Punajuuri-porkkanakeitto

Juuressesonki on nyt parhaimmillaan, ja netti vilisee toinen toistaan ihanampia punajuurireseptejä. Parin kilon punajuuripussi lähtee kaupasta muutamalla eurolla ja siitä riittää raaka-ainetta useampaankin ateriaan. Yhdistelen mielelläni punajuurta muiden kasvisten ja voimakkaiden juustojen kanssa, sillä omaan makuuni punajuuri sellaisenaan on liian makea. Ravintoarvoiltaan punajuuri on mainio pakkaus, esim. folaattipitoisuudeltaan se on kasvisten kärkipäätä. 

Punajuuri-porkkanakeitto

2 shalottisipulia

6 keskikokoista porkkanaa

12 pientä punajuurta 

(punajuuria ja porkkanaa suunnilleen yhtä paljon)

tilkka öljyä

kasvislientä

2 tl kuivattua timjamia

tarvittaessa herbamarea tai suolaa

Tarjoiluun Aura Goldia tai muuta sinihomejuustoa

Kuori ja paloittele sipulit ja juurekset. Mitä pienemmäksi pilkot, sitä nopeammin soppa kypsyy. Kuullota kasviksia hetki öljytilkassa kattilassa. Lisää kuumaa kasvislientä sen verran, että kasvikset juuri peittyvät. Anna kiehua keskilämmöllä, kunnes kasvikset pehmenevät. 

Kaada soppa tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Lisää tarvittaessa nestettä, jos keitto on liian paksua. Kaada keitto takaisin kattilaan, kuumenna ja tarkista maku. 

Tarjoile sinihomejuuston ja valkosipulileivän kanssa. Kuvissa lisukkeena myös öljyssä rapeaksi paistettua porkkanaraastetta. Keitosta riittää pääruoaksi noin neljälle, alkukeittona kuudelle.

Sellainen soppa tällä kertaa. Hei, käythän Kivi&Kakun Facebook-sivulla! Siellä on meneillään Viini ja Ruoka - messulippujen arvonta. Tavataanko messuilla? 

Apetit Tuorekset - Kiireisen arjen pelastaja

* tuotteet saatu Apetitilta tutustuttavaksi

Maanantai. Jääkaapissa on viikonlopun jäljiltä vain valo ja hillopurkki. Töistä kiire kotiin, kauppaan pitää ehtiä, lapsille pitää saada äkkiä ruokaa lautaselle ennen illan treenikuskausrumbaa. Istut ruuhkassa / myöhässä olevassa junassa, otsasuoni alkaa jo tykyttää. Mistä minä nyt tähän hätään jonkun maistuvan ja terveellisen ruuan keksin?  Kasviksia en ainakaan ehdi alkaa pilkkomaan, syököön vaikka eineslihapullia... Eihän kuulosta yhtään tutulta? Oma arkeni on näyttänyt vuosia juuri tuolta, ainakin satunnaisesti. Joskus vain on niitä päiviä, jolloin tunnit eivät tunnu riittävän mihinkään. Erilaiset valmisruoat ja -ateriat tuntuvat valtaavan kasvavassa määrin hyllytilaa ruokakaupoissa, sillä arki on monessa perheessä kiireen tahdittamaa. Samaan aikaan kasvisruoan suosio on nopeassa kasvussa. Tähän saumaan iskee Apetit uudella Tuorekset-tuotesarjallaan. 

Mitkä ihmeen Tuorekset? Tuorekset ovat tuoreita ja heti käyttövalmiita kasviksia, jotka ovat valmiiksi pestyjä, kuorittuja ja pilkottuja. Kasvissekoitukset on koottu siten, että ne kypsyvät yhtä aikaa. Pakkauksissa on kiinnitetty erityistä huomiota kasvisten tuoreuden säilymiseen. Valikoima elää sesonkien mukana ja Tuoreksissa käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita. Tuores-rasia säilyy jääkaapissa vajaan viikon, eli kyse on tosiaan tuoretuotteesta. 

Miksi Tuorekset? Eikö nyt jokainen uusavutonkin sentään osaa kasviksensa pilkkoa ihan itse? Kyse ei olekaan osaamisesta tai sen puutteesta, vaan helppoudesta ja hävikin minimoinnista. Suomalaisten kuluttajien mukaan suurimmat kasvisten käyttöön liittyvät haasteet ovat arjen kiireet ja tunne siitä, että kasviksia tulee ostettua liikaa ja osa niistä päätyy nahistuneina biojätteeseen (Apetitin ja Helsingin yliopiston kuluttajatutkimus, elokuu 2016). Tunnustan, tuli ostettua ihana raikas keräkaali ja puolet siitä jäi pilaantumaan jääkaappiin. Voi sitä huonon omantunnon määrää, kun ruokaa joutuu heittämään pois. Jokainen suomalainen tuottaa ruokahävikkiä 23 kg vuodessa. Kotitaloudet tuottavat elintarviketeollisuuteen verrattuna kolmanneksen enemmän ruokahävikkiä. Tässä Tuorekset tulevat avuksi. Kun pakkauskoko on mietitty sopivaksi, kasviksia voi syödä monipuolisesti ilman kasvavaa biojätevuorta. 

Sain lanseeraustilaisuudesta mukaan kylmälaukullisen kasviksia, joten kasvisten lisääminen lautaselle on viimeisen viikon ajan ollut helpompaa kuin koskaan. Tuorekset on pakkauskooltaan (200-350 g) suunniteltu kerralla käytettäviksi, ja pääsääntöisesti rasiallinen tulikin syötyä yhdellä aterialla. Minulta on joskus kyselty, kuinka ehdin aamulla tehdä wokkeja, salaatteja ym. aamiaiseksi. Totta kai kasvisten pilkkomiseen ja paistamiseen menee aikaa, ja se jää helposti kiireessä tekemättä. Tuorekset tekivät kokkaamisesta entistä nopeampaa. Kasvikset pannulle, pari minuuttia, edelliseltä päivältä jäänyttä broiskua sekaan, vähän mausteita ja wokki on valmis alle viidessä minuutissa. Siihen helppouteen jäi itse asiassa hiukan koukkuun. Ei tiskiä, ei biojätevuorta, ei jääkaappiin unohtuneita nahistuneita kasviksia. Vain tuoreet, värikkäät, herkulliset kasvikset lautasella, aterialla kuin aterialla. Ja Tuoreksethan ovat juuri niin monikäyttöisiä kuin kasvikset muutenkin. Mihin vain tarvitset pilkottuja kasviksia, Tuorekset ovat varteenotettava vaihtoehto. 

Vielä loppuun reseptivinkki. Tätä ihanuutta oli tarjolla Apetitin tarjoamalla lounaalla ja ihan varmasti tulee tehtyä toistekin. Yksinkertaista ja hyvää. 

Kasvispapupannu

1 rs = 200 g Sienestäjän pannuvihanneksia

öljyä

285 g mustapapuja suolaliemessä

1 ps SpiceUp! Sataykastiketta

tarjoiluun mozzarellapalloja

Wokkaa kasviksia öljyssä muutama minuutti. Valuta pavuista liemi ja lisää pavut wokkiin. Lisää maustekastike ja kuumenna. Viimeistele pienillä mozzarellapalloilla ja tuoreilla yrteillä. 

Hävikkiviikko haastaa meidät taas pohtimaan ruoankulutusta.

Miten sinä vähennät ruokahävikkiä? 

Ruusukaali-salamipasta

Ruusukaali eli brysselinkaali (brussels sprout). Ei järin yleinen kasvis suomalaisessa ruokapöydässä. Pidetään ehkä hieman vaikeana, ainakin itse olen joskus saanut syödäkseni kovin kitkerän makuista ruusukaalia. En muista, että olisin koskaan aiemmin kokannut ruusukaalia itse, mutta ruokakauppareissulla sattui kohdalle mainio tarjous, joten päätin kokeilla. Ravintoarvot tässä pienessä kaalinpäässä ovat varsin kohdallaan. Finelin mukaan 100 grammassa ruusukaalia on C-vitamiinia 90 mg, millä jo hoidetaan päivän C-vitamiinitarve.  

Muutenhan tässä mennään sellaisella jääkaapin yllätys - linjalla, eli laitetaan pannulle sitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä metodilla on muuten joskus syntynyt todella herkullisia ruokia ja improvisointi ruuanlaitossa on noin yleensä ottaen aika kivaa. 

Näin se annos syntyi: 

8 kpl (150 g) ruusukaaleja, huuhdeltuna, neljään osaan leikattuna ja kanta poistettuna 

puolikas suippopaprika

muutaman sentin pätkä villisikasalamia (chorizo olisi tässä ihan loistavaa)

edelliseltä päivältä jäänyttä spagettia muutama kauhallinen

paistamiseen oliiviöljyä

loraus ruokakermaa 

parmesaaniraastetta

Pannulle pääsevät ensimmäisinä ruusukaalit öljytilkassa. Kuullottele niitä keskilämmöllä, kunnes alkavat hiukan pehmetä. Lisää paprikarenkaat ja kuutioitu salami. Anna paistua hetken aikaa ja lisää spagetti. Lämmitä koko hoito sopivaksi ja lorauta joukkoon ruokakermaa. Vain sen verran, että annos saa mehevyyttä, mutta ei ui kermassa. Kiehauta ja kippaa lautaselle. Raasta päälle parmesaania. Ei muuten ollut kovin monimutkaista. Jos tuntuu, että kaipaat suolaa lisää, tähän sopii aurinkokuivattu tomaatti vallan mainiosti antamaan lisää rasvaisuutta ja makua. 

Ruusukaali on siinä mielessä parsakaalin ja kukkakaalin kaltainen kaveri, että ylikypsennys on varmin tapa saada se maistumaan pahalta. Kukkakaalihan on ihan kamalaa, jos se on keitetty lötköksi. Pieni rapeus tuntuu kivalta hampaissa ja al dentenä moni kasvis maistuu parhaalta. Herkutelkaa ruusukaalilla! 

Koekeittiö: Täydellisen porkkanapihviohjeen metsästys

Olen kovin ilahtunut, että kasviksia vieroksuva lapseni on koulussa tykästynyt porkkanapihveihin. Minulta on tätä herkkua tilattu ja niinpä olen alkanut kehitellä täydellistä porkkanapihvien reseptiä. Edellinen kokeilu oli raasteesta tehty, mutta se ei kuulemma ollut oikeanlainen vaan pitää olla enemmän pihviä (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). No, tällä kertaa lähdin virittämään ohjetta porkkanasoseen ja kauraleseiden ympärille ja maustoin massan curryllä, joka on lasten lempparista currybroilerikastikkeesta tuttu maku. 

Eihän näistä tietenkään tullut yhtä hyviä kuin koulun porkkanapihveistä, mitä osasin jo odottaakin. Kerran on nimittäin makkarakastike ollut ihan lemppari koulussa, mutta äidin tekemänä pahaa. Kyllä on muuten välillä kotikokin itsetunto koetuksella näiden pikkuruokailijoiden kanssa. Kokeilut siis jatkuvat, tai sitten menen pakastealtaalle ja katsotaan olisiko siellä niitä oikeita pihvejä. Itse kuitenkin tykästyin näihin, joten laitetaanpa ohje muistiin. Vähän makuasia, kutsuuko näitä sitten pihveiksi vai letuiksi, nimittäin massa on sen verran pehmeää, että kovin paksut pihvit eivät pysyneet kasassa kääntäessä. Hyviä silti. 

Tässäpä näitä aineksia: 

2 dl kauraleseitä

2 dl maitoa

1-2 tl curryjauhetta

Laita kauraleseet ja curryjauhe maitoon turpoamaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Curry ei ole mitenkään pakollinen, sen voi hyvin jättää poiskin tai korvata vaikkapa yrteillä. Esim. rakuuna on oivallinen pari porkkanalle. 

500 g porkkanaa - kuori, keitä, soseuta

2 kananmunaa

½ dl auringonkukansiemeniä

1 tl suolaa 

Sekoita kauraleseet, porkkanasose, kananmunat ym. taikinaksi ja paista lettupannulla öljyssä paksuiksi letuiksi / ohuiksi pihveiksi keskilämmöllä. Kannattaa antaa pinnan ruskistua kunnolla ennen kääntämistä, muuten pihvi hajoaa. 

Tällainen kokeilu tällä kertaa. Jatketaan täydellisen ohjeen metsästystä. Jos sinulla on hallussasi hyväksi havaittu porkkanapihvien ohje, saa lähettää tänne päin! Nyt tämä kotikokki lähtee hammaslääkäriin, wish me luck... 

Lehtikaali-fetapiirakka spelttipohjalla

Leivoin viime viikolla lehtikaali-fetapiirakkaa. Joskus 90-luvulla tein usein feta-pinaattipiirakkaa, mutta siihen iski jossain vaiheessa totaalinen kyllästyminen. Kaivoin keväällä reseptin naftaliinista ja hyväähän se oli, mutta piirakka tuntui kuitenkin tarvitsevan päivittämistä tähän päivään. Vaihdoin pinaatin lehtikaaliin ja pohjataikinaan vehnän tilalle speltin, maustoin hiukan eri tavalla ja näin syntyi lehtikaali-fetapiirakka. Piirakka vie kielen mennessään ja tästä tuli kyllä kertaheitolla uusi suosikki, jota varmaan taas leivon kyllästymiseen saakka.

Ohje on mitoitettu pienehköön, halkaisijaltaan 18 cm vuokaan. Kokeilin tällä kertaa säädettävää Städterin reunavuokaa ja paistoin piirakan leivinpaperin päällä isolla Teema-lautasella. En ole tuon Städterin kanssa päässyt sinuiksi kakkupohjien leivonnassa, mutta suolainen piirakka sillä syntyi suht näppärästi. Reuna vain pois ja piirakka on valmis tarjoiltavaksi, reunat kauniisti esillä. 

Sitten siihen reseptiin. Rapean piirakkapohjan saa aikaiseksi muutamalla yksinkertaisella niksillä. Avainsana on kylmä. Kylmä voi, kylmä vesi ja kahteen kertaan lepuutus kylmässä. Näin piirakkataikina ei valahda vuoan pohjalle ja paistuu rapeaksi. 

Spelttipohja suolaiselle piirakalle

75 g jääkaappikylmää voita pieniksi kuutioiksi paloiteltuna

3 dl spelttijauhoa

½ tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Sekoita suola jauhoihin. Nypi sekaan kylmä voi mahdollisimman nopeasti, kunnes taikina on murumainen. Lisää vähitellen kylmää vettä ja vaivaa taikina sopivan notkeaksi. Muotoile taikina palloksi ja litistä, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin viilenemään. Valmista taikinan jäähtyessä täyte. 

Feta-lehtikaalitäyte

noin 75 g lehtikaalia (3 isoa lehteä)

puolikas pieni sipuli tai yksi shalottisipuli

100 g fetaa (Apetina feta ja aurinkokuivattu tomaatti toimi loistavasti)

2 munaa

1,5 dl kermaviiliä, ranskankermaa tai maidolla kevennettyä ranskankermaa

jauhettua maustepippuria

Poista lehtikaalin lehdistä kovat lehtiruodit ja silppua kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta kattilassa tilkka vettä, lisää keitinveteen ripaus suolaa ja ryöppää kaalisilppua pari minuuttia. Valuta kaalista neste siivilässä. Leikkaa fetakuutiot pienemmiksi muruiksi (noin neljään osaan). Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi ja freesaa ne öljyssä pannulla. Anna täytteen ainesten jäähtyä ja sekoita sipulit jäähtyneenä fetakuutioiden joukkoon. 

Vispaa kananmunat nesteeseen haarukalla ja mausta ripauksella maustepippuria. Täytteeseen ei tarvitse lisätä suolaa, sillä feta on jo itsessään varsin suolaista.

Lehtikaali on terveellistä ja myös näyttää siltä! 

Tässä piirakka metallitötterössään uuniin menossa. Kaalinlehdet saavat olla
kapeampia kuin kuvassa näkyy, näin suutuntuma on miellyttävämpi. 

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaulitsemalla saat siistimmän lopputuloksen. Pistele piirakkapohjaan haarukalla reikiä ja esipaista piirakkapohjaa uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia. Nostele piirakkapohjalle lehtikaalit ja feta-sipuliseos, sekoita varovasti, etteivät ainekset jää liikaa kerroksittain. Kaada päälle munamaito. Paista 200 asteessa noin 30 min tai kunnes täyte on kunnolla hyytynyt. 

Tarjoa esim. ruokaisan salaatin tai savukalan kanssa.

Mintunmakuiset täytetyt paprikat ja makumuistoja Kreetalta

Hankin edelliseltä Kreetan matkaltani kreetalaisen keittokirjan, ja siitä tulee silloin tällöin ammennettua ideoita ruuanlaittoon. Raaka-aineiden saatavuus ei aina ole taattu, mutta soveltaminen keittiössä on sallittua ja antoisaa. Yksi suosikeistani on riisillä täytetyt paprikat, jotka vilahtivatkin eilisen burgeripostauksen lisukkeena. Tässä ohje hieman muokattuna, mutta mausta tinkimättä.

Täytetyt paprikat

2 paprikaa

3 dl keitettyä jasmiiniriisiä
1 shalottisipuli
reilu kourallinen tuoretta minttua ja toinen samanlainen tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa, mustapippuria
100 g murusteltua fetaa
Gratinointiin: Raastettua vuohenmaitojuustoa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pehmeäksi.
Puolita paprikat. Veistä tarvittaessa ohut siivu pois alapinnalta, jotta paprika pysyy paremmin pystyssä.
Sekoita riisin joukkoon feta, yrtit ja sipuli, mausta. Lisää kuivattua minttua, jos maussa ei ole tarpeeksi potkua. Ripauta paprikan sisäpinnalle hiukan suolaa ja täytä riisiseoksella.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes paprika pehmenee. Voit kypsentää paprikat myös grillissä,
Halutessasi voit gratinoida paprikat kypsennyksen loppuvaiheessa juustoraasteella.

Vinkki: Täyte itsessään on jo niin herkullista, että se maistuu sellaisenaan vaikkapa paistetun kalan lisukkeena.
Vinkki 2: Riisifetaseos sopii myös kesäkurpitsojen, tomaattien tai munakoisojen täytteeksi.

Kreetan herkkuja

Kreetalaisen ruokavalion väitetään olevan maailman terveellisin. Perinteinen kreetalainen ruoka sisältää runsaasti kasviksia, palkokasveja ja oliiviöljyä sekä kalaa. Liha sen sijaan on ollut harvinaisempaa herkkua. Tätä ei saattaisi tosin uskoa, kun katsoo melkeinpä minkä tahansa turistikohteen ravintolan ruokalistoja. Souvlaki-vartaat ja erilaiset lihapadat löytyvät listalta kuin listalta, ja niillä tulikin sitten herkuteltua, ihanista alkupaloista puhumattakaan.

Aamiaisella maistui yhdistelmä tomaatti-feta-pekoni. Fetaa voisi  kotioloissakin hyödyntää erilaisissa ruuissa.

Kreetalainen huipputuote: Appelsiinit! Tuorepuristettua appelsiinimehua kului
viikon aikana litroittain. 

Mezet eli alkupalat ovat illallisen parasta antia ja riittäisivät ateriaksi sellaisenaan.
Vaikkapa nämä friteeratut kesäkurpitsaviipaleet.

Fetaa, raikkaita kasviksia, kalamata-oliiveja ja tsatzikia. Yksinkertaista ja hyvää.

Pitkään haudutettu lammaspata, kleftiko.
Suussasulavan pehmeäksi hautunutta lihaa ja muhevia kasviksia - ei voi mennä pieleen.

Peruselementit: Fetasalaatti, tsatziki ja kanasouvlaki.

Lapsia hemmoteltiin tietysti jäätelöannoksilla ja aikuisempaan makuun jälkkäriksi maistui vaikkapa mojito (mieluummin se kuin ouzo tai raki...). Sitten vain kreikkalaista iltaa rakentamaan, nyt kun sääkin on vielä hetkisen eteläeurooppalaista malllia.

Hyvää viikonloppua! 

Koekeittiö: Poronpaistia savustuspussissa

Viikonloppu lähestyy ja torstai on oivallinen ajankohta pohtia, mitä viikonloppuna syötäisiin. Viikonloppuna on usein paremmin aikaa panostaa ruuanlaittoon, joten aterioille tulee valittua arkiruuasta poikkeavia reseptejä. 

Meillä syödään suht paljon poroa, sillä tilaamme sitä alkutalvesta Lapista pakastimeen. Poronkäristys paistista tehtynä on suurta herkkua, ja jos oikein herkuttelemaan haluamme käydä, laitamme poron ulkofileetä. Poro on siinä mielessä helppo liha, että se on maukasta jo itsessään eikä vaadi mausteekseen kuin suolaa ja ehkä hiukan pippuria. Naudanliha tuntuu poron jälkeen kovin mauttomalta. Poronliha on myös hyvin mureaa, eli kokki saa vähän anteeksi tumpulointejaan... 

Pieni poronpaisti on mureutensa ansiosta kuin fileetä laittaisi. Olen käyttänyt poronpaistia mm. merimiespihvissä (olisiko se sitten poromiehen pata), palapaistissa ja pannulla ohuina siivuina paistettuna. Viime viikonloppuna kokeilin paistia savustuspussissa savustettuna. Olen aiemmin tehnyt savustuspussissa lohta ja siitä tuli hyvin mehevää, joskaan ei kovin voimakkaasti savunmakuista.

Paistit taisivat olla savustuspussiin liian pieniä, sillä kypsyys meni ohjeen mukaisilla paistoajoilla yli. En toisaalta halunnut lyhentääkään paistoaikaa, jotta leppälastut ehtisivät tehdä tehtävänsä. No ei sitä savunmakua oikein porosta löytynyt, keittiö kyllä haisi savustamolta. Ei tarvitse siis toista kertaa kokeilla.

Muuten annos oli kokonaisuutena maukas. Lisukkeena tarjosin uunijuureksia, lehtikaaliwokkia, voilla höystettyä perunamuussia sekä poroliemeen keitettyä punaviinikastiketta.

Uunijuureksiin laitoin tällä kertaa porkkanaa ja palsternakkaa, maustettuna hunajalla ja rakuunalla. Tilkka öljyä pintaan, etteivät juurekset kuivu.

Lehtikaalikokeilu nro 2. Eli nopeasti pannulla avokadoöljyssä pyöräytettynä lehtikaalia, herkkusieniä ja fenkolia. Mausteeksi ripaus suolaa.

Kastikkeeseen keitin kasaan porolientä ja punaviiniä, lopuksi taitoin voimakasta makua tilkalla kermaa. Hyvä kastike on erinomainen loppusilaus muuten yksinkertaisista mauista koostuvalle annokselle. 

Millä sinä herkuttelet viikonloppuna? 

Koekeittiö: Kevätrullat

Koekeittiö jatkaa seikkailujaan uusien raaka-aineiden parissa. Pidän kevätrullista, joten päätin testata, kuinka ne onnistuisivat kotikonstein. Ostin kevätrullia varten valmiita riisilättyjä (mikähän näiden oikea nimi on?) ja täytteeksi sovelsin jääkaapin antimista kasvis-sieniwokin. 

Täytteeseen suikaloin lehtikaalia (haa, jo viikon toinen lehtikaalikokeilu), paprikaa, ruskeita herkkusieniä, fenkolia ja chilimarinoituja valkosipulinkynsiä. Maustoin seoksen sambal oelekilla ja teriyakikastikkeella. 

Kuoret liotetaan 10 sekuntia kuumassa vedessä, jolloin ne pehmenevät. Tässä koitti ensimmäinen tenkkapoo. Laitoin neljä kuorta pehmenemään kerralla. Big mistake. Niitähän ei sitten saanut irrotettua toisistaan millään. Tulos oli epämääräinen repeilevä mytty, joka oli pakko todeta menetetyksi tapaukseksi ja heittää roskiin. Uusi yritys yksi lätty kerrallaan. Tällä kertaa homma onnistui kohtuullisesti. 

Koska rullat olivat jokseenkin ankean näköisiä, päätin vielä paistaa ne öljyssä. Pannulle avokadoöljyä ja nopea paisto. Kuoresta ei tullut ehkä ihan niin rapea kuin olisin toivonut, mutta kunnon uppopaisto tai pidempi paistoaika korjaisi todennäköisesti tämän ongelman. 

Ulkonäkö parani paistinpannulla ihan merkittävästi. Kastikkeeksi olisi maistunut sweet chili -kastike, mutta se oli päässyt loppumaan, joten jouduin tyytymään teriyakiin.

Tuomio: Jonkin verran kevätrullat vaaativat näpertämistä kuorien kanssa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän helppo. Täytteen maku on se ratkaiseva juttu, koska kuori itsessään ei maistu oikein miltään. Tätä tulen tekemään toistekin. 

Koekeittiö: Lehtikaalisipsit

Lehtikaalista kohkataan sen verran joka puolella, että pitihän sitä ostaa kokeiltavaksi. Ensimmäinen kokeilu oli lehtikaalisipsit, jotka näemmä ovat vallanneet Suomen tässä viimeisen parin vuoden aikana. Keittiössäni ei erityisesti harrasteta trendien aallonharjalla ratsastamista, joten tähän villitykseen ehdin mukaan vasta nyt. 

Reseptit on tehty sovellettaviksi, joten hain ensi töikseni muutaman sipsiohjeen ja jätin sitten noudattamatta niitä. Kippasin kulhoon öljyä, valkoviinietikkaa, pekonisuolaa ja savupaprikaa, kaalit sekaan ja uuniin. Ensimmäinen pellinen ehti vähän kärähtää, ei hyvä. Toinen jäi ehkä vähän vajaaksi, ei hyvä. Puolivälissä pussia (ja eka erää maistettuani) kyllästyin koko hommaan ja silppusin loput odottamaan seuraavaa koekeittiön proggista. 

Before:

After: 

Tuomio: Tulipahan kokeiltua. Pelkällä öljyllä ja suolalla maustettuna näitä voisi ehkä ajatella johonkin annokseen koristeeksi. Niin paljon en lehtikaalisipseihin tykästynyt, että alkaisin huvikseni niitä napostelemaan. Ei jatkoon.

Oletko sinä tähän trendiherkkuun tutustunut ja tykkäsitkö?