torstai 4. maaliskuuta 2021

Viisi viikon varrelta... Tai oikeastaan yhteensä yhdeksän

 

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka kaipailen kevättä jo kärsimättömänä. Selviä merkkejä on ilmassa ja huomaan kyllä kuvia selatessani, että olen huiskeesta huolimatta osannut myös pysähtyä joihinkin käsillä oleviin hetkiin. Todistusaineistona tässä muutama otos viikon varrelta.

Kuluneen viikon aikana taivaalla hehkui useampikin mykistävän opea auringonlasku. Alla olevan dramaattisen kuvan nappasin olkkarin ikkunasta. Värien hehku oli uskomaton, mutta kuitenkin ihan todellinen, ilman mitään kuvankäsittelyjä tai suodattimia.

Viikonloppuna teimme eväsretken Gumbostrandin maisemiin. Kävelimme ensin pääkallokelissä hyvän matkan kyläteitä ristiin rastiin ja sitten kun jalat alkoivat todella vapista ja olla makaroonia, nautimme retkilounaan ja termarikahvit pitkän laiturin päässä istuskellen ja sulavan jään rapinaa kuunnellen. Ihanan rauhoittavaa!














Mikä sitten on kevään merkki jos ei tippuvat räystäät ja talitintin riemukas tityy?

Myös Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kevät on alkanut ilmoitella itsestään. Nappasin nämä kuvat tiistain happihyppelylläni.
 



Tämä tarhavuokko yllätti minut täydellisesti. Näin pitkällä jo!



Magnolian kukatkin jo odottelevat ihanan untuvaisen turkin alla.

Jokohan kevättä pukkaa muuallakin? 

Tämän kuvakatsauksen mukana lähetän kaikille mukavan loppuviikon terveiset. Pitäkää huolta itsestänne ja pysykää terveinä.

Ajatuksin,

Kanavan Leena