Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

Parsarisottoa ja leirialuekyttäämistä

 

Tänään katsoimme heti aamusta pontevia pakkausoperaatioita, kun mökkinaapurit sommittelivat lähtöä. Vähän minusta näytti oudolta, että autojen peräkontit olivat aivan piukkaan täynnä lähtiessäkin. Luulisi, että jotain olisi syötykin. Sitten ihmettelimme, että mitä nuo nyt tuossa tupakoivat (virtuaalisesti), mikseivät lähde, kun näyttäisi olevan valmista. Tulossa oli kuitenkin vielä leirialueen matroonan tekemä mökkitarkastus. Siinä kohden selvästi miehet luikkivat kauemmas ja jättivät tarkastuksen seuraamisen madameille. 

Aamuisen leirialuekyttäämisen jälkeen lähdimme pyöräajelulle saaren suurimpaan kaupunkiin. Viime syyskuun lopussa teimme samankaltaisen retken, emmekä nähneet montaa muuta pyöräilijää, nyt heitä oli sadoittain, ellei tuhansittain. Kapeilla pyöräteillä isoina porukkoina leveästi ajelevat ryhmät olivat vähän harmillisia, muttei toki mitään ranskanpattia aiheuttavaa. Eihän sitä parane valittaa turisteista, kun itsekin on turisti. Ostimme matkalla kojusta viitosella perunoita, niitä saaren kuuluisia, muttei sentään niitä kaikkein kuuluisimpia, jotka maksavat todella paljon. 

Pyöräretken lopulla poikkesimme taas mereneläville, tällä kertaa samaan paikkaan kuin viime syksynä. Jos eilen oli todella hyvät syötävät, niin nyt oli erinomaiset. Antti arveli, että saattaa nyt pärjätä ostereitta jonkun aikaa. 

Päivällisenä meillä oli tänään parsarisottoa, sillä risotto tämän kevään Italia-haasteesta vielä puuttuikin. Antti osti aamulla nipun vihreää parsaa lähimmästä kaupasta ja muut ainekset meillä olikin. Risottoon en enää tarvitse ohjetta, sen osaan jo tehdä ulkomuistista. Näin sen tänään tein:

Parsarisotto kahdelle

• 8 tankoa vihreää parsaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 l vettä lientä varten
• 2 rkl kanafondia lientä varten
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaania raastettuna
• suolaa ja pippuria

Ensin kuorin ohuelti parsat ja leikkasin varret kapeiksi viipaleiksi nuppuihin asti. Silppusin sipulin ja raastoin juuston. Kiehautin kattilassa lientä varten vettä ja esikeitin parsojen nuppuja pari minuuttia, laitoin ne sitten kannelliseen astiaan odottamaan. Lisäsin keitinveteen fondin ja säädin liekin kattilan alla pienelle niin, että liemi kiehui hyvin miedosti. 

Kuumensin toisessa kattilassa öljyä ja kuullotin siinä sipulia kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan riisin ja sekoittelin. Varoin polttamasta riisiä. Kumosin kattilaan viinin ja sekoitin taas, sekoittaminen on risotossa avainasemassa. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä toisesta kattilasta kauhallinen kerrallaan. Koko ajan sekoitin riisiä ja katsoin toisella silmällä tabletilta Giron neljännentoista etapin loppua. 

Maistelin riisiä välillä ja kun siinä alkoi olla sopivanlainen purutuntuma, ei liian kova, muttei mössöinenkään, lisäsin mukaan parsanvarsiviipaleet ja vielä kauhallisen lientä. Kun se oli imeytynyt risottoon, lisäsin mukaan voin ja parmesaanin paria pikkuhyppysellistä lukuunottamatta, ne säästi annosten päälle. Taas sekoitin ja maistelin, maustoin suolalla ja pippurilla. Käyttämäni ranskalainen voi on aika suolaista, joten lisää suolaa tarvittiin vain pieni ripaus. 

Jaoin risoton annosastioihin, nostelin päälle kumpaankin neljä esikypsennettyä, lämpimänä pidettyä parsanuppua, loput parmesaaniraasteet ja vielä vähän pippuria. Oli muuten rakenteeltaan aivan just eikä melkein tämä risotto, tiedä vaikka Gordonkin olisi syönyt, jos olisi sattunut paikalle. 

Giro d’Italiassa oli siis neljästoista etappi ja siinä tehtiin paidanvaihto-operaatio. Jo toisen etapin tässä kisassa onnistui voittamaan nuori Nico Dentz ja pääjoukon oltua ilmeisen löperö, sai pinkin paidan itselleen Bruno Armirail, toisena on alle kahden minuutin päässä Geraint Thomas ja kolmantena Geraintista kahden sekunnin päässä Primoz Roglic. Ilmeisesti kyse oli tarkoituksellisesta paidan luovutuksesta, ajatellaan, että ottakoon nyt päiväksi tuon ja olkoon tänään muodollisuuksissa kaksi tuntia pitempään, kun itse pääsee jo lepäämään. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on maanantaina toinen lepopäivä.

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto

Ruotsissa on se kiva puoli, ettei siinä ärsytä mikään, ainakaan ihan heti. Ei siihen tapaan kuin vaikka Italiassa, niin paljon kuin Italiasta pidänkin. Ruotsissa kaikki on sopivan samanlaista kuin Suomessa, mutta sen verran fiinimpää, että tietää olevansa ulkomailla. 

Kuljimme tänään melko lyhyen matkan, jos suorin tie olisi kelvannut. Lähdimme aamulla Norrtäljestä ja saavuimme Uppsalaan iltapäivällä, matkan varrella katsoimme 4 vesitornia ja 11 kirkkoa. Kaikki suostuivat kiltisti kuvattavaksi ja kaksi kirkkoa päästi sisällekin. Yhdessä oli juuri alkamassa hautajaiset, joten emme menneet sisälle, vaikka ovet olivatkin auki. Kaiken katsomisen päätteeksi kävimme kaupassa ja leiriydyimme Uppsalan laidalle urheilukeskuksen leirialueelle. 

Päivälliseksi söimme tänään risottoa, siihen löytyi ainekset matkapantrystani. Ohjeen otin tämän hetken hittikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Minulla oli riisiä juuri sopivasti kahden hengen annokseen, nyt ei ollut mitään lihaa tai kalaa lautasella, vain kesäkurrerisottoa. En minä ihan ohjeen mukaan mennyt, mutta kukaan ei sitä minulta odotakaan. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
• 1,5 dl risottoriisiä
• puolikas pienehköä kesäkurpitsaa raastettuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni, sillä ohjeessa ei ollut mitään hapoksi, viiniä tai sitruunaa)
• 5 dl kananlientä (fondista)
• mustapippuria ja suolaa
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia (oma lisäykseni, pitäähän nyt timjamia olla)
• parmesaania

1. Raastoin kesäkurpitsan, valkosipulin ja parmesaanin, silppusin kevätsipulin.
2. Kuumensin liemen. 
3. Laitoin pieneen kattilaan öljyn ja kuumensin kattilaa pari minuuttia. 
4. Kuullotin voi-öljyseoksessa sipulisilppua, valkosipulia pari kolme minuuttia. 
5. Lisäsin riisin ja puolet kesäkurpitsaraasteesta ja kuullotin taas pari kolme minuuttia. 
6. Lisäsin viinin imeytymään riisiin. 
7. Sitten aloin lisätä lientä, kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisäsin aina kauhallisen, kun edellinen alkoi olla imeytynyt. Tällä kertaa lientä meni noin puoli litraa. 
8. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, lisäsin loput kesäkurpitsaraasteen. 
9. Sekoitin mukaan lusikallisen voita ja parmesaaniraasteen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. 
10. Jaoin risoton kahdelle lautaselle ja söimme mitä pikimmiten.    

Giro d'Italian kolmastoista etappi näkyi meillä oikein hyvin ja voittajan nimi tänään oli Arnaud Demare. Mark Cavendish melkein onnistui, muttei sitten kuitenkaan, hän jäi kolmanneksi.  Kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Juan Pedro Lopez. Huomenna on sitten Peter Seliniä siteeratakseni brutaali vuorietappi. Käymme aamupäivällä kävellen keskustassa ja palaamme sitten katsomaan Giroa ja tekemään italialaista ruokaa. 

Mobilerisotto lohen kaverina

Olemme edelleen reissussa, jolloin kokkaamisessa on tiettyjä rajoituksia. Mutta ei sen pidä antaa rajoittaa, jos haluaa risottoa. Meillä oli pari pientä palaa lohta ja muutama parsa, joten niistä sitten päivällinen kahden kokkaajan taktiikalla, toinen sekoitti risottoa CampaAdriassa ja toinen paisteli kalan ja lisäkkeet ulkona, sillä CampaAdriassa ei kalaa paisteta sisällä. 

Parsarisottoa, lohta ja tomaattia kahdelle leiriolosuhteissa

Risotto

• 2 keväsipulia silppuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 l kasvislientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria
• 10 parsaa (nuput erikseen ja varsia pari kourallista ohuiksi paloiksi leikattuna)

Risoton osaan jo tehdä ilman ohjetta, melkein voisin mennä kokkaamaan sitä johonkin kilpailuun. Tosin sillä kertaa se varmasti menisi pilalle. Kuumensin vettä ja kasvifondia liemeksi pieneen matkakattilaan. Toisessa matkakattilassa kuumensin oliiviöljyn ja kuullotin ensin siinä sipulisilppua hetkisen ja lisäsin sitten riisin. Varoin polttamasta riisiä. Lisäsin mukaan valkoviinin. Sekoittelin herkeämättä. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan. Aina kun yksi kauhallinen oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Maistelin välillä riisin kypsyyttä. 

Kun riisissä oli vielä vähän puruvastusta, lisäsin parsaviipaleet, lientä ja muutaman minuutin kuluttua voin ja parmesanin. Suolaa ja pippuria ja maistelua. Kansi kattilan päälle ja katsomaan miten ulkokokki pärjäsi omassa osuudessaan.

Lohta, tomaatti ja parsannuppuja pannulla

• 2 pientä annospalaa nahatonta lohta
• 2 rkl vihreää pestoa
• suolaa ja pippuria
• 6 pientä tomaattia puolikkaiksi leikattuina
• 10 parsan nuppua
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 tl voita

Olin ottanut valmiiksi paperilautaselle sulatetut lohipalaset, ne ovat noin 100 gramman painoisia siistejä paloja, ostamme niitä marketeista matkaruoaksi silloin tällöin. Kuivasin kalapalat ja heti sen jälkeen kastelin ne vihreään pestoon, ripotin myös suolaa ja pippuria päälle. Paistinpannulle laitoin valmiiksi ihan vähän oliiviöljyä ja voita. Kun risotto oli melkein valmista, Antti meni ulos paistamaan kalan Campingazilla. Hän laittoi kuumalle pannulle kalapalat keskelle ja niiden viereen eri puolille parsanuput ja tomaatit. Hän paistoi lohta noin 2 minuuttia jokaiselta puolelta, palaset sai kätevästi kyljelleenkin. Koska minun piti tietysti mennä pätemään, kävin mittaamassa kalan sisälämpöä juuri, kun Antti arveli kalan olevan valmista. Mittasin sisälämmöksi 55 astetta, eli just passeli. 

Annokseen jaoin risoton kahdelle lautaselle ja parsanuput risoton päälle. Viereen asettelin lohipalat ja tomaatit. Vielä pikkuisen pippuria ja tuoretta basilikaa. Jos nyt kehtaa ihan vähän kehua itseään, niin olipa hyvä päivällinen!

Giro d'Italiassa oli aika kurja ajopäivä, alussa oli paha kolari, jonka seurauksena kisa pysäytettiin puoleksi tunniksi ja ehkä juuri sen takia ajajat osuivat loppumatkalla pahaan sadesateeseenkin. Aika moni joutui keskeyttämään ja muutama jatkamaan kolaripaikalta ambulanssilla. Voittajaksi kuitenkin leipoutui Victor Campenaerts ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.  Huomenna on kauhea vuorietappi, ihan hirveä. Ylihuomenna on sitten toinen lepopäivä. 

Tänäänkin katsoimme kirkkoja, jopa enemmän kuin tähän alla olevaan kuvaan mahtui. Ei satanut koko päivänä. Aamuisin tosin ei ole kaikkein paras kuvata kirkkoja, mahtavatko ne olla yleisestikin sijoitettu niin, että pääovi on ilta-aurinkoon päin?

Kampasimpukoita pinaattirisotolla

Tänään tuumin noin kahtakymmentä eri ruokaa, mitä voisin tehdä. Oli kesän toinen päivä, takapihan terassilla hellelukemat ja italialainen aperitiivi meinaisi laiskistaa minut niin, että ruoka oli jäädä tekemättä tyystin. Sain sitten kuitenkin itseni liikkeelle ja jääkaapista poistuivat pinaattipussin loppu ja tänään ostamani kampasimpukat. En nyt ole ihan satavarma, olisiko  meillä ollut avattu risottoriisipakkaus, annoin periksi ja avasin ensimmäisen vastaan tulevan. 

Pinaattirisotto kampasimpukoilla

Risotto kahdelle

• puolikas pussillinen babypinaatinlehtiä
• 2 rkl vettä
• 2 dl risottoriisiä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 5 dl kasvislientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria

Risottoa tehdessä kannattaa varata kaikki ainekset valmiiksi ennen kuin aloittaa, sillä risottokattilan ääreltä ei poistuta kuin pöytään. Jos pitää tehdä jotain lisäkettä risotolle, laita sitäkin varten kaikki valmiiksi, pannut ja paistinlastat tai mitä nyt voitkaan tarvita. Pöytä kannattaa kattaa tai luottaa hyvään kölviin, joka tekee mitä pyydät.

Kuumenna liemi valmiiksi ja jätä se kuumalle levylle odottamaan. Silppua sipuli. Laita pinaatti sauvasekoittimen kuppiin veden kanssa ja surruuttele pinaatti hienoksi vihreäksi velliksi, vesitilkka auttaa pinaattia muuttamaan muotoaan lehdistä velliksi.

Kuumenna paksupohjainen kattila ja siinä oliiviöljyä. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia kattilassa, varo polttamasta. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitäkin hetkinen. Kaada mukaan viini ja sekoittele kaiken aikaa. Kun viini on imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan, sekoita koko ajan ja aina kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää lientä kunnes riisi alkaa olla melkein kypsää. Koemaista riisinjyvä muutaman minuutin välein. 

Kun riisissä on vielä pikkuisen puruvastusta, lisää mukaan pinaattivelli ja sekoita hyvin. Kun pinaattivellin liemi on imeytynyt riisiin, lisää mukaan voita ja parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla ja kun maku on kohdallaan, on lisäkkeidenkin syytä olla valmista. Risotto voi odottaa muutamia minuutteja kannen alla ennen tarjoilua, muttei paljon sen enempää.

Kampasimpukat risoton kaveriksi

• 6 kampasimpukkaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kun risotto on kypsynyt noin 15 minuuttia, laita voi ja öljy pannulle kuumenemaan. Kun pannu on kuuma, nosta kuiviksi taputellut kampasimpukat pannulle paistumaan. Käännä simpukat muutaman minuutin kuluttua, niitä ei pidä paistaa liikaa, noin 2-4 minuuttia puoleltaan, sisuksen pitää jäädä hieman opaaliksi. 

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja nosta kumpaankin kolme kampasimpukkaa päälle, meillä oli koristeena vielä hieman silputtua ruohosipulia. Risotto oli justiinsa passelia, eikä kampasimpukoissakaan ollut valittamista. Ja mikä hauskinta, lautaset olivat kuumia oltuaan terassin pöydällä katettuina puolisen tuntia suorassa auringonpaisteessa. Annos ei jäähtynyt liian nopeasti. 

Giro d'Italian viides etappi oli aivan flat, kuten sanotaan. Eilisen sateen sijaan oli aurinkoinen päivä, kuten meillä täälläkin. Lupeissa oli massakiri ja sellainen saatiinkin. Caleb Ewan kiri voittoon ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Alessandro De Marchi. Peter Sagan tuli neljänneksi tänään, soisimme hänen voittavan etapin tässä kisassa.  

Meillä on pihalla uusi ykkösisäntä, joka seurailee entisen ykkösisännän kasvihuonepuuhia hyvinkin likeltä. Kun se on sopuisalla päällä, se ääntelee kuin pieni koiranpentu, mutta kun sitä hermostuttaa, se huutaa kovaan ääneen ja pöristelee höyheniään kuin elävä lehtipuhallin (se uusi siis). Pidämme siitä kovasti. 

Olen komea, pidän minusta!

Veriappelsiinirisotto ja kaksi elokuvaa, joita en välttämättä enää koskaan katso

Veriappelsiinirisotto oli päivämme patryruokamme. Ainekset löytyivät hyvin varastoistamme. Tosin nyt pitää muistaa, että risottoriisiä ei ole enää yhtään jyvää, käytin ihan kaiken. Lisänä oli pakastimesta loput jättikatkaravut, niitä oli 9 kpl ja se sai luvan riittää. 

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 l kasvislientä (vesi+ 2 rkl kasvisfondia)
• 1 dl veriappelsiinimehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1,5 dl parmesaaniraastetta
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Jättikatkaravut ja veriappelsiini lisäkkeenä

• 9 jäistä jättikatkarapua
• 2 veriappelsiinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl appelsiinilikööriä

Sulatin katkaravut paperin päällä lautasella. Kuumensin litran vettä kiehuvaksi ja lisäsin veteen 2 rkl kasvifondia. Fileroin kaksi veriappelsiinia ja puristin rangoista mehut talteen. Maustoin katkaravut suolalla ja pippurilla, kaadoin niille hieman veriappelsiinimehua ja oliiviöljyä.

Silppusin sipulit ja kuumensin paksupohjaisessa kattilassa lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, lisäsin kattilaan sipulisilpun ja kuullotin sitä pari kolme minuuttia. Kaadoin mukaan riisin ja kuullotin sitäkin saman verran, varoin polttamasta. 

Seuraavaksi kattilaan pääsi veriappelsiinimehu ja kun se oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kasvislientä kauhallisen kerralla, sekoittelin koko ajan ja aina kun liemi oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Jatkoin kunnes melkein kaikki liemi oli käytetty, tällä kertaa sitä jäi noin 1,5 dl, mutta parempi niin kuin että loppuisi kesken. 

Kun riisi alkoi olla kypsää, laitoin paistinpannun kuumenemaan. Nostelin pannulle tilkkaan oliiviöljyä katkaravut ja appelsiinilohkot. Hetken päästä lisäsin pannulle vielä pikkuisen appelsiinilikööriä. Kääntelin rapuja pariin kertaan, että ne saivat kauniin vaaleanpunaisen värin. 

Riisin saavutettua optimaalisen kypsyyden, sekoitin risottoon parmesaaniraasteen ja nokareen voita. Lusikoin risottoa lautasille, asettelin päälle katkaravut ja lusikoin mukaan vielä appelsiinilohkot. Kiersin pippuria myllystä annosten päälle ja ripottelin vähän parmesaania ja tuoretta tilliä. 

Kun mietimme, mitä elokuvia katsoisimme ennen kuin sata tulee kasaan, muistin, että Citizen Kane on Areenassa katsottavissa. Se on katsottavissa vielä puolitoista vuotta sekin. Se on valmistunut vuonna 1941 ja on Orson Wellesin ohjaama ja pääosanäyttelemä. Olemme saaneet kuulla varmaan koko elämämme, että se on maailman paras elokuva. Olen katsonut sen varmaan kerran aikaisemmin, enkä silloinkaan muistaakseni pitänyt sitä kauhean mahtavana, enkä kyllä nytkään. Onhan se varmaan kuitenkin osa yleissivistystä katsoa Citizen Kane ainakin kerran. 

Illan toinen elokuvan oli takuuvarma käänteissuosikkini, Uhrilampaat (Silence of the lambs) vuodelta 1990. Se on vain liian pelottava minulle, joten tein pieniä kotiaskareita pahimmissa kohdissa. Parasta elokuvassa oli se, että netistä katsomani pituus, 2 h 12 min oli liioittelua, se kesti vain 1 h 50 min. Katsoin varmaan jonkun director's cut-pituuden. Kyllä Uhrilampaissa on hyvääkin, mutta kokonaisuus on sellainen, etten uskalla sitä kokonaan katsoa.

                 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990

Risottoa sienien ja salvian kanssa

Alan olla jo tarpeeksi rohkea risottokokki, että jätän riisiin riittävästi purtavaa, aika monta keittokertaa se kyllä on ottanut. Tänään meillä oli sienillä ja salvialla ryyditettyä risottoa Giro d'Italian katsomisen lomassa. Tässä on juuri sen verran aineksia kuin me tarvitsimme kahden hengen annokseen, ei riisinjyvääkään liikaa tai liian vähän. 

Risottoa sienillä ja salvialla

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2,5 dl vahvaa lintulientä
• 2,5 dl lientä kantarellifondista
• 2 rkl voita risottoon + 2 rkl sienien paistamiseen
• 1 dl parmesanraastetta
• pippuria
• 6 herkkusientä viipaleina
• salvianlehtiä

Kiehauta liemet kuumiksi ja jätä ne pienelle lämmölle, liemen tulee olla kuumaa, ettei riisin kypsyminen hidastu keittovaiheessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa sienet viipaleiksi. Raasta juusto ja ota valmiiksi salvianlehtiä. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kun se on kuumaa, kaada kattilaan silputtu sipuli. Sekoittele ja kypsennä pari kolme minuuttia. Lisää kattilaan riisit ja sekoita taas, varo polttamasta riisiä, mutta anna sen kuullottua hieman. Kaada  mukaan viini, sekoita. Sekoittaminen on risoton tekemisessä se juttu. 

Kun viini on melkein imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan ja sekoittele kaiken aikaa. Aina kun liemi on melkein imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Sekoittele jatkuvasti. 

Toisella kädellä nosta pannu toiselle levylle ja laita sille kunnon nokare voita sulamaan. Kun voi on sulanut ja pannu kuuma (ei kauhean kuuma kuitenkaan) asettele sieniviipaleet paistumaan. Paista niitä hitaasti muutaman kerran käännellen ja muutaman minuutin päästä lisää pannulle sienien väleihin salvianlehdet. 

Kun riisi alkaa olla kypsää, on lientä kulunut melkein se valmisteltu puoli litraa. Mikäli riisissä on vielä liikaa purtavaa, käytä vettä jatkona, tai tilkka viiniä, jollet viitsi tehdä lisää lientä. Kun riisi on mieluistasi, lisää risottoon iso nokare voita ja puolet raastamastasi parmesanista, sekoita tasaiseksi. Maistele, tarvitseeko suolaa, liemen suolaisuudesta riippuen, pippuria nyt ainakin. Laita kansi kattilan päälle hetkeksi, että ehdit tarkistaa ovatko sienet tarpeeksi jo paistuneet.

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja asettele sieniviipaleet ja salvianlehdet päälle. Ripottele pinnalle loput parmesanit ja syö äkkiä. Tämä oli aivan riittävän suuri annos pääruoaksi, lusikoimme risoton ääntä kohti nopsasti, kun Girossa oli vielä matkaa maaliin yli 50 km. 

Giron 13. etappi oli  kahta kipakkaa nousua lukuunottamatta tasainen kuin biljardipöytä, kuten Peter Selin sanoi. Voittajaksi ajoi Diego Ulissi ja kokonaiskilpailun ykkösenä yhä vain jatkaa Joāo Almeida. Huomenna on vuorossa taas henkilökohtainen aika-ajo. 

Kyyhkyä pannulta

Näillä herneillä on osuutta asiaan

Saimme jokunen aika sitten Antin metsästäjäkaverilta muutaman lihapaketin, joista ehdottomasti mielenkiintoisin oli tänään pannulle päätynyt kyyhky. En muistaakseni olen koskaan ennen valmistanut kyyhkyä ja olen melko varma, etten ole syönytkään sitä aikaisemmin. 

Minulla on onni olla erittäin hyvän riistakokin ystävä, sauvajyvänen taitaa nämä hommat. Mutta nyt tein googlehaun ja mikäpä siellä olikaan ensimmäisenä kuin toisen rakkaan blogaanin, Nannan kyyhkypostaus vuodelta 2016. Sielläkin mainittiin sauvajyvänen, joten uskoin, että nyt ollaan asian äärellä. Nanna oli laittanut kyyhkyn kaveriksi risottoa ja niin tein minäkin. Risottoon tarvitaan tietysti lientä, sitähän löytyy, jopa merkittyä lientä. 

Saamassamme, erittäin asiallisessa pakkauksessa oli neljä kyyhkyn rintaa, olisikohan niitä ollut noin 120 g yhteensä, maksimissaan 150 g, en tullut punninneeksi. Viime kuukausina on ruokahalu on kateissa joko kokonaan tai ainakin minimissä, joten tämä pieni määrä riitti meille kahdelle oikein hyvin. 

Kyyhkyn rinnat pannulla

• 4 kyyhkysen rintapalaa nahattomana ja luuttomana
• 1 loraus oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 valkosipulinkynsi
• muutama oksa timjamia
• suolaa ja pippuria

Otin kyyhkypalat sulamaan jo eilen jääkaappiin ja kun oli aika valmistaa ruoka, avasin vakuumipakkauksen ja taputtelin ne kuiviksi paperilla. Laitoin pannun kuumenemaan ja lorautin sille oliiviöljyä ja lisäsin ison nokareen voita sekä timjamin oksat ja kevyesti litistetyn valkosipulin kynnen. Kun voin ja öljyn seoksen kuohu alkoi laskeutua, nostin kyyhkyn rinnat pannulle ja paistoin niin noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Valelin niitä pannulla olevalla voilla ja kun paistoaikaa oli mennyt  noi 6-7 minuuttia, nostin palat peltilautaselle. Ripotin päälle suolaa ja pippuria ja peitin lautasen foliolla. Annoin lihapalojen loppukypsyä foliossa noin 8 minuuttia, sen aikaa meni risoton viimeistelemiseen.

Hernerisotto kahdelle

• 0,5 l lintulientä
• 100 g risottoriisiä
• 1 uuden sadon sipuli varsineen silputtuna
• oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• noin 1 dl parmesanraastetta
• 25 g voita
• 1 dl tuoreita herneitä
• (suolaa ja) pippuria (riippuen liemen suolaisuudesta, tällä kertaa lisäsuolaa ei tarvittu)
• herneenversoja

Kuumensin ensin sulaneen lintuliemen kiehuvaksi ja otin kattilaan kauhan valmiiksi. Kuumensin paksupohjaisessa kuparikattilassa öljyä ja lisäsin sinne silputun sipulin, jota kuullottelin hetken. Kaadoin mukaan riisin ja sekoittelin, varoin polttamasta riisiä. Lisäsin mukaan viinin ja sekoitin koko ajan. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan. Liemen on hyvä olla kiehuvaa, että kypsyminen jatkuu tasaisena. Kylmä tai vain vähän lämmin liemi ei toimi samalla tavalla, riisi saattaa muhjuuntua. Risoton kypsyminen ottaa noin 15-20 minuuttia tällä 100 gramman riisimäärällä. Kun riisissä oli purutuntumaa enää pikkuisen, lisäsin mukaan tuoreet herneet, parmesanin, voita ja sekoitin. 

Annoksen kokosin niin, että lusikoin risoton lautasille ja siihen päälle asettelin pitkittäin kahtia leikatut kyyhkynrinnat, annokseen tuli niin ollen neljä pientä palaa. Koristeeksi Antti haki herneenversoja ja päälle kiersin vielä pippuria ja vähän suolaa. Mielestäni onnistuin tässä hyvin, mikäpä onnistuessa, kun on hyvät neuvot <3

Jos kevät ei mennyt ihan tymässä, niin jonkunlaisen autereessa kuitenkin. Ei ole ollut oikein intoa mihinkään, aika on mennyt töissä käydessä ja uudenlaiseen koronan aikaiseen ja toivoakseni jossain määrin jo jälkeiseenkin maailmaan totuttautumisessa. Alkukesä on ollut ihan sitä samaa. Nyt on edessä vihoviimeinen työviikko ja paljolti uusi elämä alkaa, kunhan on torstai kello 16.25. Mitä CampaKeittiössä, CampaAdriassa ja Campakesässä, jopa CampaElämässä tapahtuu, sen näkee sitten. 

Appelsiinilla terästetyt risotto ja broileri

Paras veriappelsiinisesonki on menossa ja olen  huomannut saman kuin moni muukin, pussissa on usein vain yksi tai kaksi kunnolla punaista hedelmää, eikä sisuksen väriä  voi aukottomasti päätellä kuoresta. Nyt osui kunnolla punainen appelsiini ja se päätyi ruokaan sekä mehuna että kuorena.

Veriappelsiinirisotto ja liekitetty broilerinfile kahdelle

Risotto

• 100 g risottoriisiä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 2 veriappelsiinin mehu (noin 1 dl)
• 0,5 dl cremantia (tai muuta kuohuviiniä, kuiva valkoviini käy myös)
• 0,5 l kanalientä
• 1 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria

Liekitetty broilerinfile

• 2 pulleaa broilerinfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 veriappelsiinin mehu
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 0,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Leikkaa broilerinfileisiin viiltoja kapeasta päästä leveään päin, niin että siitä tulee viuhkamainen.  Ripota pinnalle suolaa ja pippuria ja purista päälle appelsiinimehua. Jätä lautaselle odottamaan.

Silppua risottoa varten sipulit, raasta appelsiinista kuori ja purista mehu kuppiin. Mittaa risottoriisi ja kuumenna kanaliemi valmiiksi. Raasta parmesan ja ota esille voi, viini ja mausteet. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kaada sinne sipulisilppu ja appelsiininkuoriraaste. Sekoittele hetkinen. Lisää mukaan riisi ja kuullota sitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, varo polttamasta riisiä. Kaada kattilaan appelsiinimehu ja viini ja sekoittele, kunnes nesteet ovat melkein kokonaan imeytyneet riisiin. Ala lisätä kattilaan kuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan ja sekoita kokoajan.

Samaan aikaan laita pannulle nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nosta pintamaustetut broilerifileet pannulle ja paista niitä muutama minuutti puoleltaan. Nosta ne lautaselle odottamaan.

Jatka risoton kypsentämistä, maistele silloin tällöin riisi kerrallaan, siihen on hyvä jättää pientä, selkeää purtavaa, muttei se saa olla liian napakkaakaan. Risoton tulee olla aika vellimäistä, minulla on siinä vielä oppimista. 100 g risottoriisiä nielee kyllä puolisen litraa nestettä ja kypsyminen vie noin 15-20 minuuttia.

Kun risotto alkaa olla valmista, vielä aavistus liikaa puruvastusta, jatka broilerin viimeistelyä. Kuumenna pannu uudelleen ja nosta fileet pannulle. Lisää mukaan vielä hieman veriappelsiinimehua. Ota apusekoittaja risotolle tai nosta kattila sivuun kuumalta levyltä siksi aikaa, kun liekität broilerin. Risotolle ei käy sillä välin kuinkaan.

Kaada pannulle broilerin päälle appelsiinilikööriä ja ota pannu pois liedeltä sivuun (ettei liekitysliekki loimahda liesituulettimen hormiin). Sytytä likööri palamaan ja liekuttele pannua sen verran, että liekki palaa loppuun, se vie alle puoli minuuttia. Nosta pannu takaisin kuumalle levylle ja kaada mukaan hieman kermaa. Sekoittele liemestä kastike ja lusikoi sitä broilerin päälle muutamaan kertaan. Laita kansi pannun päälle ja levy kohtalaiselle kuumuudelle, että broileri varmasti kypsyy loppuun. 

Jatka risoton kanssa. Kun riisin purutuntuma alkaa olla kohdallaan, sekoita mukaan iso nokare voita ja parmesan, sekoita ja maistele. Mausta pippurilla ja suolalla, mikäli liemessä ja juustossa ei ole riittävästi suolaamaan ruoka sopivaksi. 

Annostele lautaselle ensin risottoa ja nosta päälle viuhkamainen broilerifile, ripottele pinnalle tuoretta timjamia ja vielä hieman parmesania, jos sitä on jäljellä, sekä pippuria. Muistimerkiksi itselleni, 100 g risottoriisiä on aivan sopiva annos kahdelle. Appelsiini maistui hyvin risotossa ja broilerissa. Liköörissämme on mausteena myös kanelia ja olimme sen kanssa hieman epäileviä, kuinka se sopisi ruokaan, mutta sopi kuin nenä päähän. Ruokajuomana meillä oli samaa cremantia kuin risotossakin, eikä sekään ollut hullumpaa. 

Ei uutta, mutta hyvää – parsarisottoa ja turskaa

Jaoimme viikko sitten Kivi Paber Käärid-ravintolassa todella hyvän risoton ja siitä jäi tunne, että pitääpä taas tehdä sitä kotonakin. Meillä oli kaksi palaa MSC-sertifioitua turskaa ja sen kaveriksi tein tänään parsalla keväytetyn risoton. 

Parsarisotto kahdelle

• 1 pieni punasipuli (ei ollut salottisipulia)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 150 g risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 l kalalientä
• 1 rkl voita
• kuuden parsan varret silputtuna (nuput erilleen)
• tulitikkuaskin kokoinen pala parmesaania
• suolaa ja pippuria

Leikkaa sipuli ja parsat silpuksi ja laita parsannuput odottamaan. Raasta parmesaani ja kuumenna liemi kiehuvaksi ja jätä se kuumalle levylle niin, että se on kuumaa kun alat imeyttää sitä riisiin. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa ruokalusikallinen voita ja saman verran oliiviöljyä. Kun voin kuohu on laskeutunut, nakkaa kattilaan sipuli ja kypsennä sitä hetkinen. Lisää mukaan riisi ja sekoita huolellisesti. Kuullota riisiä muutama minuutti ja varo polttamasta sitä. Kaada kattilaan viini ja sekoita taas. Kun viini on imeytynyt riisiin, ala lisätä mukaan lientä vähitellen. Sekoita koko ajan. Laita pieneen kattilaan vesitilkkaan parsanuput ja kiehauta niitä pieni hetkinen. Ota ne sitten lautaselle odottamaan, älä kypsennä niitä liikaa. Risotto vaatii huomiota, sitä ei parane jättää yksinään, lisää lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisissä on sopiva pieni purutuntuma, ei pidä kypsentää liikaa. Toisella kädellä voi sentään valmistaa turskan. 

Turskapalaset kahdelle

• 200 g turskan selkäfilettä, kaksi annospalaa
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• sitruunamehua

Ota kalapalat pakkauksesta ja kuivaa niiden pinta. Ripota päälle suolaa ja pippuria. Kun risotto alkaa olla viittä vaille valmis, kuumenna pannulla nokare voita. Kun voin kuohu laskee, nosta kalapalat pannulle ja paista niitä noin 4 minuuttia puoleltaan. Nosta pannun reunalle parsanuput kuumenemaan. Sekoita koko ajan toisella kädellä risottoa. Lurita hieman sitruunamehua kalapalojen päälle. 

Kun risottoriisi alkaa olla kypsää, lisää kattilaan iso nokare voita ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi ja jos rakenne menee liian paksuksi, lisää vielä kauhallinen kuumaa lientä. Maistele ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan. 

Nosta risottoa lautaselle ja siihen päälle kypsä turskapalanen. Asenna parsanuput kalan päälle. Syö heti. Niin mekin teimme ja oli oikein onnistunut ateria. 

Arancini – jo oli aikakin

Olen koko CampaSimpukan olemassaolon ajan aikonut tehdä arancino-nimisiä risottopalleroita. Arancini on ymmärtääkseni monikko, mutta en nyt mene kirjoitusasuun sen tarkemmin, kun en italiaa osaa. Tänä helteisenä toukokuun sunnuntaina päätin tehdä arancinoja. Katselin vinkkejä sieltä täältä, lähinnä tekniikan osalta, mutten linkkaa minnekään, sillä teelmäni oli kooste niin monesta lähteestä.

6 arancinoa

• oliiviöljyä
• puolikas keltasipuli
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl risottoriisiä
• 3 dl kanalientä
• 1 rkl voita
• raastettua pecorinoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 3 rkl 
• 1 l neutraalia kasviöljyä uppopaistamiseen
• vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• korppujauhoja
• pieniä paloja mozzarellaa
• pieniä paloja pecorinoa
• pieniä paloja bresaolaa

Koska minulla ei ollut tähderisottoa, aloitin alusta ja tein risoton ensin.Yön yli jähmettyminen tekisi varmasti risotolle hyvää, mutta kyllä minä sain riisipallerot onnistumaan nopeasti viilennetystä risotostakin. Minulla oli jäljellä desin verran oikein hyvää risottoriisiä, jonka olen ostanut Annan kaupasta. Se oli niin pieni määrä, ettei siitä saisi enää kahdelle pääruokarisottoa, joten nyt oli hyvä aika käyttää se määrä pois. Tein myös kanaliemen fondista, sillä ajattelin että pikkuisen voin oikaista. 

Silppusin puolikkaan sipulin pieneksi ja laitoin sen pannulle oliiviöljyssä kuullottumaan paksupohjaiseen kasariin. Lisäsin kasariin riisit ja kuullotin riisiäkin jonkun hetken, varoen sen palamista. Seuraavaksi otin Antin viinilasin ja kaadoin sen sisällön pannulle, se oli juuri sopivasti risottoon, eikä hän suuttunut. Kun viini oli melkein haihtunut, aloin lisätä kuumaa kanalientä noin puoli desiä kerrallaan kasarille. Sekoitin puulusikalla koko ajan reunoja ja pohjia myöten. Kun riisi oli kypsynyt ja imenyt kanalientä tarpeekseen noin 20 minuutin päästä, lisäsin mukaan nokareen voita, suolaa, pippuria ja hieman pecorinoraastetta. Maistelin onko suolaa ja pippuria sopivasti. Kun maku oli sopiva, kaavin risoton peltilautaselle (joita olen ostanut Lidlistä, ovat erinomaisia kokkailuun, grillailuun ja kaikken ruoanlaittoon) jäähtymään. Laitoin sen jopa hetkeksi pakastimeen, että risotto jähmettyisi. Noin vartin otin lautasen pois kylmästä ja sekoitin mukaan yhden kananmunan ja hieman korppujauhoja. 

Arancinojen sommittelua varten laitoin yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja pieneen kulhoon kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Yhdelle lautaselle varasin arancinojen täytteeksi muutamia paloja pecorinoa, mozzarellaa ja bresaolaa.

Kuumensin kasarissa litran kasviöljyä, hieman enemmän olisi ollut sen muotoiseen kasariin tarpeen, noin 1,5 litraa olisi ollut hyvä, mutten alkanut enää etsiä lisää öljyä. Kun öljy oli 170 asteista, aloin kokeilla riisipalleron muodostamista. Olin ottanut ulos vadillisen vettä käsien pesuun grillin sivupolttimon ääreen, missä uppopaistamisen hoidin, arvelin tämän olevan hieman sotkuista hommaa. 

Otin pari lusikallista kylmää risottoa vasemmalle kämmenelleni ja taputtelin sen tasaiseksi. Asetin riisikerroksen päälle pienen palan bresaolaa, pecorinoa ja mozzarellaa. Taputtelin riisin kämmenillläni palloksi. Kun pallo alkoi muodostua ja täytteet jäädä sinne sisälle, pyörittelin pallon ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Nostin leivitetyn pallon kuumaan öljyyn. Nyt piti pestä kädet välissä ja kääntää pallo öljyssä (koska se ei ihan peittynyt öljyyn) ennen kuin saatoin aloittaa uuden pallon pyörittelyn. Kun pallo oli joka puolelta paistunut kauniin ruskeaksi, nostin sen reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Näin paistoin kaikki kuusi risottopalloa. 

Jaksoimme syödä niistä kaksi kumpikin, eikä meillä ollut enempään nälkääkään. Kaksi jäi illemmaksi. Arancinot olivat todella hyviä, rapeakuorisia ja meheviä sisältä. Olisi kiva osata tehdä sellaisia sokeritopan muotoisiakin ja ohuempikuorisia. Olen nähnyt näitä syötävän jonkunlaisen tomaattikastikkeen kanssa, siihen olisi varmasti kiva dipata riisipalloja. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi, jolla oli mittaa huikeat 225 km. Sää oli kaunis, kuten meillä täällä Suomessakin, ei ehkä niin lämmin kuin meillä. Etapin voittoon ajoi jännittävässä lopussa Simon Yates ja hän jatkaa myös kokonaiskilpailun johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. Chris Froomen tilanne ei ole kovin rosainen. Huomenna minä olen työmatkalla, emmekä kokkaa italialaista ruokaa.