Ruokaisat lounassalaatit ovat arjen herkkua

Edellisessä postauksessani uhkasin syödä tämän viikon vallan kasvisruokia, ennen seuraavaa ravintolasumaa. No on tässä ruoassa paljon kasviksiakin. Makkaroissakin on broilerinlihan lisäksi mm. herkkutatteja, eli vähän kasvisten suuntaan ne ovat keikallaan nekin. Vakavasti, en tästä yrittänytkään tehdä mitään kasvisannosta. Tämä on jo viime viikon satoa, ja silloin minun piti tehdä oikein kunnolla ruokaisa salaatti. Kävi vain niin, että unohdin pois puolet niistä ruokaisista raaka-aineista. Toki unohdetuilla aineksille löytyi myöhemmin muuta käyttöä, joista lisää postauksen edetessä. Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle tästä Vottosen Vihellys -salaatista. Nimi tulee tietysti makkarasta, joka on herra Eero Vottosen käsialaa.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli tehdä tällainen ruokaisa makkarasalaatti...

Makkarasalaatti

salaattia

kurkkua

kirsikkatomaatteja

kasviksille roiskaus oliiviöljyä, sekä suolaa ja pippuria

paistettuja makkaroita

paistettuja perunoita

juustokuutioita

keitettyjä kananmunia

sinappimajoneesia

Muuten hyvä, mutta perunat ja juusto jäivät jääkaappiin, vaikka olin ihan tarkoituksella ostanut kantarellijuustoa. Sellainen juusto osui todellakin silmiini kaupassa, joten ostettavahan se oli. Poden nimittäin edelleenkin puutostilaa kantarelleista. En onnistunut viime kesänä löytämään torilta kantarellin kantarellia. Nyt sitten ostan kaikkea, missä puhutaan vähänkään kantarelleista.

Sinappimajoneesi

Sekoita keskenään:

1 dl majoneesia (Hellmann’s)

2 rkl dijonsinappia (honey)

1 tl sitruunanmehua

Juusto jäi siis käyttämättä tuosta yllä olevasta salaatista. Se oli oikeastaan ihan hyvä asia, makkarasalaatti oli ihan tarpeeksi ruokaisa noinkin. Toisaalta myös tälle viikolle tarvittiin erilaisia suolapaloja salaattiin. Teinkin sitten tällaisen salaatin eiliseksi lounaaksi.

Tunamuna-juustosalaatti

(2-3:lle)

1 pss babypinaattia

1 kurkku

1 rs (n. 200 g) kirsikkatomaatteja

juustokuutioita

1 tlk tonnikalaa (Abba)

2 rkl kapriksia

suolaa

mustapippuria

kananmunia

Salaatinkastike

1 rkl punaviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

pieni loraus sitruunamehua

1 valkosipulinkynsi silputtuna

1 rkl ruohosipulia silputtuna

pikkuisen suolaa ja pippuria

Huuhtele ja linkoa babypinaatit. Levitä ne tarjoiluvadille tai suoraan lautasille.

Paloittele pestyt kurkku ja kirsikkatomaatit. Kuutioi juusto. Sekoita keskenään kurkku, kirsikkatomaatit, juusto, tonnikala ja kaprikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa seos pinaatinlehtien päälle. Pyöräytä pinnalle vielä pikkuisen suolaa.

Sekoita salaatinkastike kevyesti, onnistuu ihan käsivispilällä. Pirskottele kastiketta sinne tänne annoksen päälle.

Aika kivoja ruokaisia salaatteja olivat nämä molemmat, niin makkara- kuin tonnikalasalaattikin. Kumpikin palveli hyvin päivän pääateriana. Nälkä lähti, mutta ei täyttänyt liikaa. Ja ainahan voit tehdä salaatin seuraksi juuri niin ruokaisat voileivät, kuin hyvältä tuntuu.

tunamuna-juustosalaatti

Tällaiset ruokaisat salaatit syntyvät tosi nopeasti. Toisinaan vain pitää käyttää vähän mielikuvitusta, että keksii, mitä salaattiin heittelisi. Halusinkin tällä postauksella lähinnä antaa pari vinkkiä, miten vähistäkin raaka-aineista saa ihan ruokaisaa salaattia. Salaattiin voi kätkeä melkein mitä vain, mikä hyvältä maistuu.

Pekoni-leipäjuusto – voi vitsi, mikä makupari!

Ruokaostoksilla etenen yleensä ennalta laaditun ostoslistan mukaan. Niin, ja asiointia nopeuttaakseni listanihan on luonnollisesti laadittu suoraan lempikauppani tuotteiden sijoittelujärjestystä vastaavasti. Jos kaupassa on joku erikoispäivä, ja odotettavissa suuri ryntäys, pyrin käymään siellä jo mahdollisimman varhain ennen ruuhkaa.  Maistelukojuille en yleensä pysähdy, ne ovat minulle lähinnä hidasteita. Taidan siis toimia juuri päinvastoin, kuin mitä kauppias toivoo. Niinpä viime viikolla yllätyin itsekin, kun kaupan Lähiruokamarkkinat-päivän aamuna pysähdyin vasta kojuaan pystyttävän esittelijän kutsusta maistamaan leipäjuustoa lakkahillolla. Siitä kehkeytyikin mukava rupattelutuokio. Vaihdoimme ideoita, mihin kaikkeen leipäjuustoa voisi käyttää. Esittelijä kertoi niin mahtavan vinkin leipäjuuston ja pekonin yhdistämisestä, että se sai kuolan valumaan suupielistäni. Leipäjuusto lähti mukaani. Samoin huomasin koukkaavani takaisin jo ohittamalleni pekonihyllylle. Lopputulos on tässä, eilisen perjantai-illan herkku kohta mökille saavuttuamme.

Pekoni-leipäjuustokääröt valmistuivat todella helposti. Käärin pekonisiivut leipäjuustopalojen ympärille ja laitoin kääröt kylmään, kuivaan pannuun. Sitten vasta levy päälle. Tämän pekonipaketin ohjeen mukaan pekonit kypsyvät 2 minuutissa. Nyt kun ne olivat tällä lailla kääröinä, paistoin 2 minuuttia per puoli, ja sitten vielä varmistelin, että kyljetkin ovat kypsät. Yhteensä paistamiseen meni 5 minuuttia, siis siitä hetkestä kun pannu oli kuuma.

 

Tämä oli aivan uskomaton herkku. Mieleeni ei ollut ikinä kuuna päivänä tullut yhdistää tällä tavalla näitä kahta raaka-ainetta. Yksinkertaista, mutta todella herkullista. Olipas hyvä, että pysähdyin maistelukojulle. Olisin tätä vinkkiä ja makuelämystä köyhempi, ellen olisi pysähtynyt. Ja mikä yllättävää, leipäjuustoon yhdistettynä pekonikaan ei tuntunut mitenkään suolaiselta. Aivan mahtava setti kerta kaikkiaan.

Paistetut pekoni-leipäjuustot nautimme raikkaan salaatin kanssa. Salattiin laitoin: jääsalaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä.

Jääkaappiin oli viime viikolta jäänyt punaisia chilejä, ja niistä olisi päästävä eroon. Niinpä keksin käyttää yhden niistä salaatinkastikkeeseen, jota tein edellisen kerran vappuaaton salaatille. Se(kin) salaatti oli muuten niin hyvää, että kannattaa käydä tsekkaamassa. Salaattia, kurkkua, mangoa, avokadoa, fetaa….  Ohjeet tuohon vappuaaton salaattiin ja chiliseen salaatinkastikkeeseen löytyvät täältä.

Onneksi oli chiliä. Tästä tuli nimittäin niin loistava yhdistelmä, että se olisi voinut olla jopa suunniteltu kokonaisuus. Tästä eteenpäin tulenkin valmistamaan tätä sattumien kautta syntynyttä herkkukokonaisuutta juuri tällä lailla. Chili antoi ihanasti ryhtiä ja sweet chili –kastike taas tasoitti chilin tulisuutta. Pekoni-leipäjuustot raikkaan salaatin ja chilisen salaatinkastikkeen kera olivat ihan täydellinen match.

Luumusalaatti Caprese

Viime päivinä ovat kokkailuni jääneet minimiin, suorastaan olemattomiin. Viikonlopun leikin turistia Helsingissä, ja sitähän taisin hieman ollakin. Jotenkin en vain koe olevani siellä koskaan satunnainen matkailija, kun noita Helsingissä käyntejä tulee kuitenkin verrattain usein kohdalleni. Mutta viime viikonloppuna olin siellä ihan vain huvikseni. Kävelykilometrejä tuli niin paljon, että jaloissa tuntuu vieläkin. Ruokapaikat olivat totta kai tarkoin mietittyjä, ja ne miellyttivät. Lauantain pääaterialla Ragussa yllätin itsenikin, ja annoin kännykkäni ja sitä myöten kamerani olla koko ajan laukussa. Keskityin vain nauttimiseen, seurusteluun ja taidokkaiden annosten ihmettelyyn. Koko viikonlopun ajan pääsin siis täysin valmiiseen pöytään, eikä kotonakaan ole tullut sen koommin tehtyä mitään aamu- ja iltapaloja kummempaa, ennen kuin vasta nyt.  Minulla halutti jotain raikasta ja hyvää. Katseeni osui hedelmävadin luumuihin, ja sain idean kokeilla, miltähän maistuisi luumusalaatti Caprese-tyylillä. Se oli ehkä päivän paras idea.

Luumusalaatti Caprese

(lisukkeeksi 4:lle tai reiluksi pääruoaksi 2:lle)

1 ruukku villirucolaa (tämä salaatti vaatii voimakkaanmakuisen vihreän)

4 kypsää luumua

½ rasiaa keltaisia kirsikkatomaatteja

1 buffalo-mozzarellapallo

2 kourallista cashewpähkinöitä

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamicoa

hyppysellinen suolaa

hyppysellinen mustapippuria

Minulla on sellainen pinttynyt tapa käsitellä ruukkurucolaa, että väännän käsilläni rucolan lehdet poikki aika juuresta, ja annan niiden lehtien uiskennella kylmässä vedessä n. 15 minuutin ajan, jonka jälkeen linkoan ne kuiviksi. Tällä tavalla kuvittelen niiden maun hieman pyöristyvän, plus että rucolat ovat tämän käsittelyn jälkeen aina erittäin virkeitä.

Levitin pestyt ja lingotut rucolat salaattivadille. Pesin ja halkaisin luumut ja poistin kivet, sitten viipaloin luumut rucolan päälle. Seurakseen ne saivat huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Revin buffalo-mozzarellan paloiksi, ja lisäsin ne muiden ainesten päälle. Pähkinöitä pitäisi kuulemma syödä kourallinen per päivä. Tämän päivän kouralliset heitin salaatin päälle. Viimeistelin salaatin kastikkeella, joka muodostui oliiviöljystä, balsamicosta, suolasta ja pippurista. Vispasin hetken vimmatusti, kunnes ainekset olivat kunnolla sekaisin. Liruttelin kastiketta sinne tänne salaatin päälle.

Makustellen maistelin ensimmäiset haarukalliset, miettien tuliko kokonaisuudesta kuvitelmaani vastaava. Todellakin tuli. Luumut antoivat ihanaa täyteläisyyttä, ja maut olivat presidenttiämme lainatakseni ”aikalailla, ja kokolaillakin” suloisessa balanssissa, miellyttävää jälkimakua myöten. Balsamico puolestaan antoi ihanaa hapokkuutta. Uskallan vilpittömästi suositella, vierastarjottavaksikin. Tästä salaatista jäi mukava olo.