Taavi Soininvaara: Pakonopeus

Taavi Soininvaaran trillereitä on käännetty muille kielille, esimerkiksi saksaksi. Siksi ajattelin tarkistaa, miten hän kirjoittaa. Luettavaksi valikoitui hieman sattumalta Pakonopeus, joka on Leo Kara -sarjan toinen kirja. Ensimmäinen osa Kriittinen tiheys olisi ollut hyvä lukea ensin, vaikka Pakonopeuden voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Leo Kara on YK:n huume- ja rikostoimiston pääjohtajan erityisavustaja asemapaikkanaan Wien. Toinen suomalainen päähenkilöksi katsottava hahmo on juristi Kati Soisalo, jonka Vilma-tytön kaappauksesta Pakonopeus alkaa.

Tyypillisen trillerin tapaan seurattavia henkilöitä on paljon, ja tapahtumapaikat vaihtuvat pikatahtiin Dubrovnikista Valko-Venäjälle, Ylämaan syrjäkyliltä italialaiseen pikkukaupunkiin ja Lontooseen. Kansainvälinen rikollisuus, ihmiskauppa ja huumeet ovat tutkinnan kohteena, samoin kuin salaperäinen järjestö, joka kehittää uusia aseita, joihin tarvitaan harvinaisia metalleja kuten iridiumia. Kaikkeen tähän sotketaan vielä suomalainen korruptoitunut poliisi ja talouselämän johtohenkilöistä muodostuva salaseura. Nuo viimeksi mainitut heikensivät uskottavuutta huolimatta siitä, mitä Suomen poliisilaitoksesta on viime vuosina tullut ilmi.

En ole lukenut paljonkaan trillereitä, mutta lukemissani ihmiset ovat olleet tyyppejä, hahmotelmia, joita tarvitaan juonen vuoksi. Pakonopeudessa Karalla ja Soisalolla on menneisyys. He ovat kokeneet kovia, ja kokevat tässäkin. Molemmat ovat kovin äksyjä ja helposti kiivastuvia eli aika epämiellyttäviä. Kovista kokemuksistaan huolimatta he eivät synnyttäneet empatiaa.

Lajityypistä pitäville Pakonopeus on varmasti ihan mieleistä luettavaa.

Luetut.net

Taavi Soininvaara: Pakonopeus

Otava 2010, 446 s.

Soininvaaran Toinen peto Miki-kirjana

Tässä kirjassa minua kiinnosti eniten formaatti. Otava julkaisee Miki-kirjoja, jotka ovat hyvin pieniä ja kevyitä. Sen tekee mahdolliseksi ohut paperi, ”virsikirjapaperi” kuten eräs tuttavani sanoi. Paperi on niin ohutta, että se melkein näkyy läpi niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Tällainen kirja on kätevä mukana kuljetettavaksi. Tekstikin on yllättävän suurta. Monessa pokkarissa olen tavannut paljon pienempää fonttia. Miki-kirjan kannet ovat kovat, vaikkakin ohuet. Oikeastaan ainoa asia, mikä häiritsi lukemista oli, että ohuita sivuja pyrki kääntymään useampia kuin yksi kerrallaan.

Sitten itse kirjaan. Taavi Soininvaara kirjoittaa trillereitä. Toinen peto kuuluu Ratamo-sarjaan, jota en ole lukenut aikaisemmin. Suojelupoliisin ylitarkastaja Arto Ratamo palaa pitkältä sairauslomalta töihin ja huomaa joutuvansa lähes syrjäytetyksi. Sattuu kuitenkin niin, että hänen selvitettäväkseen tullut vähäpätöiseltä näyttänyt juttu onkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Toinen peto on rakenteeltaan tyypillinen trilleri. Siinä on kovasti toimintaa muutaman päivän aikana ja toiminta laajenee ulkomaillekin. Trillereihin kuuluvat myös tavalliset ihmiset, jotka joutuvat keskelle tapahtumia ilman omaa syytään. Tässä sellaisia ovat ydinfyysikko ja iäkäs katolilainen pappi. Itsepäinen toimittaja ja yksinäisenä sutena toimiva arvoituksellinen tappaja ovat myös trilleriaineistoa. Toiseen petoon tuli ajankohtaisuutta maahanmuuttajien hyväksikäytöstä ja rikosten poluille erehtyneistä suomalaisista poliiseista.

Pidän enemmän perinteisistä dekkareista kuin trillereistä, mutta kyllä tämän ajankulukseen luki.

Taavi Soininvaara: Toinen peto

Otava 2014, Miki-laitos, 733 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2013

Sain kirjan kustantajalta. Kiitos!