Limppua Rotterdamista

Viime lauantai oli tihkuinen ja harmaa. Sellainen päivä, että oli pakko tehdä jotakin kivaa. Miksei tietysti joka päivä pitäisi tehdä jotakin kivaa, ja aika on usein teenkin, mutta arkena yleensä vähän kelloa vilkuillen. Nyt meillä oli kokonainen päivä aikaa tehdä mitä ikinä halusimme. Ja mehän halusimme Rotterdamiin. Viimeksi poikkesimme siellä viime vuoden elokuun puolessa välissä, ja silloin kirjoittelin muun muassa kuutiotaloista, sikaihanasta kauppahallista ja Rotterdamin satamasta.

Rotterdam on kuitenkin iso ja nähtävää olisi paljon. Viimeksi tuntui, että olimme raapaisseet vain vähän satamaa. Nyt mielessämme oli kolme paikkaa, joissa halusimme käydä. Tosin ihan ensin aloitimme kuitenkin tutusta ja ihanasta kauppahallista. Söimme siellä varhaisen lounaan ja lähdimme vasta sitten ensimmäiseen varsinaiseen rastipaikkaamme. 

Kauppahallin sisäkattoa ja seinää. Ikkunoista näkee seinän takana oleviin asuntoihin.

Kuutiotaloista, jotka on muuten rakennettu tietä ylittävälle sillalle,  kirjoittelinkin jo vuosi sitten. Silloin jäi kuitenkin katsomatta noiden hauskojen  kuutiotalojen sisätilat. Minua jäi kovasti mietityttämään, miten sellaiseen voisi oikean asunnon sisustaa. 

Arkkitehti Piet Blom kutsui Kuutiotalo-yhteisöään nimellä Forest of Tree-houses. Ehkä niissä voi nähdä talometsän..

Yksi asunnoista on onneksi näytillä yleisölle ja sinne piti nyt päästä katsomaan. Ja aivan oikein, sisustushomma on juuri niin haasteellinen kuin kuvittelinkin! Asunto on ahtaasti kolmessa kerroksessa ja  sellaisena mielestäni sopisi kyllä ehkä opiskelijapariskunnalle, mutta ei tavalliseksi perheasunnoksi. Tai ehkä olen vain jotenkin vanhanaikaisen rajoittunut. Lapsena haaveilin kylläkin, että olisin saanut asua puussa tai omistaisin ainakin oman puumajan. Ehkä noissa onkin ideaa ; ). No, katsokaa itse. 

 Ihan jännä, muistuttaa ehkä asuntolaivaa, mutta minä tykkään kyllä selkeämmästä tilasta ja kunnon valosta. Olen selvästi vanha!

Näkymä kuutiotalojen takapihalta

Toinen rasti oli Boijmans Van Beuningen-museo. Museo on nimetty kahden taiteenkeräilijän mukaan, jotka aikoinaan toivat yleisön nähtäville yksityiskokoelmansa ja siitä tulikin yksi Alankomaiden hienoimmista taidekokoelmista.

Vanhat mestarit olivat kyllä taitavia! Tällä retkellä keskityin katselemaan, miten he maalauksissaan kuvasivat esimerkiksi erilaisia kangaslaatuja, koruja ja asusteita. Katsokaapa, millaista silkkkiä ja nuo nahkakenkien tikkaukset näyttävät kyllä todella aidoilta. Maalarina on ollut Bartholomeus van der Helst 1613.

Vaikka museo on erityisen kuuluisa nimenomaan vanhojen mestareiden ainutlaatuisesta kokoelmasta, siellä on myös kaikenlaista muuta uusiin nykytaiteen virityksiin asti. Olimme kyllä aika vaikuttuneita, vaikka emme kaikkea ehtineetkään/jaksaneetkaan tutkia perinpohjin. Koska museokortilla pääsee sisään ihan ilmaiseksi, paineita ei synny. Voi poimia vain haluamansa helmet ja ainakin kuvitella tulevansa vielä monta kertaa uudestaan. Sitä harrastan erityisesti täällä Amsterdamissa. Ehkä Rotterdamiin ei tule ihan heti uudelleen lähdettyä, vaikka Keskusrautatieasemalta sinne suhauttaa junalla noin puolessa tunnissa. Eli oikeasti: ei juttu eikä mikään.

Kaupungilla kävellessä osuimme vahingossa samaan aikaan samaan risteykseen Sinterklaas-kulkueen kanssa. Koska liikenne oli hetken poikki, ehdimme ihailla Rotterdamilaista kulkuetta. Tarinan mukaan marraskuun lopulla Sinterklaas saapuu Espanjasta laivalla Hollantiin valkoisen Amerigo-ratsunsa ja Zwarte Piet-apulaisensa kanssa. Ainakaan Rotterdamissa ei näköjään oltu kokonaan hätkähdetty Zwarte Pietin kasvojenväri-kohusta. Siitä on ollut ainakin nämä kolme vuotta kova meteli. Uskoakseni jo paljon pitempäänkin. (Vrt. Laku-Pekka- makeiset Suomessa). Nyt tosin osalla näistä apulaisista oli kasvot ikäänkuin savupiipun noella sotkettu, mutta osalle oli selvästi pyritty maalaamaan aidon näköinen(?) tumma ihonväri vanhojen siirtomaa-aikojen tyyliin.

Nämä apulaiset ovat ilmeisesti saaneet kasvonsa mustiksi savupiipun kautta lahjoja tuodessaan.

Nämä tyypit taitavat pyrkiä toisenlaiseen vaikutelmaan.

Sinterklaas ja Amerigo-hevonen suoraan Espanjasta?

Kolmas ja lauantain viimeinen rasti oli Suomen Merimieskirkon joulumyyjäiset. Joitakin pikkupaketteja löytyi joulukuun viides vietettävän Sinterklaas-juhlinnan lahjoiksi, mutta vähintään yhtä kivaa ja tärkeätä oli hyökätä myyjäisten elintarvikepuolelle. Keräsimme reput ja kassit täyteen tuttuja herkkuja. 

On se kyllä hassua, miten joistakin jutuista tulee niin tärkeitä täällä muilla mailla. Suomessa ainakin minua kiinnostivat erityisesti muualta tuodut etniset herkut, mutta täällä joku Maalahden Limppu kirvoittaa lähes ilonhuudon, jos sellainen sattuu jossakin kohdalle. Melkein surkuhupaisaa. Ei nuo tuotteet itsessään varmaan niin kummallisia lopulta ole, mutta niihin liittyy niin paljon muuta kuin pelkkää konkretiaa. 

Kyllä meillä sitten sunnuntai-brunssilla juhlittiinkin! Ihan konkreettisesti.

Tosi harvinaista herkkua täällä. En voi leipoa karjalanpiirakoita edes itse, koska uunini lämpiää max 200-asteiseksi. Sillä eivät kunnon piirakat onnistu.

Ajatus täältä harmaasta tihkusateesta. Paljonpuhumastani valohoidosta ei ole tietoakaan. Ei tosiaan.

Tot ziens,
Leena

Rotterdam, arkkitehtuuria ja nostokurkia

Rotterdam, arkkitehtuuria ja nostokurkia

Viikonloppuna lähdimme käymään Etelä-Hollannissa Rotterdamissa, joka on Alankomaiden kunta ja toiseksi suurin kaupunki. Sitä pidetään todella kansainvälisenä ja arkkitehtuuriltaan monella tapaa edelläkävijänä. Kaupungin nykyiseen moderniin ilmeeseen on syynä toinen maailmansota ja saksalaisten luftwaffe, joka pommitti kaupunkia rankasti. Jäljelle jäi vain muutama historiallinen maamerkki. Koko kaupungin silhuetti on muihin Alankomaiden kaupunkeihin ja esim. Amsterdamiin verrattuna aivan toisenlainen.

Tällä reissulla valitsimme ensimmäiseksi kohteeksemme Blaakin metroaseman lähellä sijaitsevat Kuutiotalot  ja niitä lähes vastapäätä olevan suuren torihallin. Kuutiotalot on suunnitellut arkkitehti Piet Blom ja ne on rakennettu 1982-84. 

Kuutiotalot (Blaakse Bos) koostuvat kahden jättikuution ja 38 pienemmän kuution kokonaisuudesta. Rakennelma on arkkitehtuuriltaan todella hämmästyttävä. Useimmat moduleista ovat asuinkäytössä. Kukin kuutio jakautuu kolmeen kerrokseen ja jokaisessa asunnossa on n. 100 neliömetriä tilaa. Talojen omituiset muodot vaativat asukkailta varmasti erityisiä sisustusratkaisuja. Yksi asunnoista on avoinna yleisölle, mutta me kiirehdimme eteenpäin ja kuutio jäi tällä kerralla tarkastamatta. Eittämättä siellä pitää joskus käväistä.

Kuutiotalojen ja suuren torihallin väliin jäävällä aukiolla oli todella suuri kesäinen ulkoilmatori, mutta me halusimme nähdä lokakuusssa 2014 ovensa avanneen valtavan kauppahallin. Eikä se ollutkaan mikään tavanomainen kauppahalli, vaan aivan ällistyttävä kokonaisuus, josta en ole oikein selvinnyt vieläkään.

Tämä katettu tori tarjoaa tilat 96 kojulle ja 20 myymälälle ja ravintolalle. Rotterdamilla on 176 kansalaisuuden ja keittiön myötä ehkä Hollannin vaihtelevin ruokakulttuuri. Tarjolla oli tavaomaisten lisäksi lähes kaikkia tietämiäni etnisiä herkkuja ja vielä paljon muita ennalta tuntemattomia erikoisuuksia. Ruokatarjonta oli siis vakuuttava, mutta itse rakennus oli kyllä sitten vielä sitäkin vaikuttavampi. 

Markthalin kaarevan katon ja seinien takana on 200 huoneistoa, joista voi katsella hallin sisälle (kuin ruotsinlaivan sisähytistä). Asunnot ovat sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Hallin sisäseiniin ja kattoon on maalattu n. 11 000 neliömetrin kokoinen taideteos, jonka on suunnitellut Arno Coenen. Teokseen on kuvattu mm. suuria hedelmiä, kukkia, hyönteisiä, kaloja, vihanneksia ym. Huikean kokonsa vuoksi se onkin ilmeisesti maailman suurin taideteos. Rakennuksen päätyseinät ovat lasia. Torihalli on saanut yhdeksi lempinimekseen Rotterdamin Sikstuksenkappeli.

Kauppahalli on auki 7 päivänä viikossa, ja ainakin kesälauantaina vilinä oli melkoinen. Lounastimme kuitenkin mukavan rauhallisella terassilla kaiken hulinan yläpuolella. Libanonilainen ruoka oli älyttöman hyvää, jälkiruokakahvi oli autenttinen ja baklava-leivonnaiset aivan suussa sulavia. 
Halli on todella kiva paikka, kannattaa ehdottomasti vierailla jos siellä päin liikkuu!

Ostimme mukaan vielä vähän herkkuja evääksi ja lähdimme kohti satamaa ja satamaristeilyalusta. Teimme reilun tunnin mittaisen risteilyn, jonka aikana näimme palan Euroopan suurinta ja maailman kolmanneksi suurinta satamaa. Vain Shanghain ja Singaporen satamat ovat sitä suurempia.

Rotterdamin satama sijoittuu laajalle alueelle. Satama-alueella on paljon kemian ja energiateollisuuden tuotantoa ja esim. öljynjalostamoja ja biopolttoaineiden tuotantolaitoksia. Rahtia sataman kautta kulkee vuosittain n. 430 miljoonaa tonnia. Valtavan sataman kokoa on lähes mahdoton hahmottaa, mutta luin jostakin, että matkaa tämän sataman pohjukasta avomerelle on saman verran kuin Helsingistä Tallinnaan.

Minua viehättävät satamien nostokurjet ja tykkään myös värikkäistä konttipinoista (naurakaa pois, myönnän että kuulostaa hassulta) ja siksi olin aivan innoissani kierroksesta. Mutta katsokaa nyt, eikö niissä olekin jotakin kaunista. Ai eikö?

Näimme myös miten laivoja lastattiin ja lasteja purettiin. Siitä taisi olla vanhan ajan satamaromantiikka kaukana.

Vanhan ajan tunnelmaa saimme ihailla sekä Oudehavenissa että Leuvehavenissa, jossa näkyi vanhoja kauniita puisia veneitä.

Vielä muutamia maamerkkejä, joita näkyy usein Rotterdam-kuvissa:

Willemswerf on yksi Rotterdamin korkeimmista ja vaikuttavimmista toimistorakennuksista. Rakennus on kokonaan valkoinen ja valmistui vuonna 1989. Sen suunnitteli arkkitehti WG Quist.

Witte Huis eli Valkoinen talo on eräs niistä harvoista rakennuksista, jotka säästyivät toisen maailmansodan pommituksilta. Pitkään tämä 45m korkea rakennus oli yksi Euroopan korkeimmista toimistorakennuksista.

Het Potlood eli lyijykynä. Kynän muotoinen asuintalo Kuutiotalojen lähellä. Arkkitehti P. Blom.

Kaupungin silhuettia ja oikealla valkoinen Erasmusbrug eli Erasmus-silta, joka on tärkeä Rotterdamin symboli.

Vaikka lauantai oli pilvinen päivä, pisaraakaan ei onneksi satanut ja lämpötilakin huiteli parissakymmenessä asteessa. Retki oli hurjan kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pois lähtiessäkin jalka nousi vielä ihan kepeästi. Paljon jäi katsomatta, mutta siinäpä hyvä syy palata.

Kivaa aurinkoista elokuun tiistaita Sinulle!
Doei,
Leena