Musta Lammas, eikä puhe ole Kammenpyörittäjästä

Olimme eilen illallisella Kuopiossa jo vuodesta 1982 toimineessa Musta Lammas-ravintolassa. Ravintola sijaitsi aivan vastapäätä hotelliamme, jossa ei siis todellakaan tarvinut palella. Hotellin itseironisesti tarjoamat cava-lasilliset viilensivät illassa hyvin ennen illallista. 

Olimme katsoneet netistä valmiiksi, että tahtoisimme syödä Chef's menun viinipaketilla. Otimme alkudrinkeiksi samppanjaa ja kuohuviiniä, harmillista että sama kuohuviini kuului heti ensimmäisen ruokalajin pariksi. Jos sen olisimme huomanneet, olisimme valinneet toisin. Ennen varsinaista ateriaa saimme keittiön tervehdykseksi (eka kertaa ikinä, olin onnessani) naurista kermaviilidipissä käytettäväksi. Pöytään tuotiin myös erinomaista spelttileipää ja näkkäriä vaahdotetun voin kanssa. Pahoittelen, mikäli ymmärsin tai muistan jotain aterian osia väärin. Heti alussa päätimme, ettemme yritäkään ottaa kuvia, sillä ravintolan holvisali oli todella hämärä ja muita asiakkaita oli aivan lähellä, emme tahtoneet häiritä heitä mitenkään.

Ensimmäisenä ruokana saimme eteemme annoksen, jossa oli "Laitilan luomukananmunaa 65° ja ilmakuivattua possun niskaa Luumäeltä". Minä oikeastaan kammoksun kananmunaa, joka ei ole kiinteää, mutta tällä kertaa pidin annoksesta kovasti, oli kuin olisin saanut ensimmäisessä lusikallisessa suuhuni valkoista pilveä. Alkuruoan kanssa laseihin saimme siis Willm Crémant d'Alsace Brutia. Minulle tahtoo käydä paremmissa ravintoloissa niin, että syödessäni unohdan viinit. Melkein jo nuolaisen lautasta (ainakin tekisi mieli), kun huomaan viinilasin olevan koskematon. 

Toisena ruokalajina söimme haukimureketta, joka oli piilossa kurkkusuikaleiden alla. Lautasta koristivat suloiset sitruunapyretiplat, samoin vihreät pyrepilkut, joiden luulin olevan hernettä, mutta olivatkin ilmeisesti tillipyrettä. Voin olla väärässä. Jokatapauksessa hauki oli hyvänmakuista ja koko annos kaunis ja kevyt. Lasissa oli valkoviiniä Etelä-Afrikasta. 

Pääruokana meille tarjoiltiin luomuhärän ulkofilettä kesävihannesten ja ruskistettuvoi-kastikkeen kanssa. Vaikka minä olen suolan kanssa läheisempi ystävä, kuin Kammenpyörittäjä, jopa minä olin sitä mieltä, että kastikkeessa oli ihan hippuisen liikaa suolaa. Les Chemins Château La Baronne oli pääruoan kyytipoikana. 

Ennen jälkiruokaa saimme raikkaat pikkuiset raparperiannokset, mutta kumpikaan meistä ei muista nyt muuta, kuin että ne olivat maistuivaiset lusikalliset. 

Aterian viimeisenä osana söimme jälkiruoaksi mansikoita ja ternimaitopannacottaa, viininä oli San Gród  Moscato d'Asti, viini jota emme itse koskaan valitsisi ja tilaisi, mutta joka sopi kuin sopikin hyvin äidillisen pehmeältä maistuvan pannacottan ja raikkaiden mansikoiden kanssa. 

Kahvin jätimme väliin, koska emme nähneet millainen kone talossa on, emmekä nähneet muiden tilaamia kahveja. Laskua odottaessamme saimme vielä suupalat, joissa oli pikkurillinpään kokoiset juustokakut ja verigreippivaahtokarkit. Ne saivat suut messingille. Ateriaan kului miellyttävät kaksi ja puoli tuntia, aivan kuten ravintolan nettisivuilla kerrottiin ja nautinto maksoi 110 euroa hengeltä. 

Ajelimme tänään kotiin Kuopiosta, kokeilimme matkan varrella sitä, että ajamme katto alhaalla moottoritiellä, kun alkaa sataa. Onneksi ehdimme liittymästä ulos ennen kuin sade todella yltyi ja saimme katon paikalleen. Sitten jo mättikin vettä kunnolla.

pientä matkaevästä

Kotona on ollut tavanomaisia puuhia, nurmikon leikkuuta, ruoanlaittoa, pyykinpesua ja Tour de Francen seuraamista. Iloksemme kuulimme Jukka Pakkasen äänen Selinien lisäksi. Häntä on miellyttävä kuunnella ja ymmärtääksemme hän vierailee lähetyksessä myös perjantaina. Viidennen etapin voittajaksi kiri Mark Cavendish, jonka kerrottiin olevan hieman sairaana. Ei se kyllä siltä näyttänyt viime metreillä, jolloin taakse jäivät niin Greipel, Boasson Hagen kuin Sagankin. 

Huomisesta alkaen on taas aika syventyä päivittäisiin ranskalaiskokkauksiin omassakin keittiössä. 

Vesisade mitään tauonnut, se vain yltyi!

Eilen illalla tuli testattua muutama asia. Ensinnäkin se, että S-ryhmän Kuopio Wine Festival ei ole meidän juttumme. Kyllähän me hyvää kallista viiniä joimme liikaa tarpeeksi, mutta muuten koko konsepti jäi hämäräksi ja käänteisinnostavaksi. Ehkä etukäteen varatut vip-paikat oikeilla ruokalajeilla olisivat muuttaneet mielemme, mutta eihän meillä sellaisia parempien ihmisten paikkoja ollut.

Olimme paikalla J. Karjalaisen tähden ja se kyllä kannatti. Testasimme myös erinäisiä sadetakkeja ja sateenvarjoja ja tulimme siihen tulokseen, että mitä väliä kastuuko, vai pysyykö kuivana! Sateenvarjo ja keikan katsominen eivät sovi yhteen. Jos on hienohelma ja päässä uusi tonnin permanentti, ei kannata lähteä keikalle sadesäällä. Sadetakki sen sijaan ei estä takana olevaa näkemästä, muttei myöskään kantajaansa kastumasta. Saattaa kyllä olla, että paitani kosteus oli osaksi omatuottoistakin, sillä pompin ja pogosin kuin entinen tyttö 80-luvulla (jolloin siis pompin ja pogosin kaikki keikat alusta loppuun ja vielä kotimatkankin).

Eräässä blogissa puhuttiin siitä, että artistin pitää heittäytyä senkin uhalla, ettei näytä coolilta ja viittasi ymmärtääkseni siihen, ettei mm.  J olisi heittäytynyt edellisviikonlopun keikalla. Eilen ainakin heittäytyi ja silti näytti coolilta. Ja kuulosti niin hyvältä, että jollei olisi koko ajan hymyilyttänyt, olisi itkettänyt. Kuulimme monta kappaletta uusimmalta levyltä, mutta myös niitä parhaita vanhoja kappaleita ja J tuli takaisin kolmen lisäkappeleen kanssa kahteen kertaan. Reilun viikon kuluttua voimme testata, miten J silloin heittäytyy, kun hän esiintyy Jyväskylässä.

Kun tallustimme kesäyössä puolen kilometrin matkaa hotelliin, testasimme vielä muistiamme siitä, koska olimme viimeksi nähneet J. Karjalaisen keikan. Tulimme siihen tulokseen, että se oli niinkin vastikään, kuin 18 tai 17 vuotta sitten. Tämä pieni epätarkkuus johtuu siitä, etten muista olinko silloin juuri alkanut odottaa kuopusta vai olinko viimeisilläni raskaana (mistä pitäisi seurata se, että raskauteni olisi kestänyt yli vuoden, mikä ei keskellä yötä ollut mitenkään kummalliselta kuulostava seikka). Sen Kammenpyörittäjä muistaa hyvin, että hän käytti esikoista puskapissalla Jyväskylän Lounaispuiston kesäisessä konsertissa, jossa J esiintyi, samoin Maarit ja Sami Saari ainakin, muita emme muista. Esikoispoikamme antanee anteeksi tämä uriiniaiheisen muistelon, en laita sitä tunnisteeksi.

Tänään ei ole vielä satanut kuin kerran, aamiasaikaan. Hotelli Scandicin aamiaishuone teki uuden ankeusennätyksen, jokaikinen käymäni koulu voittaa ruokasalinsa viihtyisyydessä tämän salin. Saimme kyllä vatsat täyteen samalla, kun mietimme millaista on olla ammatiltaan hotelliaamiaisen maskotti. Niitä on ilmeisesti näin kesäaikaan ja koulujen syys- ja hiihtolomien aikaan laajalti tavattavissa eri ketjujen hotelleissa. Konseptiin kuuluu se, että hahmo on puettu räikeisiin vaatteisiin ja päässä on ylisuuri maskottipäähine. Työnkuvaan kuuluu tepastella edestakaisin, halailla niin innokkaat kuin vastahakoisetkin lapset, sekä hämmästyttävä määrä nuoria miehiä. Valokuviinkiin pääsee ja työsuhde-etuihin kuulunevat lasten pikaisesti tekemät piirustukset. Hyvä puoli tuossa pätkätyössä on se, että sen voinee pitää salassa ja pokkuroida kostyymissään incognito, kunhan katsoo, ettei kukaan näe, kun hiipii ulos duunimestan takaovesta aamiaisajan päätyttyä.

Päivän kulttuurikohteina meillä olivat Puijon Torni, jonka näkeminen juuriperspektiivistä riitti ja Kuopion Automuseo, joka on liikuttavan pieni. Siellä oli muutama vanha auto ja ainakin yksi polkupyörä. Tänään oli ilmeinen ruuhkapäivä, sillä vieraskirjassa oli jo melkein kymmenen nimeä.

Keskustan torintienoo on ison remontin kourissa, kuinkahan kauan se mahtaa kestää. Meitä hämmensivät myös paikalliset liikennejärjestelyt. Olemme usein moittineet Jyväskylän muutamaa epäloogista risteystä, mutta Kuopion systeemiin on turistin ilmeisen mahdotonta päästä sisälle. Olimme juuri käsittämäisillämme, että keskustan risteyksistä joka toinen on tasa-arvoinen ja joka joka toisessa on kolmioita, mutta seuraavaksi sitten olikin kaksi peräkkäin kolmioin varustettuna. Pudottaahan se vauhdit alas, kun ei voi olettaa jonkun loogisuuden vallitsevan, mutta useassa risteyksessä oli selvää epätietoisuutta siitä, kuka mahtaa olla ensimmäinen, joka saa mennä. Kaikki seisoivat paikoillaan, kunnes suurin ajoneuvo yleensä lähti sitten liikkeelle. Alkuasukkaat, otamme mielellämme vastaan  Kuopio-ajotapatietoutta. 

Hankimme majoitustiloihimme hieman päivävirkistettä, Tour de Francen hengessä samppanjaa, patonkia ja vuohenjuustoa, sekä paikallisia mansikoita. Ilmastointi on ilmeisen tuntematon käsite tässä majoitusketjun lenkissä, mutta ikkunat on avattu niin auki, kuin ketjuviritykset antavat myöten ja pöytätuuletin hurisee kuin kissa uuninpankolla. Ei tässä mitään hätää ole, kuka sitäpaitsi käskee olla hotellihuoneessa neljän aikaan iltapäivällä? Ellei siis ole vanhus tai pikkulapsi päiväunien tarpeessaan.

Illallissuunnitelmat alkavat hahmottua, aivan hotelliamme vastapäätä on Ravintola Musta Lammas ja tuota pikaa Kammenpyörittäjä kipittää sinne varmaamaan meille pöytää. Näin ollen Ravintola Os jää vielä seuraavaan Kuopion vierailuumme. 

Vesisade taukoaa, se sopii!

Kuopiossa  ollaan,  vesisadekin  taukoaa. Tästä  saattaa tulla  aivan  hieno ilta!  Kävimme  Kuopion kauppahallissa ennen majoittumista ja ostimme mukavasta Delico-liikkeestä  ranskalaisia juustoja ja niille sopivia hilloja. Ikävä kyllä saman liikkeen espresso oli pettymys, vaikka kaksikahvainen kone antoi toiveita hyvästä kahvista. Torilta lähti mukaan iloisen yrittäjän mansikat, hän sanoi sadepäivän olevan just parasta, ehtii tehdä paperitöitäkin!

Meillä oli onnea saada rakkaita sukulaisia yhtä aikaa tänne Savon sydämeen ja olemme nauttineet tässä ranskalaista päiväpalaa, juustoja, patonkia, viiniä. Ikävä kyllä televisiosta ei näy Eurosport, joten joudumme kuvittelemaan Korsikan etapin tapahtumat ja kuuntelemaan J. Karjalaista tietokoneeni huippukaiuttimista.

Äärestä laitaan, nokka kohti Kuopiota!

Tässä alkaa vähitellen toipua lauantaisesta Pohjanmaapläjäyksestä. Jälkeläinen kysyi eilen, että kauanko aiotte puhua tuotta feikkimurrettanne. Kaikki jutumme olivat niin aakeeta laakeeta ja vaadin, että minua kutsutaan äireeksi. Lupasin, että helpottaa hetimiten tänään, sillä vaihdamme lennosta savoksi. Kun palaamme kotiin, on viäntämisen aika. Voi lapsiparkoja.

Meillä on tarkoitus tutustua Kuopioon oikein minilomasen verran. Muistattehan minilomasen, jolle Bridget Jones pääsi hulttiomiesystävänsä avoautolla? Onneksi minun seuralaiseni ei ole hulttio, eikä kampaukseni mene yhtä harakanpesäksi avoautoilusta kuin elokuvan sankarittarella, johtuen tietysti kampaukseni lyhyydestä. Toisaalta, kun katsoo ulos ja säätiedotuksiin tänä aamuna, voi olettaa avoautoilun jäävän muutenkin vähiin. Miksi aina sataa, kysyn vaan?

Kuopio on meille  melko tuntematon kaupunki. Olen pyydystellyt vinkkejä, missä siellä kannattaisi syödä ja käydä ja jotain on jäänyt jo verkkoonkin. Tänään illalla menemme kuuntelemaan J. Karjalaista ja tunnelmaan pääsemiseksi uusin levy on tallennettu puhelimeeni automatkaa varten. 

Kirimme eilen kiinni Tour de Francen tapahtumissa ja ihailimme luimupupun tapaan Korsikan maisemia. Tuolle saarelle mekin mieluusti matkustaisimme. Ensimmäisen etapin täydellinen hässäkkä ei loppujen lopuksi koitunut kenenkään pyöräilijän kisan katkeamiseksi. Tiimibussilla mokannutta kuskia haastateltiin eilisessä lähetyksessä. Jotenkin arvostin sitä, että möhlingin tehnyt mies tuli kasvot hiestä ja häpeästä kiiltäen kameroiden eteen. Minä ainakin olin heti valmis antamaan hänelle anteeksi. Eilisen etapin voittaneen Jan Bakelantsin kehonkieli kieli kyllä totaalisesta yllättymistä omasta onnistumisesta. Hyvä että hänellä oli kypärä päässään, sen verran napakasti hän heitti kädet päähänsä maaliviivalla silkasta ällistyksestä! Tänään ajetaan viimeinen Korsikan etapeista, ehkä hotellimme tarjoaa Eurosportin lähetyksen ja mikä olisikaan parempaa lomailua, kuin katsoa televisiota vieraan kaupungin hotellihuoneessa! 

Päivän ranskalainen kulinaaripanostus lienee nestemäinen, kunhan pääsemme perille Savoon ja tapaamme niinikään minilomasellaan olevat sukulaisemme. Kuvallisia todisteita saattaa päätyä blogiin tuonnempana.

matkamukit täyteen kahvia ja menoksi!