Jo Nesbø: Macbeth

Nesbøn Macbeth mukailee Shakespearen näytelmää. Tapahtumat on siirretty 1970-luvulle rähjäiseen rapistuvaan rannikkokaupunkiin, jota vaivaavat työttömyys ja huumeongelma. Olen lukenut näytelmän, ja hyvin sen hahmot ja tapahtumat solahtavat korruptoituneiden poliisien, huumerikollisten, kasinoiden ja moottoripyöräjengien maailmaan. Jopa noidat ovat mukana, aivan realistisesti.

Synkkä tämä kirja on, todella synkkä, raaka ja verinen. Edes lapsia ei säästetä. Mutta samanlainen on Shakespearen näytelmäkin.

Macbeth ei pyri kuninkaaksi, vaan kaupungissa valtaa käyttäväksi poliisimestariksi. Lady yllyttää häntä.

»Etkö kaipaa valtaa? Etkö ole mies, etkö himoitse huipulle? Tyydytkö suutelemaan toisten saappaita?»

Vallanhimosta tässä on kysymys niin kuin näytelmässäkin. Macbethin kohdalla myös rakkaudesta, mutta valta on ylitse kaiken muun.

Joskus kirja seuraa näytelmää hyvinkin tarkasti, kuten tässä Macbethin ja Duffin (Macduffin) sananvaihdossa:

»Kun Hekate antoi lupauksensa, hän unohti minut», Duff sanoi tarkkaillen Macbethin vasenta kättä. »Minä pystyn tappamaan sinut, joten makaa siinä vain.»

»Onko sinulla kuulossa vikaa, Duff, sanoin…»

»Minä en ole naisen synnyttämä!» Duff kivahti.

»Eikö sinua ole synnytetty?»

»Ei. Minut leikattiin ulos äitini kohdusta, hän ei synnyttänyt minua.»

Nesbøn Macbethin voi aivan hyvin lukea, vaikka ei olisi lukenut tai nähnyt näytelmää. Se on itsenään jännittävä ja raadollinen rikosromaani. Siinä on yli 600 sivua, mutta ne kääntyvät nopeasti ja johdattavat vääjäämättömään lopputulokseen.

Jo Nesbø: Macbeth

Suomentanut Outi Menna

Johnny Kniga 2018, 640 s.

Norjankielinen alkuteos Macbeth 2018

Jo Nesbø: Aave

Pitkästä aikaa luin kirjan suomeksi. Ja taas dekkarin. Nesbøn Aave oli ilmestynyt meille kotiin poissaoloni aikana.

Olen lukenut aiemmin kaksi Nesbøn Harry Hole -kirjaa sarjan alkupuolelta. En tiennyt, että Harry on eronnut Oslon poliisin palveluksesta ja asuu Hongkongissa. Aaveessa hän palaa Osloon, koska hänen entisen rakastettunsa Rakelin poikaa Olegia syytetään murhasta, ja Harry haluaa todistaa pojan syyttömäksi. Hänen ja Olegin suhde on ollut kuin isän ja pojan.

Murha liittyy huumekauppaan. Oslon markkinat on vallannut uusi huume, viulu. Sen takana on salaperäinen Dubai, jota kukaan ei ole nähnyt,  ja hänen Arsenalin pelipaitoihin pukeutuneet myyjänsä. Juonessa on venäläisiä roistoja (kuten niin usein nykydekkareissa), korruptoituneita poliiseja (kuten Nesbøllä on tapana) ja jopa kunnallispolitiikkaa. Harry joutuu tekemään tutkimuksiaan ilman poliisin valtuuksia, apunaan vain Olegin asianajaja sekä Harrylle uskollinen rikostutkija Beate Lønn mahdollisuuksiensa mukaan. Harry tekee kirjassa kaikenlaista, mitä poliisi ei voisi tehdä, ja hänen fyysiset suorituksensa kasvavat sellaisiin mittoihin, että uskottavuus kärsii.

Ratkaisuja lähestytään kahta kautta. Murhattu nuorukainen, Olegin ystävä Gusto, kertoo tarinaa, joka päättyy hänen murhaansa. Harry päätyy murhaan ja murhaajaan omien tutkimustensa kautta.

"Seuraa vihaa.

Kun vanhus oli sanonut niin, Harry oli ensin ajatellut että hänen pitäisi seurata omaa vihaansa ja surmata hänet. Mutta mitä jos vanhus olikin tarkoittanut jotain muuta? Hän oli sanonut niin heti sen jälkeen kun Harry oli kysynyt, kuka tappoi Guston. Oliko se vastaus? Tarkoittiko se, että Harryn piti seurata vihaa, että viha johdattaisi hänet murhaajan luokse?"

Kirjan lopussa on todellinen yllätys.

Jo Nesbø: Aave

Suomentanut Outi Menna

Johnny Kniga 2011. 458 s.