Kukkasin kuorrutettu torstai sanonko mistä ja Arvontamuistutus

Ennen kuin tilitän tämän torstain touhuja niin muistutus, huom huom. 

Kreetalaisia oliiviöljyihanuuksia on jaossa arvonnassa, joka löytyy täältä KLIK. Jos et ole vielä osallistunut, niin käyhän laittamassa tiketti vetämään :) Sunnuntaina laitetaan tämä arvonta kiinni ja aletaan pohtia seuraavia kujeita. 

Joo, onpahan ollut päivä. Puoli päivää olen tapellut erään nettilomakkeen kanssa. Ihan nostan hattua niille suunnittelijoille ja koodareille, jotka onnistuvat tekemään tolkullista jälkeä. Tämä kyseinen tapaus ei sitä ollut. Ei siitä sen enempää. Hermo vaan meni pikkuisen. 

Sitten iltapäiväkerhosta soitettiin, että poika on kolaroinut toisen pojan kanssa. Hampaasta tulee verta ja kannattaisi hakea pois. Ja vakuutusta varten tietysti hyvä olisi sinne hammaslääkäriin mennä. Jipii. Siispä surkean oloisen ekaluokkalaisen kanssa menimme jonottelemaan hammaslääkäriin. Olin jo lähestulkoon varannut loppupäiväksi eväät mukaan sillä oletuksella, että täältä ei ihan hetkessä päästä, mutta ihmeiden ihme! Juuri sattui sopiva väli, jossa hammaslääkäri ehti tarkistaa tilanteen. Legot kunnossa ja eteenpäin alta vartissa. Hurraa!  

Tässä vaiheessa oli saatu jo isompikin koululainen kotiin, joten koko bändi autoon ja kohti Jumboa. Olin luvannut Hese-mättöä lapsille, eli sinne siis ennen ostoksia. Ja mitä minä menin tekemään. Istahdin pahaa aavistamatta limulätäkköön, joka muhi tekonahkapenkkiin imeytyneenä. Mekko tahmeana (yyh, mikä mielikuva) sitten pyyhälsin lapset vanavedessä Espritiin ja kahmaisin kainaloon kasan vaatteita ja samoilla vauhdeilla sovituskoppiin poikien juostessa piilohippaa vaaterekkien välissä. Ihme kyllä yksi vaatteista oli edes sinnepäin sopiva, joten tahmamekko kassiin ja uusi mekko päällä ostoksille. Ihan himppasen se on liian mini ja ihan ehkä himppasen tavoitemekko ja rintataskukin siinä on, mutta voi voi. 

Loput ostokset suoritettiin rauhan vallitessa ja kuivissa vaatteissa, mutta ymmärrätte varmaan, että siinä kohtaa kun lapset halusivat Arnold'siin jälkkärille, minulla ei enää tahdonvoima riittänyt vastustella. Tässä mekko ja muutama kukka, jos zen vaikka niillä palautuisi. Parempaa loppuviikkoa ihanaiset! 

Pitsiä niskassa...

...ja inkkarinauha jossain vyötärönseudulla. Kyllä tällä kesämenoissa viilettää. 

Tämä päivänliljakaunotar saattaisi olla nimeltään Margaret Perry. Aika hieno lady. 

Hankinta kevätmessujen liljabingosta. Ei hassumman värinen. 

Ruusuangervo kukkii tänä kesänä erittäin komeasti.

Kukkia ja kukkien odotusta

Ihanaa, kun koko ajan kukkii jollakin nurkalla! Aina on jotain ihasteltavaa ja odotettavaa. Kukinta jatkuu keväästä syksyyn ja vielä huikeat ruskavärit bonuksena. Hyvin on alkuperäinen omistaja suunnitelmansa tehnyt, ei tarvitse minun kuin vähän hienosäätää. 

Päivänliljat ovat tänä vuonna kasvattaneet valtavasti lehtiä ja kaipaavat kipeästi jakamista, mutta muutama kukkakin onneksi kuitenkin puhkesi. Tässä päivänliljassa kukkavarret jäävät mataliksi, mutta kukka on kaunis. 

Laitoin keväällä maahan muutamia gladioluksen sipuleita - tai niin ainakin kuvittelin. Terhakkaan kasvuun ne lähtivätkin, mutta tämä on kyllä minun mielestäni varjolilja. Tai sitten gladiolukset eivät lähteneet kasvuun ja en vain muistanut penkissä olevan varjoliljaa. Viime kesänä ei tullut niin tarkasti kirjattua ylös, mitä maasta nousee. No ei se mitään, varjolilja sopii tuohon penkkiin oivallisesti. Joudun vain siirtämään sen vähän toiseen paikkaan, kun pensas levittää oksansa nyt näiden päälle. Sekin ottanut pikku kasvuspurtin. 

Ja sitten pienet rumpujen pärinät. Nuppuja istutusaltaassa! Kärhö ja yksi uusista päivänliljoista ovat nupulla. Voi tätä jännitystä! 

Kuunliljatkin ovat kohta puhkeamassa kukkaan. Niissäkin on tänä vuonna kovin vähän kukkia. Ihan sademetsäfiilis tulee tuosta isolehtisestä kuunliljasta. 

Helteinen puutarhapalapeli

Tiedättekö sen tunteen, kun yksi asia vaan johtaa toiseen ja kolmanteen ja sitten vielä neljänteen? 

Ketjureaktio käynnistyi kuunliljapuskasta, jonka bongasin paikalliselta FB-kirppikseltä toissapäivänä. Sen saaminen kotiin oli melkoinen reissu, johon liittyi auton totaalijumahtaminen jalkapallokentän parkkikselle, aikataulusäätöjä sekä huomattavan paljon lapiohommia puskan luovuttajan kanssa. Puskahan oli siis ISO. 

Tässä kuunliljasta on jo rouhaistu yksi pala pois ja istutettu toiseen paikkaan.

Sää oli juuri muuttumassa vihdoinkin kesäisen helteiseksi, joten kasvi piti saada äkkiä maahan. Vaan mihin? Valmista paikkaahan sille ei tietenkään ollut. Kiertelin pihaa ympäriinsä ja päätin laittaa osan kuunliljasta pihan nurkkaan ison kiven viereen. Edelleen puska oli varsin iso ja se ainoa järkevä paikka täynnä päivänliljaa. Mihin päivänliljat? 

Yksi suunnitelma on ollut jo hetken muhimassa ja sen sitten päätin hellepäivän kunniaksi toteuttaa. Talon pääsisäänkäynnin edessä tontin rajalla kasvaa isoja tuijia ja niiden edessä kolmionmuotoinen nurmikaistale. Tuumasta toimeen ja nurtsi ylös (sehän oli siis istutettu juuri tuossa toukokuussa...) ja lapion kanssa kuoppaa kaivamaan. Kallion päällä kun ollaan, niin maa on kivistä ja soraista ja ties mitä eli hikinen urakka oli saada minkäänlaista kuoppaa aikaiseksi auringon paahtaessa täydeltä terältä. 

Siihen kapeimpaan kärkeen ei ollut enää järkeä yrittää päivänliljaa saada, joten piti keksiä siihen jotain muuta. Niinpä tuo vasemmalla näkyvä kivikkokasvi sai lähteä isosta penkistä tähän. Samalla piti sitten yksi akileijakin kaivaa ylös ja roudata toiselle nurkalle pihaa. Ja sitten vielä sammalleimun jakamista, todennäköisesti huonolla menestyksellä, sillä sehän on melkoinen risukasa. Nyt periaatteessa iso istutusalue selkiytyi aika tavalla, kun pensaat ja kuunliljat muodostavat yhtenäisen vyöhykkeen reunassa rehottavan sammalleimun takana. 

Ex tempore hankitusta kuunliljasta seurasi siis yhden uuden kukkapenkin perustaminen ja kymmenkunta kasvia vaihtoi paikkaa. Nyt vain paljon, paljon vettä istutuksille, että ne pysyvät hengissä. Todella järkevää tehdä tällainen operaatio juuri hellesäällä. Toivotaan parasta! 

********************

Ps. Eikä tämä operaatio vielä mitenkään valmis ole. Toisessa liljapenkissä odottaa jakamista monta isoa päivänliljaa, eli tämä uusi liljapenkki varmaan vielä loppukesästä laajenee. Isosta istutuksesta puolestaan on tarkoitus siirtää kaikki akileijat ison kiven juureen pihan nurkkaan. Siellähän majailee tarha-alpi, joka joutaisi lähteä muualle... Ja sitten ne vuorenkilvet vielä pois ja pientä havua tilalle ja uusi penkki vuorenkilville. Miälenvikasta. 

Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.

Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 

Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia? 

Kasvitunnistusta kivikkopenkissä

Pääsisäänkäyntimme on ilta-aurinkoon päin, eli suurimman osan päivästä varjon puolella. Pääsisäänkäynnin edessä on iso kivikkoinen istutusalue, jonka kuningattarena loistaa aiemmin kuvissa näkynyt rusokirsikka. Istutusalue on kovin sekalaisen tuntuinen, erilaisia puita ja kasveja on paljon. Tämä alue onkin ollut minulle jatkuvan pohdinnan aihe. Mitä teen sille vai teenkö mitään? Annanko rehottaa sellaisenaan vai lähdenkö vaihtelemaan kasveja? 

Tehdäänpä kierros istutusalueen ympäri. Pihalta päin katsottuna sateenvarjojalava sekä isot havut eli kataja ja tuijat katkaisevat näkymän ylös rinteeseen. 

Kivikossa kasvaa mm. kaukasianpitkäpalkoa, jotain matalaa havua, mehikasveja ja näin keväisin tulppaaneita. Mikähän lienee tämä suorastaan neonpunainen tulppaani? Kivikon vieresssä olevan kiveyksen raoissa saa sammal rehottaa. Kesällä aluetta jatketaan ruukkuistutuksilla, verililjapuut odottavat vielä ruukkuihinsa jotain rönsyävää seuralaista.  

Alue on joka suunnasta vähän eri näköinen. Alhaalta eli portaista katsottuna näkymää hallitsevat kääpiövuorimännyt, isoksi kasvaneet tuijat sekä tietysti kirsikkapuu. Edellisten kuvien kivikko jää siis tässä seuraavassa kuvassa  vasemmalle. Aluetta peittää lähes kauttaaltaan suikerotuhkapensas. Kasvien tunnistuksessa minulla on vielä tehtävää, en tiedä varmaan puoliakaan pihan kasveista nimeltä...

Nyt on noustu portaat ylös. Sisäänkäynniltä päin katsottuna näkymä on taas erilainen, täällä hallitsevat perennat ja sipulikukat. Narsisseja, idänsinililjaa, päivänliljaa, akileijaa, vuorenkilpeä, sammalleimua ja särkynyt sydän on ainakin bongattu, lisäksi vielä joitakin tunnistamattomia kasveja. Tulppaaneita on ainakin kolmea erilaista, hieman matalampi hempeän punainen, yksinäinen oranssi ja vielä avautumattomat kukat, joiden pitäisi olla väriltään melko tummat. 

Sitten siirrytään tien puolelle, sillä puolella vallalla ovat pensaat. Tämä osio on koko istutusalueen ryteikköisin, varsinkin suikerotuhkapensas on kovin ahneesti ottanut tilaa. Muita pensaita en tunne nimeltä, joten jos joku niitä tunnistaa kuvista, olen kovin kiitollinen! Pinkkikukkainen pensas ei oikein halunnut tulla kuvatuksi, pitää ottaa siitä parempi kuva, kunhan kukat ovat auki. Jos sille sitten löytyisi nimikin. Viimeisen veikkaisin olevan joku angervo, siinä on muistaakseni ruusunpunaiset kukat loppukesästä. 

Ympäri käydään yhteen tullaan. Kierroksen päättää sateenvarjojalava, joka alkaa saada lehtiverhoa yllensä. 

Mitä sinä tekisit tällaiselle sekamelskalle?