Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään siirryimme taas noin 80 km itäänpäin, ennen campingille (joka muuten on complet) pääsyä kävimme monessa kaupassa ja nyt on ruokaa useaksi päiväksi. Olemme nyt leirialueella, jota ei ehkä voi kutsua kauneimmaksi, mutta toistaiseksi kaikki toimii kuten pitää ja viivymme täällä  muutaman päivän. 

Päivälliselle käytimme päivämääräsyistä paneroidut lohipalat ja niille ranskalaiseksi osuudeksi tein tomaattisalaatin, johon otin ohjeen täältä. Sipuli ei ollut ohjeen mukainen punasipuli, vaan uudensadon keltasipuli, koska sellaisia juuri tänään ostimme. Ja valkosipulin jätin tarkoituksella pois, ei ollut valkosipuliolo tänään. 

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• kolme tomaattia (vihreä, punainen ja keltainen)
• ripaus suolaa
• 1 uuden sadon keltasipuli ohuksi viipaleiksi leikattuna
• pippuria
• basilikanlehtiä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa

Leikkasin tomaatit lohkoihin ja ripottelin niille hieman karkeita suolahippuja. Jätin tomaatit hieman odottamaan suolan kanssa ja sillä välin leikkasin sipulin ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastikkeen. Kun ruokailu lähestyi (Antti lämmitti pannulla voissa lohipalat), sekoitin tomaatteihin sipulin, basilikan ja kastikkeen ja päälle kiersin myllystä pippuria. 

Tour de Francen neljäs etappi oli hilly-tyyppinen ja sää oli kamalan lämmin, paikoitellen 40 astetta. Katsoimme loppupuolta jonkun verran. Siinä pääjoukko kokonaiskilpailun johtajineen jäi yli 12 minuuttia kärjestä, joten paidanvaihtoa oli tiedossa. Mads Pedersen oli karkulaisista nopein ja voitti etapin. Norjalainen Torstein Træen on nyt kokonaiskilpailun johdossa ja ajaa huomenna keltapaidassa. Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5 noin 8 minuuttia kärjen takana. Tässä on ilmeisesti ollut kyseessä ns. sunnuntaiajelu, jossa ei piitata siitä kärjen karkaamisesta ja ajatellaan, että mikä hätä tässä valmiissa maailmassa, palataan kärkeen jahka keretään ja päästään tänään nopeammin lepäämään, kun ei tarvitse venyä dopingtestissä ja palkintojenjaossa. 

Patatas Aliñadas a la Sevillana – espanjalainen perunasalaatti

Tämän päivän sivuke oli espanjalainen perunasalaatti, jonka ohjeen otin Spain on A Fork-blogista. Ruoan nimi on espanjaksi Patatas Aliñadas a la Sevillana ja se oli oikein kiva sivuke kotimaisille makkaroille. Nyt alkaa olla ihan kaikki kotimaasta tuodut ruoat syöty (jäljellä on paketti pientä pyöreää), etsin aamulla kaksi savustettua grillimakkaraa pakastimesta, merkkiä en muista. Nyt osasin tehdä justiinsa sopivan annoksen kahdelle hengelle, jokainen haarukallinen tuli syötyä. 

Espanjalainen perunasalaatti kahdelle

• 6 pienehköä perunaa
• 0,5 l keittovettä + 1 tl suolaa
• 1 salottisipuli
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin perunat pieniin suupaloihin ja keitin ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaadoin veden pois kattilasta ja jätin perunat siivilään jäähtymään. Silppusin sipulin ja sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Yhdistin sipulisilpun kastikkeeseen. Kun oli ruokailuaika, yhdistin kastikkeen ja kypsät perunapalat ja ripottelin vielä pinnalle pippuria, suolaa ja tuoretta persiljaa. Lisänä meillä oli vielä ne kotoperäiset makkarat, jotka paistoin pannulla autossa sisällä, sillä alkuillasta satoi moneen otteeseen ja olimme jo rullanneet markiisin sisään huomista lähtöä ajatellen. 

La Vueltan lyhyttä aika-ajoa oli vielä lyhennetty (ilmeisesti taas mielenosoitusten vuoksi) ja sillä oli mittaa vain 12 km. Nopein oli Filippo Ganna ja Joao Almeida pystyi kuromaan kokonaiskilpailun toisen sijansa aikaeroa Jonas Vingegaardiin 10 sekuntia pienemmäksi. Nyt Joao on siis toisena 40 sekunnin päässä Jonasista. Huomenna perjantaina on vielä flat-etappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina kisa päättyy Madridiin. Eikä päivääkään liian aikaisin. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä. 

'Ndujapasta – vaikea lausua mutta helppo syödä

Muutamia vuosi sitten huomasin somessa tämmöisen säilykkeen kuin 'Nduja. En tiedä miksi se kirjoitetaan noin ja miten se pitäisi lausua, mutta olen ymmärtänyt kyseessä olevan mausteinen makkaralevite Italiaista. En tuolloin sattunut löytämään 'Ndujaa mistään kaupasta, mutta tämän vuoden alussa sitä sattui jossain kaupassa olemaan ja minä sitä heti ostamaan. Ja samantien Lidlissäkin oli sitä Italia-teemaan liittyen. Taisin ostaa senkin purkin. Nyt kun alkuvuodesta järjestelin CampaAdrian ruokavarastoja, liitin mukaan purkin 'Ndujaa, koska olihan se taas Giro d'Italia tulossa. 

Eilen mietin, että millaisen ohjeen etsin, johon tätä  tahnaa tulisi ja muistin vilkaista kotona ottamiani ruokakirjakuvia. Siellähän oli kuva Henkan Italia-kirjan ohjeesta. Vielä ei pasta pursu korvista, joten tämän päivän päivällissuunnitelmat oli helppo lyödä lukkoon. Kaikkia aineksia oli jo ihan valmiina varastoissani. Ihan vähän soveltelin. 

Calabrialainen tomaattipasta kahdelle

• 1,5 dl kuivaa pastaa
• vettä pastan keittämiseen + suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1,5 tl 'Nduja-tahnaa (tosiaan vain vähän, tämä on stydiä kamaa!)
• 1 rkl punaviinietikkaa
• noin 10 eriväristä kirsikkatomaattia
• 2 dl paseerattua tomaattia tetrasta (purkissa lukee puree, mutta minusta se oli kyllä paseerattua, liekö sama asia ranskaksi)
• pippuria ja suolaa
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Tein ruoan ulkona yhdellä kaasupolttimella, joten järjestys oli mutkikas. Ensin kiehautin pastaveden ja suolasin sen. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja keräsin muut ainekset käden ulottuville. Nostin pastakattilan sivuun odottamaan, vesi olisi sitten nopea kuumentaa uudelleen kiehuvaksi. 

Nostin kaasuliedelle paistinpannun, jolla oli loraus oliiviöljyä. Laitoin pannulle ensin sipulit ja valkosipulimurskan ja kuullotin niitä pari kolme minuuttia. Seuraavaksi lisäsin pannulle neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit ja 'Ndujan, sekoittelin ja paistelin niitä minuutin verran. Sitten yhdistin kastikepohjaan punaviinietikan (huom, Rainbow-pullo, tuo rakastettu edesmennyt halpissarja!) ja paseeratun tomaatin. 

Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua noin viisi minuuttia. Ohjeessa oli paljon pitempi keittoaika, mutta minä en niin kauan hautonut, vaan nostin pannun pois liekiltä ja palautin pastakattilan tulille. Kun vesi kiehui, lisäsin kuivan pastan (sitä Doltse&Käppänä-pussissa ollutta Luxemburgista ostettua pastaa) ja keitin sitä pussin ohjeen mukaan. Lopuksi vielä kuumensin kastikkeen uudelleen ja sekoitin kypsän pastan kastikkeeseen. Annoksin tuli vielä ripaus suolaa, paljon pippuria, basilikaa ja parmesaania. 

Tällä leirialueella ei tule kauhean kuumaa vettä tiskipaikalla, joten varauduimme ottamalla pahviset kulhot. Niin ei tarvinut hinkata lautasia puhtaiksi, vain paistinpannussa oli tätä tomaattista kastiketta. 'Nduja oli kyllä ihan hyvää, mutten siihen ihan valtavasti ekasta kerrasta ihastunut, mihin muuhun sitä voisi käyttää? Muistelen lukeneeni pizzoista ja focacciasta, joihin tahnaa laitettaisiin ihan pieninä nokareina. Avattu purkki olisi varmaan hyvä jossain aikamäärässä käyttää pois. 

Giro d'Italian kolmastoista etappi oli taas kohtuu jännittävä, katsoimme viimeiset 90 km, tosin valmistimme päivällisen siinä ohessa ja söimme, mutta kyllä silti tuli selväksi mitä tapahtui. Mads Pedersen voitti taas massakiriin päättyneen etapin, se oli jo neljäs voitto hänelle tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro jatkaa johdossa. 

Kikhernepannu espanjalaisittain

Halusin tehdä meille tänään päivällisen sivukkeeksi tai sivukkeen päivälliseksi voipapusivuketta espanjalaisittain. Mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei ainakaan säilykepuolella voipapua ole Ranskassa helposti saatavilla. Valkoisia papuja on ja punaisia, on paljon erilaisia vihreitä ja valkoisia pitkiä papuja, mutta niitä en nyt halunnut. Ostin sen sijaan kikherneitä säilykkeenä ja soveltelin jostain ottamani ohjeen päivän espanjalaisuutena. 

Espanjalainen kikhernesivuke

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa salmiakkikuvioon leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa salmiakkikuvioon leikkattuna
• 1 keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 punainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 pieni säilyketölkki kikherneitä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa

Leikkasin sipulin silpuksi, tomaatit ja paprikat kuutioiksi. Kuumensin kattilassa pari rkl oliiviöljyä ja kumosin mukaan sipulit, tomaatit ja paprikat. Paistelin niitä hetken ja lisäsin mukaan punaviinietikan ja tilkan viiniä lasistani. Sekoittelin. Lisäsin mukaan purkista valutetut kikherneet, näissä ei ollutkaan paljon lientä. Maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla ja muutaman minuutin päästä tuoreella persiljalla, timjamilla  ja basilikalla, koska niitä sattui nyt olemaan. Annoin kikherneseoksen kiehua noin 10 minuuttia ja lämmitimme sen uudelleen siinä vaiheessa, kun päivällisen kalaleikkeet oli lämmitetty.

La vueltassa olivat kohtalon hetket käsillä. Emme ehtineet katsoa kovin paljon etappia, mutta sen nopein oli supersuosikkini Primoz Roglic, joka ajoi voittoon tyynen kylmästi, tai kylmän tyynesti, saatte itse valita. Ben O'Connor on pitänyt puoliaan aivan mahtavasti, tykkään hänestä tosi paljon, mutta nyt meillä on johtajana Primoz ja se passaa minulle todella hyvin. Huomenna on vielä todellinen vuorietappi ja sunnuntaina päätösetappina aika-ajo. Primoz on siinä aika haka, joten häntä ei helposti enää kukisteta. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Lyonin kanaa eikä sitten nillitetä siitä kanasta

Etsin aamulla ohjetta Lyonin kanalle, tiesin että tätä viinietikkaista ruokaa en ole vielä tehnyt, mutta olisi jo aika. Luin ensin ohjeita ulkomaisista blogeista, mutta kokeilin sitten hakua kotimaisilta sivuilta. Ja ei ehkä olisi pitänyt. Löysin kyllä alle vuoden vanhan Hesarin jutun aiheesta, joka ei vielä ärsyttänyt yhtään, mutta menin lukemaan kommentointiakin. Ei ollut mones viesti, kun siellä oli jo viisastelu ja lähes tappelu käynnissä siitä saako ruokaa sanoa kanaruoaksi, vai pitääkö puhua broilerista. Muutenkin tietäjät tiesivät enemmän kuin aamutuimaan kestin. Mutta ohjeen otin käyttöön ja koitan unohtaa loput. Vähän minä soveltelin, mutta punaviinietikan määrästä en tinkinyt. 

Lyonin kana

• 3 broilerin koipireisipalaa (koska pakkauksessa oli kolme, yksi/syöjä on riittävästi)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• voita
• 1,5 dl punaviinietikkaa
• 6 valkosipulinkynttä
• 2 uuden sadon punasipulia
• 1 laakerinlehti
• 1,5 dl kanalientä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 200 g ranskankermaa
• paljon ranskalaista rakuunaa

Tämä on vähän mutkikas ruoka, kun siinä paistetaan pannulla ja uunissa, mutta ei kannata oikoa, sillä tärkeää on saada kastikkeeseen oikeanlainen koostumus. Minä oikoilin vähän sipulien pilkkomisessa, mutta muuten olin aika tottelevainen. 

Aloitin kuorimalla sipulit, mutta valkosipulinkynnet tulevat ruokaan kuorineen. Niin niistä tulee ihania makupommeja, jotka putkahtavat kuorestaan kevyellä haarukanpainalluksella. Silppusin myös monta pitkää oksallista ranskalaista rakuunaa, se on vuoden yrttimme omilla viljelyksillämme. Olen jo kuivannut sitä hyvän satsin, mutta taas se on ryöpsähtänyt isoksi reissumme aikana. Otin yhden laakerinlehden valmiiksi. 

Pyörittelin koipireidet oliiviöljyisin käsin ja kiersin niille suolaa ja pippuria. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja nostin uuninkestävän padan liedelle. Laitoin nokareen voita pataan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Nostin koivet pataan ja paistelin niiden pintoja  kiinni muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan sipulilohkot ja kokonaiset valkosipulinkynnet. Kun koivissa oli kiva paistopinta lisäsin pataan 1,5 punaviinietikkaa. Se sihahti mukavasti ja kutitti sieraimia, kun meni nuuhkaisemaan turhan läheltä. Annoin etikan kuumentua hetkisen. 

Nostin padan uuniin ilman kantta 20 minuutiksi. Sillä välin valmistelin vihannekset ja päätin mitä tekisin lisäkkeeksi. Olin ensin päätymässä riisiin, mutta päädyin orzo-pastaan. Vihanneksiksi tuli uuden sadon porkkanoita ja broccoliinia. 

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua nostin padan pois uunista ja siirsin koivet lautaselle odottamaan. Laitoin liekin liedellä padan alle ja kun etikkaliemi kiehui, lisäsin mukaan kanaliemen. Annoin liemen kiehua noin puoleen, se vei noin 10 minuuttia. Lusikoin mukaan ranskankerman ja tomaattipyreen ja sekoittelin. Nostin koivet takaisin pataan ja lisäsin sinne kunnon kourallisen silputtua ranskalaista rakuunaa ja laakerinlehden (oikeasti unohdin sen leikkuulaudalle, se pääsi pataan vasta melkein lopussa). 

Lusikoin paksua kastiketta koipipaloille ja nostin padan kintain verhotuin käsin takaisin uuniin 35 minuutiksi. Eikä taaskaan kantta päälle, että kanat saavat kunnon rapean pinnan. Käänsin niiltä kylkeä noin vartin päästä. 

Kun paistoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, laitoin pastan kiehumaan ja otin esille pannun vihanneksia varten. Laitoin pannulle nokareen voita ja halkaisin porkkanat pitkittäin halki ja katkaisin pätkän broccoliinien varsista pois. Paistelin porkkanoita ja broccoliineja lempeästi sen aikaa, kun pasta kypsyi. Orzo ottaa 9  minuuttia. Luritin hieman hunajaa porkkanoille ja maustoin ne ja broccoliinit suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin yhden koipireiden, pari pientä kauhallista orzoa, kastiketta, sipuleita ja valkosipulinkynsiä sekä kaksi porkkanan puolikasta ja broccoliinit. Tämä oli todella hyvä ruoka, etikka, kanaliemi ja ranskankerma muodostivat sakean erikoisen, mutta erittäin maistuvan kastikkeen kanalle, joka oli mureaa. 

Tour de Francessa oli jälleen vuorietappi ja harvinaista kyllä sen voittajakolmikko oli sama kuin eilen. Eli Tadej Pogacar, Jonas Vingegaard ja Richard Carapaz (jolle olen edelleenkin myrtsinä, koska eilinen). Sama on myös kokonaiskilpailun kolmen kärki.

Sipuliherkku

Meillä oli eilen eteläisiä vieraita, oikein Jyväsjärven rannalta. Teemana oli syödä blinejä yhdessä ja se olikin tosi mukavaa. Onnistuin ihan hyvin luimupupun käyttämällä blinitaikinaohjeella ja lisäkkeetkin olivat oikein passelit. Kaikkien suosioon pääsivät marinoidut sipulit, joita olen aiemmin tehnyt esimerkiksi kesäisen perunasalaatin joukkoon ja jollaisella porchetta-pötkylänikin hautui crock-potissa. Pistin potkua marinoitumiseen vakumoimalla sipulit. 

Vakuumimarinoidut punasipulit 

• 6 pienehköä punasipulia
• 1 dl punaviinietikkaa
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• ripaus suolaa (ähäkutti)
• ripaus suolaa (toinen ähäkutti)

Kuorin sipulit ja laitoin kuivat kuoret talteen äitiä varten, hän värjää niillä lankoja kesällä. Siivutin sipulit mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vakuumirasiaan marinadin ainekset ja yhdistin siihen sipulit. Kääntelin sipuliviipaleita niin, että olivat kunnolla marinadin peitossa. Laitoin astian kannen paikalleen ja poistin ilmat vakuumikoneella väliputken avulla. Laitoin rasian jääkaappiin noin 8 tunniksi. 

Tavallisesti tämä sipuliohjeeni on toiminut noin 12 tunnissa, punasipulin väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi ja rakenne pehmenee. Vakumointi nopeuttaa marinoitumista niin, että jo neljän tunnin kuluttua sipuli oli ulkonäön puolesta valmista. En avannut rasiaan tutkiakseni tilannetta, sillä tyhjiö olisi karannut enkä viitsinyt hakea vakuumikonetta uudelleen keittiöön. Illalla kun oli bliniaika, sipulit olivat aivan loistavan kypsyneitä ja ihastuttavia punaisia kiharoita. Olin iloinen, etten ollut leikannut sipuleita silpuksi. Marinoitu sipuli sopi blineille aivan loistavasti, loput pakkasin pienempään rasiaan ja söimme sitä ruisleivän ja graavilohen kanssa aamiaisella.