Hellivä pestopasta

Parhaat nautinnot ovat monesti kovin yksinkertaisia, ja pestopastalle tuo luonnehdinta sopii täydellisesti. Se valmistuu joko helposti, jolloin pesto tehdään itse, tai vielä helpommin käyttämällä valmista pestoa. Sekin on täysin sallittua. Minun kaapissani on aina pari pestopurkkia jemmassa, ja sieltä jemmasta minä tämänkin ruoan loihdin. Vihreään pestopastaan käytän mieluiten genovese-tyyppistä pestoa.

Peston ja pastan liitto on niin upea, että täydentäisin sitä korkeintaan niillä raaka-aineilla, joista itse pestokin on tehty. Niinpä minä viimeistelin pestopastani tuoreilla basilikanlehdillä, paahdetuilla pinjansiemenillä ja raastetulla parmesaanilla. Noita kaikkia oli hienonnettuna mukana myös pestossa.

Pestopasta

4:lle

330 g pastaa (tässä trofiepastaa)

n. 200 g pestoa (genovese)

pastan keitinvettä

parmesaania

50 g paahdettuja pinjansiemeniä

mustapippuria

tuoreita basilikanlehtiä

1.

Paahda pinjansiemenet. Se tapahtuu siten, että laita siemenet kuivalle pannulle, ja pannu kuumenemaan. Sekoittele kuumennuksen aikana. Kun nenäsi tavoittaa ihanan paahdetun aromin, on syytä olla tarkkana, koska pinjansiemenet ruskistuvat hetkessä. Ne myös palavat hetkessä. Siispä kun väri on parhaimmillaan, kaada siemenet heti vaikka lautaselle, ettei kuuma pannu tee tepposiaan.

2.

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä. Ota talteen kupillinen keitinvettä, ja valuta pasta. Älä huuhtele!

3.

Laita pesto pannulle kuumenemaan ja sekoittele valutettu pasta peston joukkoon, keitinvettä pienissä erissä lisäillen. Pastan keitinvesi tekee taikatempun, ja kiinnittää peston pastan pintaan. (Tällä lailla saat pestopastaa, jonka sisältämä öljy ei syödessä valu leukaa pitkin.) Raasta ja sekoita joukkoon kunnon keko parmesaania, ehkäpä n. 1,5 dl verran. Mausta mustapippurilla.

Jaoin tämän määrän suoraan neljälle lautaselle, ja heittelin annosten päälle paahdetut pinjansiemenet ja basilikanlehtiä. Parmesaania sai kukin lisätä annokseensa oman maun mukaan. Parmesaanitahko raastimineen kuuluukin meillä ruokapöydän vakiovarusteisiin aina silloin kun on pastaruokaa tarjolla.

Onhan se ihan uskomatonta, kuinka näinkin vähäisistä raaka-aineista syntyy jotain niin hellivän nautinnollista. Minusta tässä ruoassa kiteytyy hyvin italialaisen keittiön perusajatus, siis siten kuinka minä sen koen: Valitaan hyvät raaka-aineet ja pidetään homma yksinkertaisena, ja lopputulos on yksinkertaisesti hyvää.

Jos haluat tehdä pestosi itse, on tässä aika hyvä perusohje, jota voit muunnella omien makumieltymystesi ja käyttötarkoituksesi mukaisesti. Sekaan voi heittää myös esim. persiljaa tai minttua. Kokeilemalla löydät oman lempiyhdistelmäsi. Itse rakastan basilikan ja parmesaanin liittoa.

Itsetehty pesto

2 ruukkua tuoretta basilikaa

0,5 dl kuivalla pannulla paahdettuja pinjansiemeniä

1,5 dl raastettua parmesaania

1-2 valkosipulinkynttä

1-1,5 dl laadukasta oliiviöljyä

hienoa merisuolaa

mustapippuria

Valmista pestokastike hieromalla suuressa huhmareessa kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi, pikkuhiljaa aineksia lisäillen. Lisää myös oliiviöljyä pikkuhiljaa joukkoon. Maistele suolan ja pippurin määrä sopivaksi.

Voit surauttaa myös kaiken kerralla tahnaksi tehosekoittimessa. Valkosipulin hienontaisin kuitenkin käsin, ja sekoittaisin sen vasta valmiiseen pestoon. Nämä ovat makuasioita, mutta minusta käsin hienonnetun valkosipulin aromi on paras.

Lomakokin helpot ja herkulliset pastat

Aina jossakin vaiheessa Espanjan lomaa tulee hetki, jolloin on ihan pakko saada pastaa. Se on mukavaa vastapainoa kaikille paikallisille herkuille. Tällä lomalla olen tehnyt kaksi kertaa pastaa, ja kummallakin kertaa tein sen sitä kautta, missä aita oli matalin. Se on ihan sallittua. Hyödynsin siis valmispestoja, jotka olivat kylläkin erittäin hyviä pestoja. Ostin kaksi erilaista punapestoa (paikallisissa kaupoissa ei punapestoja juurikaan ole, mutta eräästä saksalaisesta kaupasta niitä löysin), joista toisessa oli aurinkokuivatun tomaatin lisäksi sieniä ja jopa tryffeliä (valmistettu Espanjassa!). Se pesto pääsi ensimmäiseksi kokeiluun, oltuamme täällä reilun viikon ajan.

Pasta syntyi todella helposti. Laitoin pastaveden kiehumaan ja huuhtelin ja puolitin sillä välin pari kourallista kirsikkatomaatteja. Silppusin myös muutaman oksan persiljaa.

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan, ja kauhaisin kattilasta kupillisen keitinvettä odottamaan loppusilausta. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä, ja kuullottelin siinä kirsikkatomaatteja hetken verran. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kattilaan purkillisen tuota herkullista pestoa ja lämmitin sen yhdessä tomaattien kanssa. Sekoitin joukkoon valutetun pastan ja pari lorausta pastan keitinvettä. Viimeiseksi heitin sekaan persiljasilpun.

Tässä vaiheessa oli hyvä tarkistaa suola ja pippuri, ja sitten pasta oli valmis annosteltavaksi. Raastoin pinnalle paikallista juustoa. Parmesaani sopii tähän tietysti myös paremmin kuin hyvin.

Tämä pasta oli siis todellakin sellaista ”helpolla hyvää” -lomapastaa. Toki voit tehdä peston myös itse, mutta tällä kertaa tämä valmispesto kelpasi meille erittäin hyvin.

Tein toisen lomapastan eilen, melkein kolme viikkoa täällä oltuamme. Se syntyi tilanteessa, kun olimme lähdössä myöhään iltapäivällä golfia pelaamaan, ja sitä ennen pitäisi syödä jotain. Kaapista löytyi sopivasti pussinpohjallinen tagliatellekeriä, ja se toinen pestopurkki oli vielä käyttämättä. Tämä pesto sisälsi punaista chiliä ja ricottajuustoa. Resepti oli vielä helpompi kuin tuo edellinen. Keitin pastat ja otin keitinvettä talteen. Sekoitin puoli purkillista pestoa valutetun pastan joukkoon. Viimeistelin pastan sekoittamalla keitinvettä pastan joukkoon kattilan poristessa kuumalla levyllä. Pinnalle basilikaa, parmesaania ja mustapippuria, siinä se oli.

Annos oli juuri sopivan kokoinen varhaiseksi lounaaksi, ehkä noin puolikas normiannoksesta. Jaksoimme siten vielä pelatakin. Toki pelin aikana söimme tällaiset paahdetut ja täytetyt eväsleivät (tonnikalaa, cocktailkurkkuja ja manchegoa), jotka puolitin veitsellä kahteen osaan leikaten. Laitoin kummankin puolikkaan omaan kääröönsä, ja siten oli helppo syödä eväsleivät pienemmissä erissä kesken peliä.

Leivät oli tietysti pakattu kylmäkallen kanssa bägeihin, joten ne säilyivät freeseinä koko helteisen kierroksen ajan. Päivä oli mitä sopivin golfille, auringonpaisteen ohella meitä hemmotteli ihanan lämmin tuuli. Tänään olemmekin sitten vain laiskotelleet, toki hyvässä ruoassa olemme tänäänkin pysyneet. Siitä lisää myöhemmin.