Nyt tuntuu, että jutut kinostuvat tapahtumina päähäni ja kuvina koneelleni, eikä aika riitä kaiken purkamiseen. On kuitenkin tapahtunut niin kivoja juttuja, että haluan kirjoittaa niistä ja saada muistot talteen, sillä en enää kirjoita erillistä matkapäiväkirjaa kuten ennen blogaaniksi ryhtymistäni. Niin että vaikka lukijaa ei kiinnostaisikaan miten ihania roskiksia näimme sateisessa Aachenissa tai miten kiva oli jälleen kerran käydä Kölnin komeassa katedraalissa, niin kirjoitan kumminkin.
Aikaisemmissa lokakuisen minilomasen matkakertomuksen osissa olimme Alankomaissa Opiskelijan kotikulmilla Nijmegenissä ja lähikaupungissa Utrechtissa. Koska Opiskelija oli puolittain syyslomalla tuolla viikolla, hän ehti lähteä kanssamme pienelle Saksan reissulle, hän on aina pitänyt Saksasta siinä kuin mekin.
Köln on tuttu paikka meille monilta matkoilta, viimeksi olimme siellä kaksi ja puoli vuotta sitten, eikä nyt ollut kauniiden puitten kukinta-aika, vaan lehdet olivat joko pudonneet tai juuri lähtemässä. Meille sattui sateinen päivä tuolloin maanantaina, kun saavuimme kaupunkiin. Meillä oli muutamat selkeät reittipisteet, joissa halusimme käydä. Museoihin ei tietenkään ollut asiaa viikonpäivän vuoksi, mutta sitä enemmän halusimmekin käydä kaupoissa.
Espresso Perfetto on aivan mainio kahvikauppa, jossa olemme käyneet jo monet kerrat. Nykyään sillä on samassa risteyksessä vastakkaisessa kulmassa toinenkin toimipiste, joka keskittyy kahvin myyntiin kuppi kerrallaan, tämä missä me kävimme on sekä kahvikonemyymälä, että pieni kahvila. Siellä on myös laajin kuppivalikoima, jonka olen nähnyt ja kahvia on ostettavissa pusseittain. Myös muutamissa muissa kaupungeissa on Perfettoja, esimerkiksi Düsseldorfissa, Haagissa ja Kairossa. Opiskelija on ollut luontaisessa kahvilakossa, sillä hän ei ole oikein etsinyt/löytänyt hyvää kahvipaikkaa kulmiltaan, joten kyllä nyt maistui kunnon cappuccino.
Samassa katujen risteyksessä on hieno keittiötarvikeliike, josta olen ennenkin maininnut, Kölner Kochhaus, josta piti taas hankkia uusia tarpeellisuuksia, kuten polkupyörän muotoisen piparkakkumuotin ja jouluisia muffinivuokia. Voisin vaellella kaksikerroksisessa kaupassa vaikka kuinka kauan.
Seuraavaksi menimme sovittamaan rinkkoja. Antti tarvitsee tulevaa caminoa varten rinkan ja minä en tarvitse uutta rinkkaa, vaikka kuinka yrittäisin asiaa itselleni perustella. Kokeilin kuitenkin ainakin yhtä montaa rinkkaa kuin tuleva caminokumppanini. Parhaiten tämä sovitusurakka onnistuu Globetrotterilla, jossa kaikki tarjolla olevat merkit ja mallit ovat roikkumassa samalla seinällä, eikä vain paperitolloilla täytettynä ja pullistettuna, vaan oikeasti painavaksi pakattuna, varmaankin osa yli kymmeneen kiloonkin. Niitä oli jonkunlainen omituinen ilo nostella selkäänsä ja pois. Mutta emme kumminkaan ostaneet vielä yhtään rinkkaa, edes minulle. Opiskelija katseli meitä sen näköisenä, että tuleekohan tuosta yhtään mitään eikä ihan väärässä ollutkaan, ei siitä siis varsinaisesti tullut. Minä haluaisin hieman pienemmän rinkan ja sitten haluaisin Antin rinkan olevan kauniin värinen, mutta luultavasti minulla ei ole siihen asiaan sanomista. Kunhan vain pidän huolen omista asioistani. Kuvallista todistusaineistoa meillä ei ole tästä tapahtumainkulusta, sillä olimme sen verran keskittyneet remmeihin ja solkiin, rinkkojen taskuihin ja painopisteisiin. Hieman aiheeseen liittyy kuitenkin Aachenissa kuvattu caminoreitin merkki, eiköstä vaan?
Kölnissä ei voi agnostikkokaan käydä vierailematta katedraalissa, emmekä me yritäkään. Siellä vaan pitää piipahtaa. Nyt ei ollut yhtään liiduilla kirkon edustan kiveykseen piirtävää taiteilijaa, sillä vettä satoi aika kaatamalla. Olimme myös sitä mieltä, että kirkosta oli nyt eri osat rempassa kuin viimeksi käydessämme. Niin suuressa rakennuksessa varmasti riittää koko ajan jotain pientä fiksaamista.
Majoitukset olivat etukäteistutkinnassa niin hurjan kalliita tuolla viikolla, että lounaan jälkeen ajelimme toiseen suosikkikaupunkiimme, Aacheniin. Sielläkin on tullut käytyä muun muassa humpalla. Majoituimme yhteen kaupungin asiallisista Ibis-hotelleista ja iltasella kävimme syömässä Opiskelijan kanssa hauskassa Kultaisessa Siassa. Se oli perussaksalaista ruokaa pikkuisin tvistein, mutta niin suurin annoksin, ettei jälkiruoalle jäänyt tilaa yhteenkään seurueemme vatsoista.
Seuraavana päivänä Opiskelijan piti palata kirjastoon lukuhommiin, joten aamuisen kaupunkikävelyn ja muutaman kaupan jälkeen kyyditsimme hänet takaisin Nijmegeniin. Aamuinen Aachen oli oikein sympaattinen, juuri sellainen saksalaiskaupunki, joista pidän todella paljon. Kävimme kirjakaupassa, josta löytyi paljon lukemista pojalle ja tuliaisiakin kotiinpäin. Myös Aachenissa on kiva keittiötarvikeliike, josta en tarvinnut yhtään mitään, mutta tietysti ostoskassin kanssa sieltä lähdettiin. Päivän kirkkona toimi Aachenin suuri kirkko, vaikka en minä tiedä onko siellä suurempiakin.
Kun olimme palanneet takaisin Alankomaihin ja vieneet Opiskelijan kotiinsa, oli aika jatkaa omin nokkinemme minilomastamme. Seuraavassa osassa kerron matkan mukavimmasta ateriasta Apeldoornissa, hieman Rotterdamista ja sen mahtavasta kauppahallista ja vielä muutamasta muusta jutusta, mikäli saan ne suosiolla sopimaan samaan postaukseen.
Tämän jutun liitän CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään matka-aiheisia postauksiamme.