Juhannustunnelmia

Juhannus tuli ja meni, vaan olipa oikein tosi kiva juhannus! Sää suosi kerrankin. Miesmuisti ulottui kahteen edelliseen kylmään/sateiseen/kylmään ja sateiseen juhannukseen, joten ainakin kolme vuotta on siitä, kun keskikesän juhlaa on Sisä-Savossa saatu viettää aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lapset (eli neljä serkusta iältään 7-13 v) viihtyivät omissa puuhissaan mainiosti, milloin oli käynnissä Monopoli-peli, välillä koko lössi remusi rannassa ja mökkiolympialaisissa nähtiin hienoja suorituksia eri lajeissa. Juhannuksen hitti oli Angry Birds-vesiliukumatto, joka kylläkin hajosi noin kolmannella laskulla, mutta sehän ei lapsia haitannut vaan liuku jatkui lopulta pitkälle nurmikollekin. Ruokaa oli vähintäänkin riittävästi, ja homma sujui jouhevasti, kun ruuanlaittovuorot oli ennakkoon sovittu ja jaettu. Uintia, saunomista, veneilyä, kokonpolttoa ja nuotiomakkaraa, hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa ja sopivasti aurinkoa - niistä on hyvä juhannus tehty! 

Veneretkellä Etelä- ja Pohjois-Savon rajaseuduilla. Tästä kirjoittelen myöhemmin lisää, sillä Kuivataipaleen kanava on mielenkiintoinen kappale savolaista taloushistoriaa. Järven pinta oli peilityyni, joten valokuvaajaa hemmoteltiin postikorttimaisemilla. 

 

Juhannukseen kuuluu totta kai saunominen puukiukaan pehmoisissa löylyissä. Isäni oli tehnyt koko porukalle vastat ja siitäkös lapsilla riitti riemua. Saunasta pulahdettiin uimaan, sinne jäi talviturkki laiturille. Vesi oli mukavan lämmintä, joten uitua tuli moneen kertaan juhannuksen aikana niin lapsilla kuin aikuisillakin. Aattoillan kohokohta oli tietenkin juhannuskokko, tällä kertaa hieman hillitymmän kokoisena.  

Eikä juhannuksena laskettu kaloreita, vaan nautittiin hyvästä ruuasta hyvällä omallatunnolla. Grilli kävi kuumana, nuotiolla paistuivat letut ja makkarat ja kauden ihanat marjat ja kasvikset maistuivat eri muodoissaan. Ja uusien perunoiden kanssa nautiskeltiin sillistä ja savukalasta. Suomalaista gourmet'ta parhaimmillaan! 

Juhannus on juhlittu, mutta kesää on vielä paljon jäljellä. Oikeastaan tästähän se vasta alkaa! 

Kesämuistoja | Tallinnassa lasten kanssa

Syksyn puhaltaessa kylmillä tuulillaan kesää pois tieltään on mukava palata hetkeksi kesäisiin muistoihin. Pyörähdimme ennen koulujen alkua yhden yön visiitillä Tallinnassa. Edellisestä reissusta olikin ehtinyt jo vierähtää melkoinen tovi, mutta nyt ei saa päästää samaa vahinkoa tapahtumaan toista kertaa. Tallinna on hieno kaupunki ja näin eteläisestä Suomesta katsottuna vain muutaman tunnin laivamatkan päässä. Nähtävää ja koettavaa riittää useammallekin reissulle ja eihän vanhaan kaupunkiin varmaankaan kyllästy koskaan.

Näkymä kirkontornista. Pitkä kipuaminen kapeita kiviportaita ylös näköalatasanteella palkitaan huikeilla näkymillä.
En suosittele ahtaita tai korkeita paikkoja kammoaville. 

Vanhassa kaupungissa on silmänruokaa joka käänteessä, varsinkin kun askeleet
kulkeutuvat hiukan syrjään suosituimmilta reiteiltä. 

Olen 12-vuotisen äitiysurani kuluessa todennut, että shoppailu ja poikalapset ovat ihan tekemätön paikka (ellei olla ostamassa pojille itselleen jotain mitä he haluavat). Niinpä reissu tehtiin melko lailla puhtaasti lasten ehdoilla - merkittävästi vähemmän stressiä ja kaikilla kivaa. Matkustaessa nimittäin kaikkein suurin stressi ja kitka tuntuu syntyvän niistä odotuksista, joita itse kukin on matkaan ladannut ja erityisesti niiden toteutumatta jäämisestä.  

Tallinnan tekniikka- ja tiedekeskus eli Energia Avastuskeskus sijaitsee kätevästi sataman ja vanhankaupungin välissä. Aikaa vierailuun kannattaa varata reilusti, sillä ainakin meidän kouluikäiset poikamme innostuivat varsinkin alakerrassa kokeilemaan kaikkea ja moneen kertaan. Rakennus on 1900-luvun alkupuolelta ja se on toiminut sähkölaitoksena aina vuoteen 1979 asti. Monet sen näyttelykohteet ovatkin varsin "sähköisiä". Vaihtuvissa näyttelyissä pääsee tutustumaan esim. avaruuden ihmeisiin.

Faradayn hä

Lähtölaskenta kuulokkeissa, tärisevä tuoli ja johan oli lapsilla lähdön tunnelmaa.
Avaruusraketin startti kelattiin läpi aika monta kertaa. 

Lennusadam eli Lentosatama sijaitsee meren rannalla hieman keskustasta länteen. Meillä matka taittui kävellen, mutta Lentosatamaan pääsee esim. sightseeing-bussilla kätevästi. Nähtävää on paljon ja Lentosatama kuten Energiakeskuskin oli todella siisti ja hyvin suunniteltu kohde. Merimuseo on tiloiltaan suorastaan mykistävä. Valtava hangaari, jonka katosta roikkuu monenlaista alusta ja lattiatasossa vielä paljon lisää nähtävää oli jo sellaisenaan elämys. Sukellusvene oli selvästi ykkössuosikki, mutta lapset viihtyivät myös lentokonesimulaattorissa ja muissa museon toimintapisteissä. Ulkona museovieraat pääsevät tutustumaan Suur-Töll - laivaan, jonka kannella oli tunnelma jokseenkin erilainen kuin TallinkSiljan kelluvissa hotelleissa. Käsivarren paksuiset kettingit ja jyhkeä rauta kaikkialla kertoivat omaa kieltään höyryjäänmurtajan aiemmista tehtävistä. Mielenkiintoista tutustuttavaa riittää Lentosatamassa vaikka useammallekin käyntikerralle, mekään emme ehtineet ihan kaikkea koluta, vaikka jokunen tunti Lentosatamassa vierähtikin.

Näissä oloissa sukellusveneessä kokattiin 40-luvulla.

Vanhojen koneiden outo viehätys. 

Höyryjäänmurtaja Suur-Töll

Sekä Tekniikka- ja tiedekeskus että Lentosatama sopivat hyvin vierailukohteiksi myös muulloin kuin kesällä, sillä sisätiloissa ei sade haittaa. Reissuohjelman suunnittelu onnistui tällä kertaa erinomaisesti, sillä lapset viihtyivät ja kun lapsilla on kivaa, aikuisillakin on kivaa. Mukavia muistoja jäi tältä reissulta!

Kreeta: Elafonisi ja autoilua vuoristossa

Lisää Kreikka-juttuja.... Loman puolivälissä vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti saaren lounaisinta kolkkaa. Siellä sijaitsee  Kreetan kenties kuuluisin ranta, Elafonisi. Matala, lapsiystävällinen ranta-alue houkuttelee kävijöitä pidemmänkin matkan takaa. Elafonisiin pääsee kahta kautta, joko vuoristoteitä sisämaan kautta tai vuoristoteitä länsirannikon kautta. Ajoimme menomatkan sisämaassa ja palasimme rannikkoa myötäillen, enkä osaa sanoa, kumpi reitti oli pelottavampi tai kauniimpi. Vuoristomaisema vs. merimaisema - makuasia. Ajomatkaa Rethymnonista kertyi kolmisen tuntia suuntaansa, mutta kylläpä olikin ranta sen matkan väärti. 

Sanat eivät riitä kertomaan, eivätkä kuvatkaan tunnu täysin vangitsevan paratiisitunnelmaa, joka tuolta Euroopan etelälaidalta löytyi. Kuvittele siis pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko, lämmin ja voimakas merituuli, pehmeä hiekka varpaissa ja kristallinkirkas vesi pärskymässä jaloissasi, kun juokset pitkin matalaa, satojen metrien pituista rantaa. Enjoy! 

Volkswagen Polo oli näppärä ajopeli kiharaisilla vuoristoteillä. Vuokrasimme auton matkanjärjestäjän
suosittelemalta Speedwheelsiltä. Uudehko ja erittäin siisti auto. 

Kapeat tiet saivat monessakin kohtaa pohtimaan, mitä tehdään jos vastaan tulee bussi. Tässä tie on sentään "leveä" ja
tunnelissa liikenne ohjatusti vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Tällainen maisema meitä perillä odotti! Loputtomasti kristallinkirkasta vettä ja matalaa rantaa. 

Aurinkotuolin saattoi parkkeerata vaikka  "keskelle merta" eli laguunia halkovalle kapealle hiekkasärkälle.

Kaislakatosten varjossa oli mukava lepäillä vesileikkien välillä. Kahden aurinkotuolin vuokra oli 7 e.. 

Laguunin toisella laidalla oli pieni saari.

Hiekkadyynien takaa avautui toinen, rauhallisempi ranta...

...joka oli profiililtaan jyrkemmin syvenevä. ja loistava vaikkapa snorklailuun. 

Paluumatka taitettiin hiekkaisina ja suolaisina ilmastoidusta autosta ja huikeista maisemista nautiskellen Kreetan länsirannikkoa pitkin.

Sen verran korkean paikan kammoinen olen, että rotkon reunaa ei todellakaan tehnyt mieli lähestyä. Monin paikoin
pudotus jyrkänteen reunalta oli jokseenkin kohtisuora.

Pikkuruinen taverna vuorenseinämällä ja sen kanta-asiakas...
Vähän joutui väistämään, kun tämä kaveri kopsutteli muina aaseina sisään ja suoraan baaritiskille :D 

Loppuun vielä ripaus symboliikkaa... Talouskriisiuutisoinnin velloessa en voinut vastustaa tätä kuvakulmaa. Kumpi tässä rytäkässä onkaan rispaantuneempi, Kreikka vai koko EU. Silti juhlat jatkuvat (ainakin turisteilla). 

Rethymnon, Kreeta

Suomen kesä on ollut niin omakohtaisten havaintojen kuin uutistenkin mukaan tavallista viileämpi. Onneksi olimme varmistaneet edes viikon aurinkoannoksen varaamalla matkan Kreetalle, Rethymnonin kaupunkiin. Lensimmekin heti Helsinki Cupista toivuttuamme Finnmatkojen kyydissä talouskriisin runtelemaan Kreikkaan. Pankit olivat suljettuina ja uutiset pursuivat Tsipraksen viimeisimpiä edesottamuksia, mutta eipä kriisi turistin "arjessa" juuri tuntunut. Visa-korttia ei tosin taidettu käyttää kertaakaan, vaan käteistä oli varattu riittävästi mukaan. 

Rethymnon on Kreetan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita reilut 30.000 (yllättäen tästä löytyy useita eri versioita - kreikkalaista tilastotiedettä...). Kaupunkikuvaa hallitsevat Fortezza-linnoitus sekä kilometrien pituinen ranta. Jyrkät vuoret taustoittavat maisemaa ja asutus on levinnyt niiden rinteiden alaosiin. Kaupunki oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, hyvinhoidettua ja ränsistynyttä, turismia ja aitoa kreikkalaista elämänmenoa. Yhdessä kadunkulmassa kiiltelevä luomutuotteita myyvä putiikki, miltei naapurissa jalkakäytävän vierestä parin metrin avoin pudotus rähjäiselle kujalle. 

Meri, hiekka, vuoret ja valkoiset talot: Kreetalainen kaupunkimaisema.

Kaupunkikuvaa hallitsee kukkulaltaan Fortezza eli 1500-luvun lopulta peräisin oleva, venetsialaisten rakentama linnoitus. 

Rethymnonin ranta on useiden kilometrien pituinen ja tuhansien värikkäiden aurinkovarjojen täplittämä.

Vanhankaupungin kujat lumosivat meidät ja siellä seikkailimmekin useampana päivänä. Kujat vilisevät elämää varsinkin iltaisin, kun sekä turistit että paikalliset asukkaat viettävät aikaa kapeilla, tunnelmallisilla kujilla ostosten ja illallisen merkeissä. 

Linnoituksen juurella aallot iskeytyvät rantakallioihin ja edessä avautuu näköala koko
Rethymnonin pitkälle rannalle.

Linnoitukselta avautuu näkymä niin merelle kuin kaupungin kattojen ylle. 

Bougainvilleat loistavat purppuraisina talojen seinustoilla.

Köynnöskatokset varjostavat monin paikoin kujia ja luovat helteeseen kaivattua viilennystä.

Kissat nukkuivat tyytyväisinä vanhankaupungin kujilla. Ei mikään kulkukissa tämä  kiiltäväturkkinen söpöläinen. 

Vanhankaupungin kapeilla kujilla riittää vilinää varsinkin iltaisin.
Ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia on valtavasti.

Vain parisataa metriä syrjemmällä on jo rauhallisempaa. Iltaisin ulko-ovien pielessä
istuvat kreetalaiset vanhat rouvat nautiskellen illan pehmeästä lämmöstä. 

Fortezzan jyhkeät muurit ovat ilta-auringossa kauneimmillaan. 

Majapaikkamme oli hotelli Ibiscos Garden, josta oli vain korttelin verran matkaa rantaan ja parisen kilometriä vanhaan kaupunkiin. Tavallaan Rethymnon on yhdistetty ranta- ja kaupunkikohde, kaikki palvelut olivat aivan vieressä. Useinhan hotellikompleksit ovat rantakohteissa jossain kaupunkien laitamilla. Hotellin uima-altaat eivät olleet suurensuuret ja huoneiden varustelu edusti siistiä perustasoa, mutta eipä siellä huoneessa hirveästi aikaa vietettykään ja pojat kyllä viihtyivät altaassa joka tapauksessa. Vähän vaan meinasi tila loppua kesken, kun jalkapalloilija testaili saksipotkua... 

Kreetan aurinkoa palvottiin altaan reunalla varjon alla. Lämpöä varjossakin 33 astetta, eli vähintäänkin riittävästi. 

Altaalla ei ollut liiaksi ruuhkaa vaan mukavan leppoisa tunnelma.

  

Hotellin nimikkokukka eli hibiscus kukoisti eri puolilla hotellialuetta niin punaisena... 

...kuin keltaisenakin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukavan rento ja leppoisa, vailla sen kummempia paineita ehtiä nähdä kaikkea mahdollista viikossa. Auringon painumista Välimeren aaltoihin ehdimme ihailla monena iltana, milloin illallispöydästä käsin, milloin auringon lämmittämällä kivimuurilla istuskellen. 

Tässä ensimmäiset lomakuulumiset, kirjoittelen myöhemmin vielä lisää rantaretkestämme, kreetalaisesta ruuasta sekä saattaa tässä vielä lomatuliaisarvontaakin pukata... ;)