Nyt voimme kyllä sanoa olevamme sekä väsyneitä että onnellisia, kun blogimiitti on käyty ja kotiin palattu. Kotimatkalla soi Rehupiikles, mutta eilen illalla Som' muv' velii soi kyllä kauniimmin. En ole aiemminkaan lähtenyt blogmiitistä nälkäisenä, mutta nyt lähdin vielä seuraavana aamuna kylläisenä kotimatkallekin. Meitä kokoontui Kaikki äitini reseptit-Nannan luokse kesäisenä iltana melkoinen joukko väkeä. Hetkinen (lue: ainakin tunti) meni, että sain selvitettyä päässäni, kuka on kuka ja vielä vähän pitempään, että sain selitettyä Kammenpyörittäjälle, kuka mihinkin blogiin liitetään. Paikalla oli edustusta blogeista
Eilen ei tosiaankaan ollut kyse lastenkutsuista. Tiedättehän ne, joitten kutsussa on jo tarkkaan määritelty, mihin aikaan vieraiden viimeistään pitäisi lähteä kotiin ja jos eivät älyä, äiti tulee hakemaan? Ainakaan meidän äitiä ei näkynyt ovella. Eikä muidenkaan. Voi sitä ruoanlaittoa, viininkaatoa, naurua, juttelua, laulua, tanskankieltä ja nerokasta lähes simultaanitulkkausta! Oli mahtava tutustua isoon määrään uusia ihmisiä ja syödä napansa niin täyteen kuin vain ikinä jaksoi. Hyvien juhlien merkki on mielestäni se, että illan aikana tulee kyyneleet silmiin niin naurusta kuin liikutuksestakin ja se toteutui eilen!
Suurkiitos emännälle ja isännälle upeasta illasta, kiitos kaikille kanssabloggaajille ja heidän mukaansa uskaltautuneille sijaiskärsijöille! Seuraavassa muutamia kuvia illan herkuista ja tunnelmista. Söimme paljon muutakin, mutta kamera unohtui ruokavatien äärellä jossain vaiheessa iltaa.
| melkein valmista |