Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alppiruusut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alppiruusut. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. kesäkuuta 2021

Kukintaennätyksiä!

 

Nyt ovat perennat riehaantuneet vallan kukkimaan ja kasvamaan korkeutta - ja leveyttä. Taas voi pohtia, missä syy moiseen? Ihan tavis talvi takana, lannoituskaan ei anna selitystä,  mutta olisiko alkukesän lämpö yhdistettynä runsaaseen sateeseen voinut olla vaikuttamassa. Joka tapauksessa monen kasvin kukinta on lyönyt ennätyksiä näillä pihoilla, joista nyt kuvia jakelen. Lemmikit ovat saaneet lähteä ja työn touhussa ei malta kuvailla. Niinpä kuvaaminen onkin jäänyt myöhempään iltaan ja kuvista tuli vähän liian hämäriä. Ikiomassa puutarhassani on etenkin siperiankurjenmiekkojen kesä. Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä ei ole koskaan nähty tällaista sinistä iirispeltoa huojuskelemassa.



 

 Pitkänomaisesta penkistä on vaikea saada näyttäviä kuvia, mutta tässä vähän erottuu useampia rykelmiä kurjenmiekkojen kukinnasta. Aivan etualalla on valkoinen pioni,  `Duchesse de Nemours´ tekemässä omaa ennätystään, laskeskelin siinä olevan nelisenkymmentä nuppua, kun viime vuonna niitä oli varmasti alle kymmenen. Korkeus on vaan sellainen, että jos pionien kukinnan aikaan tulee sateet, on leikkokukkia taatusti tiedossa! Istutusalueen toinen pää päättyy helmipihlajaan, mikä kukkii myös parhaillaan. Sen juurella kukkivat valkoiset ranskantulikukat, ja  kuunliljakasvustot ovat tekemässä omaa ennätystään.



 

 

Toisessa päässä Suomi100 -penkkiä on ehkä tämän hetken kaunein (?) kukkija, ainakin intensiiviseltä väriltään, Corydalis flexuosa, kiurunkannusten sukuun kuuluva lajike. Siinä se toista kesää kohoaa japaninmagnolian juurella ja on kovasti runsastunut. Väri on jo sillä rajoilla, että onko se kaunis, menee jotenkin eksoottisten kasvien osastolle.

 



Eksoottisellta näyttää myös metsäpuutarhanurkkauksessakin, sillä siellä hentoinen Tarha Adiantum -saniainen on ottanut kasvuspurtin ja kietoo Tarleena atsalean syleilyynsä. Olen miettinyt atsalean väritystä, voisiko vaalea väri johtua melko varjoisasta paikasta? Ostolapussa kun Tarleena kukkii kovin paljon punaisemmin kukin. Eipä silti, kaunis väri siinä nytkin on. Varjoryhmässä valtaa pitävät edelleen pitkään paketissa ollut mahonia, voimakkaasti leviävä kotkansiipi ja taimipäiviltä hankittu jättikarhunputki, jonka koko alkaa jo minuakin pelottaa! Toinen pitsilehtinen saniainen uhkaa jäädä pahasti isompien alle ja täytyy alkaa miettiä siirtoja...






Matkataanpa sitten toiselle pihalle, jota hallinnoi kultainen mies. (paitsi kukkapenkkejä hallinnoi naisihminen :D) Siellä poksahtelevat ukkolaukat ja ovat näköjään tihentäneet kasvustoaan viime vuodelta. Huomasin keväällä runsaasti pieniä heinän näköisiä alkuja, joiden päässä keikkui musta pippuri. No lienevät laukkojen siementaimia, mutta enpä tiedä, voisiko niistä koskaan tulla isoina laukkapalloja, onko kokemusta? Mutta tuosta kasvista pidän, sillä se pysyy tanakasti pystyssä loppusyksyyn asti, toki kukinta on harmaantunut siemenpalloksi, mutta kuivakukkina mitä upeimpia!





Karhunvadelma on asettunut kovaan maahan varastorakennuksen kylkeen ja tuntuu viihtyvän, ainakin kukinnasta päätellen. Nyt alkaa vaan marjojen poimiminen olla jo hankalaa, sen verran ennätyskorkeuksiin ovat oksat kohonneet. Voi miten kauniit kukkaset karhunvatukalla onkaan, sopisi ihan köynnökseksi johonkin kaareen - paitsi että on pirun piikikäs!!





Ihan pakko on vielä viedä teidät piipahtamaan kolmannessa puutarhassa, siis mökillä, metsän siimeksessä, järven rannalla. Siellä tekevät kukinta- ja korkeusennätystään vanhat alppiruusut, jotka vanhempani ovat sinne aikoinaan istuttaneet. Luulenpa, että tuonne on hyvä hankkia rodoja myös lisää,  jos saan joskus suunnitteilla olevan metsäpuutarhan toteutettua. Tässä on sille hyvä alku!

 







Pitkä retki tuli tehtyä, vähän kuin tulevan viikonlopun avoimet puutarhat, kiertelyä toinen toistaan kauniimmissa pihoissa. Itse en harmillisesti tänä vuonna pääse lainkaan osallistumaan tuohon puutarhatapahtumaan, sunnuntaille on aivan toisenlaista ohjelmaa. Mutta toivotan kaikille sekä puutarhansa ovet avaaville että niissä vieraileville oikein antoisaa ja ihanaa päivää! Ja kaikille kesäistä viikonloppua, älkää polttako itseänne!

 


 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Oma alppiruusumetsä

Ajan saatossa on kesämökille hankittu alppiruusuja ja atsaleoja. Varovaisesti kokeillen, josko viihtyisivät järven rannalla, metsäisessä ympäristössä, missä ne luonnostaankin kasvavat. Vanhimmilla on ikää jo pian parikymmentä vuotta, jotkut ostettu lahjaksi mummolle, loput mummon itsensä hankkimia.


Juhannuksen lähestyessä on aika ihanaa nauttia sekä järvimaisemasta että alppiruusujen kauneudesta.






Vanhin alppiruusuista, `Catawbiense Grandiflora´ pärjäilee varjossa upeasti. Joinakin vuosina kukinta on heikompaa, mutta silloin kasvi tekee paljon uutta kasvustoa.  Lilan Grandifloran vierellä kukoistaa alppiruusu `Haaga´, sama laji joka omalla pihallanikin viihtyy mainiosti.




Kolmas alppiruusuista, `Nova Zemblja´ kasvaa rinteessä erillään muista. Kanukkapensas ja pihlajat antavat sille sopivasti varjoa ja niiden kukinta sattuu samaan aikaan.  Syvänpunainen alppiruusun väri on todella kaunis!

 




`Nova Zemblja´

Revontuliatsaleoja on kaksi, toinen ei ole kukkinut vielä lainkaan, siirsin jo aiemmin sen toiseen paikkaan, kun nuput kuivuivat alkuunsa. Nyt olen suojaillut kasveja kevätahavilta, ja viimein toinen näistä kaunottarista päätti tänä kesänä kukkia komeammin kuin koskaan!






Suuri sammaloitunut kivi on saanut päälleen sekä köynnöshortensian että tuoksuköynnöskuusaman. Kuusama aloittelee kukintaansa, paikka on hieman liian varjoinen oikein runsaaseen kukintaan.




Kukintansa ovat aloittaneet myös valkolehdokit, ne levittävät ihanaa tuoksua kesäiltaan.
 

Aurinko alkaa laskea kesäiltaan, vielä muutama päivä juhannukseen, kesä antaa nyt parastaan!


Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!



torstai 13. kesäkuuta 2019

Kävelyretki värikkäässä Mustilan Arboretumissa

Viime viikolla oli atsaleojen ja alppiruusujen kukinnan huippuaika! Lämmin sää sai nuput aukeamaan, mutta kukinta meinasi loppua ennen aikojaan. Onneksi hieman viileni, niin ehdin tehdä lähes jokavuotisen retken Mustilan Arboretumiin. Paras atsaleojen kukinta oli jo mennyt ja rhodot eivät tänä vuonna olleetkaan aivan upeimmillaan.  Mutta mukava tuulinen poutapäivä, hyttysiäkin vähänlaisesti, ja kotoa matkaa parikymmentä minuuttia, niin jo ollaan satumaisissa tunnelmissa!




Jos haluat lähteä mukaan kuvalliselle kierrokselle, niin varaa hetki aikaa, tästä se lähtee:













 

Ihmettelin edellisessä postauksessani, miksi omien atsalleojeni nuput kuivuvat ja peittelin ne koko talveksi. Ei näitä kyllä mihinkään peitellä, ja maakin on kuivahkoa mäntymetsää. Ei puhettakaan kuivuneista nupuista!



 












 

Rhodojen kukinta oli tosiaan melko niukkaa, mutta uutta kasvustoa oli paljon ja ehkäpä tämä onkin lepovuosi ja enteilee runsasta kukintaa ensi kesäksi?





Ihmettelin, mikäs alppiruusu se tämännäköinen on. Mutta luulenpa, että näiden pillien sisällä on taas kasvamassa pölytettyjä siemeniä ja jalostetaan näin uusia yksilöitä meidän ihailtaviksemme.


 


 


 

 Kaikkialla on nähtävissä maahan istutettuja pikkuruisia taimia, joiden lajikkeesta ja tulevasta värisävystä ei kulkija vielä tiedä. Nuo happaman maan kaunottaret tulevat lähivuosina ilahduttamaan meitä vierailijoita entistä runsaslukuisempina. 

 

Mutta Mustilahan ei ole pelkkä alppiruusu- tai atsaleapuisto.  Mahtisuuret Douglaskuuset, hemlokkimetsä, tammilaakso - luontopolut vievät vierailijaa nauttimaan metsän rauhasta, linnun laulusta ja tutkimaan luonnon olosuhteissa kasvavia satoja kasviaarteita ja puulajeja. Kävin edellisen kerran Arboretumin luontopoluilla kaksi vuotta sitten, tuohon postaukseen pääset tästä (klik).




 Polkuja risteilee pitkin valtaisaa Arboretumin aluetta.   Alaskan kleitonia on vallannut maan Mustilan hortensioiden alta, mutta sieltä kulkee myös polku eteenpäin pitkin alppiruusulaaksoa. 
 


Keltamajavankaalin valtaisat lehdet ja kukkanuput sävähdyttävät saniaisten keskeltä!




Uusia infotauluja oli pystytetty metsän keskelle. Voit opiskella vaikka Suomessa esiintyviä sudenkorentoja, perhosia, puulajeja...












Metsään on myös pystytetty puuveistoksia. Tämän metsänäijän sydän sykkii Arboretumille.

Ehdottomasti kesäinen retkikohde, älä vaan aja ohi!