Suloisen kiireettömät loma-aamiaiset

 

”Voiko ihanammin päivän enää alkaa. Onko ihanampaa aamua kuin tää…”, näin tuli kuluneella viikolla hyräiltyä useampanakin aamuna. Vietimme talvilomaviikkoa, eikä meillä ollut lukkoon lyötyä päiväohjelmaa, saati kiirettä minnekään. Niinpä aamiaisemme alkoivatkin joka aamu sillä, että sytytin kynttilän aamiaispöytään palamaan. Seuraavaksi avasin keittiön kaihtimet, ja aloin tarkkailla auringon kajon etenemistä vastarannalla olevan vaaran takaa. Vasta sen jälkeen mietin, mitä pöytään kattaisin. Jos edellisenä iltana oli tullut syötyä tuhdimmin, teki seuraavana aamuna mieli kevyttä aamiaista. Ja toisinpäin. Aamiaisemme syntyivät siis täysin fiiliksen mukaan, itseään kuunnellen.

Arkipäivien aamiaiseni koostuvat yleensä seuraavista aineksista: Viipale leipää tai yksi karjalanpiirakka, tai kaksi vuoksenpiirakkaa. Siis jokin noista, vaihtuvilla täytteillä, yhden täytteistä ollen aina tuorekurkku (miten niin tapojensa orja?). Seuraksi lasi hyvää tuoremehua (= sis. hedelmälihaa), yksi hedelmä, kenties pieni juomajogurtti. Toisinaan keitän myös kupillisen cappuccinoa, mutta toisinaan juon aamukahvit vasta töissä. Arkiaamut ovat niin minuuttipeliä, että silloin minulla ei tulisi mieleenikään improvisoida. Toisin on lomalla, silloin aamiaisetkin ovat yksi mahdollisuus tuoda ripaus ylellisyyttä päivään. Seuraavaksi muistelen meidän juuri päättyneen lomaviikon suloisimpia aamiaisia. Tässä niistä yksi.

 

 

Monesti haaveilen englantilaistyyppisestä aamiaisesta, mutta melkein yhtä monesti hylkään sen liian raskaana. Normaaliaamiaisiini verrattuna tämäntyyppinen muistuttaa jo enemmän päivän pääateriaa, kuin aamiaista. Mutta nyt oli aamupakkasen lauhtumista odotellessa hyvää aikaa sulatella aamiaista, joten tuumasta toimeen. Croissantit pakasteesta uuniin (mikä tuoksu niistä tulikaan!), pavut tomaattikastikkeessaan kattilaan lämpenemään ja pekonit pannulle paistumaan. Paistettujen pekonien lepäillessä folion alla talouspaperin päällä paistoin kananmunat (vain toiselta puolelta) pekonien rasvassa. Ja pääsivätpäs ne pakolliset vihreätkin lautaselle mukaan!

 

 

Aamiainen oli sen verran paljon tavallisesta poikkeava, että se vaati seurakseen happoa. Joskus nuoruudessa on tullut eräällä etelän lomalla nautittua tämäntyyppinen aamiainen oluen kera rannalle mennessä, mutta silloin taisi olla jo lounasaika. Silloin kai lounasaika oli nuoren ihmisen aamu. Tällä kertaa nautin tämän tuhdin aamiaisen Mimosan kera. Tuo ihana aamiaisjuoma sisältää appelsiinimehua ja kuohuviiniä, puolet ja puolet. Alkoholittoman version saa korvaamalla kuohuviinin kuplavedellä. Sekin toimii, ja tuo spesiaalifiiliksen.

Aamiaisen päätti motillinen cappuccinoa. Kapselikeittimemme kulkee kätevästi lomillekin autossa mukana. Se on pieni vaiva, mutta siitä tulee iso ilo. Samalla keittimellä valmistuu päivän pääaterioiden espressot käden käänteessä.

 

 

Tämän em. aamiaisen ohjelmaosuudesta vastasi ihana auringonnousu. Oli upeaa seurata, kuinka nopeasti aurinko sieltä vaaran takaa nousikaan. Se tapahtui ihan silmissä. Ensin näkyi ujo valonkajo, sitten aurinko vähän kurkkasi, ja lopulta se valloitti vaaran huipun ja taivaan. Siinä vaiheessa alkoikin jo paistaa silmiin, ja tuli tarve kääntää kaihtimen asentoa.

 

 

Tämä seuraava aamiainen sai suorastaan hymyn huulille. Olin kyllä ensin asetellut kirsikkatomaatit ihan vain riviin pellille, mutta sitten huomasin näyttävän siltä, kuin pellillä olisi suu viivana. No eihän se lomalla käy. Muutaman tomaatin siirtämisellä peltikin alkoi hymyillä.

 

 

Nämä muna-pekonikuppiset syntyivät kivasti ihan ilman kuppejakin. Kiepautin vain kolme pekonisiivua ympyrän muotoon leivinpaperin päälle ja painelin pekonin reunat tiiviisti leivinpaperiin kiinni (ettei kananmuna pääse sieltä leviämään pekonin ulkopuolelle). Näin syntyneeseen kuppiin rikoin kananmunan, jolle ripsautin aavistuksen suolaa ja mustapippuria. Puolitetuille kirsikkatomaateille pirskottelin oliiviöljyä, ja maustoin nekin kevyesti suolalla ja mustapippurilla sekä raastoin niille lisämausteeksi hiukan parmesaania. Ripauksen sokeriakin olisin tomaateille sirotellut, mutta eipä tullut otettua sokeria lomalle mukaan, kun sitä ei meillä juuri käytetä. Pelti oli 200-asteisessa uunissa n. 15 min. Kylmäkaapista löytyi vielä korianteria, jota revin uunista otettujen kananmunien päälle.

 

 

Pekoni-munakuppien ja paahdettujen tomaattien lisäksi tein paahdetut avokadoleivät, eli leivät paahtimen kautta ja avokadoa leivän päälle. Lorautin avokadoille pikkuisen oliiviöljyä ja pieni puristus sitruunanmehua, lisäksi ripaukset suolaa, pippuria ja raastettua parmesaania. Tämän aamiaisen raikastus oli veriappelsiini. Olin säilyttänyt niitä kylmäkaapissa, joten nämä lusikoitavat veriappelsiinin puolikkaat olivat todella ihanan raikkaita suolaisen pekonin jälkeen.

 

 

Niin ja olihan meillä vielä tällainenkin ihana aamiainen, jossa avokado pääsi aika lailla pääosaan. Halkaisin avokadot, poistin kivet ja lusikoin kiven jättämää kuoppaa isommaksi. Puristin avokadolle hieman sitruunaa, ja täytin kuopan rikotulla, kuorestaan valutetulla kananmunalla. Ripaus suolaa ja mustapippuria koko komeudelle, ja sitten uunipellillä 250-asteiseen uuniin n. 8-10 minuutiksi. Huomaa, että uunien tehot vaihtelevat. Jos et halua valuvia keltuaisia, anna olla uunissa vaikka 15 minuuttia. Mutta jos jätät keltuaiset valuviksi, on niissä ihanaa dipata croissantia tai leipää.

 

 

 

Auringonnousun seuraaminen oli tämänkin aamiaisen sivuohjelma. Siihen näkymään en kyllästy koskaan. Se on vähän sama juttu, kuin elävään tuleen tai mereen tuijottelu. Nuo kaikki vangitsevat katseeni. 

 

 

Nämä tavallisuudesta poikkeavat aamiaiset olivat yksi tapa nostattaa lomatunnelmaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme nyt Espanjassa, mutta se ei vielä nytkään ollut mahdollista. Parempi oli vain tehdä olonsa nautittavaksi ihan täällä kotimaassa, (korona)turvallisuusasiat täälläkin tiukasti huomioiden. Ja kyllä me nautimmekin tuosta lomaviikosta, runsaan ulkoilun ja levon kera. Tartuimme hetkiin. Jos jossakin, niin siinä olemme aika hyviä, jos vain olosuhteet ovat suotuisat.

 

 

Veriappelsiinisalaatista virtaa ja vitamiineja

Ihanan makeat veriappelsiinit ovat taas täällä. Olen ostanut jo useamman pussillisen noita mehukkaita ja energisoivia hedelmiä, joihin tulee suorastaan himo. Veriappelsiinien sesonki on sen verran lyhyt (tammikuusta maaliskuun alkuun), että kyllä niitä nyt kannattaakin syödä niin paljon kuin vain vatsa vetää. Syön niitä aamu- ja iltapaloiksi halkaistuina, ja siitä lusikoiden. Toisinaan taas kuorin ja leikkaan ne terävällä veitsellä joko pyöreiksi viipaleiksi tai kalvottomiksi lohkoiksi ja herkuttelen niillä esim.  kreikkalaisen jogurtin ja hunajan kanssa. Aika monesti lisään veriappelsiineja salaatteihinkin.

Veriappelsiinisalaatti

4:lle

200 g lehtikaalia (kotimaista)

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

puolen sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

1 pss kotimaista babypinaattia

2 punasipulia

balsamicoa

hunajaa

5-6 veriappelsiinia

1 pkt fetaa

Pese lehtikaalit ja ravistele niistä enimmät vedet pois, ja taputtele talouspaperilla kuiviksi. Poista ruodit, ja revi lehtikaalit pienemmiksi. Silppua valkosipulit ja kuullota ne pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Valkosipulit palavat herkästi, ja sitähän emme halua. Lisää lehtikaalit ja paista, kunnes ovat sopivasti pehmentyneet. Mausta sitruunan mehulla sekä suolalla ja pippurilla. Levitä paistettu lehtikaali laakealle salaattivadille. Lisää myös huuhdellut ja lingotut babypinaatit. Sekoita nämä terveelliset vihreät keskenään.

Pese veriappelsiinit, vaikkei niitä kuorineen syödäkään. Hedelmien pinnoissa on aina yhtä sun toista, joita en halua siirtää käsissäni ruoan sekaan. Viillä päätykiekot pois kahdella eri viillolla. Aseta sitten veriappelsiini leikkuulaudalle pystyasentoon ja leikkaa kuori lastu kerrallaan ylhäältä alaspäin niin, että koko valkoinen osa irtoaa hedelmälihasta. Lastuihin jäävä pieni määrä hedelmälihaa on palkinto, jonka voit niistä imeskellä ja jyrsiä salaatin valmistumisen jälkeen. Ainakaan minä en voi pitää suutani erossa niistä. Siksikin on kiva, että myös hedelmänkuoret ovat puhtaita.

Aseta veriappelsiini taas kyljelleen ja leikkaa se kiekoiksi. Levitä kiekot vihreitten päälle.

Kuori ja viipaloi punasipulit renkaiksi. Kuullota sipulirenkaita pannulla oliiviöljyssä, ja kun ne ovat mukavasti pehmentyneet, lorauta sekaan balsamicoa ja hunajaa. Nämä jäävät minulta yleensä mittaamatta, mutta balsamicoa olen lorauttanut ehkä n. 2-3 rkl ja hunajaa 2-3 tl. Sekoita kunnes sipulit ovat imeneet balsamicon ja hunajan itseensä. Pyöräytykset suola- ja pippurimyllystä ovat myös paikallaan. Levitä maustuneet sipulit veriappelsiiniviipaleiden päälle.

Murustele feta ja levitä se koko komeuden päälle. Jos fetan alta ei meinaa erottaa muita salaatin aineksia, nostele lusikkaa ja haarukkaa apuna käyttäen salaattia varovasti pohjasta sen verran, että ainekset hiukan tasoittuvat ja salaatin päälle näkyy, mitä se sisältää.

Pienet sormisuolat ja pippurit viimeistelevät maut. Veriappelsiinit ovat niin mehukkaita, että salaatinkastiketta ei varsinaisesti tarvita.

Tämä raikas salaatti toimi meillä ihan pääruokana yhdessä pullukoitten broilerinfileiden kanssa. Perunoita tai muita lisukkeita emme kaivanneet, koska nyt teki mieli keventää. Ruokajuomana oli raikas kuplavesi, joka osaltaan antoi salaatin aineksille tilaa hivellä makuhermoja. Nälkä lähti, ja sen tilalle laskeutui hyvä olo.