Kivi ja kukka (joku kävi taas kukkakaupassa)

Olipas ihania syyskukkia kaupoissa! Ihan vaan vähäsen pyörähdin parin kaupan kautta ja kas, niin tuli taas viriteltyä terassille ripaus uutta ilmettä ja kukkapenkkiinkin olisi uutta tulokasta. Mukaan tarttui myös koristekiviä ja muutama uusi kukkaruukku. Kuparin ja messingin sävyt ovat jo jonkin aikaa olleet pinnalla ja nehän sopivat tähän taloon ihan täydellisesti.

Sitkeästi siis sisustelen terassia ja laiminlyön sisätiloja, vaikka syksy puskee päälle. Alkaa kyllä tuntua siltä, että minä roikun kesän rippeissä kiinni kynsin hampain. Tässä siis pienet kukkafiilistelyt elokuun viimeiseltä päivältä, koska eilen oli vielä kesä. Tästä päivästä en ole niin varma.

Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.

Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 

Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia? 

Kasvitunnistusta kivikkopenkissä

Pääsisäänkäyntimme on ilta-aurinkoon päin, eli suurimman osan päivästä varjon puolella. Pääsisäänkäynnin edessä on iso kivikkoinen istutusalue, jonka kuningattarena loistaa aiemmin kuvissa näkynyt rusokirsikka. Istutusalue on kovin sekalaisen tuntuinen, erilaisia puita ja kasveja on paljon. Tämä alue onkin ollut minulle jatkuvan pohdinnan aihe. Mitä teen sille vai teenkö mitään? Annanko rehottaa sellaisenaan vai lähdenkö vaihtelemaan kasveja? 

Tehdäänpä kierros istutusalueen ympäri. Pihalta päin katsottuna sateenvarjojalava sekä isot havut eli kataja ja tuijat katkaisevat näkymän ylös rinteeseen. 

Kivikossa kasvaa mm. kaukasianpitkäpalkoa, jotain matalaa havua, mehikasveja ja näin keväisin tulppaaneita. Mikähän lienee tämä suorastaan neonpunainen tulppaani? Kivikon vieresssä olevan kiveyksen raoissa saa sammal rehottaa. Kesällä aluetta jatketaan ruukkuistutuksilla, verililjapuut odottavat vielä ruukkuihinsa jotain rönsyävää seuralaista.  

Alue on joka suunnasta vähän eri näköinen. Alhaalta eli portaista katsottuna näkymää hallitsevat kääpiövuorimännyt, isoksi kasvaneet tuijat sekä tietysti kirsikkapuu. Edellisten kuvien kivikko jää siis tässä seuraavassa kuvassa  vasemmalle. Aluetta peittää lähes kauttaaltaan suikerotuhkapensas. Kasvien tunnistuksessa minulla on vielä tehtävää, en tiedä varmaan puoliakaan pihan kasveista nimeltä...

Nyt on noustu portaat ylös. Sisäänkäynniltä päin katsottuna näkymä on taas erilainen, täällä hallitsevat perennat ja sipulikukat. Narsisseja, idänsinililjaa, päivänliljaa, akileijaa, vuorenkilpeä, sammalleimua ja särkynyt sydän on ainakin bongattu, lisäksi vielä joitakin tunnistamattomia kasveja. Tulppaaneita on ainakin kolmea erilaista, hieman matalampi hempeän punainen, yksinäinen oranssi ja vielä avautumattomat kukat, joiden pitäisi olla väriltään melko tummat. 

Sitten siirrytään tien puolelle, sillä puolella vallalla ovat pensaat. Tämä osio on koko istutusalueen ryteikköisin, varsinkin suikerotuhkapensas on kovin ahneesti ottanut tilaa. Muita pensaita en tunne nimeltä, joten jos joku niitä tunnistaa kuvista, olen kovin kiitollinen! Pinkkikukkainen pensas ei oikein halunnut tulla kuvatuksi, pitää ottaa siitä parempi kuva, kunhan kukat ovat auki. Jos sille sitten löytyisi nimikin. Viimeisen veikkaisin olevan joku angervo, siinä on muistaakseni ruusunpunaiset kukat loppukesästä. 

Ympäri käydään yhteen tullaan. Kierroksen päättää sateenvarjojalava, joka alkaa saada lehtiverhoa yllensä. 

Mitä sinä tekisit tällaiselle sekamelskalle? 

Sateinen pihatyöviikonloppu

Hetkittäin iskee uskonpuute. Puolet pihasta on nyt sellaisessa tilassa, että tuntuu toivottomalta. Mies käänsi jyrsimellä koko nurmikon. Lähes koko viikonlopun on satanut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Do the math. Arvaatteko, millaista mutavelliä pihamme on tällä hetkellä? Arvaatteko, minkä verran sitä mutaa kantautuu sisälle nuorten ja nopeiden jaloissa? 

Istutusaltaan kivet saapuivat vappuaattona ja niitä alettiin sitten innolla asetella paikoilleen. Toisella yrittämällä jo löytyi oikeat kivet oikeille paikoilleen. Sitten erehdyin katsomaan allasta lintuperspektiivistä eli toisen kerroksen terassilta, mikä on aika tyypillinen katseen suunta pihassamme. Saman tien havaitsin suunnitelleeni altaan mitat väärin. Liian pieni. Ja taas aseteltiin uudelleen, tällä kertaa hieman pidennettynä ja madallettuna versiona. Again, do the math. Eihän ne kivet tietenkään siihen riitä vaan nyt on ylimääräisiä muuri- ja kulmakiviä ja vastaavasti kansikiviä puuttuu. Edessä siis reissu kivikauppaan, että saadaan allas valmiiksi. 

 

Seuraava haaste onkin sitten saada altaan ympärille kiveys paikoilleen. Vanhaa kiveystä on purettu ja kiviä on jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Niinpä tähän on nyt viritettävä jotain muuta. Kenties harmaata noppakiveä. Jollakin konstilla kiviä pitäisi saada myös lohkottua pienemmiksi. Suunnittelu jatkuu. Elämä on paljon jännittävämpää, kun tekee pihatöitä dynaamisilla suunnitelmilla. 

Pihan valmistumista odotellessa voin vaikka seistä ojassa suojelemassa sinivuokkoa ja pohtia miten ratkaistaan ensi lauantain aikataulupäällekkäisyys, kun samaan aikaan pitäisi olla turnauksessa Kirkkonummella ja kuskaamassa synttärijuhlijoita Flamingoon. Ei taas käy aika pitkäksi. 

Parempaa ensi viikkoa! 

Vain pari lapiollista multaa ja järkyn hyvää ruokaa

Tänään on taas ollut pihankaivelupäivä. Jokunen kottikärryllinen maata on siirtynyt paikasta A paikkaan B ja aletaan lähestyä sitä vaihetta, kun pääsee tekemään pohjaa kiveykselle. Mallailin jo kukka-altaan sijoittelua, sekin alkaa löytää muotonsa. 

Vähän vielä kuorittava maata ja aletaan olla oikeassa syvyydessä. Onneksi pohja on hyvä niin hommasta pitäisi selvitä hyvällä tasoituksella, suodatinkankaalla ja hiekalla. Reunakivet ovat suunnilleen tulevalla oikealla paikallaan. 

Vanhaa kiveystä puretaan muutama rivi, näin saadaan nurmialuetta isommaksi ja yhtenäisemmäksi. Kivet siirretään istutusaltaan ympärille. Kaivuuhommia on siis edessä, onneksi lähtevät helposti irti.

Muutama kottikärryllinen nurmikkoa ja kivistä multaa odottamassa jatkosijoitusta. Päivän kuntojumppa!

Istutusaltaan paikka alkaa hahmottua. Olen kovasti symmetriaan taipuvainen,
joten laatikon leveys  ja sijainti on katsottu erkkerin seinän kanssa yhteensopivaksi. 

Tämä viikko on ollut pihatöiden lisäksi hyvän ruuan viikko. Maanantaina kävin ihanien leidien kanssa vanhoilla kotikulmillani Kalliossa syömässä. Sandron falafelsalaatti oli varsinaista makujen ja struktuurien ilotulitusta. Kerrassaan hurmaavia salaatteja ja tahnoja, puhumattakaan rapeista ja herkullisista falafeleista. Aah! Taisin jäädä vähän koukkuun Lähi-Idän makuihin. Näitä haluan oppia kokkaamaan itse. 

Kotikeittiössä kokkailin poronkäristystä. Päätin kokeilla muussia muhevoittamaan ruskistettua voita. En ehkä arvannut ruskistaa voita ihan tarpeeksi (parempi ali kuin yli?), sillä en sitä kuuluisaa pähkinäistä aromia tavoittanut, mutta eihän voi ihan perusmuodossaankaan muussia pahenna. Poron paistikäristys on erittäin kiitollista kokattavaa. Kuumalla pannulla käristys, hautumaan ja mausteeksi hiukan maustepippuria ja riittävästi suolaa. Toimii aina. 

Viikon päätteeksi kävin hyvässä seurassa syömässä Järvenpään Huvilassa. Säveltäjämestarin menu olisi kyllä vienyt Sibeliuksenkin kielen mennessään. Hummericappuccinoa, parsaa benedicte, kuvassa näkyvä siika korvasienikastikkeella, täydellisen rapsakoilla kasviksilla ja bataattilastuilla sekä jälkiruoaksi uunijäätelö Alaska. Huvilan hirsiseinien suojiin on pakko palata aina uudelleen herkuttelemaan, aina on listalla jotain uutta ja ajankohtaista. 

  

Loppuun pienenä vinkkinä: Kivikakku löytyy myös Instagramista. Sinne lataan ruokakuvia ym.nopeita juttuja arjesta, joita en välttämättä tuo blogiin lainkaan. Blogin ruokapostauksissa keskityn enemmän kokeilemiini resepteihin. Eli tervemenoa tykkäilemään Kivi&Kakusta myös Instassa :) 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Ihanaa viikonloppua! 

Kivisellä pihalla

Pihamme myllättiin viime syksynä, kun meille asennettiin maalämpö. Kaikki pihaan liittyvä olikin viime kesänä jäissä, sillä mitään ei kannattanut tehdä ennen kuin maalämpösuunnitelmat olivat valmiina ja kaivon ja putkien sijainti selvillä. Niinpä pihahommia on edessä tänä kesänä. Näin saimme myös lisäaikaa pohtia, mikä nykyisessä toimii ja mikä ei. 

Ensimmäisenä on vuorossa kiveyksen muokkaus uuteen malliin. Sopivasti suutuspäissäni tartuin lapioon ja lähdin vähän koettelemaan tuota kivipeltoa, jota joskus nurmikoksi kutsuttiin. Fyysinen työ on kyllä ihan parasta terapiaa. Kun aikansa hakkaa lapiota kiviseen maahan niin johan ahdistus lähtee. 

Tällaista työmaata meillä on edessä. 

Kiveystä on tarkoitus hieman lyhentää kauempana talosta olevan alueen osalta ja kivetä nyt "nurmikkona" oleva alue kiveysten välissä. Kiveyksen keskelle tulee istutusallas. Kasvisuunnittelu ja kivien valinta on vielä vaiheessa. Mahdollisimman helposti asennettava kivi olisi näin aloittelijan kannalta plussaa, joten muurikivi voisi olla tähän oiva valinta. Kuvassa pilkistäviä päivänliljoja on jo hankittuna (jos saan juurakot pysymään hengissä), eli penkin värimaailma tulee olemaan linjalla valkoinen-pinkki-violetti. Olen pitkään haaveillut pajurakenteista ja kärhöistä, kenties niitä istutuksen keskelle. Paikka on päivällä hyvinkin paahteinen. Kuvat on otettu aamupäivällä, jolloin naapuritontin metsikkö vielä varjostaa pihaa. 

Trampan vieressä näkyvä kirsikkapuu on saanut kaatotuomion. Niin suloisia kuin kirsikankukat ovatkin, marjoista on iloa lähinnä räkättirastaille, jotka käyttävät terassiamme kiitotienään ja arvaatte kyllä, mitä jättävät jälkeensä. Lisäksi puu on jo varsin iso, eli se varjostaa turhaan ja rajoittaa pihan käyttöä. Niinpä puu saa lähteä, jotta saamme isomman avoimen tilan keskelle. Samalla kasvimaan virkaa tekevä istutuslaatikko voidaan siirtää lähemmäs marjapensaita, kun puu ei enää päivällä varjosta sitä. Kenties toinenkin laatikko olisi tarpeen, rucolan ja sidesalaatin siemenet nimittäin odottavat jo istuttamista ja iso ruohosipulimätäs on nousemassa laatikon nurkkaan. 

Koskaan en ole kivihommia tehnyt, joten tästä on hyvä aloittaa harjoittelu... Kävin koemielessä kaivelemassa pihaa ja onhan se kivistä. Maalämpökaivo on tuossa kiveyksen reunassa ja vaikka hyvin siististi ammattimiehet hommansa hoitivat, reunimmaiset kivet ovat vähän irrallaan ja kaipaavat uudelleen asentamista. Graniittiset reunakivet näyttävät nousevan hyvin paikoiltaan. Pieni pesu ja asettelu uusille paikoilleen, hieman ehkä joutuu kivenhakkuuhommiinkin. 

Pihassamme kallio on lähellä pintaa, maakerrosta on vain puolisen metriä. Niinpä kun minikaivuri mylläsi pihaa, pintaan nousi paljon pienempää ja isompaa kiveä. Ennen nurmikon uudistamista on siis edessä muokkaushommia ja multaa tarvitaan pintaan lisää. Ylläolevassa kuvassa kukkapenkin päässä oleva kivikasa nousi etupihalta, kun vähän kääntelin pintaa. Päivänliljat ja iirikset ovat jo hyvässä kasvussa eivätkä näyttäneet pahastuneen pakkasista. Tähän penkkiin istutin pari punaista keisarinliljaa. Saas nähdä, miten lähtevät kasvamaan. 

Ensimmäiset kukkijat ovat päässeet vauhtiin. Laiminlyödystä pihan nurkassa piilottelevasta kukkapenkistä puskee krookuksia, ja ruukkunarsissit ovat selvinneet pakkasista ja innostuneet kukkimaan oikein komeasti. Ihanaa, kun on jotain väriläiskiä pihan ollessa muuten melko mullin mallin! 

 

Pihajuttuja on siis odotettavissa lähikuukausina vielä paljon lisää!