätkin. Ei kaiken tarvitse olla niin sliipattua ja viimeisteltyä - pieni särmä tekee terää.

Tällaisen kuoren sisälle voisi hyvin sujauttaa sormukset tai rakkaan korun yön ajaksi.

Ja kun Kotilaiturista puhutaan, ei voi unohtaa kässäilypuolta. Langoissa on taas aivan ihania värejä ja sävyjä ja materiaaleja, joista valita. Kuukauden kässäilytyönä on pipo ja pipolangan ostajalle luvattiin ohje kaupanpäälle.

Mahtaakohan tuo olla sama ohje, jolla itse innostuin neulomaan äidilleni joululahjan. Siis minun, joka en todellakaan ole neulojaihminen, taitoni riittivät tuohon pipoon ja sain sen jopa valmiiksi ihan kohtuullisessa ajassa.

Facebookin aktiivinen jouluryhmä on herättänyt joulufiilikseni tänä vuonna hyvissä ajoin - ja tuo juuri satanut lumi on vielä lisännyt sitä. Nyt tarvittaisiin vain lisää aikaa, jotta saisin ideoita siirrettyä käytäntöön. Mielessä vilahtaa myös pieni pelko siitä, muistanko kaiken ja onko jouluflow vielä tallella kun tekemisen aika jossain vaiheessa koittaa. No, ehkä piipahdan Kotilaiturilla fiilistelemässä silloin uudelleen. Kiitos Kati kun saimme tulla!

Mukavaa lumiviikon jatkoa!
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa

Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.

Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.

Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;)

Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.

Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.

Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.

Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?

Hyvää mieltä viikkoon!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Tivoli | Tunteiden vuoristorataa lastenmusikaalissa

Mä EN HALUA syödä puuroa! Näin alkaa Turun Kaupunginteatterin uusi lastenmusikaali Tivoli. Tinttarointikohtausta tehostetaan vielä polkemalla jalkaa kädet tiukasti nyrkissä. Mä EN HALUA, EN HALUA!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Istumme Tivolin ennakkonäytöksessä ja katson vaivihkaa viereiselle penkilleni, jossa istuu perheemme ysivee vienosti hymyillen. Taitaa näyttää tutulta. Seuraavan EN HALUA -tuittuilun kohdalla katsomme jo nauraen toisiamme ja supisemme: onkohan nuo käyneet meillä...?

TIVOLI kertoo 5-vuotiaasta Sofiasta ja jos itse olen melko lyhytpinnainen kuuntelemaan turhia kiukutteluja, oli Sofian äidillä vielä aivan omanlaisensa linja. Tunteilemalla ei tässä kylmässä maailmassa pärjää, tunteet pitää hillitä, syliin ei ole tulemista ja tunteet saadaan väistymään tekemällä reippaat taisteluliikkeet katsos näin *viuhketta ja karatemaisia käsiliikkeitä ja potkuja*. Perheen isäparka hukuttaa tunteensa syömällä ja nakkeja kuluukin aika tahtia. Vielä kun Sofian rakas pehmohirvi Möttönenkin ollaan laittamassa roskikseen on soppa valmis.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille Tivolin taustoista. Omat lapset ja lastenlapset ja heidän kamppailunsa tunteiden kanssa olivat innoittaneet kirjoittamaan Tivolin. Kimmo Virtasen sanoin: Me kaikki saamme tunteet syntymälahjana, mutta ilman käyttöohjeita. Niin totta.

Tivolin tarinassa sekä Sofia että äiti oppivat uutta tunteidensa kohtaamisesta ja Virtanen toivookin, että tarinan kautta pystyttäisiin herättelemään keskustelua tunteista ja että sekä pienemmät, että isommat katsojat lähtisivät pohtimaan omaa suhtautumistaan tunteisiin.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Esitys meni ainakin meidän osaltamme tunteisiin. Naapuripenkilläni hymyiltiin, naurettiin, oltiin vakavana, aavistuksen surullisenakin ja jopa hätkähdeltiin säikähdyksestä, eli tunnekirjo oli laidasta laitaan. Vaikka alunperin mietin onko ysiveemme jo "liian iso" tähän yli 4-vuotiaille suositeltuun esitykseen, ei näin ollut, vaan oikeastaan koin, että hän oli juuri oikean ikäinen. Tivolissa oli sen verran jännittäviä kohtia, että ne olivat joillekin herkemmille pienemmille katsojille jo liiankin jänniä. Itse ehkä suosittelisin tätä eskari-ikäisistä ylöspäin.


Puvustukselle, lavastukselle ja näyttelijöille iso peukku. Tivolin musiikin takana on Miljoonasateesta tuttu Olli Heikkinen. Hänen musiikkiaan olisin mielelläni kuullut esityksessä enemmänkin.

Turun murretta puhuva, viisaasti sanansa asetteleva pehmohirvi Möttönen oli yhteinen suosikkimme.  "Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." Enpä olisi itse osannut paremmin kuvailla. Myös se, että jokaisella tunteella on meille jotain kerrottavaa, pitää täydellisesti paikkansa. Näitä lausahduksia meillä tullaan muistelemaan ja niihin on palattu jo nyt useamman kerran.

Kuva: Siiri Liitiä

Lastenmusikaali Tivoli - pieni musikaali suurista tunteista - sai ensi-iltansa Linnateatterissa 31.8. ja esitykset ovat nyt siis täydessä käynnissä. Liput 10 €. Kannattaa käydä katsomassa mikäli teilläkin ajellaan välillä tunteiden vuoristoradalla - tai vaikka ei niin ajeltaisikaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Upea, yllättävä Terassitalo

Keskeltä maalaismaisemaa, Kauttuan Ruukinpuiston alueelta löytyy yllättävä rakennus, Alvar Aallon suunnittelema Terassitalo. Lupasin saunajoogapostauksessani kertoa lisää löydöistämme ja tämä talo oli toinen retkikohteemme.

Terassitalo on aikanaan, vuonna 1938 suunniteltu ja rakennettu Ahlström-yhtiön Euran Kauttuan tehtaiden toimihenkilöiden asunnoiksi. Alvar Aalto suunitteli tälle alueelle yleiskaavan ja alunperin taloja piti nousta rinteeseen useampiakin, mutta talvisota keskeytti hankkeen. Tämä Porrastalonakin tunnettu talo jäi ainokaiseksi.

Terassitalo on edelleen asuinkäytössä. Euran kunta on kuitenkin vuokrannut yhden asunnoista ja tämä asunto on nyt avoinna kaikille Aalto-faneille - ja toki muillekin. Huoneisto on kalustettu ja sisustettu Alvar ja Aino Aallon tuotannolla. Sisustus vaihtelee ja jos joku kalusteista tai valaisimista alkaa kutkutella, on tuotteita mahdollisuus ostaa näyttelystä.

Ihastelimme talon ajatonta tyyliä ja sisälle tulevaa valon määrää. Oppaamme, Euran kulttuuritoimenjohtaja Sirpa Wahlqvist kertoikin, että talon huoneistot tuntuvat kylpevän valossa aina kun vain ulkonakin on valoisaa.

Alvar Aallolle oli tärkeää luonnon huomioiminen ja tontin suurimpia puita vaalittiin koko rakennusaika. Upeat käppyrämännyt antavatkin miljöölle sen viimeisen silauksen.

Tässä siis yksi kesäretkikohde jos kaipaat loppukesään vaikuttavaa esteettistä kokemusta.

Ruukin alueella on lisäksi vielä upea Kauttuan Klubi -rakennus sekä Tallimäen pihapiiri vanhoine talli- ja maatalousrakennuksineen. Alueella tapahtuu paljon ja mielenkiintoinen käyntiajankohta voisi olla vaikkapa lauantaina 13.8. klo 9-16, jolloin nimenomaan tuolla Tallimäellä järjestetään Antiikki- ja keräilymessut.  Ruukinpuiston Facebook-sivulta löytyy myös ajankohtaista tietoa alueen tapahtumista.

Uskomattomia paikkoja löytyy yllättävistäkin paikoista täältä koti-Suomestakin vai mitä tuumaat tästä talosta. Kiitos vielä Sirpa Wahlqvistille esittelyistä, jotka valaisivat hurjasti paikan historiaa ja Katille mitä parhaimmiasta retkiseurasta ♥

Sadepäiväterveisin,
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Saunajoogaa Alvar Aallon seurassa

Satumaisen kauniilla paikalla Kauttualla, pauhaavan kosken vieressä, kirkasvesisen Eurajoen rannalla,  kohoaa äkkiseltään katsottuna vaatimattoman näköinen rakennus. Kun katseen antaa viivähtää pidempään näkee, ettei kyseessä olekaan mikä tahansa rakennus.

Alvar Aallon suunnittelema Jokisauna* on toiminut valmistuessaan vuonna 1948 Ahlström Oy:n henkilökunnan sauna- ja pesulatilana. Rakennus oli päästetty rapistumaan, mutta nykyinen omistaja Eija veljineen lähti toteuttamaan isänsä unelmaa, osti saunan ja alkoi kunnostaa sitä suurella pieteetillä siten, että se muistuttaisi käytettyjä värejä ja yksityiskohtia myöten mahdollisimman paljon sitä rakennusta, joka se oli aikanaan ollut.

Aallon pariskunnan kädenjälki näkyy Jokisaunalla siis upeasti, arkkitehtuurin lisäksi myös tilan kalusteissa ja piensisustuksessa.

Vietimme ystäväni Katin kanssa Kauttuan Ruukin alueella aivan ihanan rentoutuspäivän helatorstaina. Jätän suosiolla toiseen postaukseen muut upeat löytömme ja aloitan kertomisen päivän loppupuolelta. Pääsimme nimittäin nauttimaan Jokisaunan saunayogasta.

Saunan lämpö on joogan aikana noin 50 astetta, eikä saunassa heitetä löylyä. Neljänkymmenenviiden minuutin mittaisen joogan aikana tehtiin kevyitä taivutuksia ja venytyksiä, jokainen omaa kehoaan kuunnellen. En normaalisti pysty olemaan saunassa kovin pitkää aikaa kerrallaan ja jännäsin hieman miten saunajoogassa käy, mutta joogatessa sauna ja sen lämpö oikeastaan unohtui ja runsas vedenjuontikin piti varmasti huonon olon poissa.

Saunajoogan jälkeen olo oli aivan mieletön. Ohjaajamme Tuomas Rouhikko sanoi tunnin aluksi, että jokainen kokee saunajoogan omalla tavallaan. Itse koin harjoituksen erityisen rentouttavana. Koin myös, että jo tuo yksi saunajoogakerta antoi vetreyttä ja seuraavana yönä nukuin pitkästä aikaa kuin tukki, kertaakaan heräämättä.

Saunajoogan ja suihkun jälkeen (rohkeimmat uskaltautuivat jopa pulahtamaan toukokuiseen jokiveteen) nautiskelimme vielä herkullista keittolounasta jokisaunan terassilla. Maukas, ihana, itsetehty ruoka suussasulavine jälkkäreineen kruunasi hyvänolon tunteen.

 

Esteetikko sai nauttia taas kaikilla aisteilla hyvän ystävän ja Alvar Aallon seurassa, ihanan sauna-akka Eijan vieraana. Kiitos! 

Suosittelen lämpimästi liittymään Jokisaunan tykkääjäksi Facebookissa. Uusia saunajoogakertoja on ymmärtääkseni suunnitteilla ja tietoa niistä tulee tuonne Facebook-sivulle, samoin kuin muista Jokisaunan tapahtumista. Halutessaan kannattaa kysellä myös omaa tilaisuutta ystävä- tai työporukalle.  Myös herkulliselle lounaalle kannattaa pysähtyä ohi ajaessaan. Ja jos näet tuolla kuvissa näkyvän Eijan, kannattaa nykäistä häntä hihasta ja pyytää kertomaan Jokisaunan tarinaa. Eijalla on muistoja saunalta jo pienestä tytöstä asti.

Mukavaa myöhäisiltaa!

Anu

* Yhteistyössä Jokisaunan kanssa. Jokisauna löytyy osoitteesta Sepäntie 1, 27500 Kauttua.

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.