Hyvä, paha kahvi

Ihana kahvintuoksu leijailee sieraimiin. Sylkirauhaset heräävät, melkein jo pelkkä tuoksukin piristää. Höyryävän kuuma, tumma neste valuu suodattimesta kahvipannuun, kahvinkeitin pitää tuttua roplattavaa ääntään. Pian pääsee kahville, parhaassa tapauksessa vielä hyvässä seurassakin. Kupillisen tai kahden jälkeen, pienen ansaitun hengähdyshetken päätyttyä voi taas jatkaa virkistyneenä päivän haasteiden parissa. Onhan se nyt kumma, jos ei tuohon jää koukkuun! Siinä paukutellaan mielihyväpisteitä oikein lekan kanssa. Virkistävä kofeiini, sosiaaliset tilanteet, palkitseminen uurastuksen jälkeen. Ja riippuvuushan syntyy siitä, kun jokin tuottaa mielihyvää ja sitten sitä kivaa juttua toistetaan uudestaan ja uudestaan.

Kahvissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun nettiä riittävästi plärää, voisi jopa sanoa, että niitä hyviä puolia on enemmän. Kofeiini virkistää ja saattaa parantaa lähimuistia. Joidenkin lähteiden mukaan taas kahvi voi jopa madaltaa riskiä sairastua dementiaan. Kahvin muut ainesosat puolestaan saattavat olla hyödyllisiä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä ja suojata maksaa. Toisaalta kahvi nostaa verenpainetta tilapäisesti ja nesteenpoisto-ominaisuudet varmaankin ovat tuttuja ahkerille kahvinjuojille. Kofeiini lisää myös vatsahappojen eritystä, mikä voi aiheuttaa vatsaongelmia. Liian myöhään illalla nautittu kahvi häiritsee nukahtamista ja unen laatua. Ja sitten on vielä ne kofeiiniherkät ihmiset, kuten minä, joilla kofeiini voi aiheuttaa sydämentykytystä ja vapinaa. Erilaisia tutkimuksia kahvin hyödyistä ja haitoista löytyy runsain mitoin. 

Minulle on muodostunut tavaksi nautiskella pari kunnon mukillista hyvää, vahvaa kahvia aamupäivällä. Paino sanalla vahvaa. Aloin kiinnittää huomiota omaan olotilaani kahvin juonnin jälkeen, sillä tuntemukset olivat perin omituisia enkä parhaalla tahdollanikaan huomannut kahvin virkistävän millään tavalla. Kunnon satsi kahvia, ja kädet alkoivat täristä ja sydän hakata tavallista tiuhempaan. Aivot hiukan liian kierroksilla. Tukkoinen, levoton fiilis. Tajusin kaiken tämän johtuvan kahvista, mutta en vielä tajunnut lopettaa pahaa tapaani. Koska ihminen on joskus vähän hidas, eikä aina ymmärrä omaa parastaan, otin eräänä iltana kupin kahvia kuudelta illalla (järki sanoi, että ei kannata, mutta otin silti). Valvoin illalla sängyssä silmät selälläään pirteänä kuin peipponen vielä yhdeltä yöllä.

Lomalla maistui jääkahvi. Nerokas valinta helteellä, juuri silloinhan sitä
nesteenpoistoa elimistö eniten tarvitseekin? 

Sitten iskivät vatsaoireet, ja oli pakko tehdä asialle jotakin. Kahvi on aiemmnnkin aiheuttanut minulle vatsanväänteitä, joten vihdoin oli motivaatio riittävä pahan tavan lopettamiseen. Pari päivää podin oikein voimallista päänsärkyä. Sen verran joustin lopetuspäätöksestä, että otin vieroitusoireisiin pahimpana päivänä puolisen kuppia kahvia (kunnon addikti, pieni loiventava päiväkahvi!) ja niin oli fyysisellä tasolla kahvi selätetty muutamassa päivässä. Sitten iski tavan ja tottumuksen voima. Aamupäivä, alkaa kummasti tehdä mieli kahvia. Ostoskeskus, kahvilasta leijuva kahvintuoksu... Melkein jo kurvasin kahville, mutta piti tehdä oikein tietoinen päätös, että enpäs muuten menekään. Iltapäivä kotona perheen parissa, päiväkahviaika. Voi että, miten moneen tilanteeseen se kahvi kuuluukaan ja joka kerta sen tilanteen kohdatessani joudun muistuttamaan itselleni, että otetaanpa vaikka lasi vettä tai kupillinen piparminttuteetä.

Ja mitä onkaan tapahtunut? Ajatus kulkee kirkkaammin ilman kemiallisia häiriötekijöitä. Kädet eivät tärise, pumppu pysyy rauhallisena. En ole iltakahvi-ilmisiä ollut tähänkäään asti (onneksi), sillä kofeiinin puoliintuminen elimistössä voi kestää jopa 6 h eli iltapäivällä juotu kahvi voi tällaisella kofeiiniherkkiksellä haitata unen laatua. Vaikka muuten sinulla ei olisi mitään syytä vähentää kahvinjuontia, kannattaa muistaa, että uni on kuitenkin ykkönen ihmisen hyvinvoinnille. Eli kahvin lipittäminen kannattaisi kaikkien jättää vähemmälle klo 15 jälkeen. Kofeiini saa minut menemään ylikierroksilla, joten kahvittomuudella saattaisi olla vaikutusta myös stressitasoon. Minulle nimittäin on luonteenomaista ottaa melko lailla kierroksia milloin mistäkin asioista, joskus päänsisäisesti ja joskus äänekkäästi ilmaisten. (Pahoittelut tästä läheisille...)  Siihen ei enää kahvia tarvita tuomaan lisää virtaa, pikemminkin tarvitaan keinoja saada kierroksia alas.

Elämäntaparemonttini remppakohde nro 1: Kahvi pois. 

Tulipas pitkä stoori. Kofeiini ei selvästikään ole minulle hyväksi, joten opetellaan sitten elämään ilman kahvia. Aamuteestä sentään en luovu, kun en ole huomannut sen kofeiinipitoisuudestaan huolimatta vaikuttavan minuun mitenkään erityisesti. Vaikka fyysinen riippuvuus selättyi aika helpostikin, tutuista toimintamalleista luopuminen on paljon paljon vaikeampaa. Tämä on siis minulle oivallinen harjoituskappale tulevia, kenties vaikeammiksi osoittautuvia muutoksia ajatellen.

Mikä on sinun suhteesi kahviin? 

Montako kuppia menee päivässä vai meneekö lainkaan? 

Miten kahvi vaikuttaa sinuun? Tunnistatko samoja oireita? 
Ja hei, hyviä kofeiinittomia vaihtoehtoja saa vinkata!