Ranskalainen päärynämantelitorttu

Kirjoittelin edellisessä postauksessa suloisesta Honfleurin pikkukaupungista. Juuri Ranskassa nautiskelimme iltapäivisin viihtyisissä kahviloissa ihania suussa sulavia leivonnaisia tumman ranskalaispaahtoisen kahvin kanssa. Minä halusin kahvini usein cafe au lait ja K taas omansa vahvana ja mustana. Pääroolin varastivat kuitenkin yleensä leivonnaiset. Omasta mielestäni parhaita olivat erilaiset manteli- tai pähkinäviritykset tai vahvasti lemon curdilta(?) maistuvat ihanan kirpakat pikkuleivokset, joiden nimeä en muista. Houkutuksina oli tietysti myös croissantteja suklaatäytteellä tai ilman, macarons- tai Madeleine-leivoksia sekä monenlaisia ihania piirakoita vaihtelevilla täytteillä.  

Kotona moisia herkkuja syödään aika harvoin, mutta koska kaupoissa on nyt kevättalvella näkynyt verrattoman hyviä, kypsiä ja makeita päärynöitä, leivoin viikonlopun kahviherkuksi erityisen ihanan mantelisen päärynätortun. En tiedä, onko tämä nimenomainen ohje juuri ranskalainen, mutta se muistuttaa kyllä siellä syötyä päärynä- tai omenatorttua, joten leikitään että se on ranskalainen. En muista, mistä olen alkuperäisen ohjeen napannut, mutta minulla se on irtolappusten joukossa pyörinyt jo jokusen vuoden. Itselleni en siis tämän reseptin kehittelystä voi kunniaa ottaa. Kiitos sille, joka sen on jossakin minulle jakanut <3

Tämä torttu on ihana ja mielestäni niin tyylikkään hienostunut, että haluan juuri tämän ohjeen teille muillekin jakaa. Voila!

Mantelinen päärynätorttu

125g voita

1,5 dl sokeria

2 isoa kananmunaa

1 dl vehnäjauhoja

1,5 dl mantelijauhoa

0,5 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 rkl raastettua luomuappelsiinin kuorta

             _

3-4 kypsää keskikokoista päärynää

75 g voita

0,75 dl fariinisokeria

50 g mantelilastuja

Käytä irtopohjavuokaa, jonka halkaisija on n.20 cm. Minun vuokani on halkaisijaltaan 25 cm ja sillä torttu jää ehkä aavistuksen liian ohueksi, mutta sekin on tietysti makuasia. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Helpottaaksesi hommaa, voit rypistellä paperin ensin palloksi, niin että se pehmenee ja levittäytyy mukavasti.

Valmista ensin päärynätäyte:

Kuori ja puolita päärynät ja poista siemenkodat.

Sulata paistinpannussa voi ja fariinisokeri ja kuumenna varovasti miedolla lämmöllä. Voi ei saa ruskistua tai palaa, vaan vain varovasti karamellisoitua. Nostele sitten päärynälohkot seokseen ja anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia tai kunnes hedelmät ovat mukavasti pehmenneet.

Sitten pohja:

Päärynöiden pehmetessä pannulla, vaahdota voi ja sokeri ja lisää sitten munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja appelsiininkuori keskenään ja sekoittele/nostele ne varovasti puuhaarukkaa apuna käyttäen taikinaan.

Levitä taikina leivinpaperin päälle vuokaan ja nostele päärynälohkot vieri viereen taikinan pinnalle. Päärynää saisi omaan makuuni olla ihan reilusti. 

Paista kakkua n. 35 min. 200 asteessa. 

Jos lisäät mantelilastuja, ripottele ne pinnalle vasta viimeisiksi viideksi tai kymmeneksi minuutiksi, etteivät pala tai paahdu kovin tummiksi.

Sunnuntaina pitäisi olla aika kiva ulkoilusää, joten reippaan ulkoilun jälkeen on ihanaa nautiskella vahvat kahvit tai tuoksuvaa teetä kera suussa sulavan päärynäleivonnaisen ;).

Ihania viikonlopun kahvitteluhetkiä <3 tai muuten rentoa ja iloista menoa!

Leena 

Kiva pikkukaupunki Normandiassa

Edellisessä postauksessani pysähdyin miettimään mm. kivoja (ihan parhaita) kaupunkeja ja huomasin, että suosikkia olikin yllättäen aika vaikeata nimetä. Menneinä vuosina tuli melko paljon reissailtua ja todella monia ihania paikkoja näimmekin, mutta eräs kiva pikkukaupunki putkahtelee mieleeni aika usein. Viimeisimmällä reissullamme Ranskaan, ja erityisesti  Normandian rannikolle, sydämeeni jäi ihanista ihanin pikkukaupunki Honfleur Seinen suulla, Englannin kanaalin rannalla. 

Nyt vanhoja postauksia selatessani huomasin, että en ollutkaan blogissa postaillut tuosta reissusta (paitsi parilla kuvalla yhdessä vuosikatsauksessa) ja siksi ajattelin laittaa tänne itselleni, ja teille muillekin inspiraatioksi, vaikka  kesämatkojen suunnitteluun pienen muistelon tuosta Normandian "herkusta". Liitän mukaan myös aika ison määrän kuvia, joten siitä varoituksen sana jo näin alkupuolella.

Honfleur on kuulemma ollut jo ainakin 150 vuotta tyylitietoisten pariisilaisten hengähdys- ja pakopaikkana kesäisin tukahduttavan kuumasta ja kiireisestä Pariisista. Vaikka sää ei vierailumme aikaan oikein  suosinutkaan, ei se meitä haitannut. Niinä parina päivänä, jotka tuolla vietimme, taivaalla riippui lähes koko ajan uhkaavan tummansiniset pilvet ja välillä satoikin ihan kunnolla. Silti en voinut olla perin pohjin haltioitumatta. Pilviselläkin säällä värit ja tunnelmat olivat kuin suoraan vanhoista impressionistisista maalauksista, eikä se tietenkään ole mikään ihme: oltiinhan ihan lähellä impressionistisen tyylisuunnan syntysijoja: tuolta oli vain kivenheitto Etretatiin ja Roueniin!!

Tästä ranskalaisen charmantista pikkukaupungista mieleen jäi ehkä päällimmäiseksi kepeän iloinen tunnelma, elegantit pikkukaupat, houkuttelevat ravintolat ja niin ihanat kahvilat. Toki vanha keskusta oli etupäässä turistien kansoittama, mutta niin rannikon lomakaupungissa tietysti kuuluukin olla. Lähellä sijaitseva Le Havre satamineen huokuu sitten vähän toisenlaisia viboja, jos niitä haluaa. Nyt pysymme kuitenkin Honfleurissa.

Olimme varanneet huoneen L'Absinthe-hotellista. Se olikin yllättävän kiva ja siisti kolmen tähden hotelli. Ehkä jopa vähän parempi kuin olimme etukäteen kuvitelleet ja siksi miellyttävä yllätys. Huoneemme ikkunasta näkyi kalastusveneitä ja pieni maailmanpyörä sekä kauniita kukkaistutuksia. Isona plussana oli se, että autollemmekin oli varattu tallipaikka. Tuollaisesta pienestä kaupungista ei aina ole kovinkaan helppoa saada autolle järjellisen matkan päässä olevaa parkkipaikkaa, koska kadut ovat  kovin kapeita, eikä vanhojen talojen välissä kunnollisille parkkipaikoille ole tietenkään varattu tilaa.

Hotel L'Absinthe

Näkymä ikkunasta

Honfleur on maailmalla tunnettu ainakin vähän omalaatuisesta ja aikaansa edellä olevasta avantgardistisesta säveltäjä  Erik Satiesta, taidemaalari Eugene Boudinista ja Ranskan suurimmasta vanhasta puukirkosta. Kirkossa pistäydyimme vain kurkistamassa, mutta Eugene Boudin -museossa tutkailimme pitkään upeita maalauksia, joissa saattoi aistia Normandian rannikon jatkuvasti muuttuvan sään ja valon. maalaukset rantaelämästä olivat mielestäni erityisen hienoja ja niitä oli paljon. Boudin oli muuten yksi ensimmäisistä ranskalaisista taidemaalareista, joka maalasi nimen omaan ulkona. 

Honfleur oli vähän kuin karkki ja vetosi minuun vahvasti ehkä siksikin, että rakennukset, ihmiset, ruoka ja kaikkinainen tyyli ja ranskalainen eleganssi poikkesivat niin selvästi  samana kesänä koluamistamme Saksan, Belgian ja Hollannin kaupungeista. Tuolta puuttui saksalainen selkeys tai hollantilainen rento joviaalisuus, joista kyllä itse asiassa molemmista tykkään myös kovasti. Joskus vaan vaihtelu on avainsana. Tällä reissulla nautin juurikin noista vähän erilaisista tunnelmista ja näkymistä.

Kun selailin näitä valokuvia, ajattelin että vähän liikaa aina etukäteen huolehdin siitä, millainen sää mahtaa määränpäässä olla. Ja sitten harmittelen, jos luvassa on sadetta. Lopultahan kyse on omasta asennoitumisesta. Ja toki matkavaatetuksesta. Mutta kivat paikat näyttävät olevan  kivoja säästä riippumatta!! 

Maaliskuu on jo lähes puolivälissä! Ihan käsittämätöntä vauhtia aika tuntuu kiitävän. Pidetään pipoista kiinni ja nautitaan kevättalven ulkoilusäistä.

 Joko sinä suunnittelet kevättä tai kesää, vai osaatko vielä nauttia tästä juuri käsillä olevasta hetkestä?

Kaikkea hyvää!

Leena

Ihan paras

Selailin illalla vanhoja lehtiä ja nollasin aivojani. Olen huomannut, että paperisten lehtien silmäily on jostain syystä itselleni rentouttavampaa kuin netissä seikkailu. Tosin joskus tuollainen selailu voi olla vähän vaarallista, koska silmäni nappaavat helposti ihania ruokakuvia ja -ohjeita ja sitten alkaakin tehdä mieli jotain hyvää.. Mutta se on toinen juttu se. 

Siinä selaillessani silmiini osui eräässä ihan tutussa aikakauslehdessä toistuva leikkimielisen kepeä palsta, jossa julkisuuden henkilöltä kysellään hänen omia PARHAITA JUTTUJAan tyyliin: "ihan paras paikka kotona" tai "ihan paras harrastus". jne.

Aloin miettiä mitä itse mahdollisesti vastaisin samoihin kysymyksiin. Jotkut vastaukset tulivat mieleen kuin apteekin hyllyltä, mutta sitten olikin kohtia, joissa oli pakko pysähtyä ja miettiä vähä tarkemmin.  Huomasin, että pieni pysähtyminen olikin itselleni ihan hyödyllistä. Monet entiset parhaat jutut eivät olleetkaan enää niin ajankohtaisia ja itsestään selviä tänä päivänä. 

No, inspiroiduin asioiden funtsimisesta niin paljon, että halusin tehdä tänne blogiin oman Ihan Paras- juttuni. Useimpiin kysymyksiin yritin vastata ihan lonkalta ja hauskinta oli vastatakin nopeasti ja miettimättä, koska silloin vastauksesta tuli mahdollisimman rehellinen. Mutta joidenkin kysymysten kohdalla myös pieni mietiskely taisi avata itsellenikin asioita, jotka yllättivät. 

Tässä omat Ihan parasta-juttuni kysymykset ja vastaukset:

1. Ihan paras paikka kotona: Ison ruokapöydän ääressä tulee vietettyä paljon aikaa. Siinä istun nytkin kirjoittamassa, vaikka työpöytäkin olisi. Parhaaksi paikaksi kotona valitsen pöydän, koska toinen vaihtoehto olisi ollut sauna, mutta sitä emme nykyisin raaski kovin usein lämmittää. Kylmä sauna ei ajatuksena houkuta.

2. Ihan paras hetki: Viikonloppuaamu silloin kun päivän ohjelma on avoin, aikaa on yllin kyllin, syömme ehkä aamupalaa samalla kun luemme puolittamaamme aamun paperilehteä ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Jokaiseen viikonloppuun ei tällaisia aamuja mahdu, mutta joskus kuitenkin <3 

3.Ihan paras tapa säästää: Meillä yritetään säästää sellaisissa arjen pikku asioissa, joissa on oikeastaan ihan helppoakin saada säästöä aikaan jos ja kun vähän jaksaa ajatella. Eikä aina ole kyse pelkän rahan säästämisestä, vaan esimerkiksi luonnon säästäminen on yhtä tärkeätä. Erityisesti ruokahävikki saa niskakarvani pystyyn.

4.Ihan paras satsaus: Kaikki se rahallinen ja ajallinen satsaus, jonka olen laittanut omaan hyvinvointiini, olkoon sitten kyse tanssitunneista ja -leireistä, patikointireissuista tai Mindfulness-kursseista ja kirjoista, kannattaa takuulla. Ja parasta on ollut, että K on ollut useimmissa jutuissa mukana!

5. Ihan paras neuvo: Mf-ohjaajani Hannen neuvo; Yritä ajatella vaikeissakin paikoissa, että "Nyt on näin. En mahda asialle mitään, eikä minun edes tarvitse yrittää hallita kaikkea". Yritän oikeasti hyväksyä sellaiset asiat, joille en voi mitään. Mutta huom! se ei todellakaan ole sama asia kuin luovuttaminen. 

6. Ihan paras liikuntamuoto: Tanssi monipuolisuutensa vuoksi. Kävely on myös loistava tapa liikkua, koska se ei yleensä vaadi erikoisvälineitä tai järjestelyjä.

7. Ihan paras tapa rentoutua: Kävely merenrannalla tai metsässä. Myös kiireetön leipominen on rauhoittavaa.

8. Ihan paras harrastus: Minulle sopii patikointi, tanssi, jooga, kutominen, lukeminen ja leipominen. Parasta en oikein osaa näistä valita. Ehkä tanssi on ollut näistä rakkain.

9. Ihan paras päätös: Päätös harjoitella/harjoittaa tietoisuustaitoja. Eli opettelen tuomaan huomion tämän hetken kokemukseen hyväksyvällä, uteliaalla ja avoimella tavalla sekä lempeällä asenteella. Opeteltavaa vielä riittää.

10. Ihan paras tapa siivota: Luin jostain, että voi vain sammuttaa valot ja sytytellä kynttilöitä. Hmm. Tykkään kyllä puhtaasta ja raikkaasta kodista ja olenkin huomannut, että parasta olisi hoitaa hommat aina reippaalla meiningillä alta pois. Aina ei tietenkään jaksa ja sekin on ok.

Ja sitten vielä muutama nopea:

Ruoka: Huolellisesti maustettu kasvisruoka, Juoma: Vesi, Tuoksu: Puhdas, Matkakohde: Australia, Kosmetiikkatuote: Laadukas kosteusvoide, TV-ohjelma: Hyvin tehdyt matkaohjelmat, Herkku: Espresso ja manteliset leivonnaiset, Kirja: Ööö-liian monta vaihtoehtoa, Vuodenaika: Kevät, Huonekalu: Domus-tuoli, Aamupala: Steel cut kaurapuuro, pähkinät, pensasmustikat ja tummapaahtoinen kahvi, Iltarutiini: Hammaspesu ja äänikirja, Lempikaupunki: Tämä on vaikea. Honfleur esimerkiksi oli tosi kiva. Tai New York. Tai San Francisco, Lempivaate: joku silkkinen

Ihan Parasta tietenkin olisi, jos joku muukin haluaisi, ehtisi ja jaksaisi tarttua haasteeseen ja vastata näihin samoihin kysymyksiin. Haaste on kaikille avoin, mutta erityisesti haluaisin haastaa mukaan Kristiina K:n, jolla on omassa blogissaan ollut paljon kivoja haasteita. Miten olis, Kristiina? 

Kuvat ovat edellisen sunnuntain rantakävelyltä.

Energistä maaliskuuta kaikille, voikaa hyvin<3

Leena