Värikästä elokuuta!

 Hupsis, elokuun viimeinen viikko alkamassa! Ja mukavahan tämä kuukausi onkin ollut. On palattu arkeen ja tuttuihin rutiineihin, jotka kuitenkin hyvällä tavalla rytmittävät elämää.  Puutarhakin on saanut enemmän huomiota, kun mökkielämä on jäänyt vähemmälle. Olen kuitenkin tyytyväinen kasvivalintoihini, ne ovat pärjänneet hyvin, vakka kastelu ja hoito on ollut satunnaista. Siemenistä esikasvatetut ahkeraliisat ovat varjoisan etupihan luottokesäkukkia, olleet sitä jo useana vuotena. Värit ovat aina vähän yllätys, mutta näistä pastellisävyistä pidän kovasti!

Vielä kukkii joku kärhökin. Yksi vanhimmista, jolle olen vuosia etsinyt nimeä, pääsi kukinnan vauhtiin vasta, kun sen edestä kaatui kesällä iäkäs omenapuu, ja rinnalta kaivettiin pois ruma, kuiva tuija. Tästä kohdasta puutarhaa voisin kertoa toisella kertaa vähän enemmänkin.

Tämän vuoden omenasato yllätti monet puutarhurit - niin meidätkin! Vaikka toiselta pihalta vanha valkeakuulas kaatuikin, niin toisessa puutarhassa se onkin antanut ennätyssadon ja herkästi vaurioituva pehmeä omena on nopeasti kompostitavaraa. Toisessa puutarhassa taas ikivanha valtava kaneliomenapuu tekee vimmatusti satoa ja viikonloppu onkin uurastettu omenasoseiden ja -piirakoiden äärellä. 

Ikäväkseni huomasin aamulla, että myös Rautatienomenapuu on niin täynnä kauniita hedelmiä, että puu on ehtinyt revetä! Oli pakko vähentää sen taakkaa ja pudotella koristeomenoita rankalla kädellä maahan. Kun nyt selviäisi latvuksen repeämästä!

Kukkamaalla korkeuskilpailut on käynnissä; tuoksuherneet johtavat, en enää yletä leikkaamaan kaikkein korkeimmalla olevia kukintoja, vaikka uusia tulee jatkuvasti. Tämä on ollut tuoksuherneiden kesä! Surutta olen voinut poimia suuria kimppuja viikoittain ja aina riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa!

Daaliat tulevat kiipeilykisan toisena, ja etenekin vanha maatiaslajike, jonka sain muutama vuosi sitten mökkinaapurilta. Kukinto on painava ja hennon varren päässä, mutta komeasti kukkivat ja jaksavat pysyä pystyssä. Daaliat on kyllä varmuuden vuoksi tuettu, sillä moni vahva oksa onkin heikoin juuren tyvestä ja kaatuu tuulessa tai sateessa maahan, mikäli sillä ei ole tukea, mihin nojata.

Eipä paljon matalammaksi jää oma vanha punainen kaktusdaaliani  `Big Wow´ , ja sen rinnalla kurkottelevat siemenestä kasvatetut jättiverbenat. Punaisen daalian väri ei ehkä ole suosikkini, mutta onhan se näyttävä! Ja siksi se pääsikin elokuun kimppuun - tai paremminkin asetelmaan.

Tein asetelman lasipurkkiin, jonka upotin jalalliseen metalliastiaan. Näin sain suuret daaliankukinnot aseteltua eri korkeuksille ja sekaanhan löytyi puutarhasta kaikenlaista väreihin sopivaa, tuoksuherneistä rikkaporkkanaan ja tummista diabolo purppuraheisiangervon oksista karhunvadelmiin. Kesäleimujen kaksiväriset kukinnot sopivat myös tähän värimaailmaan.

Puutarhassa - tai siis näissä kahdessa rakkaassa pihapiirissä on tällä hetkellä vehreää ja paljon kauneutta. Kuvia on koneella paljon, joten ehkäpä pitkin syksyä ja talvea palaamme kukkakuviin ja kesämuisteloihin. Eilen oli Mustilan Taimipäivät, sielläkin tuli piipahdettua. Maltilliset ostokset kotiin tuomisina, niistä enemmän, kun ovat päässeet oikeille paikoilleen.

Daalioiden ohella myös hortensiahuuma jatkuu puutarhassa! Olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan jatkossakin helppohoitoisiin syyshortensioihin, koska niitä ehdin ihailemaan ja ovathan ne kauneudessa ja kestävyydessä vertaansa vailla! Jos on toisessa kukkapenkissä vahvoja värejä, on tämä kotipihan kulma hempeydessään ihana! Cafe Au Lait rinnallaan uusi tulokas jostain marketin laarista! Osa tilatuista, kalliilla hankituista ei tullutkaan tai kuoli jo taimivaiheessa. Yhtä hyvää voi siis saada halpahalleista, jos kasvupaikka menee nappiin! Hortensiakransseille kuitenkin riittää tarpeita edelleen.

Nautitaan siis näistä värikylläisistä kesäpäivistä!

Kesäkukkaset, kuka saa jatkopaikan?

 

 

 Kun kevättalvella aloittelee siemenkylvöjä ja miettii, mitä kesäkukkia voisi kasvattaa, ei voi olla varma, mikä on lopputulos kun kesä etenee ja päästään elokuulle. Hyviksi havaitut pääsevät useimmiten jatkoon, ehkä vähän väriä ja lajiketta vaihtaen.

 

Ahkeraliisat ovat luottokasveja, vaikka niiden itämiseen ja kasvuunlähtöön en luota lainkaan. Saattaa itää kaksi tai kaksikymmentä, saattaa kestää kuukausitolkulla, ennekuin voi puhua kukantaimesta. Mutta kunhan ollaan elokuulla, ovat kaikki kauniita ja täynnä kukkaa ja nuppua. Tosin parhaiten Ahkeraliisa voi puolivarjossa/varjossa ja pois sateen armoilta. Tänä vuonna kylvin siemensekoituksen `Impreza Cherry Splash´ Voi, miten hempeä sekoitus! Pääsevät varmasti jatkoon! Talvehtineet muratit ja lankaköynnös olivat niin suuria, että niistä riitti pistokkaita jokaiseen ruukkuun Lissujen kaveriksi.

 

Ahkeraliisa `Impreza Cherry Splash´

 Vanha punainenkin on pirteä näky! Lankaköynnöksen talvettaminen on muuten helppoa - kuten muratinkin. Minulla talvehtivat kylmässä varastossa.Vähän vettä silloin tällöin ja heitin kovimpien pakkasten aikaa harsoa päälle. Keväällä leikkasin lehdettömiä oksia juurtumaan ja  osan vanhan kasvin oksista peitin mullalla, jolloin niihin alkoi muodostua juuristoa ja taas sain uutta köynnöstä toisten kaveriksi. Aina kannattaa kokeilla talvetusta, jos vain tila antaa myöten. heitetään sitten keväällä roskiin, jos ei elonmerkkejä näy. Muratteja en ole aikoihin ostanut kaupasta, vaan omista pistokkaista saanut uusiin kesäkukkiin vehreyttä. Myös yläkuvassa oleva hurmesilkkiheinä vietti talven varastossa. Keväällä leikkasin kuivat pois ja aloitin kastelun.

 

 

 Kesäasterit ilahduttivat viime kesänä ja niinpä tällekin kesälle oli niille paikat varattuna. `Silvery Rose´ `Silvery Blue´ ja `Chamois Turm´ olivat lajikenimet ja upeita kukkijoita tälläkin kertaa.  Kun ei ole ollut paljon sateita, ovat kukat jaksaneet pysyä pystyssä. Kukinnot ovat suuria ja kerrattuja, joten sade painaa ne auttamattomasti maata vasten. Sitten vain kesäkukkakimpuun ja maljakkoon ilahduttamaan. Siemeniä on jäljellä, joten pääsevät varmasti ensi keväänäkin kasvatuslistalle.

`Silvery Blue´

Samettiruusuja ilman ei voi olla, niin helppoa niillä on täyttää aukkopaikkoja ja saada väriä kukkaistutuksiin. Pienikukkaiset samettiruusut kasvattavat valtavan pehkon ja kukkivat niin iloisesti kuin kesäkukka vain voi kukkia. Eikä tarvitse edes nyppiä! Jatkoon!

Hyvin kukkii myös yksinkertainen uusi sammarituttavuus `Favourite Red´. Tänä vuonna eivät vaaleat Vanillat itäneet lainkaan ja korkeat isosamettiruusujen muutamat taimet annoin äidille. Hyvin olen pärjännyt ilman niitäkin.

`Favourite Red´

Vaan mikäpä lienee alla olevan aikomus? Se voisi olla ainokainen Vanilla, tai isoksi yrittävä tai sitten kehitysvaiheessa tapahtunut luonnonoikku, jonka kukan kokoa ja väriä emme saa koskaan tietää. Se haluaa olla viherkasvi :)

 

Leijonankitoja olen kasvatellut joitakin vuosia, ovat sellaisia nostalgiakasveja, sillä mamman ikkunalla oli joka kevät leijonankitojen taimia ja kesän mittaan niitä riitti runsaasti maljakkoon asti. Viime talvena löysin ihanan sekoituksen, hempeitä nämäkin, kuten ahkeraliisat. Ehdottomasti jatkoon!

Leijonankita`Twinny Peach´

Petuniaa kasvatin ensimmäistä kertaa siemenestä.  F1 `Pirouette Soft Red and White´ yllätti täysin! Iti hyvin, taimet olivat vahvoja ja ulkomuoto juuri sellainen kuin kuva kertoi. Ainut harmi, että istutin kaikki amppeleihin eikä lajike ollut suinkaan riippapetunia. Kerrattu kukka myös vetistyy sateessa  rumaksi. Mutta näitä taidan silti hankkia ensikin vuonna ja istuttaa toisenlaiseen paikkaan, missä kastelukin on luotettavampaa kuin amppelissa.

 

`Pirouette Soft  Red and White´

 

Tämä kesä on tuoksuherneiden kesä! Monessa blogissa ja instagramkuvissa on ollut kimppukaupalla tuoksuherneitä. En ole aina onnistunut niiden kasvattamisessa ja jättänyt vuosia väliin edes yrittämättä. Talvella tilailin Impectalta siemeniä ja muutamaa lajia tuoksuherneitäkin. Ja kas, nehän intoutuivat kasvamaan niin runsaasti, että olen jo poiminut useamman kimpun sisälle tuoksumaan. Tukena niillä on vanha sängynpääty, mistä kerron tarkemmin joskus myöhemmin. Mutta tuki osoittautuikin auttamattoman matalaksi, ja nyt tuoksuherneet ovat kaatuneet päädyn yli. Eipä se juurikaan haittaa, kun kukkavarret kääntyvät ylöspäin. Kun lavakasvimaa on ihan vieressä, pääsee vihreäksi mukaan tilliä ja persiljaa, jotka myös ovat intoutuneet kasvuun. Tuoksuherneet pääsevät kyllä jatkoon!

 

Oliko minulla sitten joku, joka ei pääse jatkoon? No vähän samaan tapaan kuin viime vuonna, odottelen kosmoskukkien aloittavan kukintaansa. Minulla ei ole edes yhtään kuvaa muutamasta kukkivasta kerratusta kosmoksesta. Mutta on minulla kuva niistä, jotka ovat unohtaneet, että niiden piti kukkia! Lehtiruusukkeissa ei näy nupun nuppua! Jättiverbenatkin ovat jääneet alakynteen. Näille en enää ensi kesänä anna palstatilaa, eivät ole tämän pihan kukkijoita - niin ainakin luulen:D 

 

 

Säätiedotus lupailee jo hallaöitä, ei kai sentään ihan vielä!!

 Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Posiitiivista tungosta

Nyt alkaa tunnelmat olla tukalat. Kelloköynnökset ovat valloittaneet keittiönpöydän, pelakuut olohuoneen pöydän ja loput taimet koko tyttären huoneen. Korona on pitänyt lapset pääkaupunkiseudulla, joten taimihuone on saanut olla vapaassa käytössä. Mutta kun vielä osa taimista on koulimattakin, alkaa sekä päivänvalon että kasvilamppujen alue olla varattuna.

Olen kuitenkin kovin iloinen hyväkuntoisista taimista!

Jättiverbenoista kerroinkin jo aiemmin, latvotut taimet ovat vielä pieniä, mutta jos eivät tulevana kesänä kovin suuriksi ehdi, niin aion talvettaa niistä parhaimmat ja ehkä ensi kesänä on luvassa runsaampi perhosbaari.

Kääpiösamettikukka

Strawberry blond -samettiruusuista joku saattaisi jo kukkia, mutta ohjeiden mukaan olen suurimmasta osasta napsaissut ensimmäisen nupun pois. Kun ovat arkoja kylmälle, ei niitä vielä kuitenkaan voi ulos viedä, niin joutavat tuuheentumaan. Samoin hyvällä alulla ovat pikkuruiset kääpiösamettikukat  sekä kookkaat isosamettikukat. Tänä vuonna Vanillat jäivät hankkimatta, mutta onhan noita muita...

`Silvery Rose´asterit

Asterit ovat upeassa kasvussa! Vaaleanpunaiset `Silvery Rose´:t näyttävät kasvattavan lehdistöään vauhdilla ja viikkoja myöhemmin kylvetyt `Chamoins Turm´- kiinanasterit ovat jokainen koulimisen jälkeen hengissä. Olin jo päättänyt jättää leijonankitojen esikasvatuksen väliin, mutta olin ottanut syksyllä siemeniä talteen, joten tummanpunainen`Red Rocket´ kukkii siis tänäkin kesänä jossain päin pihaa.

Tsinniat ja kosmoskukat ovat taimikasvatuksen inhokkejani, mutta aina niitä etukäteen kylvän - miksiköhän!? Taimet venyvät ikävästi pituutta ja koulittaessa katkeilevat, jos edes sinne asti pääsevät. Mutta ovathan ne kauniita, kun kukkivat.

Eniten ylpeä olen ahkeraliisoistani. Yleensä saan vain muutaman itämään ja nekin ovat onnettomia rääpäleitä kun ulos pääsevät. Nyt ne yllättivät minut täysin; kolme ensimmäistä on jo kukassa! Ihanaa!

Kelloköynnökset itivät hyvin ja näyttävät myös kasvavan hyvin. Viime kesänäkin kasvoivat komeasti, mutta kukkaset jäivät lähes tyystin uupumaan. Olin jo lopettaa niiden kasvattamisen, mutta lankesin tuohon vahvaan kasvun ihmeeseen. Kelloköynnös on kiva kylvää, suuri siemen, ja jos se lähtee itämään, on taimen vauhdikasta kasvua kiva seurata. Mutta kunpa sen saisi runsaammin kukkimaan - kuka osaisi kertoa, minkälaisessa paikassa se parhaiten kukkisi?

Monivuotisista hankin vaalean lilan sävyisiä ritarinkannuksen siemeniä, niistä iti vain muutama, mutta se riittää! Valkoisista otin viime syksynä siemeniä talteen, ne itivät paremmin. Myös omasta penkistä kerätyt piikiputken siemenet itivät hyvin. Eli yksi taimi kaupasta riittää, kun saat siitä siemeniä talteen, voi seuraavana vuonna ollakin jo kokonainen istutusalue täynnään jotakin lajia. Näin olen lisännyt sekä ritarinkannukset että valkoiset ja violetit tulikukat ja eri väriset akileijat.

Tulppaanipelargonia `Emma´

Pelargoniat ovat nupuillaan ja pääsevät pian lasiverannalle.  

  Tomaatintaimilla ei oikein voi kehuskella. Yleensä kylvän siemenet liian aikaisin ja sitten ne venähtävät honteloiksi, katkeilevat ja kaatuvat. Nyt ovat vielä kovin pieniä. Toki kasvihuoneeseen päästessään alkavat nopeasti kuroa aikaa kiinni ja väri muuttuu tummanvihreäksi muutamassa päivässä. Joten on vielä aikaa niilläkin. Kukintaa tosin saa odotella jonkun tovin:)  

 

Kasvihuonetta emme ole toistaiseksi lämmittäneet, joten sinne ei hentoja taimia vielä uskalla lähteä kiikuttamaan. Kun yölämpötila varmasti pysyttelee plussalla, vien sinne myös n. 30 daalian juurakkoa, jotka nyt ovat jo saaneet pinnalle hitusen uutta multaa ja kastelua. Aika monessa on jo kasvuakin näkyvissä.

 

 Jottei ihan kevätpiha unohtuisi, niin ensimmäiset avautuneet tulppaanit pääsivät heti kuviin.  Ja puutarhahuone odottaa kesäasukkaita:)

Viikonloppuna juhlitaan äitejä, niinpä toivottelen kaikille oikein ihanaa äitienpäivää ja keväistä viikonloppua!