Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Laiskiaispullat

En ole moneen vuoteen leiponut laskiaispullia, viimeisin muistikuva on siltä vuodelta, kun pojat vielä asuivat kotona. Tein pullat vahingossa hiivaleipäjauhoihin, eikä niistä tullut suurta menestystä. Tänään tein taas laskiaispullia, prosessiin kuului tavanomainen määrä tössimistä tälläkin kertaa, ei jauhojen suhteen, ei varsinaisesti pullienkaan suhteen, vaan täytteen. Minä en perusta mantelimassatäytteestä, joten etsin kaappini ja varastoni, mutten löytänyt yhtään lusikallista mansikkahilloa. Rupesin siis hillonkeittohommiin. Sainkin pienen erän maukasta hilloa aikaan ja kaadoin sen lasipurkkiin. Siihen kohtaan järki sitten loppuikin. Nostin kuumenneen purkin ulos pakkaseen grillin teräksiselle sivupöydälle ja ennen kuin ehdin sanoa virhe, oli purkki napsahtanut rikki ja kuuma hillo levinnyt pitkin pöytää. Tähtihetkiä! Siivosin jäljet ja pyysin kauniisti Anttia etsimään minulle uuden pakasterasiallisen mansikkaa. Toisen erän jäähdytin kuparikattilassa, se ei haljennut sentään. 

Pullat leivoin Jennin ohjein ja ensimmäistä kertaa jätin kananmunan pois pullataikinasta, uskoin Jennin sanomaa, että ilman kananmunaa tulee pehmeämpi taikina. Puolitin hänen tekemänsä puolenlitran taikinan ja sain aikaan 10 laskiaispullaa, joita meillä on sanottu laiskiaispulliksi niin kauan kuin muistan. 

Laiskiaispullat

• 2,5 dl maitoa
• 25 g hiivaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 rkl jauhettua kardemummaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna ja huoneenlämpimänä
• 1 kananmuna voiteluun
• hilloa
• kermavaahtoa
• tomusokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murustele hiiva mukaan, sekoittele. Lisää kulhoon sokeri, suola, kardemumma ja noin puolet jauhoista. Laita yleiskone töihin veivaamaan taikinaa. Lisää jauhoja vähitellen ja lopuksi voikuutiot. Jatka vaivaamista vielä kymmenisen minuuttia, jolloin taikinaan tulee hyvä sitko. Se saa olla aika pehmeää, mutta mieluusti irrota kulhon reunoilta vatkaimen ympärille. Irrota vatkainosa ja  peitä taikina kulhossa kohoamaan kaksinkertaiseksi, se vie noin 30-minuuttia. 

Taikinan kohottua kaavi se kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja muotoile pitkulaiseksi pötköksi. Leikkaa pötkö 10 palaan ja pyörittele palat palloiksi, jotka nostelet leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille. Jätä pullat vielä liinalla peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 200-220 asteeseen, riippuen siitä millainen pullanpaistaja uunisi on. Minun uudehko uunini oli sopivan lämmin 200-asteisena. Voitele pullat kauttaaltaan kananmunalla ja paista niitä noin 8-10 minuuttia. Voi siinä mennä kaksitoistakin minuuttia, vahdi pullia, etteivät ne pääse kärähtämään. Kypsän pullan pohja on vienon vaaleanruskea, samoin pinta. Jätä pullat jäähtymään ritilälle.

Kun on aika täyttää pullat, leikkaa niistä hattu pois ja lusikoi keskelle mieluista hilloa tai sitä mantelimassaa, mikäli olet niin radikaali. Pursota tanakkaa kermavaahtoa (sitä ei tarvitse makeuttaa, hillossa on tarpeeksi makeutta) rinkulaksi hillon ympärille ja nosta hattu päälle. Ripottele päälle runsaasti tomusokeria. 

Meillä on tänään taas perhepäivälliset ja laiskiaispullat saavat olla jälkiruokana!

Sydänpuustit

Kansallinen korvapuustipäivä meni jo, minä leivoin hieman jälkijunassa tänään pullaa. En muista milloin olisinkaan  viimeksi leiponut pullaa, blogin neljän ja puolen vuoden arkistoista ei löydy yhtään varsinaista pullaohjetta. Otin nyt vinkit pullaan two of a kind-nimisestä blogista. Pikkuisen kyllä soveltelin taas, sillä se nyt on vaan minun luontoni. Alkuperäisen ohjeen saa helposti tuosta linkistä.

Sydänpuustit

Taikina

• 1,25 dl vettä
• 2,5 tl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 3 rkl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa (taikinan meinatessa olla liian kuiva)
• 50 g (pitäähän nyt vähän voitakin  olla) + vähän vuokien voiteluun
• 1,4 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl vaniljauutetta

Täyte

• 2 rkl muscovadosokeria
• 1 tl kanelia
• 25 g voita
• 1 dl omatekoista omenahilloa (jonka piti olla marmeladia, muttei suostunut marmeladisoitumaan)

Kuorrute

• ruokotomusokeria
• sitruunamehua

Tämä ei ollut ihan meikäläinen pullataikina ja meinasi usko loppua sen kohoamisen kanssa, mutta kun sinnikkäästi annoin ajan kulua, niin kyllä taikina siitä heräsi eloon. Onneksi ei ollut kiire tämän pullan kanssa. 

Kuumensin veden kuivahiivalle sopivaksi ja sekoitin hiivan ja sokerilusikallisen veteen ja jätin seoksen käynnistymään hetkeksi. Sillä välin keräsin muut taikinan ainekset (maitoa ja voita lukuunottamatta) yleiskoneen kulhoon. Noin kymmenen  minuutin kuluttua kaadoin hiivaliemen kulhoon ja aloin vaivata taikinaa. Se tuntui jäävän aivan murumaiseksi, joten lisäsin pikkutilkan maitoa ja vähän voita kuutioina. Taikinasta muodostui mukava kiinteä pallo noin 8-10 minuutin vaivaamisella, en katsonut kelloa. Jätin sitten taikinan kohoamaan pariksi tunniksi, kuten ohjeessa sanottiin, muttei taikina näyttänyt tunnissa älähtävänkään, joten siirsin suihkumyssyllä peitetyn kulhon altaaseen vesihauteeseen. Otin pikkunokoset ja kaikkiaan neljän tunnin kohottelun jälkeen taikina oli kuin olikin kohonnut kaksinkertaiseksi. Veikkaan, että kylmä voi hidasti kohoamisen alkamista, joten oma vika.

Kun taikina oli mielestäni riittävästi kohonnut, otin sen leivinpöydälle ja kaulitsin sen ohueksi levyksi, niin nelikulmioksi kuin kykenin. Sulatin täytteen voin ja sekoitin siihen muscovadon ja kanelin ja voitelin kolme vuokaa runsaskätisesti. Levitin täytteen pullalevylle ja sen päälle omenahilloa ohuelti.

Leikkasin levyn pitkittäin kahteen palaan ja pyöritin kummankin palan molemmilta pitkiltä reunoilta kohti keskustaa puoliväliin. Leikkasin pötkylät terävällä, ohuella veitsellä noin 4 senttisiin paloihin, jotka nostin vuokaan tavoitellen palaan sydämen muotoa, asetin palat niin, että sydämen kärki osoitti vuoan keskustaa kohden. Taikinasta tuli suurempaan vuokaan pullakehä, jonka keskelle asetin nurinpäin pienen uuninkestävän jälkiruokavuoan. Pienempään vuokaan tuli kuusi pullaa, isompaan kymmenkunta. Pullapötköjen hieman muotopuolet päätypalat asetin aivan minikokoisen le Creuset-pataani, jonka löysin aikoja sitten kirpparilta, mutten ole käyttänyt mihinkään. Jätin pullapalojen väliin tilaa kohoamista varten.

Kohotin pullia vielä vuoassa noin kolme varttia ja kuumensin uunin 180 asteeseen ja paistoin pullia kiertoilmalla noin 25 minuuttia. Annoin pullien jäähtyä ja sekoitin sitten sitruunamehutilkkaan ruokotomusokeria. Tämän kuorruteen valutin viilenneiden pullien päälle koristeeksi. Tosi mehevää pullaa tämä oli, omenatäytettä olisi riittänyt vähän vähemmänkin. Onneksi kotitekoinen hillo kesti paistamisen, eikä räiskynyt pitkin uunia.