Näytetään tekstit, joissa on tunniste Broileri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Broileri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. marraskuuta 2015

Limebroileri uunissa

Kerta se on ensimmäinenkin... Sen verran innostuin Harri Syrjäsen ruokamessujen näytöskeittiössä kokkaamasta limellä ja valkosipulilla täytetystä kevätkananpojasta, että omaan koekeittiööni päätyi ensimmäistä kertaa kokonainen broileri. Meillä on iät ja ajat tyytyväisinä syöty broilerinfileepihvejä ja -fileesuikaleita, edes koipi-reidet eivät kuulu peruskalustoon. Kaupan lihahyllyjen valmiiksi maustetut broilerit eivät ole houkutelleet kokeilemaan, mutta sitten tuli REKO ja L'Uomu Nokan kokonainen luomubroileri. REKO-ruokaringistä toiste lisää, nyt paistetaan kanaa. 








Googlailin aikani erilaisia ohjeita ja päädyin sitten improvisoimaan tällaisen limebroilerin, kunhan ensin pääsin jyvälle perusasioista. Näin se sitten syntyi. Mukana ehkä muutama kantapään kautta opittu vinkki.

Limebroileri uunissa: 

1,5 kg kokonainen luomubroileri
2 limeä kuori pestynä ja neljään osaan lohkottuina
5 valkosipulin kynttä kevyesti murskattuna

nyrkillinen voita
puolikkaan limen mehu
sitruunapippuria
suolaa (reippaasti)

Huuhtele ja kuivaa broileri. Hiero broiskun sisuksiin suolaa ja täytä broileri limelohkoilla ja valkosipulilla. Sekoita mausteet voihin ja vatkaa haarukalla pehmeäksi. Irrota nahkaa lihasta sen verran, että saat työnnettyä maustevoin nahan ja lihan väliin. Koipiin tein pienet viillot, rintapaloihin pääsi käsiksi ilman veistäkin kevyesti "nykimällä" nahkaa irti. (Tämä oli kyllä jokseenkin sotkuinen työvaihe, hanskat käteen!). Pyyhi loput voit broilerin pintaan.



Pehmeä voi on helppo levittää nahan ja lihan väliin. Suolaa saa olla reilusti, sillä broileri ei ihan hevin maustu.

Koivissa näkyy nahkaan tehdyt viillot, joista voi on työnnetty nahan alle. 


Nyt ihan oikeaoppisesti kuuluisi broisku sitoa siten, että koivet ja siivet eivät pääse palamaan, mutta koska paistinaru oli todellakin kateissa, broiskua ei sitten sidottu. Eikä se kyllä myöskään palanut, joten ehkä se sitominen ei ole aina välttämätöntä. Jos broiskuun ottaisi pinnan pannulla, pakettia olisi kyllä sidottuna ehdottomasti helpompi käsitellä. 

Uuniin lämpöä 225 astetta ja grillivastukset päälle. Ota broileriin pinta kuumassa uunissa. Eipä muuten kestä kauaa, kun uunista alkaa kuulua suloinen tirinä voin sulaessa nahan alla. Kun pinta alkaa saada väriä, laske lämpö 175 asteeseen ja anna paistua noin 75-90 minuuttia. Meillä tykätään kunnolla kypsästä broiskusta, joten kyllä se sen 1,5 h muhi uunissa. Kypsyydestä pääsi aika hyvin perille, kun tökkäsin cocktailtikulla rintapalaan luun lähelle. Kirkas neste = kypsää on. Voit käyttää myös paistolämpömittaria. 



Sitten siihen seuraavaan mielenkiintoiseen osaan, nimittäin paloitteluun. Aloita kaivelemalla limelohkot broilerin sisältä. Rintafileet lähtevät suht nätisti, kun leikkaat rintalastan vierestä suoraan alaspäin ja koiven ja rintafileen välistä alaviistoon kohti rintalastaa. Sitten vaan siivet ja koipireidet irti ja tarjolle. Tässä on meikäläisellä selvästikin vielä hiukan harjoiteltavaa, ei ollut kauhean kaunista katsottavaa tuo carvery-osuus... Purista vielä lihan päälle mehut limelohkoista ja valele vuoan pohjalle jääneellä paistoliemellä. 



Lisukkeeksi nautittiin Beach house kitchenin ohjeella tehtyjä bataattiranskalaisia (alkup. ohjeessa kurpitsasta tehtynä), sekä avokadokastiketta. 



Jatkoon? Bataattiranskalaiset kyllä, uusi lemppari löytyi toiselle pojista. Kokonainen kana... ehkä. Emme ole luita järsivä perhe, se tuli jälleen todistettua. Annan tipuselle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden. Ja lähiruokaa kannatan ehdottomasti! Pisteet L'Uomu Nokalle mainiosta luomubroilerista, taidanpa käydä toistekin ostoksilla. 

Rentoa viikonloppua! 

torstai 19. marraskuuta 2015

Lohturuokaa | Keltainen broilerikastike

Englanninkielen termi comfort food on vähitellen rantautunut Suomeenkin muodossa lohturuoka. Lohturuuaksi mielletään sellaiset lämpöiset, hyvää mieltä tuovat ja mukavia pehmoisia muistoja herättävät ruokalajit, joilla kenties on joku tarinakin kerrottavana. Amerikkalaisviihteestä tuttua vakiolohturuokaa on kanakeitto, jota tuodaan sairastuneelle. Äidin lihapullat tai vaikkapa tuoreiden korvapuustien tuoksu virittävät mielen sellaisille taajuuksille, joilla kiireinen mieli rauhoittuu ja paha maailma tuntuu olevan hitusen kauempana. Kesällä voi grillata ja nautiskella raikkaista salaateista, mutta syystalven pimeydessä ja kylmyydessä ruoka on ihan erilaisessa roolissa. Elämme siis lohturuuan parasta sesonkia. 




Yksi meidän perheen vakioresepteistä täyttää lohturuuan määritelmän siinä mielessä, että siitä on nopeasti tullut koko perheen suosikki ja se lämmittää mukavasti niin täyteläisyydellään kuin mausteillaankin. Kyseessä on keltainen broilerikastike eli currybroileri. Ohje on joka kerta hiukan erilainen, sillä säädän makua aina sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Perusrunko on kuitenkin aina sama. 


Currybroileriin tarvitset: 

400-500 g maustamattomia broilerinfileesuikaleita
1 pieni sipuli
curryjauhetta (saa mennä ainakin pari teelusikallista)
oliiviöljyä
vettä + mausteita
2 dl ruokakermaa

Silppua sipuli pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy ja curryjauhe pannulla ja kuullota sipulit kullankeltaisessa mausteöljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja pyörittele öljyseos niihin, ruskista pinnat kiinni. Lisää pannun pohjalle sentin tai parin verran vettä ja anna kiehua kannen alla. Voit käyttää myös ananasmehua. Kun broiskut alkavat kypsyä, lisää kerma ja kiehauta. 

Säädä maku mieleiseksesi. Voit lisätä curryjauhetta, jos potkua ei ole tarpeeksi. Ketsuppi, erilaiset chilikastikkeet, tilkka soijakastiketta (tällöin väri menee ruman ruskehtavaksi), suola, rosepippuri, cashewpähkinät, tuorejuusto, hunaja - edellämainitut yhdessä ja erikseen ovat vierailleet kastikepannullani. Pointtina on se, että pelkkä curry on aika kova makuna, joten tykkään pyöristää makua jollakin makealla. Hunaja toimii hyvin. Pinnalle voit tarjoiluvaiheessa ripotella tuoreita yrttejä, jos lapsesi eivät vihaa kaikkea vihreää. 

Nauti basmatiriisin kera rakkaiden seurassa. Jälkkäriksi vaikka kanelipullia, niin masu on täynnä ja olotila aika rento sohvalla pötköttelyyn. Ainakaan ei ole nälkä.