Puoli vuotta on pitkä ja lyhyt aika. Jotenkin tässä elämäntaparemppailussa on niin helppo sortua siihen perinteiseen laihdutusajatteluun ja pettyä itseensä, että enkö minä tämän enempää ole saanut aikaiseksi. Mutta sitten kun aloin pohtia aikaa taaksepäin viime syksyyn, niin kyllähän tässä on paljon tapahtunut, vaikka se ei kiloissa näykään. Pääasia onkin, että se tuntuu kropassa ja pääkopassa. Pienin askelin eteneminen on sopinut minulle todella hyvin ja elämäntaparemontoinnista ei ole tullut stressinaihe.
Muutoskohde nro 3 on liikunta, erityisesti kuntosaliharjoittelu tärkeänä osana viikon liikuntasaldoa. Siihen palaan myöhemmin tarkemmin, mutta sanonpa vain, että tuntuu hyvältä, kun on lihakset töitä tehneen tuntuiset. Muutoskohde nro 2 oli jo tavallaan ruoka, monta hyvää tapaa omaksuin alkuvuoden aikana detoxin myötä. Ravinto on kuitenkin se pahin kompastuskivi minulle ja samaan aikaan tärkein avain painonpudotukseen. Niinpä neljäs remonttikohde on jälleen ruoka. Tällä kertaa lähdin hakemaan apuja asiaan ravintovalmentajalta. Pihdeillä mittailtiin rasvoja eri puolilta kehoa ja tuloksia sain niin millimetreinä (tai ehkä ennemmin senttimetreinä, kyse kun on niistä pihtien väliin jäävistä rasvapoimuista), prosentteina (rasvaprosentti) kuin kiloinakin (rasvaton massa). Onhan se aika brutaalia, kun vuosien väärät ruokailutottumukset tuijottavat paperilta armottomalla katseellaan.
Luvuista voisi masentuakin, mutta mieluummin kuitenkin turvaudun toimintaan. Luvut viittaavat siihen, että insuliinin kanssa voi olla haasteita joko nyt tai viimeistään tulevaisuudessa, ellei jotain muutosta elämäntavoissa tapahdu. Niinpä aamiaisrutiini laitettiin taas uusiksi. Olin nimittäin juuri alkuvuodesta siirtynyt yhdestä pienestä voileivästä kunnon lautaselliseen puuroa tai vaihtoehtoisesti munakkaaseen. Nyt lähtivät hiilihydraatit aamiaislautaselta, tavoitteena pitää verensokeri tasaisempana koko päivän ajan ja siten vähentää helmasyntiäni, iltanapostelua. Ei leipää, ei puuroa - mitä minä sitten oikein syön aamulla? En tiedä kumpi tökkii enemmän, pää vai vatsa, mutta jotenkin ajatus jauhelihasta tai broilerista aamiaisella tuntuu todella vieraalta.
Mitä sitten olen syönyt aamuisin? Tässä muutama esimerkki:
- Savulohisalaattia
- Pinaatti-lehtikaalimunakasta, höyrytettyä parsaa, tomaattia ja korianteria
- Salsalla höystettyä munakokkelia ja edelliseltä illalta jäänyttä entrecotea, lisäksi avokadoa, lehtikaalia ja tomaattia
- Valkuaismunakasta, pekonia, herkkusieniä, parsaa ja aasialaista coleslaw'ta
- Broileri-kasviswokkia
Aamun ateriaani kuuluu reilusti proteiinia ja vielä reilummin kasviksia. Meneillään oleva parsakausi näkyy kyllä lautasella, aika monta kertaa aamun vihreän virkaa on toimittanut ihana vihreä parsa. Kananmunat eri muodoissaan ovat helppo ratkaisu, mutta vatsani ei arvosta päivittäistä kananmunien syömistä. Hyviä vaihtoehtoja on siis kuumeisesti hakusessa. Coachini Tytti kehotti syömään aamuisin kuin kuningatar. Eikö kuulosta aika paljon kivemmalta kuin kitudieetti?
Muutoksen olen jo huomannut, sillä tuhdimpi aamuateria pitää nälkää pitkään ja siten houkutus välinaposteluihin on kadonnut ilman sen suurempaa itsekuria. Iltaan asti vaikutus ei ihan vielä tunnu kantavan, eli urakka on kesken. Mutta jälleen, maltti on valttia ja askel kerrallaan laitetaan asioita kuntoon.
Oletko sinä noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota? Mitä sinun aamiaiseesi kuuluu?