Vapaan aamun iloja

Koitan olla ajattelematta sitä, että työhönpaluu lähestyy aivan liian nopeasti. Koitan keskittyä siihen, että vielä on monta vapaata aamua, jolloin on aikaa laittaa aamiaista vaikka vain itselleni. 

Aamiaisen jälkeen voisin olla reipas ja silittää suuren pinon servettejä, ottaa käyttöön nekin, joita ei ole raskinut kattaa tahrojen pelossa. Tai kerätä kaapeista pois ne kololaidat lautaset ja mukit, joiden on aika lähteä. Lusikkalaatikon jo siivosinkin. Viiden vuoden bloggaamisen aikana olin kerännyt ainakin 100 aterinta, kaikki vähän sitä sun tätä. Niidenkin on aika jatkaa matkaa CampaKeittiöstä. Hyvää viikkoa!

Taas keittokirjoja vailla rakastavaa kotia!

Viime vuonna siivosin keittokirjahyllyäni ja annoin pois ison kasan keittokirjoja. Lupasin silloin itselleni, ettei moiselle perkaamiselle ole ihan heti tarvetta. Eikö puolitoista vuotta olekin ihan sopiva aika saada taas sekä keittokirjahylly, että lukuisat kotimme vaakapinnat täyteen keittokirjoja? Nyt on aika tehdä uusi perkaus. Kiertoon lähtee 17 ruokaan liittyvää opusta.

Ehdot ovat samat kuin viimeksi. Jos olet kiinnostunut saamaan jonkun noista alla olevan kuvan kirjoista itsellesi postikuluja vastaan, niin laita sähköpostia (campasimpukka@gmail.com) tai viestiä kommenttilaatikkoon, niin sovitaan toimitustapa. Osa kirjoista on aika painavia, joten niiden postittaminen ei ole ihan halpaa. Pakkausmateriaalia minulla on niin paljon, ettei siitä synny minulle kustannuksia. Myös haku on mahdollista, jos asut tässä lähistöllä (Jyväskylän seutu) tai muuten satut maisemiin. Nopeus on valttia, kirjat saa hän, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Voit varata niin monta kirjaa kuin haluat tai vain yhden, kuinka vain. Minun on myös mahdollista toimittaa kirjoja Jyväskylän alueella, kunhan aikatauluista sovitaan. Mikäli tuletkin katumapäälle, etkä haluakaan kirjaa, peruuta varauksesi nopeasti, että voin palauttaa kirjan listalle. 

Aikaa tälle hommalle annan kolme päivää. Keskiviikkoiltana 13.8. klo 21 Campasimpukan keittokirjatempaus päättyy ja viimeistään torstaina laitan kirjoja postiin. Noutaa voi sovitusti myöhemminkin. Joitakin kirjoja on jopa käytetty hieman, niissä voi olla jotain pieniä merkintöjä, mutta yleisesti ottaen kirjat ovat siistejä. 

Seuraavassa lista kirjoista ylhäältä alas:

• Roderick Dixon: Ruokaa rippeistä
• Iisa Strand, Arno Kotro: Menestyksen reseptit
• Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella
• Hans Välimäki: Chez Dominique
• Seija Kurunmäki: Järkipuhetta ruoasta
• Kari Koivulehto: Hunaja-kirja
• Soili Soisalo, Eeva Voutilainen: Mustikka, ruis ja rypsi, voimaruokaa Suomesta
• Ching-He Huang: Chinese Food Made Easy
• Täydelliset naiset-keittokirja
• Christer Lindgren: Kiehuu! Uusi suomalainen keittokirja
• Chez Jouni
• Rantanen, Viljakainen, Helasto, Puhakainen: Lauantaina lautasella, herkuttelua ystävien kanssa
• Ching-He Huang: China Modern
• Sopranos Keittiössä
• Michael Bröklund: Lähiruokaa
• Puolialaston kokki, Sami Garam kokkaa herkkuja Ankkalinnasta
• Skärgårdssmak Culinary Guide

Jos joku kirjoista tulee varatuksi, vastaan heti kun viesti tavoittaa minut ja merkitsen kirjan listasta varatuksi.

Syy tälle kirjatempaukselle on siis hyvin yksinkertainen. Tila loppuu ja yritän päästä eroon tavaroista, joilla ei ole minulle enää käyttöä, mutta joku muu voisi tarvita. Sinänsä en väheksy yhtäkään ostamaani tai saamaani kirjaa, totuus vain on se, ettei niitä kertakaikkiaan mahdu meille näin paljon. Yritän taas parantaa tapani ja harkita hieman pitempään ennen kuin ostan kirjoja omakseni.

EDIT: Kirjatempaus on päättynyt. Kauemmaksi lähtevät kirjat on toimitettu innovatiivisesti Postiksi uudelleennimentyn laitoksen kuljetettavaksi ja suoratoimitukset ovat käynnissä. 13 kirjaa löysi uuden omistajan ja loput lähtevät muutoin kiertoon. Kiitos osallistujille ja hyviä lukuhetkiä!

Valkosuklaa-mustikkamuffinit

Tänään sulkeutui Campasimpukan Löydä koti keittokirjalle-tempaus. Se onnistui mainiosti. Pinossa oli alussa 27 kirjaa ja niistä oli tänään illalla jäljellä enää 6. Suurin osa kirjoista lähti postin mukana uusiin koteihin, muutaman toimitan tavattaessa. Loput opukset, esimerkiksi karppauskirjat taitavat mennä pehmeäkantisina suoraan paperinkeräykseen. Kiitos osallistuneille, oli mukava olla tekemisissä tämmöisissä merkeissä!

Näinä yövuorojen välisinä päivinä ei oikein tahdo saada aikaan mitään. Ei ainakaan mitään hyvää. Pieniä mokia saattaa tulla, kuten tänään tehdessäni kurpitsakeittoa. Olen kehuskellut useasti sillä, että keitämme itse liemiä ja yleensä omatekoinen liemi on oikein hyvä pohja ruoalle. Jos ei siis valitse ihan väärää lientä. Muistelen jollekin toiselle bloggaajalle käyneen niin joitakin aikoja sitten, mutten muista kenelle. No, minä jokatapauksessa otin yhden monista merkitsemättömistä liemikalikoista pakastimesta ja hulautin sen keittokattilaan. Soseutusvaiheessa nuuhkaisin keittoa paremmin ja yksi pieni lusikallinen riitti kertomaan, että kyseessä ei ollut kana- tai kalkkunaliemi vaan kalaliemi, jota en ole tehnyt kuin kerran ja luulin sen aikapäiviä loppuneen. Piti sitten maistella useampaan kertaan ja lisätä sitä ja tätä maustetta, etenkin suolaa, että keitosta tuli kelvollinen. Päätin olla ihan pokerinaamalla päivällispöydässä tai vielä paremmin karata töihin ennen päivällisaikaa. Sittenpähän nähtäisiin lukeeko kukaan perheen miesväestä ikinä blogia... Liioittelu sikseen, kalaliemi ei ehkä ole paras vihanneskeiton pohja, mutta kyllä sitä syödä voi. Koitan oppia merkitsemään liemet paremmin tai edes jotenkin. Onneksi keiton kaveriksi leipomani sämpylät onnistuivat ja jälkiruoaksi tekemäni valkosuklaa-mustikkamuffinit etenkin.

Ohjeen muffineihin otin mukavasta raspberri cupcakes-blogista, jossa olen tainnut aikaisemmin olla ohjemetsällä. Minulla oli puoli rasiallista ulkomaisia mustikoita, joita mieluiten käytän kypsennettyinä ja myös vajaa levy valkosuklaata, mutta ennen kaikkea minulla oli Clas Ohlsonilta ostettuja nättejä muffinipapereita, joita olen aikonut käyttää ainakin puoli vuotta nähtyäni niitäkin jonkun toisen suosikkiblogini postauksessa. Sovelsin hieman ohjetta, sillä eihän sitä nyt voi olla soveltamattakaan.

• 100 g valkosuklaata
• 100 g mustikoita
• 300 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 kananmuna
• 125 g voita
• 2,5 dl maitoa
• 150 g sokeria
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1 limen mehu

Kuumensin uunin 190 asteeseen ja tälläsin kauniit muffinipaperit vuoan kolosiin. Nostin vuoan rehvakkaasti toiselle pöydälle ja paperit lennähtivät kuin syksyiset lehdet pitkin keittiötä. Asettelin ne uudelleen kolosiin. Pilkoin suklaan kohtuukokoisiksi muruiksi, puolitin siis ohjeen suklaa- ja marjamäärän syystä, ettei minulla ollut niitä enempää, en esimerkiksi terveellisyyssyistä. Sulatin voin ja jätin sen jäähtymään. Mittaisin maidon kulhoon ja lisäsin sinne kananmunan, limemehun ja vaniljauutteen ja sekoitin ne kevyesti. Mittasin toiseen kulhoon jauhot, leivinjauheen ja sokerin ja sekoitin nekin toisiinsa. Yhdistin kuivat aineet märkiin ja lisäsin sulan voin. Lopuksi kääntelin mukaan suklaamurut ja mustikat. Lusikoin taikinan vuokiin, sitä riitti täsmälleen kahteentoista muffiniin. Oli kyllä hieman vaikea saada tahmeaa, paksua taikinaa korkeisiin vuokapapereihin reunoja sotkematta, enkä kaikkien kohdalla onnistunutkaan täysin. Paistoin muffineita noin 25 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin tummaa sokeria, mikä teki mallisuorituksen muffineista tummempia, minä käytin erikoishienoa valkoista sokeria, koska sitä oli juuri sopivasti pussin pohjalla. 

Hyvätapaiset kirjat etsivät uutta kotia

Kerroin taannoin, että siivosin keittokirjastoani. Olin oikein tomerana porttivahtina, mitkä kirjoista pääsisivät uuteen hyllyyni. Moni kirja jäi rannalle sen vuoksi, etten ole kertakaikkiaan tullut tehneeksi niistä yhtään ruokaa. Moni on ostettu hetken mielijohteesta, hyvästä alennuksesta tai muuten vain ruoanlaittoajatukseni ovat nykyisin toisenlaisia, kuin kirjan ostohetkellä. Muutaman kirjan olen saanut lahjaksikin, mutta olen paaduttanut itseäni sen suhteen, etten säilöisi loputtomiin edes lahjaksi saamiani asioita, jollei niille ole minulle käyttöä tai erityisen suurta tunnearvoa. Myös muutama kerran luettava kirja on joukossa mukana, soisin niiden vielä pääsevän jonkun toisen luettavaksi. 

Jos joku Campasimpukkaa lukeva bongaa pinosta itseään kiinnostavan kirjan, lähetän sen mielelläni postimaksua vastaan. Tarjous on voimassa tästä päivästä viikon ajan, eli 5.3. kello 18 asti. Sen jälkeen vien kirjat divariin, mikäli ottavat ne vastaan ja jos eivät kelpaa sinnekään, sitten SPR:n kirpparille. Vastaan mielelläni kyselyihin kirjoista, mikäli pelkkä kirjan nimi ei kerro riittävästi. Sen verran avitan, että pinon ylälaidassa oleva oranssi kirjanselkä kuuluu opukselle, jonka nimi on Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula (Marketta Levanto). Joissakin kirjoissa voi olla tekemiäni pieniä merkintöjä, mutta kaikki sivut ovat tallella eikä punaviiniä ole läikkynyt näille sivuille. 

Tässä on luettelo kirjoista, yliviivaan siitä kirjoja, jos niitä lähtee uuteen kotiin, joten kenenkään ei tarvitse kysellä turhaan jo poisannettujen kirjojen perään.

• Aitoa ruokaa, Mats-Eric Nilsson
• Simple & delicious sushi
• Syötävän koristeellista, kasviksista veitsellä leikaten, Sari Sivén
• Sushi (saksankielinen)
• Martan joulukirja
• Pikkokokki keittiössä
• Martan kesäkirja
• Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula, Marketta Levanto
• the low carb long term lifestyle, Carolyn Humphries
• Kiireetön keittiö, Jens Linder
• Tajuttoman hyvää, Sirkka Knuuttila
• Riistaruutukokki, suomennos Sirkka Hirvonen
• Kotitaloustaito 7, Kotitaloustaito 8-9, mm. Minna Löytty-Rissanen
• The Low-Carb Gourmet, Karen Barnaby
• Glorian uusi ruokakirja, toimittanut Anna-Maija Tanttu  (Campakommentti: vuodelta 1999, tosi aikamatka!)
• Maailma keittiössä, Gordon Ramsay
• Euroopan mestarikokkien pöydässä
• Pubiruokaa, Gordon Ramsay ja Mark Sargeant
• Samettisia makuja, Laurence ja Gilles Laurendon
• Gordon Ramsay's Passion for Flavor
• Le Gordon Bleu-sarja: Meren herkut, Jälkiruoat, Perunaruoat, Suklaa
• Välimeren keittiö, Espanja
• Ranskalainen keittiö, Carole Clements ja Elizabeth Wolf-Cohen

Laita mahdolliset kyselyt  postauksen kommenttilaatikkoon tai campasimpukka@gmail.com. Tässä vielä erikseen kuvan Martta-liiton kirjoista, kierreselkämys kun ei paljon kerro.

Lisäys 27.2.2013. Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula, Marketta Levanto palasi listalle tarkastuslaskennan kautta! Samettisia makuja-kirjasta sen verran, että se sisältää kaikenlaisia maitotuotteista tehtäviä ruokia, etenkin paljon jälkiruokia. 

Pyöränrakentajan kynttelikkö

Meillä syödään joka päivä jotain, vaikka blogista voisi päätellä tällä hetkellä toisin. Työt ovat kinostuneet nyt niin harmittavasti, ettei kokkailuun, saati bloggailuun ole ollut aikaa ja vielä menee muutama päivä, ennen kuin  taas onkaan. Kammenpyörittäjä kuitenkin puhdetöinään purkaa ja sommittelee pyöränosia. Milloin hän riemuitsee saatuaan jonkun teräksen ja alumiinin liiton rikkoutumaan osia rikkomatta, milloin raapii päätään ja jättää taas jotkut tökötit vaikuttamaan, josko huomenna onnistuisi. Eilen hän kuljeskeli kädessään vetopuolen kampi ja hetken perästä meillä oli innovatiivinen kynttelikkö. Joulun henkeä, ilman muuta!

Hävikistä herkuksi, kuinka siinä kävikään?

pyöränvanteen uusi työ marjapensaan tukena

Olemme osallistuneet hävikistä herkuksi-blogikampanjaan vaihtelevalla innolla ja ymmärryksellä. Kun toukokuu nyt vetelee viimeisiään, on paikallaan katsoa kuinka tässä kävi. Vähensimmekö hävikkiä, keksimmekö jotain uutta, söimmekö kummallisia pöperöitä ja mitä kuuluu jauhokaapille?

Olisi mukava sanoa, että vähensimme hävikkiä. Kyse taitaa olla enemmän siitä, että hävikkimme on ollut toisenluonteista. Kompostinkansi on käynyt tuttuun tapaan, mutta luulen sinne päätyneen ainakin vähän vähemmän pilalle menneitä raaka-aineita, sellaisia jotka eivät koskaan ehtineet lautaselle asti. Siitä yksi pluspiste. Jonkun verran kompostiin on päätynyt valmista ruokaa, etenkin niitä jatkojalosteita, joissa ei aina ole ollut herkusta tietoakaan.  Niinpä loppu meni kompostiin. Tästä täytyy antaa yksi miinuspiste. Tämä olisi vältetty sillä, että ruokaa  olisi tehty alunalkaen sopiva määrä. 

Yhden pluspisteen annan siinä, että kerran jatkojalostus oli selvästi alkuperäistä ruokaa parempi, joskaan ei mikään oma uusi keksintö, vaan toisaalta saatu vinkki. Kyseessä olivat italoleivät, jotka menivät parempiin suihin nopeasti ja enemmänkin olisi mennyt. Ananaksesta, joka meni pilalle joudun antamaan yhden miinuspisteen. Syy hävikkiin oli silkka laiskuus.

Maitotuotteiden kanssa olemme menestyneet hieman tavallista paremmin. Olemme ostaneet uutta maitoa vasta edellisten ollessa lopussa tai lähellä loppua. Hapanmaitotuotteita olemme ostaneet myös aiempaa maltillisemmin ja olen lappanut erilaiset purkinpohjat sämpylätaikinoihin ja kylmiin kastikkeisiin. Siitä yksi pluspiste. Juustojen kanssa tilanne on vähän siinä ja siinä, mutta sen verran hyvin sekin on mennyt, ettei tarvitse miinuksella nakata. Ricottaa ja mascarponea on mennyt kiitettävästi toukokuun aikana, eikä kumpaakaan ole jäljellä yhtään, olisin jopa tarvinut hieman lisää. Tästä yksi pluspiste, että keittiömme vähemmän käytettyjä raaka-aineita ostettiin oikea määrä.

Olemmeko syöneet kummallisia pöperöitä? No, on sellaisiakin tainnut lautaselle eksyä, osin sen vuoksi, että yritin sinnikkäästi toteuttaa Campakeittiön Giro-teemaa, eli italialaisia ruokia eikä sitä ollut aina helppo yhdistää hävikin vähentämiseen. Vähiten onnistuneeksi tunnustan polentakakun. Ostin puolen kilon pussin polentaa, koska halusin opetella polentan valmistamista. Pussista meni vain 1 dl polentaa, joten loppu uhkasi mennä hävikin puolelle, joskin vasta tulevaisuudessa. Niinpä kokeilin oliiviöljy-polentakakkua, jonka rakenteesta emme kukaan suuresti välittäneet.  Uskon sen olleen kyllä juuri sellaista, kuin sen pitikin olla, muttei se vain ollut meidän makuumme. Loput polentajauhoista arvelen käyttäväni vaikkapa kakkuvuokien jauhottamiseen, siihen arvelen sen soveltuvan ihan hyvin, tekevän joillekin kakuille sopivan rapsakan paistopinnan. Polentakakusta pitää siis antaa yksi miinuspiste. Tekisi kyllä mieli antaa piste yrittämisestä, mutta maltan mieleni.

Yhden pluspisteen annan siitä, että jauhokaappi on vajentunut. Täysjyvävehnäjauhot loppuivat, ne joiden kanssa en tullut sinuiksi. Myös useita muita epämääräisiä pussinpohjia meni erilaisiin leipomuksiin. Yhden pluspisteen annan itselleni siitä, etten eilisessä ruokapiirin kevään viimeisessä jaossa hankkinyt yhtään lisää  jauhoja. Näin siis toteutin alussa asettamaani tavoitetta tehdä järkipäätöksiä jo ostovaiheessa. 

En voi sanoa keksineeni mitään uutta ja omaperäistä ruokaa hävikistä herkuksi-teemakuukauden aikana. Otin vihjeitä muista blogeista ja tein tuttuja pyttipannuja ja piirakoita. Kun asiaa ajattelee kierrätyksen kannalta, vähensimme jääkaapista paperikassillisen verran lasipurkkeja ja kuivakaapeista hävisi monta pitkään siellä majaillutta säilyketölkkiä. Niinpä isoiksi paisuneet varmuusvarastomme ovat huvenneet, emmekä ole vielä niitä täydentäneet.  Toivon mukaan teemme jatkossa täydennykset vielä enemmän järkipohjalta, eikä sillä "Voi, kuinka ihana purkki"-mentaliteetilla. Tämän kappaleen perusteella emme saa sen enempää plussaa kuin miinustakaan. 

Yleensä iso jääkaappimme on ollut tupaten täynnä ja  sisältänyt erinäisiä yllätyksiä ja unohduksia. Nyt tilanne on parempi. On ollut oikeasti mukava nähdä jääkaapin takaseinä, vaikka se sanottuna kuulostaa hullulta. En läheskään aina pelkästään ovea avaamalla saa selkoa onko meillä jogurttia, löytyykö pestoa, pitää siirrellä purkkeja, pitää nostella ja kaivella. Tilanne on paljon parempi silloin, kun jääkaappi on järjestyksessä ja vilkaisu ennen kauppareissua riittää piirtämään ostoslistan verkkokalvolle.  Tästä annan meille yhden pluspisteen. Tärkein opetus tässä kohtaa on: vähemmän on parempi.

Kuten toukokuun alussa kerroin,  meillä on mennyt leipää homeeseen jonkun verran, mikä on tietysti typerää ja turhaa. Aiemmin meillä pakastekuivui leipää vielä enemmän, hamstrasimme sitä ja pakastimme usein vääränlaisissa pusseissa, jotka ratkeilivat omia aikojaan pakastimessa, eikä leipä enää ollut syömäkelpoista aikojen perästä.  Olemme nyt ostaneet vähemmän ja erilaista leipää. Enemmän jälkiuunileipää ja vähemmän vaaleita, nopeasti kuivuvia leipiä. Homehtua ei ole tainnut ehtiä jotakin yksittäistä perunaleipästä lukuunottamatta ollenkaan leipää. Leipä on ollut terveellisesti välillä lopussakin. Olen leiponut useita satseja sämpylöitä ja muutaman leivän, josta jauhokaappi on ollut kiitollinen. Leipäpuolen voi siis sanoa olevan plussalla, mutta annoin pisteen jo tuolla jauhokaappikappaleessa, joten en ahnehdi enempää. 

En ole pitänyt tarkasti kirjaa ruokamenoista sen enempää tässä kuussa, kuin aiemminkaan. Näppituntumalla voin kuitenkin sanoa, että rahaa ruokaan on mennyt huhtikuuta vähemmän. Olemme käyneet kaupassa muutaman kerran vähemmän ja ostosmäärät ovat olleet pienempiä. Karkea arvioni on, että olemme  saavuttaneet noin 15-20 % säästön kuukauden ruokamenoissa.  Tästä yksi pluspiste.

Henkisellä puolella voin myöntää, että hävikistä herkuksi-kampanja olisi voinut mennä osaltamme paljon paremmin, mutta monta positiivistakin asiaa jää käteen. Luin monta oivaltavaa postausta muiden kampanjaan osallistuneiden blogeista, löysin  uusia mieluisia blogeja, sain monet hyväntahtoiset naurut toisten kertomuksista hävikin ja herkkujen maailmassa. Opin muutamia uusia niksejä, tunsin myötätuntoa ja iloa muiden puolesta,  sain uusia kurkkaajia Campasimpukkaan. Olen iloinen siitä, että Campasimpukkaa pyydettiin mukaan tähän tärkeään kampanjaan. Facebookiin en ole vieläkään  liittynyt, mutta kiitän suolaa&hunajaa-  ja Soulkitchen-blogeja siitä, että sieltä kautta postaukseni nostettiin Facebook-sivulle. Annan yhden pluspisteen siitä, että olen pitänyt kampanjan merkeissä hauskaa, oppinut uutta ja jaksanut toteuttaa kahta teemaa yhtäaikaa. 

Perheelleni annan yhden pluspisteen siitä, että he jälleen kerran ovat kiltisti syöneet keitoksiani ja vakuuttaneet, että kyllä tämä ihan hyvää on, vaikka ruumiinkieli toista antaisi ymmärtää, toisinaan en ole voinut olla havaitsematta pieniä puistatuksia. He ovat ennakkoluulottomasti maistaneet melkein kaikki melkein kaikkea. Enempää en voi toivoa. 

Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta luulen pääseväni siihen lopputulokseen, että jaoin omatoimisesti meille ja itselleni 10 pluspistettä ja 3 miinuspistettä. Pääsen lopputulokseen 7 pluspistettä. Tämän voi tulkita niin, että olen (olemme) onnistuneet. Toinen tulkinta tietysti voisi olla sekin, että kaiken voi sokerikuorruttaa mieleisekseen, joko ennalta tai ainakin jälkeenpäin. 

laskentotunneista on vähän vierähtänyt aikaa...

Minulla oli hyvää aikaa kerran vielä paneutua hävikistä herkuksi-teemaan ja tuhota se maapähkinävoi, joka vainosi minua joka kerta, kun avasin jääkaapin. Olen saanut muutamia hyviä vinkkejä sen suhteen, erityisesti ystäväni sauvajyväsen maapähkinäkana vaikuttaa siltä, että sen vuoksi voisin joskus jopa harkita uuden purkillisen ostamista. Olimme kuitenkin popsineet broileria viime päivinä siihen malliin, että jätin tuon ohjeen vielä kokeilematta. Pikku leijona ja puoli valtakuntaa-blogista löysin ohjeen, joka oli juuri passeli tähän hätään. Tai hätään ja hätään, mutta tarpeeseen päästä eroon puolikkaasta purkista tuota tököttiä, joka on minulle verraten vieras. Niinpä lainasin ohjetta ja kokeilin näitä keksejä, jotka Pikku leijonan emäntä linkkasi olevan aluperin täältä. Ohjeesta luvattiin tulevan noin 12 keksiä. Koska tahdoin tosissani päästä eroon maapähkinävoista, tuplasin ohjeen. Siihen meni:

• pyörryttävät 2 dl maapähkinävoita
• yhtä lailla runsas määrä 2 dl palmusokeria (minullakin oli sitä, iloissani käytin sitä alkuperäisen ohjeen fariinisokerin sijaan, joka oli sitäpaitsi kivikovaa)
• 2 kananmunaa
• 4 dl kaurahiutaleita
• 2 tl leivinjauhetta

Pehmitin maapähkinävoita hetken pitämällä sitä lämminvesihauteessa. Mittasin maapähkinävoin ja sokerin kulhoon ja sekoitin ne keskenään. Lisäsin muut aineet ja sekoitin taikinan tasaiseksi, siitä tuli melkoisen topakkaa tavaraa. Pyörittelin taikinasta pieniä pallosia, noin lihapullan kokoisia, taikina oli todella tarttuvaista, taputtelin välillä venhäjauhoja käsiini. Asettelin taikinapallot kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ja litistin niitä vähän. Paistoin keksejä noin 15 minuuttia. Kekseistäni ei tullut yhtä kauniita, kuin Pikku leijonan emännällä ja Eevalla, mutta takuulla olivat tarpeeksi makeita!

Strömsö tarttuu

Kammenpyörittäjä oli mukana Retrokilpurit-ajossa Vaasassa ja olikin kuulema oikein mukava tapahtuma, jolle toivoisi jatkoa ensi vuonnakin. Mukana oli yli 50 osanottajaa erilaisin vanhoin polkupyörin. Sää suosi tapahtumaa, eikä nakannut vettä niskaan, joskaan ei tullut hikikään. Reitti oli mukavasti suunniteltu ja taukoja oli sopivasti. 

Yksi taukopaikoista oli tuo rannikkoruotsalainen unelmamaailma, Strömsö jossa askarrellaan, virkataan ja tehdään ruokaa aina leveästi hymyillen. Ilmeisesti jopa hiljaisella pihapiirillä on voimakas vaikutus, sillä tänään Kammenpyörittäjä askaroi vanhasta pyöräilykypärästäni jotain uutta. Kypärä on ostettu niin kauan sitten, etten edes muista koska. Se on ihan ehjä, eikä ole kovin paljon kokenut säitä (lue:olen pyöräillyt nolon vähän viime vuosina enkä koskaan paljon), kolhuista nyt puhumattakaan. On kuitenkin totta, ettei antiikkipotta suojaa niin hyvin kuin uusi. Kypärä tulisi aika-ajoin uusia, vaikkei se kohtaisikaan mitään täräystä. Muutamia vuosia sitten Kammenpyörittäjä otti osuman autosta ja kieri pitkin tietä, hyvä kypärä pysyi ehjänä ja pää sen sisällä myös. Hyvin palvellut kypärä pääsi eläkkeelle autotallin seinälle yhdessä sairaalarannekkeen kanssa. Muistuttavat siellä siitä, että pää on suojattava, jotta on mahdollista päästä sairaalasta kotiin. Nyt minulle tilattiin uusi kypärä, jota odotellessa voin suunnitella mittavia pyöräretkiä ja haaveilla meneväni ainakin kerran kesässä pyörällä töihin.

Campakeittiön ollessa pienellä tauolla yhdessä ammattipyöräilyn seuraamisen kanssa, Kammenpyörittäjä ehdotti, että jatkaisimme hävikin vähentämistä hieman uudelta kantilta. Roskiksemme on täyttynyt hävikistä herkuksi-kuukauden aikana ihan tavalliseen tahtiin, piti jopa himmata hieman, pakata roskia fiksummin, että tyhjennysväli riittäisi. Jottei ehjä pyöräilykypärä ainakaan vielä päätyisi roskalaatikkoon, Kammenpyörittäjä kehitti sille uuden työn. Siitä tuli amppeli laventelille. Tavallisen amppeliruukun muovinen koukkukiinnike istui kypärän ilmanreikiin mainiosti ja remmit sai sommiteltua niin, etteivät ne vie tilaa multaosasta. Kypärän pohjalle laitettiin läpäisevää kangasta estämään multaa valumasta liiaksi pois, mutta päästämään liiat vedet lävitse. Pikkuisen multaa pohjalle, kasvitarhalta ostettu tuuhea laventeli uuteen amppeliin ja vähän multaa lisää ympärille. Hävikistä herkuksi-teeman herkkupuoli ei tässä toteudu, mutta roskis kiittää!