Pide - turkkilaista katuruokaa

Käsillä on kevään viimeisen suuren klassikon aika, Liège-Bastogne-Liège ajetaan tänään ja Alanyasta alkaa kahdeksan etapin mittainen Tour of Turkey. Belgiassa ajettavan kisan kiinnostavin ajaja kotikatsomon näkökulmasta on viime vuoden voittoaan puolustava Philippe Gilbert ja Turkissa starttaavat muunmuassa Marcel Kittel ja André Greipel. Kisaan osallistuu myös Alexandre Vinokourov, jonka viimekesäinen paha loukkaantuminen jäi ikävästi mieleen. Nyt hän kuitenkin vielä kerran asettuu lähtöviivalle ja toivon, että hänen jäähyväiskilpailunsa sujuu hyvin.

Päivän maateemaksi valitsimme Turkin, koska turkkilainen ruoka on ollut yksi suurimmista suosikeistamme jo iät ajat. Lukuisat pitkät matkat maan eri puolilla ovat tutustuttaneet meidät maan monipuoliseen ruokakulttuuriin, mutta kotioloissa emme ole paljonkaan turkkilaista ruokaa tehneet, poislukien köftet, joita silloin tällöin teemme. Joltakin retkeltä olemme ostaneet turkkilaisen keittokirjan, mutta se on tainnut vuosien saatossa liueta jonnekin löytymättömiin. Onneksi internet auttaa ja aamuisen selailukierroksen päätteeksi valintani osui usein Turkissa syömäämme pizzamuunnelmaan, pideen. Kaikkia aineksia ei aivan tarkasti ottaen keittiöstä löytynyt, mutta soveltaminenhan on sallittua, ellei jopa suotavaa.

Pääpiirteittäin otin vinkit täältä. Tein piden pohjataikinan jo puoliltapäivin kohoamaan. Neljän piden taikinaan tarvitsin:

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 dl lämmintä vettä
• 1,8 dl oliiviöljyä
• oliiviöljyä piden reunojen voiteluun

Sekoitin kaikki taikinan ainekset kulhossa ja jätin tässä vaiheessa melko tahmean taikinan talouskelmulla peitettyyn kulhoon kohoamaan noin tunniksi. 

Täytettä varten minulla oli noin 300 g naudanpaistipaloja, joita oli jäänyt tagineruoan tekemisestä ylitse. Muistin ne aamulla ja otin ne sulamaan. Leikkasin palat noin sokeripalan kokoisiin kuutioihin. Oma sävellykseni täytteestä sisälsi:

• 2 pientä sipulia kuutioiksi leikattuna
• 20 kpl keltaisia ja punaisia pikkutomaatteja
• 1 tl chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria 
• tuoretta basilikaa
• kuivattua oreganoa
• 2 rkl voimakasta unkarilaista paprikatahnaa
• 1 dl vettä
• 1 dl juustoraastetta

Kuullotin sipulia pannulla oliiviöljyssä ja kun ne olivat muuttuneet läpikuultaviksi, lisäsin lihakuutiot pannulle. Paistoin lihakuutioita hetken aikaa ja sekoitin mukaan tomaatit puolikkaiksi leikattuina, suolaa ja pippuria, sekä paprikatahnan. Lorautin hieman vettä sekaan ja jätin kastikkeen kypsymään miedolle lämmölle. 

Kun kastikkeen lihapalat alkoivat olla mureita, kaulitsin neljään osaan jaetun taikinan pitkulaisiksi pohjiksi ja nostin ne uunipellille, kaksi kummallekin. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Taputtelin käsin vähän perunajauhoa pohjien päälle imemään kastikkeen kosteutta, jottei pohjista tulisi tahmeita. Lusikoin kastiketta pitkittäin pohjalle vanaksi. Nostelin taikinareunaa kastikkeen päälle niin, että pidestä tuli kanootin muotoinen. Voitelin taikinareunuksen oliiviöljyllä. Käänsin uunin kiertoilmalle ja nostin pellit uuniin. Paistoin pidejä ensin noin 15 minuuttia. Nostin pellit uunista ja ripotin jokaiselle pidelle vähän korianteri- ja basilikasilppua ja juustoraastetta. Palautin pellit uuniin ja paistoin pidejä vielä hetken aikaa, kunnes juusto suli ja pohjat olivat kypsiä. Kaikkiaan paistoin pidejä noin 20-30 minuuttia. 

Leikkasin pidet suikaleiksi pizzapyörällä. Maku oli ainakin sinne päin, kun muistelimme Turkissa syömiämme aitoja pidejä. Erittäin hyviä ne joka tapauksessa olivat ja ne menivät perheen nälkäisiin suihin ennen kuin ehtivät jäähtyä leikkuulaudalla.