Espanjalainen chorizopasta

Kirjoitan tätä alkua jo päivällä, ruoka on tehty ja syöty, tiskit tiskattu. Pyöräily on menossa vielä, jatkan postausta illalla ja lisään tilannetiedot sitten. Ihan kuin joku niitä tarvitsisi varsinaisesti minulta.

Tänään on ollut mukava päivä Bremenissä, tosin kesä tuntuu kadonneen jonnekin. Lämmintä on kyllä vielä melkein 20 astetta, mutta pilvi on paksu, tuntuu hämärältä ja tuulee reippaasti. Toivomme, ettei sada tänään enää, sillä menemme illalla katsomaan jalkapalloa. Kyseessä on Werder Bremenin naisten joukkueen peli. Olimme viime vuonna miesten pelissä ja se oli minusta vähän stressaavaa eikä kovin kivaa, sillä istuimme vierasjoukkueen päädyn kulmassa, oli kova meteli koko ajan ja savuja, eikä niiltä paikoilta nähnyt varsinaisesti mitään. Nyt menemme pienemmälle kentälle, eikä naisten peleissä ole ihan niin rankkaa fanimenoa muutenkaan. Antti oli kerran katsomassa naisten peliä, joten hän tietää. 

Päivän espanjalaisruoan ohje on peräisin täältä, lähinnä pantryperusteisistä syistä. Sää ei suosinut ulkona kokkaamista ja tein ruoan kokonaan sisällä kaasuliedellä. Ja pasta kelpaa meille aina. Ohjeessa käytettiin tomaattimurskaa, mutta varastoissani oleva tetra oli mielestäni liian suuri, joten käytin tuoreita kirsikkatomaatteja. 

Chorizo-pekonipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä kierrepastaa (kolmen minuutin keittoajalla)
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• noin 12-13 cm pätkä chorizoa puolen cm viipaleiksi leikattuna
• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta (lardonia)
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 15 kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuna
• pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin veden kiehumaan kattilaan ja toiselle liekille pienen paistinpannun. Kun pannu oli hieman kuumentunut, nostelin sille ensin lardonit, sekoittelin ja kun niistä alkoi rasva irrota, lisäsin mukaan chorizoviipaleet ja sipulin. Paistelin näitä aineksia viitisen minuuttia, jonka jälkeen pekoni oli rapeaa, chorizosta irtosi makua ja leikkuupinta rapeutua, sipuli kypsyä. Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja kaadoin pastan kypsymään. 

Kaadoin pannulle vielä tomaatinpuolikkaat ja laitoin kannen pannun päälle. Tässä tomaatit hautuivat mukavasti, mutta varsinaista kastiketta ei muodostunut, kuten olisi tomaattimurskasta tullut. Maustoin pippurilla. Kun pasta oli kypsää, Antti kävi kaatamassa veden pois ja sekoitin kattilassa pannulta ainekset pastaan. Pannu on niin pieni, ettei pasta olisi siihen mahtunut. 

Maistelin ja lisäsin vielä hieman pippuria, mutta suolaa tämä ei tarvinnut, kiitos makkaran ja pekonin. Emme laittaneet mitään juustoraastettakaan annoksiin, vain hieman tuoretta persiljaa, joka on ottanut lempiyrtin paikan minun suussani. 

La Vueltan 9. etappi oli luonteeltaan vuoristoinen. Eilisen mielialan mahalaskun jälkeen koitan taas kiinnostua kisasta niiden ajajien tähden, jotka ovat vielä mukana. Ilmeisesti Tadej ei loukkaantunut mitenkään kauhean vakavasti, vaikka paikattavaa ja ehkä leikattavaakin löytyy. Mutta hän toipuu ja palaa vielä kisoihin ainakin ensi vuonna. 

No niin, nyt on jalkapallot katsottu, kotijoukkue voitti 2–0. Ja katsoimme myös La Vueltan etapin lopun nyt tallenteelta. Sepä olikin jännittävää, Enric Mas lopulta voitti etapin, nuorten kilpailun johtaja Oscar Onley tuli toiseksi ja Primoz Roglic kolmanneksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa niin ollen Enric Mas ja Primoz on toisena ja tiedä vaikka tässä vielä kävisi ennustukseni mukaan, kun Tadej poistui kuvasta, eikä Sepp Küss ole kärjen tahdissa. Ehkä sitten Primoz vielä voittaa koko homman. Huomenna on lepopäivä ja meillä viimeinen Saksan siirtymä, kun ajelemme Lyypekkiin. 

Chorizopasta

Mikäpä olisi varmempi merkki espanjalaisuudesta kuin chorizo? Ainakin minulle se kelpaa, tänään tein erittäin nopean ja helpon pasta-aterian, johon sattumoisin sain käytettyä useamman retkiruoka-aineksen loppuun. Kotoa asti oli mukana pätkä chorizoa, edellisreissulta pastapussin pohjat ja toiselta pasta-aterialta tällä reissulla puolikas purkki tomaattista pastakastiketta. Tässä ei tarvita kuin vähän aikaa ja syömisen jälkeen kunnolla kuumaa vettä tiskaukseen. 

Chorizopastaa kahdelle

• noin 150 g kuivapastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• 15 cm pätkä chorizoa
• puolikas lasitölkki tomaattista pastakastiketta (noin 2 dl)
• 1 dl punaviiniä
• pippuria
• basilikaa
• parmesaania

Viritimme keittiön ulos CampaAdrian viereen, toiselle kaasukeittimelle pastavesi kuumenemaan ja toiselle pieneen kattilaan ensin chorizo viipaleiksi leikattuna. Kun palat olivat hieman paistuneet molemmin puolin, lisäsin niiden päälle tomaattikastikkeen. Olin lisännyt purkkiin desin verran punaviiniä ja hölskyttänyt ne sekaisin. Jätin kastikkeen kiehumaan hyvin miedolla lämmöllä, sillä retkikeittimen kaasupanos oli jo edellisellä keittokerralla muka ihan lopussa, ei loppunut vieläkään. 

Kun pasta oli kiehunut pussin ohjeen mukaan 8 minuuttia, Antti kaatoi veden pois ja kumosi pastat kastikekattilaan. Sekoittelin ja jaoin ruoan lautasille. Annosten päälle vielä pippuria, parmesaania ja basilikaa. Tosi usein keitän pastaa liikaa, tulee mieleen että pitäisikö vähän vielä lisätä. Nyt oli juuri sopivasti. Niin kai, kun pussi meni loppuun. 

La Vueltassa oli melko lyhyt etappi, 134,5 km. Ehdimme katsoa siitä noin 70 viimeistä kilometriä. Välillä näytti siltä, että kohta sataa, mutta onneksi ei. Nopein oli David Gaudu. Hän oli etapin ja hyvityssekuntien jälkeen samalla kokonaisajalla kuin kisaa johtava Jonas Vingegaard, mutta mutkikkaan aika- ja sijoitusvertailun turvin Jonas sai pitää punaisen johtajan paidan. Huominen etappi on sitten Medium Mountains-tyyppinen ja sillä on mittaa yli 200 km. 

Chorizopasta

Kuten eilen sanoin, minulla ei oikein nyt tunnu löytyvän ideoita espanjalaisten ruokien suhteen. Joko olen tehnyt "kaikkea", tai "ei pysty" tai "ei huvita". Mutta lähes joka päivä on jotain viitsittävä syödä. Meillä oli jääkaapissa ihan kotoa asti kuljetettu pätkä chorizoa, ei mitään artesaaniraakamakkaraa, vaan ihan semmoista lähes kivikovaa hyvin säilyvää makkaraa ja sen minä tänään meille syötin. Tein täysin omasta tai asiakkaan päästä-pastahässäkän. Tein ruoan myös yhden kattilan taktiikalla, säästyi tiskiä hyvin. 

Chorizopasta kahdelle eikä jäänyt yhtään tähdenlentoja

• 15 cm pätkä chorizoa puolikuupaloiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa simpukkapastaa
• 1 uuden sadon sipuli ohuina viipaleina
• 1 keltainen tomaatti
• 1 dl sekoitusta jossa oli kivettömiä mustia ja vihreitä oliiveja sekä lupiinia 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa ja basilikaa 
• 1 rkl oliiviöljyä

Paistoin chorizopaloja kuivan kattilan pohjalla muutaman minuutin, niin että niiden pinta tuli rapeaksi ja niistä alkoi irrota rasvaa, kumosin palat lautaselle. Laitoin kattilaan vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kumosin veteen pastan ja keitin sitä pakkauksen mukaan 9 minuuttia. Sillä välin leikkasin mandoliinilla sipulin oikein ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi ja kumosin ne chorizopalojen kanssa samalle lautaselle. Silppusin päälle odottamaan tuoreet yrtit. Lusikoin oliivipussista hyvän määrän oliiveja ja muutaman lupiinin (en tiedä mitä ne pavun tapaiset jutut on varsinaisesti suomeksi, keltaisia "ranskanpastilleja", muttei kuitenkaan). 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin siitä vedet pois ja muutaman minuutin kuluttua sekoitin pastaan kaikki muut ainekset. Maustoin suolalla ja pippurilla ja lurittelin päälle hieman oliiviöljyä. Enempiä kuvia ei ole, koska kuvien siirto vie hermot, #ranskanpatti on hyvässä kasvussa tämän leirialueen wifin kanssa. 

La Vueltaa saatoimme katsoa minun tablettini gigojen puitteissa lopusta parikymmentä kilometriä, siinä vaihtui johtopaikka Primoz Roglicilta Ben O'Connorille, joka oli päivän etapin nopein. Roglicille tuli takkiin noin neljä minuuttia ja se on aika paljon. Ilmeisesti hän ja joukkue eivät halunneet vielä ottaa punaisen paidan pitämisen taakkaa. Voi olla, että O'Connorin etumatka venähti vähän isommaksi, kuin oli tarkoitus antaa sen tulla. Nyt Ben O'Connor liittyi siihen porukkaan, joka on voittanut ainakin yhden etapin jokaisella suurella Grand Tourilla. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

Saltavallao – leipää ja kananmunaa pannulla

Nyt en voisi iloisempi olla, La Vuelta on päätösetappia vaille valmis ja Sepp Küss todella voittaa ensimmäisen suuren ympäriajonsa, kunhan tulee huomenna maaliin. Olin melkein loppuun asti pelokas, että tallikaverit tekevät hänelle kuprun, mutta onneksi ei. Tämä oli minun laskuissani vuoden paras ympäriajo, niin on usein aiemminkin käynyt, vaikka alussa vaikuttaa, ettei oikein mitään ole tiedossa. 

Päivän espanjalaisena kokkauksena oli Saltavallao-niminen ruoka, jota hieman tuunasin, koska kyseessä oli melkein viimeinen haastekokkaus tälle vuodelle. Ohjeen otin Spain on a Fork-blogista ja laitoin siihen lisäksi loput jääkaapissa olleesta chorizosta. 

Saltavallao – espanjalainen leipä-kananmunapannu kahdelle

• 10 cm pätkä patonkia kuutioiksi leikattuna
• 10 cm pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni sipuli viipaleiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä paprikaa (keltainen ja oranssi) viipaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia (toinen huomattavan suuri) kuutioiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Ensin paistoin leipäpaloja hetkisen oliiviöljyssä ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sitten tein saman chorizolle, niitä ei pidä paistaa liikaa, niistä tulee kuin kuivaa korkkia helposti. Seuraavaksi pannulle pääsivät chorizorasvaan ja pieneen lisätilkkaan öljyä sipulit ja valkosipulit. Niiden päälle kippasin parin minuutin päästä tomaattikuutiot ja paprikaviipaleet. Paistelin niitä viitisen minuuttia ja lisäsin vettä pannulle sen verran, että sinne muodostui pieni kastike, jonka annoin kiehua parisen minuuttia. 

Maustoin seosta suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Sitten kumosin mukaan leipäkuutiot ja chorizoviipaleet ja sekoittelin. Rikon pannulle kaksi kananmunaa ja laitoin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin pannun alta ja annoin kananmunien kypsyä melkein kokonaan kannen alla jälkilämmössä. Keltuainen jäi sopivasti juoksevaksi. Annoksiin vielä päälle hieman pippuria ja tuoretta basilikaa. 

Tämä muistutti aika paljon shaksukaa, oli oikein kiva yhden pannun ruoka tänä iloisena päivänä. Ja olisi ollut ilman chorizoakin, kuten Albert teki. 

Jälkijunainen chorizopasta

Ai että tuntuu kuin olisi kotiin tullut. Netti toimii, eikä #ranskanpatti oireile. Ei pitäisi sanoa  moista vaan koputtaa puuta ja sylkäistä olan yli. Ihan kohta varmaan netti kosahtaa. Tosin nyt siitä on maksettukin vähän. Olemme Noirmoutierin saarella, toista kertaa tänä vuonna ja kolmatta alle vuoden sisään. Täällä on mukavaa ja leppoisaa, kesä jatkuu ainakin vielä, taas pitäisi koputtaa puuta ja syljeskellä. 

Olemme eri leirialueella kuin aiemmilla kerroilla ja tämä on juuri meille sopiva, luksuselementit kampaamoineen, ohjattuine jumppineen ja spa-osastoineen saa jättää käyttämättä. Ilmastointi toimii 10 ampeerin sähköllä, jos sitä tarvitaan ja öisin lämpötila laskee alle 20 asteen, joten ilmastoinnin voi sulkea. En kaipaa kovinkaan paljon niitä Loiren laakson 35 asteen lämpöjä, mutta olen iloinen, että pärjäsin nyt niissäkin paremmin kuin viime vuonna. Kyse taisi olla enemmän kuin arvasinkaan asenteesta. 

La Vuelta on ollut vähän huonolla seurannalla meillä, sillä edes puhelinten netti ei toiminut aina sitä vertaa Saumurissa, että olisimme saaneet tietää tilannetta. Siksi myös Espanja-kokkaukset olivat tauolla muutaman päivän. Harmitti ja ärsytti, mutta eipä se kauhean iso juttu ole. Eräänä päivänä (en muista enää minä) söimme kyllä oikein hyvän chorizopasta-aterian. Siitä kerron nyt tässä seuraavassa.

Tämän ruoan tein omasta ja asiakkaan päästä-metodilla ja one pot-tekniikalla. Eli tiskiä säästäen. 

Chorizopasta kahdelle

• noin 100 g chorizoa
• 1 sipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• muutama tomaatti (noin 3-5 muistaakseni, kaikki loput kotoa raakoina mukaan otetut)
• 2 rkl tomaattipyrettä
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 2 dl kuivaa pennepastaa
• 3-4 dl vettä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl kermaa
• tuoretta basilikaa
• 1 pallo buffalomozzarellaa

Leikkelin makkaran paloihin ja paistoin niitä pannulla muutaman minuutin. Nostelit palat lautaselle odottamaan ja paistoin pannulle jääneessä rasvassa silpuksi leikattuja sipulia ja valkosipulia. Lisäsin mukaan tomaattipyreen ja pimentonin ja sekoittelin. Kaadoin mukaan kuutioihin leikatut tomaatit ja viinin. Annoin kastikepohjan kiehua hetkisen. Chorizo oli siis lautasella odottamassa, ettei se menettäisi rapeaa pintaansa. 

Lisäsin pannulle kuivan pastan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että pasta juuri ja juuri peittyi. Laitoin kannen päälle ja annoin pastan kypsyä rauhassa pannulla, sekoittelin välillä. Vesi imeytyi pastaan noin vartissa ja kun seos oli sopivan paksua, lisäsi vielä hieman kermaa ja lopuksi chorizopalat. Maustoin pippurilla ja pikkuripauksella suolaa. Annoksiin tuli päälle vielä tuoretta basilikaa ja pallo buffalomozzarellaa paloiksi revittynä. Oli todella hyvä pastaruoka, eikä sitä tullut liikaa, kun oikeasti maltoin käyttää vain vähän pastaa ja puolet chorizokiemurasta. 

La Vueltassa oli siis tänään jo etappi numero 16. Kyseessä oli melko lyhyt etappi, joka oli melkeinpä tasainen, mutta sisälsi kipakan loppunousun. Saimme katsottua etapin loppupuolen aivan mainiosti, tämä netti on ihan paras! (koputus ja sylkäisy) Ei yhtään pätkäisyä eikä häiriötä. Olikin jännä loppu. Jonas Vingegaard otti toisen voittonsa tässä kisassa, edellistä emme muutama päivä sitten nähneet. Ilokseni Sepp Küss yhä johtaa kokonaiskilpailua, tosin enää 29 sekunnilla Jonas Vingegaardiin nähden ja kolmantena on Primoz Roglic. 

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas. 

Chorizopasta

Kotiintulopäivänä pitää ruokaa saada nopeasti lautaselle, eikä tämä pastaruoka kauan aikaa vienytkään. Ei vienyt syöminenkään, sen verran nälkä meillä oli. En voi espanjalaisuudella paljon keulia, mutta chorizo saa nyt edustaa Espanjaa ylpeästi.

Chorizopasta kahdelle

• 250 g pastaa
• runsaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 10 cm pätkä chorizoa paloiksi leikattuna
• 2 uuden sadon sipulia silppuna
• 1 valkosipulin kynsi silppuna
• 12 eriväristä kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuina
• 1 pakkaus balkanilaista halloumikopiota kuutioiksi leikattuna (Lidlistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• pippuria
• basilikaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 
2. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä hetkinen.
3. Lisää pannulle halloumikuutiot ja paistele kuutioihin sievä paistopinta. 
4. Kuumenna toista pannua ja paahda sillä ilman lisärasvaa chorizopaloja. 
5. Lisää chorizopalojen seuraksi puolitetut tomaatit ja sekoittele.
6. Kun pasta on kypsää, kaada se lävikköön ja sekoita pasta toisella pannulla olevaan halloumiin. 
7. Lisää mukaan toiselta pannulta vielä tomaatit ja chorizopalat. 
8. Sekoita, mausta pippurilla ja lisää annoksiin basilikaa. 

Oikein pätevä pastaruoka, tiskiä tuli tietysti yksi kattila ja kaksi pannua, kun en halunnut lepuuttaa odottamassa sen enempää halloumia kuin chorizoakaan, ettei kumpikaan nahistuisi. 

La Vueltassa oli vuorossa jo 18. etappi, vuoriluonteinen. Ehdimme katsoa loppukilometrit. Oli taas jännittävä loppu. Ikävä kyllä Robert Gesink ei jaksanut kärjessä yksin, hänet ajettiin kiinni loppusuoralla. Voittajaksi ajoi kokonaiskilpailun johtaja Remco Evenepoel. Toiseksi ajoi Enric Mas ja Robert Gesink jäi kolmanneksi. Jäljellä on enää kolme etappia. 

Tähdenlentotapaksia

Tänään oli tähdenlentopäivä, söimme sitä sun tätä tapastyyliin. Eilisen grillatun broilerin loput, perunat, mojo verde ja pätkä chorizoa, tomaatteja, kurkkua, täydellisen kypsä nektariini ja pohjastaan käristetty kananmuna. Siinähän sitä oli syömistä. 

La Vueltan toisen jakson viimeisenä päivänä oli vuorossa hurja vuorietappi aurinkoisessa Andaluciassa.  

Sen voittajaksi ajoi Thyren Arensman, ensimmäistä kertaa Grand Tourin etappivoittoon. Sen kunniaksi Blogger kieltäytyy rivien tasaamisesta, vaikka kuinka koitan tasata. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa edelleen Remco Evenepoel (olen tainnut kirjoittaa hänen nimensä välillä väärin muotoon Evepoul, pahoittelen). Huomenna La Vueltassa on lepopäivä ja mekin huilaamme Espanjan ajattelustakin. 

Lihapullakastikkeella täytetty kesäkurrevene

Nyt on kyllä niin omasta tai asiakkaan päästä- tyyppinen espanjalaisruoka, ettei parane tämän enempiä espanjalaisuutta mainostella. Meillä oli reissun aikana kasvatussäkissä päässyt pari kesäkurpitsaa kasvamaan lähes jormamittoihin. Kehittelin ruoan, johon saisin tungettua ne. 

Kesäkurpitsavene ja -ämpäri lihapullatäytteellä

Kesäkurpitsojen käsittely

• 2 isoa kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Pesin kurpitsoiden pinnat ja leikkasin pitkulaisesta pitkittäin kapean viipaleen, ikään kuin kannen pois. Aloin sitten kovertaa teräväreunaisella lusikalla kurpitsasta venettä ja siinähän menikin sitten hetkonen. Keräsin sisussilpun lautaselle ja sitä oli enemmän kun tarpeeksi. Varoin rikkomasta kuorta, mutta koitin saada sisuksen mahdollisimman tarkasti ja tasaisesti pois niin, että jäljelle jäi melko ohutkuorinen vene. Toisen pyöreämmän koversin kurpitsaämpäriksi. Sutikoin sisukset oliiviöljyllä ja ripottelin sisäpintoihin suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia. Esipaistoin tyhjää venettä ja ämpäriä 180 asteessa noin 20 minuuttia. Nostin ne uunista odottamaan täyttämistä. 

Espanjalaiset chorizolihapullat tomaatti-kesäkurpitsakastikkeessa

Albondigas – espanjalaiset lihapullat

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 5 cm pätkä chorizoa
• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• pieni kourallinen kesäkurpitsan sisusta silputtuna
• 1 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin chorizon pieniksi kuutioiksi ja silppusin sipulit ja kesäkurpitsan sisustan. Kuumensin pannua ja laitoin sille chorizopalat, paistoin niitä hetken, mutta vain hetken, ne käristyvät helposti liikaa. Nostelin palat lusikalla lautaselle, mutta jätin niistä irronneen rasvan pannulle. Lisäsin pannulle sipulit ja kesäkurpitsasilpun ja paistoin niitä muutaman minuutin. Kumosin nekin lautaselle jäähtymään. 

Laitoin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chorizokuutiot ja paistetut kasvikset sekä pimentonia, suolaa ja pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja paistoin pienen koepalan. Makua tuntui olevan tarpeeksi, joten pyörittelin taikinan lihapulliksi. Jätin pullat jääkaappiin asettumaan siksi aikaa, että tein tomaatti-kesäkurpitsakastikkeen. Tein pullista melko pieniä, niitä tuli noin 25 kpl. Arvelin, etteivät ne kaikki menisi kurpitsojen täytteiksi, joten tein reilusti tomaattikastiketta. Yli jääneeseen kastikkeeseen saisin ylijääneet lihapullat toiseksi ateriaksi. 

Tomaatti-kesäkurpitsakastike

• 2 dl silputtua kesäkurpitsan sisusta 
• 2 tavallista kotimaista tomaattia
• paljon erilaisia reissusta tuotuja kirsikkatomaatteja, montaa väriä (noin 300 g)
• 1 dl punaviiniä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl sokeria
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuullotin kasarissa kesäkurpitsasilppua oliiviöljyssä muutamia minuutteja ja kaadoin sitten mukaan punaviinin ja kevyesti blenderissä surautetut tomaatit. Sekoittelin ja nostin kastikkeen kiehumaan. Maustoin sen tomaattipyreellä sokerilla, suolalla, pippurilla ja timjamilla ja jätin kiehumaan maltillisesti noin vartiksi. 

Kurpitsojen viimeistely

• esipaistettu kurpitsavene ja -ämpäri
• esipaistetut lihapullat
• 2 rkl oliiviöljyä
• tomaattikastike
• raastettua Manchegoa

Kastikkeen kiehuessa pintapaistoin lihapullat oliiviöljyssä, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä täysin. Kuumensin uunin uudelleen, tällä kertaa 200 asteeseen. Asettelin lihapullat veneen pohjalle sulaan sopuun ja kaadoin kastikkeen päälle, vene täyttyi aika mukavasti. Ripottelin päälle Manchego-raastetta ja paistoin kurpitsoja noin 40 minuuttia, peitin sen pinnan leivinpaperilla siinä vaiheessa, kun pinta oli jo ruskettunut, mutta arvelin lihapullien tarvitsevan vielä hieman kypsentämistä. 

Tämän ruoan piti antaa jäähtyä hyvän aikaa, pieni asettuminen teki leikkaamisen helpommaksi. Oli hyvä, että keitin kastikkeen aika sakeaksi. 

Tänäänkin ajettiin Vueltaa Baskimaassa ja minusta se on kyllä kauneinta Espanjaa. Bilbaoon päättyvän etapin nopein oli Marc Soler. Pääjoukko taisi luulla päivää sunnuntaiksi, sillä punainen johtajanpaita livahti Primoz Roglicin päältä Rudy Molardille. Oikeastaan aika kiva tämä paidan vaihtuminen useampaan kertaan. 

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

• 300 g kuivaa pastaa
• pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
• puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
• 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
• 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Chorizo-katkarapupastaa

Tänään piti grillata maissia, mutta aina kun ajattelin, että nyt voisi aloittaa, alkoi sataa eikä hiiligrillaaminen sateella ole kovin kivaa. Niinpä tein meille pikaisen pastan, johon käytin eiliseltä jääneet katkaravut ja pätkän chorizoa. Siinä sitä on Espanjaa vaikka kuinka paljon! 

Chorizo-katkarapupastaa

• spaghettia minun peukkuni ja etusormen muodostaman ympyrän verran
• reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• noin 150 g kuorittuja kypsiä katkarapuja 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä chorizoa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pientä punasipulia varsineen
• 6 soikeaa pientä tomaattia
• pippuria 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa 
• raastettua parmesaania

Keitin pastan kypsäksi. Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulit ohuiksi viipaleiksi ja paahdoin niitä muutaman minuutin pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle pikkukuutioiksi leikatun chorizon. Kun chorizo oli paahtunut rapeaksi, lisäsin mukaan silputun sipulin ja lohkoiksi leikatut tomaatit. Kun pasta oli melkein kypsää, ripottelin pannulle katkaravut. Sekoittelin ja kun pasta oli kypsää, nostelin sen pannulle. Sekoittelin ja maustoin pippurilla, yrteillä ja parmesaanilla. Suolaa tämä ei erikseen tarvinut, koska chorizossa on sitä riittämiin. 

La Vueltan toinen etappi ajettiin mesetalla, tuolla suurella tasangolla pohjoisessa Espanjassa. Kuumassa säässä ajettiin melko tarkkaan neljä tuntia ja ykkösenä maaliviivan ylitti Jasper Philipsen, kokonaiskilpailua johtaa Primoz Rogic. Ikävä kolarointi neljä kilometriä ennen maalia saattoi päättää muutaman ajajan Vueltan.