Huldan pelastusta – vehnäjuuri vaikeuksissa

Juurakon Hulda selvisi mitä parhaiten juurihoidostaan luimupupulassa, olipa osallistunut talon töihinkin ainakin parilla leipomiskerralla. 

Kun palasimme reissusta, meillä oli kauheasti tekemistä, kuten töitä. En heti ehtinyt leipoa juureen, mutta ruokin sitä kyllä. Viime viikolla sitten otin osan leipoakseni leipää ja juureen oli tullut erilainen haju, tai ylipäätään haju. Se oli aiemmin ollut hyvin raikkaan tuoksuinen, tai lähinnä tuoksuton. Nyt siinä oli hieman etikkainen tai omenainen haju. En tiennyt onko se nyt menoa, vai vieläkö asialle voi tehdä jotain. Otin osan ja tein taikinan leipää varten. Taikina käyttäytyi kyllä ihan tavanomaisesti leivottaessa, kohosikin jonkun verran korissa, mutta uunissa se sitten levisi, eikä kovin hyvin noussut. Mittasin lämpötilaa leivän sisällä ja sen mukaan sen olisi pitänyt olla kypsää. Kuori oli mukavan kopsakka. Mutta leipä oli aivan likilaskuinen, tiivis ja pahanmakuinen, kun leikkasin sen myöhemmin. Olin hyvin pettynyt itseeni. 

Eilen kokeilin, vieläkö Huldasta oli eläjäksi. Otin 2/3 juuresta, jota oli nyt kaikkiaan noin 3 dl, kulhoon. Lisäsin siihen 80 g luomuvehnäjauhoja ja saman verran grammoissa luomuvettä. Eiku vettä vaan! Juuripurkkiin lisäsin 150 g jauhoja ja 150 g vettä. Sekoitin kummatkin erät tasaiseksi. Jätin Hulda-purkin pöydälle vähäksi aikaa, tai oikeastaan aika pitkäksi aikaa, sillä sain päähäni siivota jääkaapin, eikä se koskaan ole ihan pikkujuttu. Kun jääkaappi oli siisti, nostin Huldan sinne tavalliselle paikalleen. 

Kulhossa olevan osuuden annoin olla rauhassa pari, kolme tuntia. Kun tulin asioilta, kurkkasin kulhoon. Siellä oli mukavaa pientä elämää. 

Juurakon Huldan sämpylät

Ensin

• 2 dl henkitoreissaan olevaa juurta
• 80 g venhäjauhoja
• 80 g vettä

Sitten

• 2,5 dl vettä
• 2 tl suolaa
• 1 tl englantilaista hieman kosteaa leipähiivamurua
• 1 dl ruissihtijauhoja
• 0,5 dl ruisleseitä
• noin 4-5 dl vehnäjauhoja

Lisäsin kulhoon ruokittuun juureen vettä, suolaa, hiivamurut, ruisjauhot ja -leseet ja sen jälkeen pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Vaivasin taikinan yleiskoneella. Taikinasta tuli melko kiinteä, muttei sentään muodostanut palloa taikinakoukun ympärille. Päätin pitää sitä sitten huoneenlämmössä joitakin tunteja suihkumyssyllä peitettynä, en laittanut sitä jääkaappiin. 

Neljän tunnin kuluttua taikina oli noussut jonkun verran, muttei mitenkään hulvattomasti. Kaavin sen jauhoiselle leivinalustalle ja kääntelin hieman reunoilta keskelle päin leipurinlastalla. Taikina oli oikein pehmeää, eikä tarttunut pahemmin lastaan kuin pöytäänkään. Laitoin uunin kuumenemaan 230 asteeseen kiertoilmalla ja leivinkiven sinne kuumenemaan yhtä matkaa. Uunin alaosassa oli syvä uunipelti odottamassa, sinne laittaisin paistamisen ajaksi hieman vettä.

Kun uuni oli kuuma, leikkasin leipurinlastalla taikinan lohkoihin, vähän eri muotoihin, niitä tuli 12 kpl. Nostin leivinkiven pellillään pois uunista ja nostelin nopeasti taikinapalat kivelle. Käänsin samalla palojen päitä hieman alapuolelle, niin niistä ei tullut niin eri kokoisia, vaan mahtuivat sopuisasti kiven päälle. Siirsin kiven takaisin uuniin ja samalla luukun avaamisella kaadoin alapellille 2 dl kylmää vettä. Paistoin ensin sämpylöitä 15 minuuttia, jonka jälkeen ne näyttivät jo aika kivoilta, päästin höyryä pois uunista avaamalla luukkua hetkeksi. Paistoin vielä 6 minuuttia ja silloin pinta oli kauniin ruskea ja kumea. Nostin kiven uunista ja siirsin sämpylät ritilälle jäähtymään. 

Nämä sämpylät olivat kauneimmat, joita olen saanut juuresta aikaan, totta kyllä, että autoin hieman hiivalla. Jännitti leikata sämpylä halki. Olisiko se kypsä, miltä sisus näyttäisi, miltä sämpylä maistuisi? Ei huolta, rapea kuori oli helppo leikata ja sämpylä halkaista. Sisällä oli kivasti reikiä  ja sisus oli kypsä. Ja maku? Ihan parhaita tähän mennessä! Ainakin toistaiseksi Hulda on pelastettu ja koitan pitää siitä nyt parempaa huolta jatkossa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jossa on ihan sitä itteään, Juurakon Huldan seikkailuita.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, sunnuntai-iltaan asti sinulla on mahdollisuus voittaa tyylikäs, musta Tour de France-esiliina. Täällä lisätietoa.

Juurihoitoa

Huldalla on edessään elämänsä ensimmäinen juurihoito. Reissumme ajaksi vien vehnäjuuripurkin hoitoon luimupupulaan, jossa juurileivonta on monivuotinen tapa. En saanut täyttä lupausta siitä, että Hulda pysyisi hengissä, enhän sellaista voi antaa itsekään, sillä juuri on juuri  niin elävä kuin se itse tahtoo olla. Jos sille kävisi reissumme aikana köpelösti, tekisin itse uuden alun Satu Koiviston neuvoin. 

Jaoin Huldan kahteen osaan ennen matkaa. Puolet annoin äidilleni, toinen puoli lähtee sijaiskotiin. Kotiinpaluun jälkeen käyn tietysti hakemassa Huldankin kotiin, toivottavasti silläkin on hauska loma. Hoitopaikan oma juuri, Reima pitänee Huldalle seuraa, tiedä vaikka pääsisivät samaan taikinaankin!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, sillä mikä muukaan se on kuin seikkailu, kun Hulda lähtee yksin reissuun?

No jo on rapeaa

Tänään kokeilin Juurakon Huldan ja hiivalla leipomisen yhdistämistä ja vieläpä kohotin taikinan huoneenlämmössä jääkaapin sijaan. Ei se ihan pieleen mennyt!

Juurakon Huldan rapea hiivalla kohotettu leipä

• 2 dl Juurakon Huldaa (vehnähapanjuurta)
• 3 dl vettä
• 20 g hiivaa
• 1 rkl hunajaa
• 2 tl suolaa
• 1 dl ruisleseitä
• noin 7 dl hienojakoisia sämpyläjauhoja

Sekoitin juuren, hiivan, suolan ja hunajan veteen ja lisäsin mukaan ensin ruisleseet ja sitten jauhoja melko näppituntumalla. Vaivasin taikinaa yleiskoneella noin 10 minuttia ja lisäsin lopuksi vielä hieman jauhoja, joita nostelin taikinalastalla reunojen alle. Taikina oli melko tahmeaa, muttei aivan kiinni kulhon reunoissa. Peittelin kulhon suihkumyssyllä ja jätin kulhon pöydälle noin tunniksi. Sinä aikana taikina kohosi melkein kaksinkertaiseksi. Sitä oli kaivannut ilman hiivaa tehdyssä taikinassa. Olisin kyllä voinut käyttää hiivaa hieman vähemmän. 

Kuumensin uunin ja siellä leivinkiven kiertoilmalla 250 asteeseen ja kuumenemisen aikana kumosin kohonneen taikinan jauhotetulle leivinlaudalle. Taikina oli oikein pehmeää ja mukavaa käsitellä. Muotoilin sen pitkulaiseksi pötköksi ja nostin leivinpaperille vielä kohoamaan hetkeksi ennen uuniin menoa. 

Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pellillään uunista ja siirsin leivän papereineen päivineen kiven päälle. Nostin kiven takaisin uuniin ja kaadoin uunin alaosassa olevalle syvälle pellille kupillisen kylmää vettä. Paistoin leipää ensin 15 minuuttia ja päästin sitten höyryä ulos. Paistoin lisää vielä 2 x 8 minuuttia. Kokeilin sisälämpötilaa mittarilla pariin otteeseen ja kun sisälämpö oli 96 asetta, otin leivän uunista. Sen toinen kylki oli revennyt houkuttelevan näköisesti ja pinta oli kumahtavan rapea. 

Huldan ruokin tavalliseen tapaan, 120 g luomuvehnäjauhoja ja 120 g vettä. Sekoitin ne purkissa olleeseen juureen ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin. Perjantaina jaan juuresta osan äidilleni ja loppuviikosta Hulda lähtee sijaisperheeseen reiluksi kahdeksi viikoksi. Olen saanut nyt Huldan pysymään elossa yli viisi viikkoa ja olen leiponut siitä laskujeni mukaan 6-7 kertaa.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jonne kerään kaikki juurileivontakokemukseni.