Intialainen kanakastike

Tällä hetkellä taitaa koko Suomi kylpeä jokseenkin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, ja ihmiset alkavat olla aika lailla kesämielellä. Pihoja laitetaan kesäterään ja grillikautta käynnistellään. Jos nyt kuitenkin sattuisi tulemaan vielä koleampaakin säätä, niin tässä olisi tarjolla sellainen ruoka, joka lämmittää sekä mieltä että kehoa.

Löysin tämän intialaisen kanakastikkeen ohjeen tästä linkistä, mutta muunsin sitä mittasuhteiltaan ja broilerityypiltään enemmän omaa makuani vastaavaksi. Tykkään, että kanakastikkeessa on kunnolla kanaa, kuin myös sitä kastiketta. Ja jos puhutaan intialaisesta kanakastikkeesta, pilkon siihen tulevat kanat mieluiten reiluiksi palasiksi. Siitä syystä valitsin oikein muhkeat broilerinfileet, jotka paloittelin itse. Koska tuplasin kastikkeen ainekset, tein paistovaiheen kahdessa padassa. Yhdistin ainekset yhteen pataan siinä vaiheessa, kun oli aika lisätä paseerattu tomaatti.

Intialainen kanakastike

n. 5:lle

700-800 g broilerifileen paloja

(tässä 4 muhkeaa fileetä = 2 x Jyväbroiler persilja-valkosipuli-fileepaketti à 390 g)

1 suuri sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl rypsiöljyä

4 tl raastettua inkivääriä

4 tl juustokuminaa

2 tl kurkumaa

½ tl tulista chilijauhetta

390 g paseerattua tomaattia (chili-maustettu)

2 dl turkkilaista jogurttia

rouhittua mustapippuria

hienoa merisuolaa maun mukaan

1

Ota broilerin fileet huoneenlämpöön n. puoli tuntia ennen ruoanlaittoa. Paloittele fileet  reiluiksi paloiksi.

2

Kuori ja hienonna sipulit. Raasta inkivääri. Mittaa mausteet lautaselle.

3

Kuumenna öljy pannulla, tässä tapauksessa siis kahdella pannulla. Lisää sipuli, inkivääri ja mausteet. Kuumenna hetki sekoitellen.

4

Lisää broileripalat, ja ruskista ne samalla pannulla aiempien kanssa. Lisää valkosipuli vasta ruskistuksen loppuvaiheessa. Valkosipuli palaa herkästi, joten sitä ei kannata lisätä liian aikaisin.

5

Yhdistä pannujen sisällöt yhdelle pannulle. Lisää paseerattu tomaatti, jogurtti ja pippuri. Tarkista suolan määrä ja lisää sitä makusi mukaan. Hauduta kannen alla 10 minuuttia, välillä kevyesti sekoitellen.

6

Tarjoa esim. basmatiriisin kanssa. Minä halusin annosten ulkonäköön hiukan särmää, ja ripottelin annosten pinnalle kevätsipulin varsista leikattua silppua.

Alkuperäisen reseptin maustesetti oli hyvin suunniteltu, ja miellytti minunkin makuhermojani sellaisenaan. Oikeastaan ainoa maustepuoleen tekemäni muutos oli chilihiutaleiden korvaaminen Espanjasta tuomallani tulisella Pimentón picante -paprikajauheella.

Tämä setti oli todella hyvä kokonaisuus, ja tulen valmistamaan sitä vielä monet kerrat. Ohje jää siis ohjelmistoon, ja löytyy jatkossa helposti täältä blogista.

    

Erikoisen hyvät auraperunat ja broilerin fileitä

Tein viikonloppuna sellaiset aura-valkosipuliperunat, että ne olivat ehkä parhaat ikinä. Pari viikkoa siten silmiini osui K-koekeittiön testaama gratinoitu viipaleperunalaatikko –ohje. Siinä oli ladottu pystyyn ohuita peruna- ja päärynäviipaleita. Ihmettelin ohjeen raaka-aineyhdistelmää sekä nesteiden puuttumista, peläten siitä tulevan kuivaa. Sittemmin näin Mansikkaheinän version tästä samaisesta ohjeesta, ja se näytti todella hyvältä. Näistä kahdesta vinkistä inspiroituneena päädyin omaan versiooni tästä päärynän ja perunan liitosta. Minulla halutti aivan hirmuisesti kermaisia aura-valkosipuliperunoita. Niinpä lisäsin päärynäviipaleita perunoiden sekaan, yhä hiukkasen epäröiden. Ihan turhaan epäilin, lopputulos oli napakymppi.

Aura-valkosipuliperunat päärynälisällä

(4:lle)

1 kg perunoita (nämä olivat sopivan jauhoisia Pirkka juhlaperunoita)

1 isohko päärynä

1 pkt (170 g) Aurajuustoa

1 kokonainen valkosipuli

suolaa

mustapippuria

5 dl kuohukermaa

Murustele Aurajuusto. Kuori valkosipulinkynnet ja litistä sekä silppua ne veitsellä. Pese päärynä ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Kuori perunat, ja viipaloi nekin ohuiksi viipaleiksi. Perunoiden viipalointi kannattaa jättää viimeiseksi, eli hetkeen ennen vuokaan latomista. Viipaleet tummuvat nopeasti. Voitele vuoka ja lado vuoan pohjalle perunaviipaleita. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää valkosipulia ja auraa sekä päärynäviipaleita. Toista sama niin kauan kuin aineksia riittää, ohut kerros kerrallaan. (Minä laitoin päärynät kahteen välikerrokseen, ja päällimmäiseksi tuli pelkkää perunaa mausteineen.) Lisää kerma, ja laita vuoka 200-asteiseen uuniin n. tunniksi.

Auraperunoiden lisäksi tarjosin broilerinfileitä, jotka kypsyivät kätevästi perunoiden päällä. Otin broilerinfileet huoneenlämpöön samalla, kun aloin valmistella muita aineksia. Broilerit olivat persilja-valkosipuli –maustettuja, ja ne olivat aika kookkaita. (Yksi filee painoi liki 200 g. Nämä olivat kahden fileen pakkauksissa, ja pakkauksen paino oli 390 g.) Lisäsin fileille hieman suolaa ja pippuria, ja otin fileiden pintaan hieman väriä kuumalla pannulla voissa paistaen. Kun auraperunat olivat olleet puoli tuntia uunissa, lisäsin broilerit vuokaan päällimmäiseksi, ja jatkoin kypsentämistä noin puolen tunnin verran.

Olipas mahtava yhdistelmä. Meheviä broilerinfileitä uskomattoman hyvänmakuisten perunoiden kanssa. Päärynä ei erottunut liiaksi, vaan antoi perunoille raikkautta ja pehmeyttä. Aura ja valkosipuli puolestaan antoivat syvyyttä. Ja suola ja pippuri täsmensivät maun. Suolaa laitoin ensin liian varovasti, koska ajattelin Aurajuuston antavan paljon suolaa. Niinhän se varmaan antaakin, mutta tässäkin kävi sama juttu, kuin yleensäkin valkosipuliperunoissa, suola yksinkertaisesti häviää jonnekin. Mutta suolaahan on ihan helppo pyöräyttää myllystä valmiin annoksen päälle, jos sitä kaipaa lisää. Liikasuolaisen pelastamiseksi onkin hyvät neuvot tarpeen. Eli parempi näin päin.

Tämän makoisan aterian lisäkkeeksi söimme vielä kerran edelliseltä illalta jäänyttä savuporo-leipäjuustosalaattia. Se oli ihan priimakunnossa edelleen. Olin säilönyt sen jääkaapissa laakeassa astiassaan, kelmulla peitettynä.

Voin lämpimästi suositella tätä päärynän ja perunan liittoa. Se oli kertakaikkisen maittavaa. Päärynän määräkin saattoi olla tässä aika lailla optimi.

Välimeren pollo ja kasvisgratiini

Kohteessa ollaan. Siis siellä, missä sardiinitkin lentävät. Täällä ollaan oltu jo la-su välisestä yöstä alkaen. Heti alkajaisiksi piti hoitaa tiettyjen paikallisten lempiherkkujemme puutostilat pois päiväjärjestyksestä. Luonnollisesti ensimmäinen ravintola oli tälläkin kertaa Restaurante La Sirena. Ja totta kai sunnuntailounaan muodossa. Ravintola oli taas täynnä vapaapäivää viettäviä paikallisia. Siinä iloisessa puheensorinassa oli helppo virittyä ensimmäisen lomapäivän viettoon. Maanantaina vasta kokkasin eka kertaa kotona. Muhkeita kanan rintafileitä ja juustokuorrutettuja kasviksia. Nami nam.

Täällä kohteessa kokkaan helppoja ruokia, etenkin näin kauniina ja kuumina kesäpäivinä. Silloin ruoan pitää valmistua joko hetkessä (salaatit), tai sitten melkein itsekseen (uuniruoat ja keitot). Näin aikaa jää oleelliseen, eli juuri siihen, minkä takia täällä olemme. Ja sehän on ulkoilmaelämä ja rentoutuminen, hyvää ruokaa unohtamatta.

Paikallisten kauppojen hevi-osasto on aivan unelma. Kasviksia löytyy joka lähtöön. Sesongin tuotteet ovat aina hyvin esillä. Ensimmäinen kotikokkailu alkoi tosin niistä kasviksista, mitkä täällä ovat aina mahtavia. Tomaatti ja kesäkurpitsa. Valkosipulilla ja juustolla höystettynä niistä syntyi ihan mahtava lisuke kanalle. Näitä kaikkia löytyy myös koti-Suomen kaupoista.

Tässä kohti lisäsin dukkahin.

Viipaloin uunivuokaan yhden muhkean tomaatin ja yhden pienen kesäkurpitsan. Pinnalle suolaa ja pippuria, sekä 4 silputtua valkosipulinkynttä ja neljän juuston juustoraastetta (cheddar, manchego, gouda, emmental). Loraus oliiviöljyä. Dukkahiakin minun piti laittaa tässä kohti, mutta unohdin. Lisäsin sitä myöhemmin…

Nämä paikalliset kanat ovat kyllä ihan mielettömiä. Kaikkea löytyy. Pullukoita fileitä, ohuita fileitä, luullisia koipia ja siipiä, kokonaisia kanoja. Ihan mitä vain, ja yleensä kaikki ihan naturel. Tosin viimeisimmillä käynneillä olen huomannut jo marinoitujen lihatuotteidenkin rantautuneen (vähäisessä määrin tosin) marketeihin.

  

Otin kananfileisiin rusketusraidat grillipannulla. Maustoin fileet suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Laitoin nämä mehevät fileet uuniin samalla pellillä yhdessä kasvisgratiinin kanssa. Kumpikin laji tosin kävi välillä ulkona uunista huonomuistisen kokin paikkailtavana. Kasviksille heitin pintaan dukkahia, ja sitten vielä vähän juustoraastetta. Kanojen pintaan levitin vihreää genovese pestoa. Ja sitten takaisin uuniin. Kanojen pulleudesta johtuen ne olivat uunissa noin tunnin. Suomalaisia broilerinfileitä olisin kypsyttänyt ehkä vain puolisen tuntia.

Sekä pesto että dukkah lisätty.

Vaikka tämä ruoka olikin uunissa noin tunnin, oli aktiivinen ruoanvalmistusaika hyvin lyhyt. En ottanut aikaa, mutta ei siihen kauaa tuhraantunut. Ja jos olisin muistanut laittaa heti kerralla dukkahit ja pestot uuniin mukaan, niin ei olisi tarvinnut vierailla keittiössä sitäkään kertaa. Eli ehkä vähän loma-modella ajatus toimi jo silloin. Mutta toimii kuitenkin.

Kun sekä pollot että kasvikset olivat valmiit, yhdistin ne kaikki samaan vuokaan tarjolle. Pinnalle basilikasilppua. Herkullinen pihapäivän lounas tästä syntyi. Maanantaina emme tosiaan kovin kauas asunnolta eksyneet. Tarkoitus oli rentoutua. Aika hyvin se toteutuikin. Koko päivä uikkareissa, tehtiin sitten etätöitä tai laiskoteltiin. Hyvää ruokaa siinä samalla. Päivä oli muy bueno.