Ruusukaali-salamipasta

Ruusukaali eli brysselinkaali (brussels sprout). Ei järin yleinen kasvis suomalaisessa ruokapöydässä. Pidetään ehkä hieman vaikeana, ainakin itse olen joskus saanut syödäkseni kovin kitkerän makuista ruusukaalia. En muista, että olisin koskaan aiemmin kokannut ruusukaalia itse, mutta ruokakauppareissulla sattui kohdalle mainio tarjous, joten päätin kokeilla. Ravintoarvot tässä pienessä kaalinpäässä ovat varsin kohdallaan. Finelin mukaan 100 grammassa ruusukaalia on C-vitamiinia 90 mg, millä jo hoidetaan päivän C-vitamiinitarve.  

Muutenhan tässä mennään sellaisella jääkaapin yllätys - linjalla, eli laitetaan pannulle sitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä metodilla on muuten joskus syntynyt todella herkullisia ruokia ja improvisointi ruuanlaitossa on noin yleensä ottaen aika kivaa. 

Näin se annos syntyi: 

8 kpl (150 g) ruusukaaleja, huuhdeltuna, neljään osaan leikattuna ja kanta poistettuna 

puolikas suippopaprika

muutaman sentin pätkä villisikasalamia (chorizo olisi tässä ihan loistavaa)

edelliseltä päivältä jäänyttä spagettia muutama kauhallinen

paistamiseen oliiviöljyä

loraus ruokakermaa 

parmesaaniraastetta

Pannulle pääsevät ensimmäisinä ruusukaalit öljytilkassa. Kuullottele niitä keskilämmöllä, kunnes alkavat hiukan pehmetä. Lisää paprikarenkaat ja kuutioitu salami. Anna paistua hetken aikaa ja lisää spagetti. Lämmitä koko hoito sopivaksi ja lorauta joukkoon ruokakermaa. Vain sen verran, että annos saa mehevyyttä, mutta ei ui kermassa. Kiehauta ja kippaa lautaselle. Raasta päälle parmesaania. Ei muuten ollut kovin monimutkaista. Jos tuntuu, että kaipaat suolaa lisää, tähän sopii aurinkokuivattu tomaatti vallan mainiosti antamaan lisää rasvaisuutta ja makua. 

Ruusukaali on siinä mielessä parsakaalin ja kukkakaalin kaltainen kaveri, että ylikypsennys on varmin tapa saada se maistumaan pahalta. Kukkakaalihan on ihan kamalaa, jos se on keitetty lötköksi. Pieni rapeus tuntuu kivalta hampaissa ja al dentenä moni kasvis maistuu parhaalta. Herkutelkaa ruusukaalilla! 

Lohturuokaa | Keltainen broilerikastike

Englanninkielen termi comfort food on vähitellen rantautunut Suomeenkin muodossa lohturuoka. Lohturuuaksi mielletään sellaiset lämpöiset, hyvää mieltä tuovat ja mukavia pehmoisia muistoja herättävät ruokalajit, joilla kenties on joku tarinakin kerrottavana. Amerikkalaisviihteestä tuttua vakiolohturuokaa on kanakeitto, jota tuodaan sairastuneelle. Äidin lihapullat tai vaikkapa tuoreiden korvapuustien tuoksu virittävät mielen sellaisille taajuuksille, joilla kiireinen mieli rauhoittuu ja paha maailma tuntuu olevan hitusen kauempana. Kesällä voi grillata ja nautiskella raikkaista salaateista, mutta syystalven pimeydessä ja kylmyydessä ruoka on ihan erilaisessa roolissa. Elämme siis lohturuuan parasta sesonkia. 

Yksi meidän perheen vakioresepteistä täyttää lohturuuan määritelmän siinä mielessä, että siitä on nopeasti tullut koko perheen suosikki ja se lämmittää mukavasti niin täyteläisyydellään kuin mausteillaankin. Kyseessä on keltainen broilerikastike eli currybroileri. Ohje on joka kerta hiukan erilainen, sillä säädän makua aina sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Perusrunko on kuitenkin aina sama. 

Currybroileriin tarvitset: 

400-500 g maustamattomia broilerinfileesuikaleita

1 pieni sipuli

curryjauhetta (saa mennä ainakin pari teelusikallista)

oliiviöljyä

vettä + mausteita

2 dl ruokakermaa

Silppua sipuli pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy ja curryjauhe pannulla ja kuullota sipulit kullankeltaisessa mausteöljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja pyörittele öljyseos niihin, ruskista pinnat kiinni. Lisää pannun pohjalle sentin tai parin verran vettä ja anna kiehua kannen alla. Voit käyttää myös ananasmehua. Kun broiskut alkavat kypsyä, lisää kerma ja kiehauta. 

Säädä maku mieleiseksesi. Voit lisätä curryjauhetta, jos potkua ei ole tarpeeksi. Ketsuppi, erilaiset chilikastikkeet, tilkka soijakastiketta (tällöin väri menee ruman ruskehtavaksi), suola, rosepippuri, cashewpähkinät, tuorejuusto, hunaja - edellämainitut yhdessä ja erikseen ovat vierailleet kastikepannullani. Pointtina on se, että pelkkä curry on aika kova makuna, joten tykkään pyöristää makua jollakin makealla. Hunaja toimii hyvin. Pinnalle voit tarjoiluvaiheessa ripotella tuoreita yrttejä, jos lapsesi eivät vihaa kaikkea vihreää. 

Nauti basmatiriisin kera rakkaiden seurassa. Jälkkäriksi vaikka kanelipullia, niin masu on täynnä ja olotila aika rento sohvalla pötköttelyyn. Ainakaan ei ole nälkä. 

Arkiruoka: Poroperunalaatikko (with a twist) + Arvonta suoritettu

Viini, ruoka ja hyvä elämä - messuliput on arvottu! Voittaneissa kommenteissa kaipailtiin syksyisiä pataruokia sekä ideoita kalansaaliin hyödyntämiseen :) Riitta, sinulle lähti jo sähköpostia. Suvi, en löytänyt profiilistasi sähköpostiosoitettasi, joten laitatko pikaisesti sähköpostia kivijakakku@gmail.com niin saat ohjeet lipun lunastamiseen? Kiitos kaikille osallistuneille ruokaideoista ja -toiveista! Sieltä lähti jo monta ideanpoikasta kypsymään, niitä varmaankin näette talven mittaan blogissa :) 

Pääsin hieman fiilistelemään uusilla herkuilla jo ennen messuja, sillä mieheni (joka todella tuntee vaimonsa) toi Italian reissulta Godivan suklaata (iso nam!!!) sekä mielenkiintoisia mausteita. Joskus olisi erityisen kiva, kun tuoksun pystyisi välittämään postauksen mukana. Testailin tänään valkoisella tryffelillä höystettyä suolaa. Aromi leijaili nenään heti kannen auettua ja pitihän suolaa hiukan makustella ennen ruokaan lisäämistä. Miten niin vaatimattoman näköisissä sienissä onkin niin muheva aromi! 

Meillä syötiin tänään siis poroperunalaatikkoa, jossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Paistikäristys ja sipulisilppu paistetaan pannulla ja kipataan uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleiden kanssa. Vähän vettä ja tällä kertaa tosiaan sitä tryffelisuolaa mausteeksi. Vuoka uuniin tunniksi tai pariksi. Kypsymisen loppuvaiheessa voit lisätä tilkan kermaa. Hyvää! 

Poronkäristys on parasta. Mureaa, maukasta ja taipuu muuhunkin kuin peruskäristykseen.

Yksinkertaista ja hyvää. Peruna, poro, puolukka ja porkkana.
Suomalaisia makuja (Ja sitten se tryffeli...).