Chillailu-grillailujemme suosituin setti

Aika pitkälle eteni kesä, ennen kuin saimme tehtyä tämän meidän perheen klassikon, siis mitä grilliherkkuihin tulee. Toki kaikkia noita raaka-aineita on grillailtu jo aiemminkin tänä kesänä, mutta viime viikonloppuna grillasimme tämän lempparisettimme kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä sitä on vaikea kuvitella, mutta viime viikonloppuna oli vielä uskomattoman lämmin sää. Onneksi ymmärsimme nauttia siitä täysillä, ja vieläpä tämän moneen kertaan testatun ja toimivaksi havaitun grillisetin kera.

Tämän setin osalta ei ole paljon reseptejä jaettavaksi, niin yksinkertaisia nämä herkut ovat. Ohje kuuluukin oikeastaan niin, että keitetään siiklit ja sipulivoikastike, ja heitetään herkut grilliin. No, pari vaihetta ehkä kuitenkin on ennen grilliin heittämistä.

Potut voi keittää valmiiksi jo näiden pikkuvalmisteluiden aikana. Niitä ei tarvitse todellakaan ajoittaa valmistumaan samaan hetkeen muiden syötävien kanssa, koska ne pysyvät hyvin lämpimänä kannen alla. Niiden maku senkun vain paranee kuumien perunoiden levätessä kattilassa. Tässä on oletuksena, että keitetään napakoita uusia perunoita (ei siis kiehutella liikaa). Siiklit ovat meidän number one.  

Tarvitset näitä:

uusia perunoita

kesäsipulia

voita

vettä tai perunoiden keitinvettä

suolaa

mustapippuria

valkosipuli-chilioliiviöljyä

broilerinfileitä

kesäkurpitsaa

suippopaprikoita

herkkusieniä

pekonia

Valmistelut:

1.

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön n. ½ tuntia ennen kuin alat valmistella ruokia. Mausta broiskut vähintäänkin suolalla ja pippurilla, mutta myös paprikajauhe ja curry antavat hyvää makua. Ja ainahan voit käyttää suolan ja pippurin lisäksi ihan vaikka broilerimaustetta. Nämä meidän broilerinfileet olivat valmiiksi basilika-tomaatti -maustettuja, enkä lisännyt niihin mitään muita mausteita.

2.

Huuhtele ja viipaloi kesäkurpitsat haluamaasi muotoon. Sivele niille valkosipuli-chilioliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna niiden makuuntua muiden valmisteluiden ajan, ja levitä ne sitten grillausalustalle.

3.

Huuhtele suippopaprikat, ja laita ne grillausalustalle.

4.

Sipsuttele herkkusienet pullasudilla puhtaaksi, jos tarpeen. Kiepsauta kunkin herkkusienen ympärille pekonisiivu. Pekonisiivun loppupää kannattaa pujottaa pekonin ja sienen väliin.

Ja sitten grillaukseen:

Grillaa kesäkurpitsoita, suippopaprikoita ja pekonisieniä n. 15-20 minuuttia. Meillä on kaasugrilli, ja aika-arvio perustuu sen toimintaan.

Broilereita grillasimme n. 10 minuuttia. Otimme ensin rusketusraidat grillin ritilällä, ja loppuajan broilerit muhivat lempeämmin grillausalustalla.

Sipulivoikastikkeen voit valmistaa jo hetkeä ennen grillaamista, ja pitää sen lämpimänä joko hellalla tai vaikkapa grillin ylätasolla (tällöin kattilan täytyy olla grillinkestävä).

Sitten kun kaikki on kypsää, lado grillattavat samalle vadille, ja laita ne pottujen ja sipulivoikastikkeen seuraksi pöytään.  Tämän setin kyseessä ollen tapanani on laittaa pöytään myös tuorejuustoa, jota voi sipaista broilerin päälle. Se toimii samalla tavalla kuin maustevoi.

Tällä kertaa otimme kaiken irti tuosta upeasta päivästä. Ymmärsimme sen olevan kohdallamme kenties kesän viimeinen todella lämmin päivä. Niinpä grillasimme myös jälkkäriä tämän ohjeen mukaan, tosin tällä kertaa hedelmänä olivat aprikoosit (linkin ohjeessa nektariinit). Molempi parempi.

Voi hyvää päivää, miten hyvä setti tämä oli. Jälkiruokahan oli suorastaan taivaallista, mutta niin oli varsinainen ruokakin. Oikeastaan tämä setti on malliesimerkki keittiöni ideologiasta. Ja se ideologia on seuraavanlainen: ”Paras ruoka syntyy hyvällä fiiliksellä, kikkailemattomasti maku edellä, silmänruokaa unohtamatta”. Näin se on.

 PS. Minulla alkoi nyt kesäloma osa 2. Jihuu!

Chorizo-kanapata – lomakeittiön kestosuosikki

Mennäänpäs tämäkin postaus vielä uuniruoalla, edellisen postauksen jatkeeksi. Edellisen ja tämän uuniruoan välissä tosin on vaihtunut sekä maa että raaka-aineet. Tämänkertainen helppoakin helpompi uuniruoka on sellainen, jonka valmistan melkein joka kerta täällä Espanjassa ollessani. Teen sitä yleensä siinä kohtaa, kun olemme ehtineet nauttia muutaman kerran mereneläviä, joita aina Suomessa kovasti kaipaamme. Tämä ruoka valmistuu uunissa itsekseen samalla kun ”kokki” makoilee pihalla, ja sehän on myös lomalla plussaa.

Andalusialainen chorizo-kanapata

(4:lle)

oliiviöljyä

6-8 keskikokoista perunaa

suolaa

mustapippuria

1 iso sipuli

2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallisia paprikoita)

n. 500 g kanaa (tässä rintapaloja)

mausteita kanalle (tässä pollomaustetta, vähän suolaa ja pippuria)

n. 350 g tuorechorizoa (kestomakkarakin käy)

oreganoa

1 sitruunan mehu

210 C uunissa reilu tunti

Voitele vuoka oliiviöljyllä. Pese perunat ja lohko ne kuorineen neljään osaan. Levitä perunalohkot vuokaan, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja pilko sipuli reiluiksi paloiksi. Pese ja suikaloi paprika. Rakastan näitä paikallisia vihreitä suippopaprikoita!  Lisää kasvikset vuokaan.

Mausta kananfileet (tai reidet tms.) makusi mukaan kevyesti. Chorizo maustaa osaltaan kaikki ainekset. Paloittele filee reiluiksi paloiksi ja laita kanapalat vuokaan perunoiden väliin.

Kuori chorizot ja tarvittaessa paloittele pienemmiksi. Työntele chorizopalat kanojen ja perunoiden väliin siten, että niitä tulee joka puolelle vuokaa.

Ripottele pinnalle oreganoa ja kaada joukkoon sitruunasta puristettu mehu. Roiskuttele vuoalle vielä oliiviöljyä, tämän voit tehdä ihan rennolla kädellä. Kypsyessään chorizo antaa vuokaan makunsa ja mehunsa niin, että oliiviöljyn ja sitruunamehun ohella muita kostukkeita ei vuokaan tarvita.

Menossa uuniin...

Laita vuoka uuniin ja paahda reilu tunti, kunnes kaikki raaka-aineet ovat kypsiä.

Voi niitä tuoksuja, mitä uunista pihalle kantautuikaan. Ne suorastaan kutsuivat pari kertaa paiston aikana tarkkailemaan kypsymisen etenemistä. Samalla oli hyvä hieman sekoitella aineksia, jotta mikään niistä ei joutunut olemaan pinnalla liian kauan. Näin kaikki raaka-aineet säilyivät mehevinä, ja pääsivät imemään itseensä vuoan pohjalle muodostunutta herkullista paistolientä.

Chorizo-kanapadan seuraksi tarjosin raikkaita kirsikkatomaatteja. Chorizo on sen verran heviä kamaa, että tomaattien lisäksi emme kaivanneet muita lisukkeita. Toki liemessä voisi olla kiva dipata esim. patonkia, mutta minä sörssäsin pari perunaa tuohon herkulliseen liemeen. Kyllä, ihan niin kuin lapsena tehtiin. Ja mitä herkkupottuja niistä sitten tulikaan!

Söimme tätä vielä seuraavanakin päivänä. Silloin tuunasin ruoan lisäämällä ennen mikrossa lämmitystä joukkoon rasiallisen keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja. Ne raikastivat annosta mukavasti.

Tänään taitaakin olla taas merellisten herkkujen vuoro. Vielä on monta listalla olevaa lajia maistelematta.

Täytetyillä suippopaprikoilla viikonloppu käyntiin

Perjantaisin on mukava julistaa viikonloppu alkaneeksi (arki-iltoihin verrattuna) astetta nautinnollisemmalla iltapalalla. Viime viikonlopun rauhoituimme taas mökillä, ja perjantai-iltana sinne perille päästyämme tein tosi hyvää iltapalaa. Olin aiemmin viikolla ostanut kaksi suippopaprikaa soppaa varten, ja unohtanut käyttää ne siihen. Jotain käyttöä niille oli siis keksittävä. Siitä se idea täytetyistä suippopaprikoista lähti. Ohjetta minulla ei niille ollut, joten valmistin ne mukaan ottamiani raaka-aineita vaistonvaraisesti yhdistellen. Vaikka ei niissä kyllä paljon valmistamista ollut, niin sukkelasti ne syntyivät. Vaistoon kannatti luottaa nytkin, sillä kokonaisuus oli oikein herkullinen. Hätäsuunnitelmaa (makkarat takkaan) ei siis tarvinnut ottaa käyttöön.

Tonnikala-kasvistäytteiset suippopaprikat

(2:lle)

2 kohtuullisen suurta suippopaprikaa

oliiviöljyä (käytin valkosipuli-chiliöljyä)

1 tlk tonnikalaa (Abba)

1/3 kesäkurpitsaa

1/3 prk puolikuivattuja tomaatteja (Pirkka Parhaat)

1/2 rs keltaisia kirsikkatomaatteja

4 valkosipulinkynttä

mustapippuria

aavistus sormisuolaa

50-100 g parmesaania

1.

Pese suippopaprikat ja halkaise ne pituussuunnassaan kahtia. Kannattaa hetki harkita, mistä kohti vedät paprikat halki. Koeta löytää kummallekin puoliskolle pohja, joka voisi pysyä keikahtamatta uunipellillä. Laita paprikat pellille leivinpaperin päälle ”veneiksi”, eli täytettävä puoli ylöspäin. Jos paprikat tuntuvat kovin keikkuvilta, viillä pohjasta ohut kerros pois siten, että pohjasta tulee tasaisempi. Varo tekemästä reikää pohjaan! Minä en viiltänyt pohjaa, mutta asettelin paprikat kylki kylkeä vasten toisiansa tukemaan. Lorauta kunkin paprikan sisään pikkuisen öljyä ja levitä se tasaisesti paprikan sisäpinnoille. Voit käyttää tavallista oliiviöljyä, tai sitten hieman sähäkämpää, kuten minun käyttämäni öljy oli.

2.

Valuta tonnikaloista enimmät nesteet (minulla öljyversio) pois, mutta älä kuitenkaan purista kuivaksi asti. Kippaa tonnikalat kulhoon, ja möyhennä isoimmat palaset pienemmiksi.

3.

Pese ja pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi. Pieni myös puolikuivatut (tai aurinkokuivatut) tomaatit ja kirsikkatomaatit. Silppua valkosipulit. Lisää nämä kaikki tonnikalan joukkoon, ja sekoita.

4.

Mausta seos mustapippurilla ja tarvittaessa pienellä määrällä suolaa. Suolan tarve riippuu siitä, kuinka suolaista tonnikalaa ja aurinkokuivattua tomaattia käytät. Toki parmesaani tuo myös suolaisuutta.

5.

Raasta parmesaania itsellesi hyvältä tuntuva määrä. Tähän satsiin meni noin puolet parmesaanitahkosta, eli arviolta 100 g. Sekoita kolmasosa raasteesta täytteen sekaan.

6.

Täytä suippopaprikat tonnikalaseoksella ja ripottele loput parmesaaniraasteet täytteen päälle.

7.

Paista paprikoita 225 C-asteisen uunin keskitasolla n. 12 minuuttia (tarkkaile uunia) ja tarjoile ne vaikkapa vihersalaatin kera.

Perjantai-illan kunniaksi oli hakusessa hieman tavallista nautinnollisempi iltapala, ja sellaisen me näiden täytettyjen suippopaprikoiden myötä saimme. Hyviltä toki maistuvat myös arki-iltojen tavanomaiset voileivät ja hedelmät, mutta kyllä näissä oli ihan oma hohtonsa, joka ei johtunut pelkästään takassa loimottavasta tulesta.

PS.

Lisään tähän vielä linkin täytetyistä minipaprikoista, joilla avasimme viime kesänä grillikauden. Emmepä silloin vielä osanneet arvatakaan, kuinka huikea kesä siitä sään puolesta tulisi. Kesää kohti taas mennään, tosin muutama kuukausi siihen vielä menee. Päivä on kuitenkin jo pidentynyt niin, että enää ei tarvitse koko aikaa pimeydessä vaeltaa. Ja aurinkokin on jo palannut takaisin. Pieniniä annoksina, mutta kuitenkin. 

 

Välimeren nakkisoppa

Eräänä kauniina ja laiskana kesäpäivänä täällä Välimeren rannalla syntyi liki vahingossa aivan ihanalta maistuva soppa. Päivä oli kuuma, eikä kukaan jaksanut lähteä kauppaan. Ravintolaankaan ei tehnyt sillä kertaa mieli. Jääkaapista löytyi pari nakkia ja perunaa. Äkkiä ajatellen niistä ei kovin kummoisia kokata. Käytettävissä oli kuitenkin myös perusmausteita sipuleineen sekä meheviä tomaatteja ja makoisia suippopaprikoita. Niinpä aika pian idea konkretisoitui herkulliseksi Välimeren nakkisopaksi. Siitä tuli niin hyvää, että se oli klassikko jo syntyessään. Siitä lähtien olen sitä joka Espanjan reissulla valmistanut siinä kohti reissua, kun rantakaloilla herkuttelu kaipaa pientä katkaisua, jotta sitä on taas kiva jatkaa. 

Aineksista sen verran, että nykyisin käytän tähän soppaan ihan koko nakkipaketin, tosin siinäkin vain kuusi ohutta nakkia. Hyvin riittävät silti ohuina viipaleina. Pääpaino on kasviksissa. Paikalliset tomaatit ja suippopaprikat ovat superihania. Niitä sujahtelee liki joka kauppareissulla ostoskärryn kyytiin. Aina niille käyttöä löytyy. Toimivat niin lisukkeina kuin pääraaka-aineenakin. Ja tomaatithan säilytetään huoneenlämmössä!

Välimeren nakkisoppa 3-4:lle

oliiviöljyä

1 pkt nakkeja ohuina viipaleina

4 perunaa pieninä kuutioina, huuhdeltuina ja talouspaperilla kuivattuina

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

2 isoa kaltattua tomaattia kuutioituna

2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallista) suikaloituina

6 dl vettä

1 kanaliemikuutio tai fondiannos

2 laakerinlehteä

kuivattuja yrttejä (tällä kertaa persiljaa)

mustapippuria

2 kuivattua chilipalkoa (tai jauhetta)

tarkista suola

cheddarkuutioita lautasella sopan sekaan

Tomaattien kalttaaminen on tosi helppoa. Viillä ristiviillot tomaattiin vastapäätä kantaa. Laske tomaatit reikäkauhalla kiehuvaan veteen siksi aikaa, että kuori alkaa irrota. Se tapahtuu hetkessä, tai ainakin minuutissa. Siirrä sitten tomaatit vähäksi aikaa jääkylmään veteen, jolloin kypsyminen loppuu. Kuori ja kuutiot tomaatit, tai kuori kyllä lähtee ihan melkein itsestäänkin. Poista puisevat kannat.

 

Kuumenna loraus oliiviöljyä pinnoitetussa kattilassa. Lisää nakit ja ruskistele niitä kevyesti hetki. Lisää sipulit ja perunat ja sekoittele hetki. Lisää tomaatit ja suippopaprikat ja sekoittele hetki. Lisää vesi ja mausteet. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mitä pienempiä perunakuutioita, sen nopeampi soppa. Tarkista maku. Lisää cheddarkuutiot pöytään, ja kukin voi lisätä niitä makunsa mukaan. Tai olla lisäämättä. Hyvää kummin vain.

Aina kun puhutaan nakeista, muistuu mieleeni yksi noloimmista nuoruusajan kokemuksistani. Olin ensimmäistä päivää kesätöissä paikallisen tavaratalon henkilökunnan kahvilassa. Päivän lounaana oli ”Nakit ja muusi”. Minun tehtäväni oli hakea suuri ja lämmin nakkikattila täynnä nakkeja alimman kerroksen ravintolasta ja tuoda se ylimmän kerroksen henkilökunnan kahvilaan. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes olin saapumassa kahvilasaliin. Nakkikattila suuruudessaan peitti näkyvyyden. Toisaalta henkilökunnan kahvilan kynnys ei ollut vielä tullut minulle tutuksi. Se oli erityisen korkea. Niinpä määränpäässä sisään astuessani jalkani kopsahti kynnykseen ja lensin tyylikkäästi pitkin pituuttani lattialle. Hetken hyytävän hiljaisuuden jälkeen uskalsin katsoa, kuinka nakeille kävi. Ihmeekseni kattila oli edelleen pystyssä pääni jatkeena, käsieni välissä. Ja kaikki nakit kattilassa visusti kannen alla! Minullekaan ei käynyt kuinkaan. Olin vain taas yhtä noloa kokemusta rikkaampi.