Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Ranskalaista rakuunaa ja sahanterää

Minulla oli tänään vapaapäivä, emmekä aikoneet singahtaa mihinkään Jyväskylän Kesän tapahtumistakaan. Edessä on taas kiireinen työviikko, joten urakoin hieman ranskalaisia ruokalajeja valmiiksi niille päiville, jolloin en mahdollisesti ehtisi kokata mitään. Jaan päivällisen osuuksia eri päivien postauksiin. Ohjeen päivällisen pääruokaan sovellettuna otin täältä.

Rakuunakanaa 2+2:lle

• 500 g broilerin sisäfileitä
• pari pientä uuden sadon punasipulia
• 1 rkl voita
•  1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl kanalientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• kuivattuja valkosipulilastuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Paistoin broileripaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin palat lautaselle. Kuullotin silputtua sipulia hetkisen ja lisäsin mukaan valkosipulilastut. Kaadoin pannulle kanaliemen ja viinin ja nostin seoksen kiehumaan. Asettelin broilerinpalat kastikkeeseen, ripotin päälle suolaa ja pippuria sekä hieman tuoretta rakuunaa, laitoin kannen pannun päälle ja jätin lihan kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi (alkuperäisohjeessa käytetään rintafileitä, joitten kypsyminen vie kauemmin). 

Nostin taas broileripalat lautaselle ja keitin kastiketta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Lisäsin pannulle kerman, lisäsin vielä rakuunaa ja sekoitin hyvin, annoin kastikkeen taas kiehua hetkisen niin, että se paksuuntui. Nostin broilerit takaisin kastikkeeseen uudelleen lämpenemään. Söimme rakuunakanaa pastan kanssa ja lisänä oli minttuinen jogurtti-kurkkusalaatti. Siitä tulee oma postauksensa myöhemmin. Tästä riittää meille huomiselle Tourin lepopäivän päivällisellekin.

Tämän päivän Tour de Francen etappi on profiililtaan oikea sahanterä. 180 kilometrin verran nousuja ja laskuja, siitä sitä on työpäivää näillä ammattilaisilla. Eilen emme ehtineet katsoa kilpailua, mutta erinomaisilta Tourin virallisilta sivuilta sain vakoiltua, että kisa on tavanomaisessa suvantovaiheessa kokonaiskilpailun osalta, Chris Froome johtaa ja muut tulevat perässä. En voi olla hieman tuntematta pitkästystä, mutta minkä sille voi, että hän on niin hyvä? Alberto uuvahti aivan, jäi jo paljon jälkeen, eikä Nairokaan pystynyt pysymään Froomen kannoilla.

Aivan hirveä ulosajokin sattui, Richie Porte meni ympäri todella karmean näköisesti ja hänen päälleen ajoi joku toinen. Ei noita voi katsoa tuntematta fyysistä kipua.

Loppukiri oli jännittävä ja Rigoberto Uranin pyörän tekninen ongelma vaikeutti hänen ajoansa, mutta siitä huolimatta hän sai taisteltua itsensä ykköseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Chris Froome. Nairo pysyi vielä kympin sakissa, mutta Alberto putosi paljon. Nyyh.

EDIT: Erittäin tärkeä huomio: Rigoberto on leikkauttanut pois kauhean takatukkansa! Kiitos! Kiitos!

On muuten ollut hienoa, että tänä vuonna kaikki Eurosportin lähetykset ovat olleet pitkiä. Yleensä 1-2 etappia on näytetty alusta asti, nyt kaikki! Ilmeisesti ei ole juuri menossa muita tärkeitä urheilutapahtumia, kuten pallonpotkiskelua tai mailoilla huitelua. Hienosti Peter Selin on jaksanut puhua, sillä aikamoisia maratoneja nuo yli viiden tunnin lähetykset ovat päivittäin. Tällä viikolla hänellä on ollut juttuseurana Jussi Veikkanen, jonka puhetta on todella miellyttävä kuunnella niin äänen kuin asian puolesta.

Täytettyä tuliaista

Näillä alkoi viikonloppu hyvin

Sain tuomisina ystävältäni kauniin keltaisen kesäkurpitsan. Tänään teimme siitä päivällisen. Täytin kesäkurpitsoita myös toukokuussa Giro d'Italian aikaan. Nyt halusimme tehdä selkeästi kaksi erilaista täytettä ja saada niihin paljon makua mukaan. Antin viiden yövuoron putki viimein katkesi ja hänen herättyään lähdimme ruokakauppaan ostoksille mielessämme kaksi erilaista täytettä, lihainen ja kalainen. Tähän ruokaan en etsinyt apua muista blogeista vaan tein niin sanotusti omasta tai asiakkaan nahasta. Toisen puolikkaan täytin merellisesti, toisen lihakkaisesti.

Täytetty kesäkurpitsa kahdella tapaa

• 1 suurenpuoleinen pitkulainen kesäkurpitsa (meillä keltainen)
• liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 6 kampasimpukkaa
• 10 kypsää jokiravun pyrstöä liemessä
• nokare voita
• 2 rkl vehnäjauhoa
• 2 dl maitoa
• muskottipähkinää 
• suolaa ja pippuria
• 150 g naudan sisäfilettä, tai muuta mureaa, nopeasti kypsyvää lihaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• 6 kirsikkatomaattia
• 1 punasipuli
• kesäkurpitsan sisustaa
• 1 rk tomaattipyrettä
• chilihiutaleita
• loraus viiniä (meillä roseeta, kun sitä oli lasissa juuri)
• suolaa ja pippuria
• pallo hyvää buffalomozzarella
• tilliä ja persiljaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen, kiertoilmalla 180 asteeseen. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin halki ja koverra pehmeämpi sisus pois, niin että puolikkaista tulee veneen malliset. Säästä sisus. Levitä veneiden pohjalle hieman oliiviöljyä ja ripota suolaa ja pippuria. Paista veneitä pellillä leivinpaperin päällä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet hieman, mutta eivät valahda veteliksi. Ota ne jäähtymään. Älä sammuta uunia, laita sen grillivastus päälle. 

Veneiden paistuessa valmistele täytteet. Aloita vihanneshöystöstä, joka tulee pihviveneeseen. Leikkaa tomaatit ja sipuli pieniksi paloiksi, samoin silppua kurpitsan poistettua keskustaa hieman mukaan. Paista tätä vihannesseosta pannulla öljyssä hetkisen aikaa. Lisää mukaan tomaattipyre, viini ja chilihiutaleet. Mausta suolalla ja pippurilla. Keittele kasaan muutamia minuutteja. 

Seuraavaksi (tai siis samaan aikaan vihanneshöystön tekemisen aikana) ota pihvipalanen ja paista se voin ja oliiviöljyn seoksessa kauttaaltaan muutamia minuttteja, se saa jäädä selvästi punaiseksi keskeltä. Kääri palanen folioon odottamaan. 

Paista pannulla voissa suolalla ja pippurilla maustetut kampasimpukat molemmin puolin, varo polttamasta niitä. Kun laitat ne kuumaan voihin, älä heti törki niitä, kun ne ovat sopivasti paistuneet, ne kyllä irtoavat hyvin. Laita simpukat lautaselle odottamaan. Jokiravut ovatkin kypsiä valmiiksi, ota ne liemestä valumaan paperin päälle.

Valmista sitten valkokastike. Sulata kasarissa voi ja lisää mukaan jauhot, paista seosta hetkisen varoen sen ruskistumista. Kaada mukaan hieman maitoa ja vispilöi rivakasti, lisää maitoa ja vispilöi koko ajan. Kastike paksuuntuu nopeasti. Mausta se muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. 

Asettele toisen kurpitsaveneen pohjalle kampasimpukat sievään riviin ja sommittele jokiravut väleihin. Lusikoi päälle valkokastiketta ja revi puolet mozzarellapallosta pinnalle. 

Toisen veneen pohjalle laita vihanneshöystöä. Leikkaa pihvipala ohuiksi siivuiksi, asettele ne veneeseen peräkkäin hieman mutkalle. Ripottele päälle suolaa ja pippuria ja revi loput mozzarellasta pinnalle. 

Laita veneet uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi, kunnes valkokastike ja mozzarella ovat saaneet kauniin värin. Ripota kuumien veneiden päälle tuoreita yrttejä, minä laitoin tilliä merellisen päälle ja persiljaa lihaisan päälle. Leikkaa veneet muutamaan annospalaan ja syö heti, kun kieli kestää. Tykkäsimme molemmista, mutta simpukkainen oli vielä lihaista versiota parempi. 

Suupaloina ennen ateriaa kuvaushöslingissä meillä oli pienet pihvipalat, jotka eivät mahtuneet veneeseen, ne gratinoin uunissa samalla kuin veneetkin.

Päivän kimarana meillä oli GT Beefeaterista, kookosvedestä, ranskalaisesta rakuunasta, vadelmista ja tonicista. Ampiaisetkin pitivät siitä, yksi oikein sukelsi sinne päihtymään. Se piti auttaa kuiville.