Vanha kunnon makkarakeitto ja kuinka se tehdään

Näinä aikoina kodeissa kokataan ahkerasti, ja ihan tavalliset kotiruoat ovat nousseet arvoon arvaamattoman. Perinteiset, lapsuudesta tutut arkiruoat tuovat lohtua. Ne antavat tunteen jostakin pysyvästä. Nyt jos koskaan onkin hyvä aika ottaa ne taas ohjelmistoon ja jakaa siinä samalla myös perimätietoa jälkipolville. Viime aikoina olen itsekin joutunut/päässyt etätöiden myötä kokkailemaan myös arkisin, huomaan hakevani ruokavinkkejä omasta lapsuudestani. Yksi lempiruoistani oli silloin makkarakeitto. Suorastaan hämmästyin, kun en löytänyt sitä blogistani. Olen ehkä pitänyt sitä liian itsestään selvänä ja tavallisena ruokana. Mutta sellaisia ruokia ja ruokaohjeita me nyt tarvitsemme, joten korjaan nyt heti asian tänne blogiinkin.

Perinteinen makkarakeitto

4:lle

1 lenkkimakkara (tässä Kunnon kuoreton lenkki 450 g)

2 rkl voita

6 perunaa (keskikokoa)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 l lihalientä (tai 1 l vettä + 2 lihaliemikuutiota tai -fondia)

2-3 laakerinlehteä

10 maustepippuria

½ -1 punttia persiljaa

Halkaise lenkinpuolikkaat pitkittäissuunnassa ja leikkaa halkaistut lenkit puoliympyrän mallisiksi viipaleiksi. (Satsaa lenkin laatuun, makuerot ovat lenkkimakkaroissakin melkoiset.) Kuori, ja paloittele perunat ja porkkanat. (Tapanani on kuutioida perunat sen kokoiseksi, ettei niitä tarvitse yrittää pieniä enää lautasella. Ja porkkanat pilkon vielä pienemmiksi.) Kuori ja silppua sipuli terävällä veitsellä. Silppua persilja. Ja sitten sopan tekoon…

Sulata ruokalusikallinen voita pinnoitetussa kattilassa ja kaada perunat kattilaan. Kuullottele niitä pari kolme minuuttia.

Lisää porkkanakuutiot ja jatka kuullotusta hetken aikaa. Perunoiden ja porkkanoiden kuullotus ei vie montaa minuuttia. Se kannattaa siis malttaa tehdä, ainakin jos haluat erityisen maukasta keittoa.

Kaada lihaliemi (tai vesi ja fondit) kattilaan. Lisää laakerinlehdet ja pippurit ja jätä keitto kiehumaan.

Keiton kiehuessa kuumenna pannu ja lisää ruokalusikallinen voita. Ruskista sipulit.

Lisää makkaraviipaleet ja paista ne kauniin värisiksi. (Myöskään tätä vaihetta ei kannata ohittaa, jos parasta makkarakeittoa haluat.)

Lisää ruskistettu sipuli-makkaraseos keittoon. Jatka keittämistä, kunnes perunat ovat kypsiä, elleivät ne sitä jo ole. Perunakuutiot kypsyvät yleensä noin 15 minuutissa.

Kun perunatkin ovat kypsiä, tarkista maku. Lisää persiljasilppu, ja sekoita persilja keiton sekaan.

Tuoksukin sen jo kertoo, että keitto on nyt valmis nautittavaksi. Sitten vain kattila pöytään ja syöjät sen ympärille. Ripottele vielä jo tarjolla olevan keiton pinnallekin hiukan persiljaa.

Tässäpä oli seikkaperäinen ohje, kuinka tehdä kunnon perinteinen makkarakeitto. Näillä ohjein pitäisi onnistua niidenkin, jotka ovat ennen koronaa kokkailleet vain vähän, tai ei ollenkaan.

Tein tämän keiton maanantai-iltana, ja jaoin sen suoraan neljään annokseen. Näin oli tiistain ja keskiviikon lounaat mikroa vaille valmiit. No pitihän tätä toki maistaa muutama lusikallinen jo heti tuoreeltaankin. Ai että, melkein itku siinä maistellessa pääsi. Keitto oli niin hyvää. Lohduttavaa myös. Maailma oli taas hetken aikaa parempi.

Makkaroonilaatikko ja aurinkoinen porkkanaraaste

Sarjassamme helppoa ja hyvää kotiruokaa… Tämän makkara-makaronilaatikon (makkaroonilaatikon) valmistin jo viikko sitten. Toki söimmekin sen jo viime viikolla. Oli vain niin kiireinen viikko, että ehdin kirjoittaa siitä vasta nyt. Tämä ruoka sai alkunsa siitä, kun mökkiviikonlopulta oli jäänyt yli lenkkimakkara ja maitoa sekä muutamia muita raaka-aineita. Makkaran olin ostanut siltä varalta, jos haluaisimme paistaa makkaraa takassa tai kodassa. Paistamatta kuitenkin jäi. Maitoa puolestaan olin ostanut perunamuusia varten, ja siitäkin jäi reilusti yli. Loppuviikolla olimme lähdössä reissuun, joten nämä uhkasivat jäädä käyttämättä. Niinpä keksin käyttää ne makaronilaatikkoon, jota voisimme syödä seuraavat pari päivää.

Tämä on ensimmäinen makkaraversioni makaronilaatikosta, ja ohjekin syntyi kokeilun tuloksena. Tällaista siitä sitten tuli.

Makkaroonilaatikko

(5-6:lle)

1 pss (400 g) tummaa makaronia

1,5 l vettä

2 kasvisfondia

1 sipuli

1 lenkkimakkara

1 tlk (400 g) Mutti-tomaattimurskaa

3 kananmunaa

6 dl maitoa

4 tl dijon(hunaja)sinappia

2 tl suolaa

mustapippuria

2 tl paprikajauhetta

½ -1 pss juustoraastetta

(voita vuoan voiteluun ja sipulin kuullotukseen)

35 minuuttia 200 C-asteisessa uunissa

1.

Kiehuta vesi ja sekoita siihen kasvisfondit (kana- ja lihafondit käyvät myös). Keitä makaronit melkein kypsiksi. Valuta ne ja levitä voideltuun vuokaan.

2.

Silppua sipuli ja kuutioi makkara. Kuullota sipuli ja lisää makkarakuutiot ja ruskistele hetki. Lisää sipuliset makkarat makaronien joukkoon ja sekoita.

3.

Lisää tomaattimurska vuokaan tasaisesti joka puolelle. Sekoittele.

4.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää maito. Vispaa kevyesti sekaisin. Lisää sinappi ja mausteet ja sekoita uudelleen. Kaada seos muiden ainesten päälle.

5.

Ripottele pinnalle kauttaaltaan juustoraastetta. Minulla oli puoli pussillista cheddaria, sekin viikonlopun tähteitä. En kaivannut lisää juustoa, mutta toisaalta koko pussillinenkin on varmasti vähintään yhtä hyvä määrä.

6.

Paista uunin keskitasolla ja anna vetäytyä folion alla n. 10 minuuttia.

Makkaroonilaatikon seuraksi tarjosin iloisen väristä porkkanaraastetta. Raastoin sen kolmen värisistä porkkanoista, jotka esittelin tässä jutussa. Silloin osa porkkanoista päätyi poropataan, ja nyt lopuista tein siis raastetta. Tämä ruoka olikin alusta loppuun aika lailla tähteistä kyhättyä. Chili ja lime jäivät yli mökkiviikonlopun perjantaiherkusta, näistä tacoista.

Aurinkoinen porkkanaraaste

6 porkkanaa (tässä kolmea väriä, mutta toki voit tehdä raasteen tavallisestakin porkkanasta)

1 punainen chili

1 lime

3 rkl oliiviöljyä

3 tl hunajaa

Pese, kuori ja raasta porkkanat. Pese ja silppua chili. Minä jätin siemenet käyttämättä, en halunnut raasteesta liian tulista. Lisää chili porkkanaraasteen sekaan. Purista limen mehu ja sekoita joukkoon oliiviöljy sekä hunaja. Sekoita kastike raasteeseen.

 

Raasteesta tuli hauskan näköistä, tosin ei niin kirjavaa kuin kuvittelin. Tämä johtui siitä, että violettien porkkanoiden sisus oli oranssia. Chili antoi sopivasti kärkeä, lime raikkautta ja hunaja makeutta. Erittäin hyvä kokonaisuus. Turhan harvoin tulee tehtyä raasteita.

Tämä kokonaisuus oli kotiruokaa parhaimmillaan. Söimme tuosta satsista yhtenä iltana (turhan isot) maistiaiset ja kahtena päivänä reilut lounaat. Toisen päivän lounaalle tarjosin lisukkeeksi kirsikkatomaatteja.  Kumpanakin päivänä otin eväät töihin mukaan, mikä oli tosi hyvä idea. Näin aikaa ei mennyt siirtymiseen johonkin paikkakunnan lounasravintoloista. Viikko oli kovin kiireinen.

Kumpanakin päivänä tuli myös tyyppi jos toinenkin työpaikan keittiöön nuuhkimaan, mitä hyvää olen tuonut mukanani. Eräs jopa ehdotti, josko alkaisin bloggaamaan työpaikkalounaista. Olisivat kuulemma vapaaehtoisia koekaniineja.

Laitan tähän vielä linkin yleisimmin tekemääni makaronilaatikkoon, johon laitan jauhelihaa. Siihen versioon ei tule lainkaan munamaitoa, vaan ainoastaan lihalientä, johon sulatan Koskenlaskijaa.

Kyllä kotiruoka on hyvää! Näin huokaili työkaverinikin. No onhan se. Edullistakin se on.