| ©Yöpöydän kirjat |
Voltairen Candide, ou l’Optimisme on klassikko 1700-luvun puolivälistä. Se on suomennettu kolme kertaa: L. Onerva 1914, J. A. Hollo 1953 ja Sampsa Laurinen 2024. Kaksi ensimmäistä ilmestyivät nimellä Candide. Luin Basam Booksin kustantaman uusimman suomennoksen, jonka nimi on Optimisti (Candide). Kirjan loppuun suomentaja on liittänyt luvuittain selventäviä taustatietoja sekä kirjoittamansa esseen Vihattu, rakastettu Voltaire. Taustatiedot olivat todella hyödyllisiä.
Optimisti on
satiiri. Sanon heti alkuun, että satiiri on usein niin yliampuvaa, että se heikentää
osuvuutta. Osa
satiirista kohdistuu ihmisten tekopyhyyteen,
elitismiin, rahanhimoon ja sotaisuuteen eli ominaisuuksiin, jotka
ovat edelleen valitettavasti pysyneet samoina. Välillä Voltairen kohteena on
henkilöitä, joiden kanssa hän oli riidoissa tai joiden filosofiset käsitykset
erosivat hänen omistaan (näissä suomentajan taustatiedot tulivat tarpeeseen). Sivuhenkilön
suuhun on laitettu arvio eräästä nimeltä mainitusta kirjallisuuskriitikosta:
”Varsinainen
syöpäläinen, elättää itseään parjaamalla näytelmiä ja kirjoja. Hän vihaa
jokaista menestyjää, kuten eunukit vihaavat nautiskelijoita. Hän kuuluu
kirjallisuuden puutarhan käärmeisiin, jotka saavat ravintonsa loasta ja
sappinesteestä, lahjaton raapustelija, kertoi apotti.”
Optimisti
on hyväuskoinen Kaino Myötämieli, joka karkotettiin linnasta jossa asui, koska oli
ryhtynyt liian läheiseksi ihanan linnanneidon Kunigundan kanssa. Ennen
karkotustaan Kaino oli saanut opetusta mestari Kaikenkerrolta, joka opetti
”metafyysis-teologis-kosmologista typerologiaa”.
”On
todistettu, että asiat eivät voi olla toisin, sillä kaikki on tehty jotakin
tarkoitusta varten, joten tuo tarkoitus on välttämättä paras mahdollinen.”
Kaino
sisäistää opetuksen niin, ettei luovu optimismistaan, vaikka hänen
kirjaimellisesti myrskyisät elämänvaiheensa todistavat toista. Hän joutuu
haaksirikkoon, kokee Lissabonin
maanjäristyksen, surmaa kolme
ihmistä, pakenee inkvisitiota Etelä-Amerikkaan, jossa löytää Eldoradon,
rikastuu, palaa Eurooppaan, käy Ranskassa ja Englannissa ja päätyy
Konstantinopoliin. Matkoillaan hän tapaa ja kadottaa ja taas tapaa kovia
kokeneen opettajansa Kaikenkerron ja kauneuttaan pikkuhiljaa
menettävän Kunigundan. Omaisuuskin häneltä huijataan
pois.
Suomennos onnistuu minusta hyvin välittämään
teoksen liioittelevan tyylin. Teksti kulkee letkeästi ja usein hauskasti.
Suomentaja perustelee taustatiedoissa eräitä sanavalintojaan.
Tämänkertaista klassikkohaastetta
koordinoi blogi Oksan hyllyltä. Sinne tulee listaus kaikista haasteeseen osallistuneista
blogeista ja luetuista klassikoista.
Olen ollut mukana kaikissa klassikkohaasteissa. Tässä aikaisempiin haasteisiin lukemani kirjat: Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1 , Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein
Voltaire: Optimisti (Candide)
Suomentanut Sampsa Laurinen
Basam Books 2024, 208 s., sisältää suomentajan esseen Vihattu, rakastettu Voltaire
Ranskankielinen alkuteos Candide, ou l’Optimisme 1759
***********
Helmet-haaste: kohta 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon.