Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

 

Mikä sopisikaan naistenviikolle paremmin kuin kokonainen Kesä ilman miehiä?

”Tarinan banaalisuus – se että miehet ad nauseam tajuavat, yhtäkkiä tai vähitellen, että sen mikä ON ei TARVITSEKAAN OLLA, ja vapauttavat sitten itsensä ikääntyvistä naisista, jotka ovat huolehtineet heistä ja heidän lapsistaan vuosikaudet – ei turruta sitä surkeutta, mustasukkaisuutta ja nöyryytystä, joka valtaa jätetyt osapuolet.”

Kun minäkertoja Mian mies kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen kertoo tarvitsevansa paussin (hän ei käytä sanaa ero), Mia järkyttyy niin, että joutuu vähäksi aikaa sairaalaan. Diagnoosi on lyhytaikainen psykoottinen häiriö. Sairaalasta päästyään hän, runoilija, tohtori, yliopisto-opettaja, muuttaa kesäksi entiselle kotipaikkakunnalleen, jossa hänen äitinsä asuu vanhusten palvelutalossa. Mia saa töitä esiteinien runokurssin opettajana.

Kesällä Miaa ympäröi naisen elämän kaari. Naapurissa asuu kolmevuotias Flora täynnä lapsen rajatonta mielikuvitusta. Runokurssin 13-vuotiaat tytöt ovat innokkaita, mutta Mia joutuu selvittelemään kriisiä, joka aiheutuu kiusaamisesta. Floran nuori äiti Lola hoitaa väsyneenä kahta lastaan ja riitelee miehensä kanssa (miestä ei paljon näy, joten häntä ei lasketa, eikä tietenkään vauva Simonia). Mia itse on edellä kuvatussa elämänvaiheessa. Äitiä ja hänen ystäviään palvelutalossa Mia kutsuu Joutsenviitosiksi. Rouvat ovat kaikki leskiä, ”henkisesti vahvoja ja itsenäisiä”. Heistä yksi, osteoporoosin runtelema 94-vuotias Abigail, paljastaa Mialle salahuvinsa: hän on piilottanut perinteisiin kirjailuihin ja päällikeompeluihin rohkeaa kuvastoa. Pannumyssyn kääntöpuolelta löytyi naispuolisia hirviöitä ja kaitaliinasta naisia onanoimassa.

Hustvedt kirjoittaa keveästi, vaikka runoilija Mia viittaa usein suuriin (mies)ajattelijoihin kuten Platoniin ja Shakespeareen. Lopussa heidän ohitseen nousee Austen ja varsinkin Viisasteleva sydän. Tehokeinona Hustvedt käyttää lukijan suoraa puhuttelua. Joissakin kohdissa juuri se johtaa hajanaisuuteen ja syrjähyppyihin varsinaisesta tarinasta.

Loppuratkaisusta olisin toivonut toisenlaista. Se mitä oli tulossa oli selvästi näkyvissä jo hyvissä ajoin. Toisinkin olisi voinut vastata kysymykseen

”Voimmeko me muuttua ja pysyä silti samana?”

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Suomentanut Kristiina Rikman
Otava 2011, 232 s.
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men 2011

***********

Helmet-haasteen suhteen käytän tässä hyvin vapaata harkintaa. Sijoitan kirjan kohtaan 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua. Olen opettanut, mutta en todellakaan runokurssilla.

Siri Hustvedt: Lumous

”Marilyn-juttu oli alkanut Bussipysäkistä. − − Loppukohtauksen pusakka oli ollut viimeinen niitti. Cowboy oli riisunut pusakkansa ja asetellut sen Marilynin harteille, ja kun tämä oli käpertynyt sen sisään, hänen yläruumiinsa oli värissyt aivan kuin hänen poskiaan ja kaulaansa ja olkapäitään olisi suudeltu, ja kun Lily oli katsonut Marilynin kasvoja kuvaruudulta, hän oli kokenut suurenmoista ja vaarallista onnea, niin voimakasta että se teki melkein kipeää.”

Lumous on taiteessa: elokuvissa, teatterissa, maalaustaiteessa. Nuori Lily on töissä kahvilassa, mutta haluaa näyttelijäksi. Hänellä on Hermian osa paikkakunnan amatööriteatterin Kesäyön unelmassa. Lily lumoutuu taidemaalari Edistä, joka on tullut New Yorkista ja jonka maalaamista vastapäisessä talossa Lily seuraa salaa omasta ikkunastaan. Lily ihastuu Edin komeuteen ja intensiteettiin jo ennen kuin on puhunut hänen kanssaan kertaakaan. Poikaystävästä tulee hetkessä entinen.

Pikkukaupunki Websterissä asuu erikoisia ihmisiä. Lilyn työnantaja Vince on kiivas, mutta suurisydäminen. Seinänaapuri Mabel on hauras vanhus, joka naputtelee öisin kirjoituskoneella elämäntarinaansa. Iäkkäät kaksoset Sotta-Frank ja Törky-Dick eivät peseydy koskaan. Martin, Lilyn ystävä lapsuudesta saakka, käyttäytyy aina vain kummallisemmin.

Realistisen kertomuksen edetessä siihen ilmestyy hiven outoutta ja pelkoa: vanha salaisuus, salaperäinen siivekäs hahmo, kaikkien kauhukuvastojen pimeä luola. Mutta Lily on rohkea!

Tässä kirjassa on tarina, Lilyn tarina, ja omalaatuisia henkilöhahmoja. Se toi minulle etäisesti mieleen John Irvingin. Siis pidin Lumouksesta.

Vaikka Marilyn Monroe on kirjassa läsnä vain julisteessa ja Lilyn ajatuksissa, niin kirjaan Lumouksen Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe.

Siri Hustvedt: Lumous

Suomentanut Kristiina Rikman

Otava, Seven-pokkari 2010, 263 s.

Englanninkielinen alkuteos The Enchantment of Lily Dahl 1996