Herkkulautanen graavilohesta ja uusista perunoista

Maanantaina tein tuttuun tapaani ruokaa viikonlopun tähteistä. Tarkoitus oli tehdä keittiössä nopeasti jotain, ja nauttia tuo jotain ulkosalla. Viikonlopulta oli jäänyt yli muutama ihan minikoinen siiklipottu (vastasivat ehkä 3-4 keskikokoista perunaa) ja pieni paketti graavilohta. Tilliäkin löytyi. Olisivathan nuo jo olleet hyvät tuollaisenaankin, mutta jääkaapin tarkempi inventaari osoitti, että kananmunatkin menevät pian vanhaksi ja majoneesipurkin (aina Hellmann’s) lopusta olisi nyt hyvä päästä eroon. Hedelmävadilla oli vielä yksi sitruuna. Niinpä päätin kokeilla yhdistää ne kaikki samalle lautaselle, ja katsoa mitä tulee. No hyvää tuli. Ja aikaa kului vain sen verran, mitä menee kokonaisajaltaan kananmunien ja pienenpienien pottujen keittämiseen. Niiden kiehuessa ehdin valmistella kaiken muun, ja kattaa vielä pöydänkin. Eli noin vartissa valmiiksi tuli tämä herkkulautanen, ihan alusta loppuun asti.

Kahteen herkkulautaseen yhteensä nämä:

keitettyjä uusia perunoita viipaleina

80 g graavilohisiivuja (1 siivu aina 2-3 suikaleeksi)

puolikkaan sitruunan mehu

tilliä silputtuna

2 keitettyä kananmunaa silputtuna

sinappimajoneesia (sekoita keskenään 4 rkl majoneesia, 2 tl sitruunan mehua ja 2 tl dijon hunajasinappia)

Asettele lautasen pohjalle viipaloituja perunoita. Purista niiden päälle sitruunan mehua ja ripottele hieman tillisilppua. Lisää seuraavaksi graavilohiviipaleita. (Sillikin kävisi tähän varmasti hyvin.) Koristele silputuilla kananmunilla. Lusikoi sinne tänne sinappimajoneesia. Viimeistele tillisilpulla. 

Tähteistä syntyi sopivasti kaksi lautasellista tätä ihanaa herkkua, jonka söimme hyväksyvän muminan ja ääntelyn kera. Niin hyvää se oli. Piti välillä ihan varovasti katsoa, näkyykö naapurin pihalla ketään.

Hups, olin jo puolivälissä menossa, kun muistin, että perunatkin pitää näkyä :)

 

Tästä tuli niin hyvää, että taidanpa ottaa tämän herkkulautasen vakiolistalle. Se on hyvää sellaisenaan pääruokana, ja pienempänä annoksena se olisi aivan mahtava alkuruoka. Kalaisaan pitopöytäänkin se olisi hyvä lisä, mutta vain jos katkeamaton kylmäketju on varma. Helteisen sään pihapöydälle majoneesilla höystetty vati ei oikein sovellu seisoskelemaan. Ulkokekkereillä tarjoaisin tämän ilman majoneesia, jos vadillinen ei tule heti kokonaan syödyksi. Majoneesin kanssa kannattaa olla etenkin näillä hellekeleillä varovainen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.  Jos majoneesi jää pois, puristaisin siinä tapauksessa vadille hieman enemmän sitruunan mehua annosta mehevöittämään. Sitruuna sopii täydellisesti tähän annokseen, jos myöskin majoneesiin raikkautta antamaan.

Parsannäpistäjän iltapala

Touhukas lauantaipäivä alkaa olla pulkassa ja huomenna mukavat ruokakekkerit edessä. Jääkaappi täynnä herkkuja, mm. Espanjasta ruokakauppaan saapuneet parsapuntit, joista tarkasti valikoin sunnuntaiaterialle parhaat yksilöt.  Kotiin tultuani käärin ne huolellisesti kylmässä vedessä kasteltuun keittiöpyyhkeeseen ja laitoin nyytin kylmäkaappiin. Siinä parsat pysyisivät huomiseen hyvässä kunnossa. Kiusaus kävi kuitenkin liian suureksi, ja oli ihan pakko raottaa parsanyyttiä ja näpistää neljä parsatankoa iltapalaksi. Ajattelin tutustuttaa parsan poroon. Tulivatkin oikein hyvin juttuun.

Iltapala syntyi nopeasti. Laitoin uunin lämpenemään 225 C asteeseen. Keitin neljän minuutin kananmunat. Taivutin parsat ja katkaisin ne siitä kohti, mistä ne itse halusivat katketa. Kuorin ne aika huolettomasti latvan alapuolelta tyveen päin. Laitoin ne uunipellille ja pirskottelin päälle oliiviöljyä ja sitruunan mehua, sekä pikkuisen suolaa ja mustapippuria. Laitoin parsat uuniin 10 minuutiksi. Ensimmäisen 5 minuutin aikana leikkasin talonpoikaisleivästä kaksi siivua. Hieroin niitä katkaistulla valkosipulinkynnellä ja lorautin päälle oliiviöljyä, ja sitten hieroin niitä valkosipulilla  vielä uudelleen ”kerta kiellon päälle”. Lisäsin leivät uunipellille viimeiseksi  5 minuutiksi. 10 minuutin kohdalla otin uunipellin uunista ja laitoin lautaselle leivät, ja parsat niiden päälle. Loraukset oliiviöljystä ja sitruunasta.  Kananmunan puolikkaat parsojen kaveriksi, kananmunille ripaus sormisuolaa. Sitten villi kokeilu, jossa poro kohtasi parsan. Silppusin viisi kylmäsavuporosiivua ja ripottelin ne vähän sinne tänne. Viimeistelyyn porosilpun päälle vielä hyppyselliset dukkah-mausteseosta, joka antoi mukavan rapsakan rakenteen. Kyytipojaksi lasi Rieslingiä.

Olipas hyvää. Tosi nopea ja maistuva iltapala se olikin. Hollandaisekastike toimisi varmasti hyvänä lisänä, jos kastiketta haluaa. Vaihtoehtoisesti lusikallinen aiolia tai jotain muuta maustettua majoneesia voisi myös olla hyvä lisäys. Meille näpistelijöille tämä toimi oikein hyvin näinkin, emmekä oliiviöljyä ja sitruunan mehua kummempia kastikkeita kaivanneet.  Voisin kuvitella, että tämä näpistysherkku olisi myös hyvä alkuruoka. Parmesaaniakin voisi siihen päälle vielä hunnuksi raastaa. Varmaan olisin raastanutkin, ellei parsan himo olisi iskenyt niin voimalla päälle, että parmesaani ei tullut siinä vaiheessa mieleenikään.

Huomisellekin jäi vielä parsaa, kuten myös paljon muitakin hyviä herkkuja. Hyvää settiä on lupeissa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.