Retkipäivän savuporo-juustokeitto

Viime sunnuntaina ruskaretkeilimme Napapiirin retkeilyalueella, joka on ihan tässä Rovaniemen lähiympäristössä. Retken innoittajana oli pääkaupunkiseudulta pikkuvisiitille iloksemme lennähtänyt tyttäremme, jonka kanssa halusimme ihastella ruskaa myös retkeillen, eikä vain kotipihan punertuneita pihlajia ja takametsän maaruskaa katsellen. Suunnitelmamme oli lähteä sunnuntaina lounasretkelle Vaattunkikönkäälle, mukanamme termospullollinen kuumaa savuporo-juustokeittoa. Sunnuntaiaamuna kaikki sääennusteet povasivat kuitenkin iltapäivälle sadetta, joten teimme lennosta muutoksen suunnitelmaan. Päätimmekin lähteä retkelle saman tien, aamiaistarpeiden kera. Se oli hyvä idea, samoin ajoitus oli loistava. Kotiin päin ajellessamme alkoi ripsiä, ja sadetta kesti siitä alkaen muutaman tunnin ajan. Sateen aikana oli ihanaa syödä höyryävää savuporo-juustokeittoa mukavasti sisätiloissa.

 

 

Savuporo-juustokeitto

 

3:lle pääruoaksi, 4-5:lle alkuruoaksi

 

2 rkl voita

1 purjo (valkoinen osa)

100 g kylmäsavuporoa

1 l vettä

1 fondiannoskuutio (kana tai liha)

250 g Koskenlaskija kylmäsavuporo sulatejuustoa

2 tl kuivattua kirveliä

mustapippuria

2 rkl makeaa sinappia

1 dl perunahiutaleita (tässä Mummon)

 

Halkaise, huuhdo ja silppua purjo. Kuutioi kylmäsavuporo ja sulatejuusto. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota purjo. Lisää porokuutiot ja anna niiden hieman paistua. Lisää vesi ja fondinappi. Kun keitos kiehuu, lisää pienitty sulatejuusto vähän kerrallaan.

Keitä miedolla lämmöllä (kuitenkin koko ajan poreillen) noin 10 minuuttia, eli kunnes juustokuutiot ovat varmasti sulaneet keiton sekaan. Mausta kirvelillä, mustapippurilla ja sinapilla. Vatkaa joukkoon perunahiutaleet (saostavat keiton sopivan paksuiseksi) ja anna kiehua pari minuuttia (tai niin kauan kuin hiutalepakkauksessa kerrotaan keittoajaksi). Tarkista maku. Lisää pinnalle yrttejä tms. Minulla oli sopivasti rucolaa tarjolla, joten laitoin sitä.

 

 

Tämä savuporo-juustokeitto on vallan mainiota. Olen tarjonnut sitä sekä alkuruokana, että pääruokana. Toimii kummallakin tavalla. Pienet rieskaleipäset ovat hyvä lisuke tälle keitolle.

Palaan vielä hetkeksi tuohon soppapäivän aamuun, jolloin poutaa oli luvassa enää vain aamupäiväksi. Sen havaittuani ilmoitin, että aamiainen tarjoillaankin Vaattunkikönkään laavulla. Eli ei muuta kuin eväsleipien tekoon. Haukkasimme sentään vähän hedelmiä ensi hätiin, ja ajelimme sitten parinkymmenen kilometrin päähän reittien lähtöportille. Valitsimme lyhyen ja helppokulkuisen Könkäänsaaren reitin. Hetken verran esteetöntä polkua kuljettuamme ylitimme Raudanjoen aika vaikuttavan näköistä riippusiltaa pitkin.

 

 

Sillalta näkymät olivat näin huikeat, ja könkään pauhu ja kohina oli korviahuumaava.

 

 

Lyhyellä matkalla oli hämmästyttävän paljon upeita näkymiä ja hyviä kuvauskohteita. Vai mitä sanotte näistä näkymistä?

 

 

Koska lähdimme aikaisin liikkeelle, ei laavulla ollut vielä ketään eikä savu noussut nuotiosta. No äkkiäkös me saimme nuotion roihuamaan (mies on vanha partiolainen). Rauhoituimme sitten tulta katselemaan ja luonnon ääniä kuuntelemaan. Oravakin kävi tekemässä tuttavuutta. Laavulla oli jopa tukeva pöytä, joten sinne olisi kyllä helposti kattanut vaikka minkälaisen tarjoilun. Oikein alkoi jo ajatus lentää… Ehkä ensi kesänä.

 

 

Meillä oli mukana lohirieskoja, pillimehuja ja termospullollinen kahvia, josta riitti kullekin toinenkin kuksallinen lämmikettä. Aamu oli aika kolea, joten kuuma juoma oli paikallaan. Onneksi huomasimme ottaa mukaan lampaantaljat peffanaluseksi.

 

 

Kun vieläkään ei kuulunut muita tulevaksi, käytimme tilaisuuden hyväksi viettämällä myös pienen musiikkituokion toivekonsertin muodossa. Muutaman Lappi-aiheisen kipaleen kännykästä soitettuamme alkoikin kuulua lähestyvien retkeilijöiden ääniä. Konsertti sai siis päättyä ja lähdimme kävelemään takaisin päin.

 

 

Vastaantulijoita oli nyt useita. Heidän retkensä oli vasta alkamassa, mutta meidän mukava retki oli jo finaalissa. Oli aika palata kotiin sopan keittoon. Retkestä jäi hyvä fiilis, vähän sellainen staycation-mieliala. Kuinka hienoja paikkoja ja kokemuksia täältä lähistöltä löytyykään, kun vain huomaa pysähtyä niitä katselemaan ja kokemaan.

 

 

 

Staycation-viikonloppu kaikilla herkuilla

Olipas se viikonloppu! Ulkoruokintaa, seurustelua ja kulttuuria niin, että siitä olisi riittänyt parille muullekin viikonlopulle. Alun perin viime viikonlopulle piti olla vain yksi tapahtuma, mutta erinäisten sattumusten kautta tapahtumia kertyikin jokaiselle viikonlopun illoista. Koetuksi tuli kolme ravintolaillallista ja yksi teatterikäynti. Mieleen tulikin, että mehän olemme kuin pienellä citybreikillä, ilman että meidän tarvitsee matkustaa minnekään. Sille on ihan oma sanakin, staycation.

Tämän tiedostettuamme heitimme vielä enemmän vapaalle, ja aloimme katsella kaupunkiamme matkailijan silmin. Heitähän täällä Rovaniemellä riittää, ja palvelut ovat sen mukaiset. Perjantain ravintolaillallisen päätimme iltakävelyyn keskustan kaduilla. Pian huomasimme päätyneemme keskellä kaupunkia olevaan jääbaariin nauttimaan yömyssyksi Jägermeisterit. Paikalla oli iso ryhmä hilpeitä aasialaisia, ja me, hilpeällä tuulella mekin. Ihan tuntui, kuin olisi itsekin lomamatkalla ollut.

Ei voi mitään, mutta aina siitä Icebar-vierailusta asti on päässäni soinut vanha hitti ”Ice, ice, baby…”. Siitä tuli varsinainen korvamato. Miten siitä pääsisi eroon? Ice, ice, baby…

Mutta ennen kuin Jekkuihin asti pääsimme, oli takana blini-illallinen Ravintola Tsarissa (Valtakatu 23, 96200 Rovaniemi). Blinimenun piti olla voimassa viime viikonloppuun asti. Niinpä päätimme mennä syömään noita blinejä, kun vielä ehdimme, ettei vain jää harmittamaan. Kuulimme sittemmin, että ei meillä olisi ollutkaan kiire niitä syömään, koska blinimenun tarjoilua on jatkettu yleisön pyynnöstä aina pääsiäiseen saakka. No nyt ne on kuitenkin syöty, ja hyvää oli.

Blini-ilta alkoi näillä.

Blinejä olisi saanut syödä niin monta kuin jaksaa, mutta kaksi bliniä oli meille kummallekin tarpeeksi. Blinien seuraksi oli tarjolla: punajuurigraavattua merilohta, kirjolohenmätimoussea, savustettua haukea, poronfileetartaria ja havumajoneesia, villisienisalaattia, teemuna ja sillikaviaaria, venäläistä suolakurkkua, merileväkaviaaria sekä punasipulia. Jälkiruokana oli Tsaarittasen sorbettia, marjoja Romanov ja samppanjaa. Menu oli juuri niin hyvä kuin oli odotusarvokin. Olimme jo kerran aiemmin vierailleet tässä uudehkossa Tsarissa, ja paikan korkea taso oli tiedossamme. Tähän oli hyvä lopettaa blinikausi.

Blineiltä lähdettyämme ihastelimme Valtakadun taidetta. Arkikiireissä ei tule kovin helposti katsetta nostettua tiestä ylöspäin, ja nyt hämmästelimmekin, mitä kaikkea sinne tienvarteen oli kulkijoiden iloksi aseteltukaan.

Lauantaina oli päivä uusi, samoin kujeet. Seuraakin saimme toisesta pariskunnasta. Pari viikkoa aiemmin olimme menossa teatteriin, mutta silloin kyseinen näytös peruuntui näyttelijän sairastumisen vuoksi. Saimme siirrettyä liput viime lauantaille, joka oli meille aika lailla viimeinen mahdollisuus mennä katsomaan Rovaniemen teatterin Hovinpohja-näytelmä. Näytelmä pyörii toki edelleen, mutta meidän aikatauluihimme tämä esitys oli sopivin. Musiikkipitoinen näytelmä oli todella mielenkiintoinen pala Rovaniemen historiaa, sijoittuen 1940-luvulle. Kuvitteellinen tapahtumapaikka oli tuhotun hotelli Pohjanhovin kellarikerros, Hovinpohja. Tässä raunioiden keskellä olevassa ravintolassa soitto soi ja laulu raikui, vakavan pohjaväreen kulkiessa taustalla, silti iloa himmentämättä. Ravintolan avaamisella tuotiin jälleenrakennusaikana iloa ja toivoa tuhotun kaupungin asukkaille.

Teatterin jälkeen siirryimme illalliselle bistroon nimeltä Roka Kitchen & Wine Bar (Koskikatu 8, 96200 Rovaniemi), jossa oli käynnissä vilkas lauantai-ilta, ja tupa täynnä väkeä. Onneksi meillä oli pöytävaraus. Valittavana oli cocktaileja ja hyviä viinejä, sekä laadukasta, jokaisen nälkätilaan sopivaa syötävää. Ruoassa näkyy ja maistuu rento pohjoismainen ote, eurooppalaisella lisämausteella.

Heti alkajaisiksi saimme ihanaa focacciaa, jota tuotiin lisääkin.

Alkuruoaksi valitsin Siikacevichen, joka oli ihanan hapokas ja samalla pehmeä makuelämys. Salaisuus saattoi olla passionhedelmässä. Tämä oli epäilemättä yksi parhaita nauttimiani cevichejä.

Pääruokavalintani oli Grillattu Flank Steak chorizoperunalla ja harissasmetanalla. Kerta kaikkiaan ihanat maut, ja sopiva annoskoko.

Söpösti tarjoiltu Lakka Crème brûlée viimeisteli hyvän ateriakokonaisuuden. Tai oikeastaan puolikas sellainen, tilasimme sen totuttuun tapaan kahdella lusikalla. Minulla ei alun perin ollut aikomusta syödä jälkiruokaa, mutta kun naapuripöytään tuotiin näin vastustamattoman näköinen kuppijälkkäri, niin pitihän minunkin sellaista saada, vaikka sitten vain puoli annosta.

Näin tulivat ravituksi sekä sielu että ruumis, ja ilta oli rauhoittumista vaille valmis. Seuraavana päivänä olisi taas uudet kujeet.

Sunnuntaille emme todellakaan olleet suunnitelleet enää ulkoruokintaa, mutta kävikin niin, että saimme kutsun lähisukulaisen syntymäpäiville Ravintola Niliin (Valtakatu 20, 96200 Rovaniemi). Ilman muuta vastasimme kutsuun myöntävästi, olihan tiedossa sekä mukavat juhlat, että varmasti hyvää ruokaa. Nili tarjoaa keskellä Rovaniemeä aitoja Lapin herkkuja, joissa on aina laatu kohdillaan.

Meillä oli tällaistakin pöytäseuraa.

Paikallista leipää Nilin tapaan.

Alkuun meille tarjoiltiin Paliskunnan parasta, joka sisälsi nyhtöporoa, puolukkamajoneesia, punasipulisalaattia ja Pöyliövaaran herkkutattia.  Tosi kiva poroalkuruoka hieman uudella tavalla.

Pääruoaksi saimme Leppäsavustettua lohta, jonka seurana oli puikulaperunamuffinssi, tummaa suppilovahverokastiketta ja marinoitua keltajuurta. Olipas se hyvää.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin Maakerkelän leipäjuustoa leivitettynä hillasorbetin ja valkosuklaamarengin kera. Lämmin leipäjuusto on täällä pohjoisessa hyvin perinteinen jälkiruoka. Useimmin se lämmitetään kerman kanssa, pienin täydentävin makuvivahtein. Tämä leipäjuustoversio oli taas kerran hyvä esimerkki siitä, miten perinneruokiakin voidaan varioida ajan henkeen sopivaksi.

Leipäjuustosta on moneksi, jopa tällaiseksi suolaiseksi herkkujen herkuksi, josta kerroin tässä linkissä. Suosittelen kokeilemaan, ellet ole jo niin tehnyt.

No, tuo viimeisin vinkkini ei kuulunut mennen viikonlopun settiin, mutta sitä lukuun ottamatta tällaisten em. herkkujen parissa kului meidän staycation-viikonloppumme. Tosin ollakseen ihan todellinen staycation, olisi meidän ehkä pitänyt asua hotellissa. Vielä helpommaksi tämän erikoisen ”kaupunkilomasen” teki kuitenkin se, että meidän ei tarvinnut viikonloppuna pakata, eikä myöskään purkaa laukun laukkua. Vaatteet olivat jo valmiiksi kaapissa. Sänky oli oman kropan mukainen, joten lepo oli taattu. Kiinnostavaa kirjaakin ehdin lukea muutaman luvun verran.

Hyvät olivat viikonlopun herkut, mutta aikansa kutakin. Tällä hetkellä minulle maistuu erityisen hyvin taas salaatit ja kasviskeitot, joita olen pakannut jopa töihin mukaan. Muutaman kasvisruokapäivän jälkeen pitääkin pian ihan oikeasti pakata laukku, ja suunnata työmatkalle pääkaupunkiin. Pöytävaraukset ovat jo toki kunnossa Helsingin herkkuja varten niiltä osin, kuin vapaata aikaa jää. Helsingin listallani on monta kiinnostavaa ravintolaa, joita yksi toisensa jälkeen kokeilemme. Osaan niistä tosin palaamme aina uudelleen, uusien paikkojen ohella. Kyllähän tässä jo kohta alkaa muutaman päivän kurinpalautuksen jälkeen taas ravintolaruokakin maistua.