Kantarellirisotto

Kantarellisesonki on täysillä käynnissä, joten erilaiset sienireseptit ovat kovin ajankohtaisia. Kantarelli on omasta mielestäni sienten ehdoton ykkönen. Sen aromikas, mutta lempeä maku sopii monenlaisiin ruokiin. Kantarellikeitto on täydellinen aloitus juhlavallekin illalliselle ja kalalle ei ole parempaa kumppania kuin kantarellikastike. Risotto on muhkea ateria jo itsessään, vaikka se klassisessa italialaisessa ateriassa kuuluukin pastan vaihtoehtona väliruokien kastiin. Riisiruoat eivät kuulu perusruokalistalleni, mutta ihanat kantarellit houkuttelivat hakemaan vaihtelua kotikokkaukseen kantarellirisotosta. Klassiseen risotto-ohjeeseen kuuluu yleensä valkoviini tai juhlavammassa versiossa shampanja. Tällä kertaa kuitenkin vaihdoin viiniksi makean täyteläisen jälkiruokaviinin, joten lopputulos on maultaan todella kermaisen pehmeä. 

Sananen kermasta ja kermaisuudesta: Kerman lisääminen risottoon lienee ikuinen kiistan aihe kulinaarisessa maailmassa. Monissa ohjeissa näkee käytettävän kermaa, mutta klassiseen risottoon se ei kuitenkaan kuulu. Risoton kermaisuus syntyy riisin tärkkelyksen irtoamisesta käytettyyn nesteeseen, eikä kermaisen rakenteen aikaansaamiseen siis varsinaisesti tarvita kermaa. Ilman kermaa myös raaka-aineiden maku tulee puhtaammin esille. Eikä pieni asia ole sekään, että kermasta tulee risottoon ylimääräisiä kaloreita. Eli minun keittiössäni saa risottoa ilman kermaa. 

Ja sitten kokkaamaan: 

Ainekset

reilu puoli litraa kantarelleja paloiteltuna

200 g risottoriisiä 

1 shalottisipuli pieneksi silputtuna

litra sienilientä (1 litra kiehuvaa vettä, 4 rkl kantarellifondia)

puoli desiä makeaa jälkiruokaviiniä (Tokaji Aszua sattui löytymään kaapista)

Viimeistelyyn

suolaa

raastettua parmesaania

Paloittele sienet ja paista ne pannulla. Siirrä sienet odottamaan. 

Sulata korkeareunaisella pannulla pari nokaretta voita. Kuullota riisi ja sipulisilppu voissa läpikuultavaksi. Lisää sieniliemeen viini. Ala lisätä nestettä vähitellen. Sekoittele kypsymisen aikana ja lisää nestettä tarpeen mukaan. Risoton pitää pysyä koko ajan löysänä. Maistele välillä riisin kypsyyttä. Kun riisi alkaa olla sopivan napakkaa eli al dente, ota pannu pois levyltä, sekoita paistetut kantarellit risoton joukkoon ja mausta risotto suolalla. Tarjoile välittömästi raastetun parmesaanin kera. 

Juhannustunnelmia

Juhannus tuli ja meni, vaan olipa oikein tosi kiva juhannus! Sää suosi kerrankin. Miesmuisti ulottui kahteen edelliseen kylmään/sateiseen/kylmään ja sateiseen juhannukseen, joten ainakin kolme vuotta on siitä, kun keskikesän juhlaa on Sisä-Savossa saatu viettää aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lapset (eli neljä serkusta iältään 7-13 v) viihtyivät omissa puuhissaan mainiosti, milloin oli käynnissä Monopoli-peli, välillä koko lössi remusi rannassa ja mökkiolympialaisissa nähtiin hienoja suorituksia eri lajeissa. Juhannuksen hitti oli Angry Birds-vesiliukumatto, joka kylläkin hajosi noin kolmannella laskulla, mutta sehän ei lapsia haitannut vaan liuku jatkui lopulta pitkälle nurmikollekin. Ruokaa oli vähintäänkin riittävästi, ja homma sujui jouhevasti, kun ruuanlaittovuorot oli ennakkoon sovittu ja jaettu. Uintia, saunomista, veneilyä, kokonpolttoa ja nuotiomakkaraa, hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa ja sopivasti aurinkoa - niistä on hyvä juhannus tehty! 

Veneretkellä Etelä- ja Pohjois-Savon rajaseuduilla. Tästä kirjoittelen myöhemmin lisää, sillä Kuivataipaleen kanava on mielenkiintoinen kappale savolaista taloushistoriaa. Järven pinta oli peilityyni, joten valokuvaajaa hemmoteltiin postikorttimaisemilla. 

 

Juhannukseen kuuluu totta kai saunominen puukiukaan pehmoisissa löylyissä. Isäni oli tehnyt koko porukalle vastat ja siitäkös lapsilla riitti riemua. Saunasta pulahdettiin uimaan, sinne jäi talviturkki laiturille. Vesi oli mukavan lämmintä, joten uitua tuli moneen kertaan juhannuksen aikana niin lapsilla kuin aikuisillakin. Aattoillan kohokohta oli tietenkin juhannuskokko, tällä kertaa hieman hillitymmän kokoisena.  

Eikä juhannuksena laskettu kaloreita, vaan nautittiin hyvästä ruuasta hyvällä omallatunnolla. Grilli kävi kuumana, nuotiolla paistuivat letut ja makkarat ja kauden ihanat marjat ja kasvikset maistuivat eri muodoissaan. Ja uusien perunoiden kanssa nautiskeltiin sillistä ja savukalasta. Suomalaista gourmet'ta parhaimmillaan! 

Juhannus on juhlittu, mutta kesää on vielä paljon jäljellä. Oikeastaan tästähän se vasta alkaa! 

Kaalipata poronkäristyksestä

Kaali on edullinen kotikokin perusraaka-aine. Täytyy tunnustaa, että kaali ei suinkaan ole aina kuulunut suuriin suosikkeihini ja niinpä tämä on nyt ihan ensimmäinen kerta, kun tein kaalipataa. Kaalin ja jauhelihan liitto ilmenee kotiruuassa useimmiten kolmessa perusmuodossa: kaalipata, kaalilaatikko ja kaalikääryleet. Alun perin tarkoitukseni oli tehdä kaalilaatikkoa, mutta ohjeiden googlailu tuotti niin monta versiota, että päädyin sitten nakkaamaan kaiken isoon, korkeareunaiseen kasariin ja tekemään kaalipataa. Tämä oli siinä mielessä hyvä ratkaisu, että kasarissa haudutellessa makua on helpompi tarkistaa matkan varrella. Jauhelihan korvasin poronkäristyksellä, mikä osoittautui varsin oivalliseksi ratkaisuksi. 

Ja näin se osapuilleen syntyi (valitettavasti mitat eivät nyt ole kovin tarkkoja, kannustan maustamaan oman maun mukaan): 

Kaali-poropata 

1 sipuli

400 g poron paistikäristystä (tai naudan paistijauhelihaa)

600 g keräkaalia suikaloituna

1,5 dl punaista riisiä tai täysjyväriisiä

maustamiseen meiramia, maustepippuria, soijakastiketta

pari rkl siirappia

vettä

Silppua sipuli pieneksi silpuksi. Vuole poro kapeiksi, noin puolen sentin levyisiksi suikaleiksi. Suikaloi kaali kapeiksi suikaleiksi. Kuullota sipuli pannulla tilkassa oliiviöljyä, lisää poro ja käristä. Kun poro on kypsää, lisää kaali, riisi ja noin 5 dl vettä. Lisää joukkoon siirappi, pari teelusikallista meiramia ja hiukan jauhettua maustepippuria. Anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä, kunnes kaali pehmenee ja riisi kypsyy. Huom. punaisen riisin kypsymisaika on noin 25 minuuttia, joten jos käytät nopeammin kypsyvää riisiä, lisää riisi ja neste vasta kun kaali on jo hiukan pehmennyt. 

Sekoittele kypsymisen aikana silloin tällöin. Lisää tarvittaessa vettä. Kun kaali on kunnolla pehmennyt, tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan soijakastiketta tai suolaa. Kaalin maku muuttuu kypsentäessä todella paljon, joten maun hienosäädön voi tehdä vasta lopussa. Tarjoa puolukkahillon tai -survoksen kanssa. 

Blogivuosi 2015 paketissa

Ensimmäinen täysi kalenterivuosi alkaa olla kasassa ja on aika luoda pieni katsaus kuluneeseen vuoteen. Jos tästä harrastuksesta ei ole muuta hyötyä niin ainakin on jotakin dokumenttia siitä, mitä on tullut vuoden aikana puuhattua. Olen hiukan taipuvainen leikkimään numeroilla, joten pientä statistiikkaa kuluneesta vuodesta. 

• Postauksia julkaisin vuoden aikana 155 eli keskimäärin 3 / viikko. Sellaiseen parin, kolmen postauksen keskimääräiseen viikkovauhtiin olen pyrkinytkin. Jos blogi jää pidemmäksi aikaa unholaan, kynnys postata alkaa selvästi nousta. Tällaisella tahdilla pysyy hyvä vire yllä eivätkä blogihommat pääse liiaksi stressaamaan. 
• Vilkkaimmat kuukaudet sijoittuvat alkuvuoteen, jolloin hommassa oli selvästi sellaista uutuudenviehätystä. Vuoden kuluessa tahti on vähän rauhoittunut, paino siirtynyt enemmän ruokapuolelle ja sellaiset sekalaiset postaukset jääneet vähemmälle. 
• Kivi & Kakku on lifestyle-blogi, mikä terminä pitää sisällään monenlaisia teemoja elämän eri osa-alueilta. Oikeastaan muuta en olekaan rajannut pois tästä blogista kuin työasiat. Sisällöt jakautuvat aihepiireittäin suunnilleen seuraavasti: 
• 1/3 ruokaa ja leivontaa
• 1/3 sisustusta ja puutarhaa
• 1/3 matkoja, valokuvausta, välähdyksiä arjesta, ripaus kosmetiikkaa, blogihaasteita ym.  

Lukijoiden suosikkipostaukset 2015 TOP 5

Sijaluvulla 5: Erkkerissä on verhot

Sisustusrintamalla hoidettiin rästilistalta pois ruokailutilan verhot. Se lienee myös suurin yksittäinen muutos kodissamme tänä vuonna, muuten on lähinnä kierrätetty tekstiilejä huoneesta toiseen ja kesällä myllättiin pihaa oikein urakalla. Verhot toivat kaivattua ilmettä ja pehmeyttä erkkeriin, ja olen ratkaisuun hyvin tyytyväinen edelleenkin. Sisustuskuvaaminen ei ole ihan ominta alaani, sen kanssa joudun aina tekemään vähän enemmän töitä. Ehkäpä siksi julkaisen sisustuspostauksia suht harvoin...

Sijaluvulla 4: Pelastus hakusessa punanaamalle (Clinique-arvonta)

Kaikkien aikojen ensimmäisen blogiarvonnan järjestin maaliskuussa, ja se saikin lukuisia uusia lukijoita liikkeelle. Cliniquen Redness Solutions-tuotteet olivat minulla kesäsesongin aikana käytössä, mutta en tainnut niistä kyllä vähemmän punaiseksi muuttua, vaikka päivävoide koostumukseltaan sinänsä sopi iholleni hyvin. Vakituisempaan käyttöön jäi sarjan puhdistusaine, jolla meikki lähtee tehokkaasti, mutta sopivan hellävaraisesti. Lancomen purkkeja onkin sitten kaapissa useampi. Totesin vuoden aikana myös sen, että minusta ei olisi kosmetiikkabloggaajaksi, sillä jämähdän iloisesti käyttämään samoja tuotteita vuodesta toiseen ja sille lempparilistalle on todella vaikea kiilata.


Ja sitten kärkikolmikkoon. Kolmantena: Laiskan naisen surffikiharat

Vanhat kunnon sormikiharat ponnahtivat heti postauksen julkaisun jälkeen tilastokärkeen, ja pitivät pintansa aivan loppuvuoteen asti. Erinäisten kiharrinkokeilujen jälkeen olen entistäkin vankemmin sitä mieltä, että vaivattomin tapa kihartaa on väkertää pää täyteen pinneillä kiinnitettyjä sykeröitä ja nukkua yön yli.

Niukasti kakkossijalla: Kesäkurpitsa-sitruunahillo

Kesäkurpitsa-sitruunahillo on yksi perheemme lempiherkuista ja ilahduttavan moni löysi sen viime syksynä pohtiessaan käyttöä kesäkurpitsasadolle. Tämä kuva on vuoden aikana ottamistani ruokakuvista oma suosikkini. Harmi, kun aina ei voi olla kesäillan täydellinen valo... Ruoka on selvästi blogin aihepiireistä minulle se luontevin ja rakkain.

Ja vuoden luetuin postaus on....

Banaaniletuista tuli heti ensipuraisulla meidän perheemme suosikkivälipala, ja lettusia on klikkailtu ahkerasti blogissakin. Eikä mikään ihme, sillä helpoille, herkullisille ja terveellisille resepteille on käyttöä arjen kiireiden keskellä. Tähän suuntaan pyrin ruokaosastoa viemään ensi vuonna entistä enemmän, ja siihen on kaksi syytä. Sporttisten tenavien ruokavaliossa on parantamisen varaa ja oma elämäntaparemppa vaatii ruokailutottumusten ankaraa uudelleenarviointia. Helppo rasti tämä ei kylläkään tule olemaan, mutta mitä elämä olisi ilman haasteita.

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan? 

Ruokajutuilla jatketaan edelleen. Kotiin ja pihaan liittyviä postauksia tulee jos tulee, sen suhteen en ota erityisesti stressiä. Toivottavasti inspiroivia matkoja. Ennen kaikkea odotan elämäntaparemppani näkyvän myös täällä Kivi&Kakussa, on sitten kyse treenistä, ravinnosta tai yleisesti hyvinvoinnista. Blogi on minulle tavallaan kirittäjä, sillä niistä muutoksista, joita täällä olen "mainostanut" tekeväni on toivottavasti kovempi kynnys antaa periksi ja lipsua takaisin vanhoihin pahoihin tapoihin. En olisi vuosi sitten osannut ennustaa, missä tilanteessa blogi on nyt - enkä varmasti vielä arvaa, mitä käänteitä uusi vuosi tuo tullessaan. Pysythän mukanani katsomassa, millainen vuodesta 2016 tulee?

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2016! 

Limebroileri uunissa

Kerta se on ensimmäinenkin... Sen verran innostuin Harri Syrjäsen ruokamessujen näytöskeittiössä kokkaamasta limellä ja valkosipulilla täytetystä kevätkananpojasta, että omaan koekeittiööni päätyi ensimmäistä kertaa kokonainen broileri. Meillä on iät ja ajat tyytyväisinä syöty broilerinfileepihvejä ja -fileesuikaleita, edes koipi-reidet eivät kuulu peruskalustoon. Kaupan lihahyllyjen valmiiksi maustetut broilerit eivät ole houkutelleet kokeilemaan, mutta sitten tuli REKO ja L'Uomu Nokan kokonainen luomubroileri. REKO-ruokaringistä toiste lisää, nyt paistetaan kanaa. 

Googlailin aikani erilaisia ohjeita ja päädyin sitten improvisoimaan tällaisen limebroilerin, kunhan ensin pääsin jyvälle perusasioista. Näin se sitten syntyi. Mukana ehkä muutama kantapään kautta opittu vinkki.

Limebroileri uunissa: 

1,5 kg kokonainen luomubroileri
2 limeä kuori pestynä ja neljään osaan lohkottuina
5 valkosipulin kynttä kevyesti murskattuna

nyrkillinen voita
puolikkaan limen mehu
sitruunapippuria
suolaa (reippaasti)

Huuhtele ja kuivaa broileri. Hiero broiskun sisuksiin suolaa ja täytä broileri limelohkoilla ja valkosipulilla. Sekoita mausteet voihin ja vatkaa haarukalla pehmeäksi. Irrota nahkaa lihasta sen verran, että saat työnnettyä maustevoin nahan ja lihan väliin. Koipiin tein pienet viillot, rintapaloihin pääsi käsiksi ilman veistäkin kevyesti "nykimällä" nahkaa irti. (Tämä oli kyllä jokseenkin sotkuinen työvaihe, hanskat käteen!). Pyyhi loput voit broilerin pintaan.

Pehmeä voi on helppo levittää nahan ja lihan väliin. Suolaa saa olla reilusti, sillä broileri ei ihan hevin maustu.

Koivissa näkyy nahkaan tehdyt viillot, joista voi on työnnetty nahan alle. 

Nyt ihan oikeaoppisesti kuuluisi broisku sitoa siten, että koivet ja siivet eivät pääse palamaan, mutta koska paistinaru oli todellakin kateissa, broiskua ei sitten sidottu. Eikä se kyllä myöskään palanut, joten ehkä se sitominen ei ole aina välttämätöntä. Jos broiskuun ottaisi pinnan pannulla, pakettia olisi kyllä sidottuna ehdottomasti helpompi käsitellä. 

Uuniin lämpöä 225 astetta ja grillivastukset päälle. Ota broileriin pinta kuumassa uunissa. Eipä muuten kestä kauaa, kun uunista alkaa kuulua suloinen tirinä voin sulaessa nahan alla. Kun pinta alkaa saada väriä, laske lämpö 175 asteeseen ja anna paistua noin 75-90 minuuttia. Meillä tykätään kunnolla kypsästä broiskusta, joten kyllä se sen 1,5 h muhi uunissa. Kypsyydestä pääsi aika hyvin perille, kun tökkäsin cocktailtikulla rintapalaan luun lähelle. Kirkas neste = kypsää on. Voit käyttää myös paistolämpömittaria. 

Sitten siihen seuraavaan mielenkiintoiseen osaan, nimittäin paloitteluun. Aloita kaivelemalla limelohkot broilerin sisältä. Rintafileet lähtevät suht nätisti, kun leikkaat rintalastan vierestä suoraan alaspäin ja koiven ja rintafileen välistä alaviistoon kohti rintalastaa. Sitten vaan siivet ja koipireidet irti ja tarjolle. Tässä on meikäläisellä selvästikin vielä hiukan harjoiteltavaa, ei ollut kauhean kaunista katsottavaa tuo carvery-osuus... Purista vielä lihan päälle mehut limelohkoista ja valele vuoan pohjalle jääneellä paistoliemellä. 

Lisukkeeksi nautittiin Beach house kitchenin ohjeella tehtyjä bataattiranskalaisia (alkup. ohjeessa kurpitsasta tehtynä), sekä avokadokastiketta. 

Jatkoon? Bataattiranskalaiset kyllä, uusi lemppari löytyi toiselle pojista. Kokonainen kana... ehkä. Emme ole luita järsivä perhe, se tuli jälleen todistettua. Annan tipuselle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden. Ja lähiruokaa kannatan ehdottomasti! Pisteet L'Uomu Nokalle mainiosta luomubroilerista, taidanpa käydä toistekin ostoksilla. 

Rentoa viikonloppua! 

Lohturuokaa | Keltainen broilerikastike

Englanninkielen termi comfort food on vähitellen rantautunut Suomeenkin muodossa lohturuoka. Lohturuuaksi mielletään sellaiset lämpöiset, hyvää mieltä tuovat ja mukavia pehmoisia muistoja herättävät ruokalajit, joilla kenties on joku tarinakin kerrottavana. Amerikkalaisviihteestä tuttua vakiolohturuokaa on kanakeitto, jota tuodaan sairastuneelle. Äidin lihapullat tai vaikkapa tuoreiden korvapuustien tuoksu virittävät mielen sellaisille taajuuksille, joilla kiireinen mieli rauhoittuu ja paha maailma tuntuu olevan hitusen kauempana. Kesällä voi grillata ja nautiskella raikkaista salaateista, mutta syystalven pimeydessä ja kylmyydessä ruoka on ihan erilaisessa roolissa. Elämme siis lohturuuan parasta sesonkia. 

Yksi meidän perheen vakioresepteistä täyttää lohturuuan määritelmän siinä mielessä, että siitä on nopeasti tullut koko perheen suosikki ja se lämmittää mukavasti niin täyteläisyydellään kuin mausteillaankin. Kyseessä on keltainen broilerikastike eli currybroileri. Ohje on joka kerta hiukan erilainen, sillä säädän makua aina sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Perusrunko on kuitenkin aina sama. 

Currybroileriin tarvitset: 

400-500 g maustamattomia broilerinfileesuikaleita

1 pieni sipuli

curryjauhetta (saa mennä ainakin pari teelusikallista)

oliiviöljyä

vettä + mausteita

2 dl ruokakermaa

Silppua sipuli pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy ja curryjauhe pannulla ja kuullota sipulit kullankeltaisessa mausteöljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja pyörittele öljyseos niihin, ruskista pinnat kiinni. Lisää pannun pohjalle sentin tai parin verran vettä ja anna kiehua kannen alla. Voit käyttää myös ananasmehua. Kun broiskut alkavat kypsyä, lisää kerma ja kiehauta. 

Säädä maku mieleiseksesi. Voit lisätä curryjauhetta, jos potkua ei ole tarpeeksi. Ketsuppi, erilaiset chilikastikkeet, tilkka soijakastiketta (tällöin väri menee ruman ruskehtavaksi), suola, rosepippuri, cashewpähkinät, tuorejuusto, hunaja - edellämainitut yhdessä ja erikseen ovat vierailleet kastikepannullani. Pointtina on se, että pelkkä curry on aika kova makuna, joten tykkään pyöristää makua jollakin makealla. Hunaja toimii hyvin. Pinnalle voit tarjoiluvaiheessa ripotella tuoreita yrttejä, jos lapsesi eivät vihaa kaikkea vihreää. 

Nauti basmatiriisin kera rakkaiden seurassa. Jälkkäriksi vaikka kanelipullia, niin masu on täynnä ja olotila aika rento sohvalla pötköttelyyn. Ainakaan ei ole nälkä. 

Hirviragu

Kiitos rakkaat lukijat ideoista ja toiveista, joita kirjasitte messulippujen arvonnan vastauksiin! Oli todella kiva kuulla teidän ajatuksianne ruuasta ja mikä tuntuisi juuri nyt kiinnostavalta ja houkuttelevalta ruokalajilta. Kommentoikaa ihmeessä muulloinkin, jos jostain ruokapostauksesta herää ajatuksia tai toiveita uusista kokeiluista. Ruokajuttuja on kiva pohtia yhdessä :) 

Suvi ja Sara toivoivat uunissa haudutettavia pataruokia. Saran ehdottama hirviragù taisi jäädä alitajuntaan kummittelemaan, sillä kauppareissulta tarttui mukaan upea pala hirvenlapaa. Olen todella iloinen, että paikallisen Citymarketin lihatiskillä on näin syksyisin saatavilla hirvenlihaa. Meillä syödään paljon poroa, joten sen voimakkaaseen makuun tottuneelle naudanliha tuntuu helposti jotenkin mitäänsanomattomalta. Hirven muhkean riistainen aromi sopiikin mainiosti minun makunystyröilleni. 

Hirviragù

700 g pala hirvenlapaa (jos on luuta mukana, aina parempi - silloin vain palan pitää olla isompi)

2 porkkanaa

1 sipuli 

10-15 kokonaista valko- tai maustepippuria

2 tl suolaa

punaviiniä

1 tlk tomaattimurskaa (itse käytän lähes aina Muttin basilikalla maustettua murskaa)

150 g kuivattuja luumuja
tarpeen mukaan suolaa ja hunajaa

Huuhtele liha ja laita se uunin- ja liedenkestävään pataan. Itse käytin tähän jyhkeää valurautapataa. Lisää pataan vettä sen verran, että liha peittyy. Kiehauta vesi täysillä lämmöillä nopeasti. Lisää punaviiniä sen verran, että liha pysyy varmasti nesteen alla. Pilko porkkanat ja silppua sipuli, ja lisää pataan. Mukaan vielä suola ja pippurit. Laita pata uuniin alatasolle, lämpöä saa olla sellaiset 150 astetta tai vähän allekin. Sitten voitkin unohtaa padan muhimaan vähintään kolmeksi tunniksi.

Pata uuniin menossa. Lihan pinta on mennyt kuumassa kylvyssä kiinni. 

Kun liha on kypsynyt pehmeäksi nosta pata uunista ja liha pois padasta. Siivilöi liemi ja keitä lientä liedellä kasaan, reilu puolet saa haihtua. Lisää tässä vaiheessa luumut, jotta ne ehtivät hajota. Tomaattinen kastike vaatii aina jotain makeutta tasapainottamaan tomaatin happoisuutta. Tällä kertaa makeuden kastikkeeseen tuovat kuivatut luumut, jotka hajoavat liemeen ja pyöristävät ragùn maut yhteen. Jos et välitä luumun mausta, makuja voi taittaa hunajalla tai sokerilla.

Hirvi silppuna odottelemassa kavereineen pataan paluuta.

Revi liha kahden haarukan avulla suikaleiksi ja lisää pataan yhdessä tomaattimurskan kanssa. Anna hautua padassa liedellä tai uunissa kannen alla vielä puolisen tuntia. Jos nestettä on liikaa, anna poreilla ilman kantta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa.

Syö suureen nälkään hyvässä seurassa. Viikonloppuna yhdistäisin tähän vielä juomaksi rotevan punaviinin, vaikkapa joku cabernet-shiraz-sekoitus. Hyvää ruokahalua!

Hirviragù, täysjyvämakaroni (lasten toiveesta) ja pikapaistettu lehtikaali.
Uunijuurekset sopivat hirven lisukkeeksi mainiosti. 

Arkiruoka: Poroperunalaatikko (with a twist) + Arvonta suoritettu

Viini, ruoka ja hyvä elämä - messuliput on arvottu! Voittaneissa kommenteissa kaipailtiin syksyisiä pataruokia sekä ideoita kalansaaliin hyödyntämiseen :) Riitta, sinulle lähti jo sähköpostia. Suvi, en löytänyt profiilistasi sähköpostiosoitettasi, joten laitatko pikaisesti sähköpostia kivijakakku@gmail.com niin saat ohjeet lipun lunastamiseen? Kiitos kaikille osallistuneille ruokaideoista ja -toiveista! Sieltä lähti jo monta ideanpoikasta kypsymään, niitä varmaankin näette talven mittaan blogissa :) 

Pääsin hieman fiilistelemään uusilla herkuilla jo ennen messuja, sillä mieheni (joka todella tuntee vaimonsa) toi Italian reissulta Godivan suklaata (iso nam!!!) sekä mielenkiintoisia mausteita. Joskus olisi erityisen kiva, kun tuoksun pystyisi välittämään postauksen mukana. Testailin tänään valkoisella tryffelillä höystettyä suolaa. Aromi leijaili nenään heti kannen auettua ja pitihän suolaa hiukan makustella ennen ruokaan lisäämistä. Miten niin vaatimattoman näköisissä sienissä onkin niin muheva aromi! 

Meillä syötiin tänään siis poroperunalaatikkoa, jossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Paistikäristys ja sipulisilppu paistetaan pannulla ja kipataan uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleiden kanssa. Vähän vettä ja tällä kertaa tosiaan sitä tryffelisuolaa mausteeksi. Vuoka uuniin tunniksi tai pariksi. Kypsymisen loppuvaiheessa voit lisätä tilkan kermaa. Hyvää! 

Poronkäristys on parasta. Mureaa, maukasta ja taipuu muuhunkin kuin peruskäristykseen.

Yksinkertaista ja hyvää. Peruna, poro, puolukka ja porkkana.
Suomalaisia makuja (Ja sitten se tryffeli...). 

Proteiinipannari eli banaaniletut

Bongasin Oloblogit-lehdestä Lillaloven proteiinipannarin ohjeen, jota piti oitis kokeilla. Maistuville, pitkään energiaa antaville välipaloille on aina tarvetta sporttaavien lasten kanssa, mutta valitettavasti lapsukaisten makupaletti on vielä kovin rajoittunut. Pessimisti ei pety, tuumasin ja ryhdyin kokkaamaan. 

Tehosekoittimeen nakkasin:

4 kananmunaa
2 banaania
1 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Sursur sörsseli sekaisin ja lettupannulle paistumaan. Pikkulettusia tästä annoksesta tuli reilut 20 kpl riippuen siitä, miten paksuja pannukakkuja paistelee. 

Taikinaa on noin 7,5 dl, josta paistaa reilut 20 pikkulettua.

Ja sitten se paras osio. En kertonut kranttupettereille, mitä letuissa on ennen kuin molemmat olivat maistaneet. Edellinen banaanipannarikokeilu nimittäin päättyi irvistelyyn. Isompi sankari kyllä haistoi palaneen käryä (ei tullut letuista vaan äidin jännittyneestä ilmeestä), mutta maistoi kuitenkin. Hurraa, maistui molemmille! Pannareiden päälle molemmat pojat sipaisivat tietysti kesäkurpitsa-sitruunahilloa, minä nautin aamiaispannarini nektariinin ja mansikoiden kera. 

Kivi&Kakun koekeittiö suosittelee! 

Banaanipatukat

Energiapatukat eivät jätä minua rauhaan. Erilaisia versioita on tullut kokeiltua vuoden mittaan (edellisiä versioita löydät täältä, täältä ja täältä), ja turnauskenttien laidalla ne ovatkin maistuneet välipalana vaihtelevalla menestyksellä. 

Tällä kertaa kokeilin, miten banaani toimisi patukoissa. Ja toimiihan se. 

0,5 dl rypsiöljyä
0,75 dl glukoosisiirappia
1 banaani soseutettuna
2 dl rusinoita
2 dl kuivattua banaania rouhittuna
2 dl hasselpähkinärouhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl kaakaonibsejä
2 rkl lettujauhoja

Kuumenna öljy ja glukoosi kattilassa, lisää joukkoon haarukalla soseutettu banaani. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Painele patukkamassa pieneen neliskanttiseen vuokaan, joka on vuorattu öljytyllä leivinpaperilla. Paista 175 asteessa 30 min. Anna jäähtyä ritilällä ja paloittele patukoiksi.

Tämä on mainiota evästä turnauksiin ja retkille, kun mukaan tarvitaan energiapitoista, helposti kuljetettavaa ja lämpimässä säilyvää syötävää! 

Mintunmakuiset täytetyt paprikat ja makumuistoja Kreetalta

Hankin edelliseltä Kreetan matkaltani kreetalaisen keittokirjan, ja siitä tulee silloin tällöin ammennettua ideoita ruuanlaittoon. Raaka-aineiden saatavuus ei aina ole taattu, mutta soveltaminen keittiössä on sallittua ja antoisaa. Yksi suosikeistani on riisillä täytetyt paprikat, jotka vilahtivatkin eilisen burgeripostauksen lisukkeena. Tässä ohje hieman muokattuna, mutta mausta tinkimättä.

Täytetyt paprikat

2 paprikaa

3 dl keitettyä jasmiiniriisiä
1 shalottisipuli
reilu kourallinen tuoretta minttua ja toinen samanlainen tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa, mustapippuria
100 g murusteltua fetaa
Gratinointiin: Raastettua vuohenmaitojuustoa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pehmeäksi.
Puolita paprikat. Veistä tarvittaessa ohut siivu pois alapinnalta, jotta paprika pysyy paremmin pystyssä.
Sekoita riisin joukkoon feta, yrtit ja sipuli, mausta. Lisää kuivattua minttua, jos maussa ei ole tarpeeksi potkua. Ripauta paprikan sisäpinnalle hiukan suolaa ja täytä riisiseoksella.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes paprika pehmenee. Voit kypsentää paprikat myös grillissä,
Halutessasi voit gratinoida paprikat kypsennyksen loppuvaiheessa juustoraasteella.

Vinkki: Täyte itsessään on jo niin herkullista, että se maistuu sellaisenaan vaikkapa paistetun kalan lisukkeena.
Vinkki 2: Riisifetaseos sopii myös kesäkurpitsojen, tomaattien tai munakoisojen täytteeksi.

Kreetan herkkuja

Kreetalaisen ruokavalion väitetään olevan maailman terveellisin. Perinteinen kreetalainen ruoka sisältää runsaasti kasviksia, palkokasveja ja oliiviöljyä sekä kalaa. Liha sen sijaan on ollut harvinaisempaa herkkua. Tätä ei saattaisi tosin uskoa, kun katsoo melkeinpä minkä tahansa turistikohteen ravintolan ruokalistoja. Souvlaki-vartaat ja erilaiset lihapadat löytyvät listalta kuin listalta, ja niillä tulikin sitten herkuteltua, ihanista alkupaloista puhumattakaan.

Aamiaisella maistui yhdistelmä tomaatti-feta-pekoni. Fetaa voisi  kotioloissakin hyödyntää erilaisissa ruuissa.

Kreetalainen huipputuote: Appelsiinit! Tuorepuristettua appelsiinimehua kului
viikon aikana litroittain. 

Mezet eli alkupalat ovat illallisen parasta antia ja riittäisivät ateriaksi sellaisenaan.
Vaikkapa nämä friteeratut kesäkurpitsaviipaleet.

Fetaa, raikkaita kasviksia, kalamata-oliiveja ja tsatzikia. Yksinkertaista ja hyvää.

Pitkään haudutettu lammaspata, kleftiko.
Suussasulavan pehmeäksi hautunutta lihaa ja muhevia kasviksia - ei voi mennä pieleen.

Peruselementit: Fetasalaatti, tsatziki ja kanasouvlaki.

Lapsia hemmoteltiin tietysti jäätelöannoksilla ja aikuisempaan makuun jälkkäriksi maistui vaikkapa mojito (mieluummin se kuin ouzo tai raki...). Sitten vain kreikkalaista iltaa rakentamaan, nyt kun sääkin on vielä hetkisen eteläeurooppalaista malllia.

Hyvää viikonloppua!