Ankin kirjablogi

 "A writer's life and work are not a gift to mankind; they are its necessity." Toni Morrison on/oli yksi keskeisimpiä (afro)amerikkalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita. Hän kuoli 2019 ja samana vuonna on ilmestynyt tämä essee-/kirjoituskokoelma Mouth Full of Blood - Essays, Speeches, Meditations (Chatto & Windus). Kirja on jaettu kolmeen osaan: Part I The Foreigner's Home, Interlude Black Matter(s) ja Part II God's Language . Tekstejä ei harmi kyllä ole päivätty mitenkään, mutta joistain vuodet kävivät ilmi. En ole itse asiassa varma, onko tässä kokoelmassa tuoreita tekstejä ollenkaan. Tämän teoksen lukeminen oli minulta melkoinen voimanponnistus, sillä Morrison ei tyydy tavalliseen sanastoon, vaan käyttää hyvinkin ylevää ja myös rikasta kieltä. Esimerkkinä tästä nostan tämän otteen: "No more apologies for a bleeding heart when the opposite is no heart at all. Danger of losing our humanity must be met with more humanity. Otherwise we stand meekly behi...

 "Ymmärsin kaivanneeni ja ikävöineeni osaa itsessäni - ja tajusin, ettei muukalaisia ole olemassa. On vain versioita meistä itsestämme, versioita, joista moniakaan emme päästä lähelle ja joilta haluamme suojata itsemme. Sillä muukalainen ei ole vieras, hän on yllättävä. Ei tuntematon, vaan ikimuistoinen." Englanninkielinen alkuperäisteos The Origin of Others (2017). Esipuhe: Ta-Nehisi Coates. Suomentaneet: Koko Hubara ja Astrid Swan. Tammi 2020. Luontevaksi jatkoksi ja vuoropuhelijaksi Minna Salamin Aistien viisauteen asettuu tämä Toni Morrisonin luentojensa pohjalta koostama esseekokoelma. Morrison käsittelee älykkäästi ja älyllisesti paitsi toiseutta, myös ylipäätään käsitettä rotu, rajoja sekä tietenkin kirjallisuutta. On innostavaa lukea sellaisesta näkökulmasta, josta ei itse pysty katsomaan. Morrisonin tausta ja lukeneisuus muodostavat voimakkaan yhdistelmän. Kirjassa riittäisi sitaatteja vaikka millä mitalla, mutta otin tuon ylläolevan. Se jotenkin tiivistää asian niin...

  "On yksinäisyyttä, jota voi keinuttaa. Käsivarret ristissä, polvet pystyssä; jatkuvana, jatkuvana tämä liike, toisin kuin laivan, rauhoittaa ja tyynnyttää keinujaa. Se on sisäistä laatua - tiukkaan kiedottu kuin iho. Sitten on yksinäisyyttä joka harhailee. Mikään keinutus ei voi sitä hillitä. Se elää omillaan. Jonkinlainen kuiva, laajeneva tila jossa ihmisen omien jalkojen askeleet kuulostavat siltä kuin ne tulisivat jostain kaukaa." Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani on tarina orjuudesta ja sen seurauksista. Eletään vuotta 1873, sisällisota on ohi. Talossa 124 asuvat Sethe ja hänen tyttärensä Denver. Tapetun vauvan henki kummittelee talossa, kunnes Paul D -niminen mies saapuu taloon. Hänen jälkeensä saapuu kuitenkin vielä tyttö nimeltä Rakkain, ja talon elämä alkaa mennä yhä enemmän sekaisin. Toni Morrison on jo pitkään ollut lukulistallani ja nyt innostuttuani tekemään kirjahaasteita tartuin viimein hänen tuotantoonsa. Kirjan alku oli hitusen vaikea, mutta pääs...